Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut vaan ovat sellaisia Hannu hanhia
25.06.2020 |
En puhu nyt rahaomaisuuden suuruudesta, vaan yleisemmästä onnistumisesta. Että ne vaan voi ajatella että mä haluan kampaajaksi, eikä aikaakaan kun niillä on oma salonki. Vaikkei se olisi mikään rahasampo, pärjäävät kuitenkin ihan hyvin. Ajattelee että mä haluan kokiksi, ja sitten sitä kauhaa heilutellaan viikset väpättäen jossain ranskalaisessa keittiössä. Haluaa kuvataiteilijaksi ja sitten vuodet vierii iloisesti kangasta sutatessa ja tyypit vaan ostaa sitä sittiä. Ne vaan on silleen että kaikki menee putkeen, elämä hymyilee. Sitten on minun kaltaisia, joka ei ole saanut yhtään ammattikoulua läpi, koska ne perustuu nykyään harjoitteluihin enkä pääse minnekään. Olen joko liian epävarma tai liian itsevarma. En opi mitään, eikä kukaan edes halua opettaa minua. Kuitenkin systeemi pakottaisi hankkimaan jonkin ammatin. Olen kyllä yrittänyt. En minä voi vaan päättää että lähdenpä viinilasilliselle niin kuin nämä Hannu hanhet. Tai en voi kokeilla jotain uutta hittireseptiä. Ei minulla ole ikinä sellaiseen varaa. Olen epäonnistunut, enkä sen takia saa yhtään viihdettä, koska en ole sellaista ansainnut. Vain välttämättömät elinkustannukset. Miksi tämä on tällaista? Toiset vaan menee ja porskuttaa, minua ei kukaan ymmärrä mutta silti pitäisi jotain saada aikaiseksi.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kannata kadehtia jonkun ulkoisia tai helpolta näyttäviä asioita, kaikilla meillä on surut, ongelmat ja murheet, niistä sä et vaan tiedä mitään. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen on joutunut kokemaan elämässään tai mitä on menossa. Tää auttoi mua.
Tämä on niin totta. Voin heti kättelyssä luetella ainakin kolme ihmistä, joilla on ulkoisesti kaikkea, työtä, rahaa, perhe, ystäviä jne. Kahdella näistä on pahoja mt-ongelmia ja voin rehellisesti sanoa että hyvin luonnehäiriöisiä ihmisiä. He kadehtivat jatkuvasti muita, elävät katkeruudessa, elämän päätarkoitus on tuhoaminen. Niin surullista oikeastaan. On kaikki, mutta sitten toisaalta ei mitään. Kolmas on ulkoislta puitteilta hyvin toimeentuleva ja muutenkin asiat on hyvin, mutta oma tyytymättömyys pilaa kaiken. Positiivisuus on oikeasti iso voimavara, sen kun omaa pärjää pitkälle vaikkaa moni muu asia ei olisikaan täydellinen.
Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Kun on tyytymätön siinä vaiheessa, kun on jo paljon, niin se ajaa ponnistelemaan, jotta saavuttaa yhä enemmän. Siksi väittäisin, että he, joilla on asiat ulkoisen katsojan silmissä todella hyvin, ovat keskimäärin tyytymättömämpiä ihmisiä ja se on tyytymättömyys on yksi siihen, että he ovat saavuttaneet paljon. Silloin, kun melkein täydellinenkin tuntuu epäonnistumiselta, asioiden tilaa yrittää aina vain kehittää ja kehittää.
Lienet silti oikeassa siinä, että positiivisella asenteella ja vähempään tyytyen, saattaa silti elää onnellisemman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanhilla hyvä luo hyvää ja on kepeää, aura on positiivinen. On karismaa, suhteita. Heidän kanssaan viihdytään, palaute on hyvää. Mikäs siinä ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kannata kadehtia jonkun ulkoisia tai helpolta näyttäviä asioita, kaikilla meillä on surut, ongelmat ja murheet, niistä sä et vaan tiedä mitään. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen on joutunut kokemaan elämässään tai mitä on menossa. Tää auttoi mua.
Tämä on niin totta. Voin heti kättelyssä luetella ainakin kolme ihmistä, joilla on ulkoisesti kaikkea, työtä, rahaa, perhe, ystäviä jne. Kahdella näistä on pahoja mt-ongelmia ja voin rehellisesti sanoa että hyvin luonnehäiriöisiä ihmisiä. He kadehtivat jatkuvasti muita, elävät katkeruudessa, elämän päätarkoitus on tuhoaminen. Niin surullista oikeastaan. On kaikki, mutta sitten toisaalta ei mitään. Kolmas on ulkoislta puitteilta hyvin toimeentuleva ja muutenkin asiat on hyvin, mutta oma tyytymättömyys pilaa kaiken. Positiivisuus on oikeasti iso voimavara, sen kun omaa pärjää pitkälle vaikkaa moni muu asia ei olisikaan täydellinen.
Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Kun on tyytymätön siinä vaiheessa, kun on jo paljon, niin se ajaa ponnistelemaan, jotta saavuttaa yhä enemmän. Siksi väittäisin, että he, joilla on asiat ulkoisen katsojan silmissä todella hyvin, ovat keskimäärin tyytymättömämpiä ihmisiä ja se on tyytymättömyys on yksi siihen, että he ovat saavuttaneet paljon. Silloin, kun melkein täydellinenkin tuntuu epäonnistumiselta, asioiden tilaa yrittää aina vain kehittää ja kehittää.
Lienet silti oikeassa siinä, että positiivisella asenteella ja vähempään tyytyen, saattaa silti elää onnellisemman elämän.
Tyytymättömyys kaikkeen, ei yritä kehittää mitään. Narinaa ja marinaa.
Asenne kysymys. Jo keskityt vain negatiivisiin asioihin ja säälit itseäsi epäonnistumisista (joita muuten hannu hanhillekkin on paljon tapahtunut) niin et varmasti tunne itseäsi ikinä onnekkaaksi.
Koen olevani todella onnekas monella tapaa, en elä hääviä elämää mutta rahaa riittää, en lähtenyt elämään perus elämää kuten muut (koulusta suoraan johonkin 8-14 työhön) vaan lähdin etsimään itseäni, otin riskin ja sen takia olen onnellinen. Kun muut näkevät että olen iloinen ja tuon hyvää ympärilleni ihmisistä tulee myös anteliaita. Siispä minulta ei paljon mitään puutu. Oman elämän rakentamisessa kannattaa olla luova. Epäonnistumisia tulee mutten edes näe niitä sellaisina, taka-pakit on osa elämää ja se on naturaalia :) Rakastan muutenkin uuden oppimista ja itseni kehittämistä, virheistä nimenomaan oppii! Syleile virheitä! :) Olen huomannut että monet pelkäävät epäonnistumisia ja niitä jopa peitellään, elätkö edes elämääsi jos et ota riskejä ja epäonnistu? Onnistuneet onnelliset ihmiset ne vasta virheitä ovatkin tehneet muttei huutele niistä.
Toiset meistä vaan ovat akuankkoja, ei sille voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennekysymys. Vai asenne kysymys.? Onko asennekysymys käyttääkö yhdyssanoja vai pätkii niitä?
Suututtaa ap:n asenne!
Vai että hannuhanhia. Tiedätkö miten elämässä saa asioita? Ei olemalla onnekas jolle asiat kannetaan eteen vaan tekemällä kovasti töitä. Mä olen tehnyt paljon töitä päästäkseni asemaani että saisit kyllä ap kuulla kunniasi jos tulisit mulle voivottelemaan kuinka onnekas olen kun olen saanut kaiken.
Tutkintoa varten alkaen pääsykokeisiin lukemisesta tein valtavan työn. Kaverit oli niillä viikilasillisilla, minä vaan olin töissä ja luin kaiken liikenevän ajan. En päässyt ekalla sisään ja sama puurtaminen jatkui, en tyytynyt valittamaan että voivoi kun en ole hannuhanhi vaan sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Opiskelin ja paiskin töitä, en ehtinyt lasillisille. Valmistuin ja aloin töiden ohessa pikkuhiljaa rakentaa omaa yritystä. En ehtinyt viinilasillisille.
Nyt kun valmistumisesta on 20 vuotta ja yritys pyörii hyvin, teen kaukomatkoja ja käyn ravintoloissa, on rahaa. Mutta ap tämä ei ole onnen vaan todella kovan työn tulos. Alapa toimia valittamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt kovasti töitä ja kuunnellut intuitiotani. Välillä olen tehnyt ratkaisuja, joita joku ei ehkä olisi uskaltanut tehdä, mutta ne on ollut ne parhaimmat ratkaisut kuitenkin loppujen lopuksi.
Tuo on hyvä neuvo; älä kadehdi niiden onnea, joiden suruja et tiedä.
Itse saatan ulospäin vaikuttaa menestyneeltä ja "kaikessa onnistujalta". Totuus on, että olen tehnyt menestymiseni eteen epätoivoisen paljon töitä, mikä on mm. tuhonnut avoliittoni. Kaikella on hintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitten varmaan sellainen Hannu Hanhi, pari korkeakoulututkintoa ja viimeksikin alaa vaihdettuani aloitin tässä uudessa suoraan melko huipulta.
Se mikä jää piiloon on se loputon ja jatkuva työnteko, jonka aloitin jo 15-vuotiaana ja jo 17-vuotiaana häivyin pois kotoa, koska ilmapiiri oli todella perseestä. Siitä lähtien ei ole ollut mahdollisuus kuin painaa pitkiä päiviä ja öitä hommissa, koska kultaisen ysärin alussa ei vain kelarahoilla jääty kotiin oloneuvokseksi.
Tämän seurauksena mulla oli insinöörinpaperit saatuani 24-vuotiaana 9-vuotta työkokemusta, josta kouluajalta 4-vuotta omalta alalta, opiskelujen ohessa totta kai. Oli helppo kävellä työpaikalta toiselle ja neuvotella itselle koko ajan paremmat edut, paikat ja palkat parani aina vaihtamalla kun ottajia oli.
Se mitä ulkopuoliset näkee, on jatkuva hyvä sijoittuminen työmarkkinoilla, uudet kämpät ja autot, mutta harvempi on valmis astumaan niihin kenkiin, missä painetaan vuositolkulla 12-14 tuntista päivää, jotta asiat saadaan etenemään.
Ja onhan se niinkin, että siihen tahtiin tottuun ja pää myös vähän sekoaa siitä, eikä paikallaanolo ole enää tässä 45-vuotiaana optio, joten erilaisia yhteiskunnallisia vastuutehtäviä on sitten töiden lisäksi liuta. Voit kuvitella, millainen ero erilaisissa ammatti- ja toimijaverkostoissa on sellaisilla, jotka ovat niissä töitä tehneet kymmeniä vuosia ja niillä, jotka yrittävät ensimmäistä kertaa mukaan.
Hannu Hanheksi pääsee töitä tekemällä. Aloittaa, eikä koskaan lopeta. Ja niitä epäonnistumisia ja show-stoppereita tulee matkalla väkisin, niistä vaan noustaan ja jatketaan.
Mulla on ystävä, joka ei oikein näe minkään eteen vaivaa mutta kaikki onnistuu. Just tämmöisiä pieniä; on myöhässä menossa junalle ja kas junakin lähdössä myöhässä ja ehtii siihen. Meni harjoittelemaan yhteen yritykseen. Ekalla viikolla joku irtisanoutuu ja sille tarjotaan vakipaikka alalta, jota vasta opiskelee ja vaikea työllistyä. Mä odottelen kunnallisella puolella hammaslääkäriaikaa ja tämä soittaa sinne ja saa samalle päivälle maksusitoumuksen yksityiselle, vaikkei edes särkyä. Näitä esimerkkejä on sadoittain. Toisilla käy onni, toisis elämä potkii. Kaikkeen ei voi mitenkään itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa ap:n asenne!
Vai että hannuhanhia. Tiedätkö miten elämässä saa asioita? Ei olemalla onnekas jolle asiat kannetaan eteen vaan tekemällä kovasti töitä. Mä olen tehnyt paljon töitä päästäkseni asemaani että saisit kyllä ap kuulla kunniasi jos tulisit mulle voivottelemaan kuinka onnekas olen kun olen saanut kaiken.
Tutkintoa varten alkaen pääsykokeisiin lukemisesta tein valtavan työn. Kaverit oli niillä viikilasillisilla, minä vaan olin töissä ja luin kaiken liikenevän ajan. En päässyt ekalla sisään ja sama puurtaminen jatkui, en tyytynyt valittamaan että voivoi kun en ole hannuhanhi vaan sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Opiskelin ja paiskin töitä, en ehtinyt lasillisille. Valmistuin ja aloin töiden ohessa pikkuhiljaa rakentaa omaa yritystä. En ehtinyt viinilasillisille.
Nyt kun valmistumisesta on 20 vuotta ja yritys pyörii hyvin, teen kaukomatkoja ja käyn ravintoloissa, on rahaa. Mutta ap tämä ei ole onnen vaan todella kovan työn tulos. Alapa toimia valittamisen sijaan.
Mitä järkeä edes yrittää, kun ei se kuitenkaan onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä edes yrittää, kun ei se kuitenkaan onnistu?
Jokainen onnistuminen tulee lukuisten epäonnistumisten jälkeen. Epäonnistumisia ei pidä murehtia, vaan niitä pitää syleillä ja pureskella täysin irti, miksi epäonnistuminen tapahtui. Niinhän sitä sanotaan, että fiksuimmat osaavat ohjata omia toimiaan nähtyään muiden epäonnistumistuvan, niin ei tarvitse itse tehdä samoja virheitä.
Laitapa tähän esimerkki epäonnistumisesta, niin voidaan yhdessä pohtia, kuinka se onnistuminen tapahtuu ensi kerralla? Ja sanon suoraan - jos yrität hakea työpaikkaa, johon ei ole edellytyksiä, tai tavoitella parisuhdetta, johon et ole sopiva, tai onnistua pääsykokeissa joihin et ole lukenut, niin tiedossa on pelkkää kovaa onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pari "Hannu Hanhea". He tekivät pitkän aikaa kaikessa hiljaisuudessa paljon töitä unelmiensa eteen, eivätkä kerskailleet. Eli tosiasiassa kyse ei ole silkasta onnesta vaan työnteosta, asenteesta ja persoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari "Hannu Hanhea". He tekivät pitkän aikaa kaikessa hiljaisuudessa paljon töitä unelmiensa eteen, eivätkä kerskailleet. Eli tosiasiassa kyse ei ole silkasta onnesta vaan työnteosta, asenteesta ja persoonasta.
Eli pitää osata näytellä sellaista, jonka muut hyväksyvät?
VTTU!
Oishan se kiva osata jotain, mutta kun ei kukaan neuvo alkuun. Yksin en ainakaan opi mitään.
Kerro ap mitä haluat? Kampaamohommat voit aloittaa vuokratuolilla ja kokiksi oppisopimuksella. Jos et kellekkään kelpaa laita oma yrtys, niin ei tarvitse muilta anella. Otat yrityslainan niin kuin useimmat.
Ei sitä rahaa tatvitse olla hirveästi. Teet hanttihommia sen verran kuin tarve vaatii.
Ihhmiset osaavat käyttää hyväkseen erilaisia asioita jos ovat fiksuja.
No osa asiasta on hyvät lähtökohdat lapsuudesta. Kyky tehdä töitä haluamansa asian eteen. Kyky tulla toimeen ihmisten kanssa ja esittää asiansa niin että saa tahtonsa läpi. Ja yksi kaikista suurin asia on nähdä asiat positiivisesti.
Olen mielestäni Hannu Hanhi. Esim minulle on pari kertaa soitettu kotiin ja pyydetty hyvällä palkalla töihin. Minulla on neljä fiksua lasta ja he pärjäävät koulussa ok ja vanhin on jo löytänyt kesätöitä. Lapsista tulee hyvää palautetta esim koulusta. Mies ja parisuhde ovat hyviä. Ei taloudellisia huolia. Ollaan tehty välillä todella loistavia sijoituksia.
No toisaalta sekä minulla että lapsilla on pysyviä sairauksia jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään joka päivä. Minulla on ollut monta pitkää työttömyysjaksoa elämässäni. Olemme kohdanneet vaikeita sairauksia. On osunut kohdalle huonoja sijoituksia ja kurjia työpaikkoja.
Mutta silti koen että olemme onnekkaita kaikkiaan.
Keskityn enemmän siihen mitä kaikkea voimme tehdä sairauksista huolimatta mitä siihen mitä asioita ne estävät.
Just ja jetsulleen näin! Tämä someaika sokeuttaa ihmisiä, osa pitää kaikkea somessa näkemäänsä ainoana oikeana totuutena. Eihän se koskaan ole näin. Jopa ennen someaikaa ihmiset halusivat esittää puhtoisen version ulospäin. Näkyvä menestys ei todellakaan ole merkki onnellisuudesta.