Karmein / erikoisin / omituisin lääkärissäkäyntisi?

Korvassa oli niin paha tulehdus flunssan jälkitautina, että yleislääkäri määräsi minut korvalääkärille. Tämä olikin täysi sadisti, joka mykkänä ronkki ja repi tulehtunutta korvaa niin, että kyyneleet valuivat silmistäni.

Koska korva ei tullut kuntoon, jouduin menemään yleislääkärille uudestaan. Hän kysyi tutkittuaan onko minulle kerrottu, että tärykalvo on puhki. Eipä ollut kerrottu, mutta erikoislääkärillä käynnin jälkeen korva alkoi suhista ja sitä on jatkunut siitä asti.

Pahin oli synnytystä edeltävä tarkastus, kun olin jo saanut kokoarviossa tiedon, että vauva ei ehkä mahdu syntymään. Olin aika viimeisilläni ja se tarkastus.. se oli kuin fistaus. Silt se tuntui. Jouduin menemään sinne yksin, ilman miestäni. Kyyneleet valui ja se sattui. Helkkaristi runnoi nyrkillä alapäätäni, väkivaltaisesti. Lopuksi sanoi vaan et kyl se mahtuu. Olis pitänyt valitus tehdä. Siitä ei montaa päivää mennyt, niin vauva syntyi. Kaks viikkoa ennen laskettua.

Äitini joutui makaamaan ensiavussa 7 tuntia ennen kuin sai apua. Hänellä sisäinen verenvuoto ja verenpaineet todella alhaalla (tyyliin 40/60). Sanottiin vain tunnista toiseen että odottele, ei ole hätää. Ja olo oli kuin tapettavalla. 

Tämä Hyvinkäällä. Ja sieltä paljon muitakin karuja kokemuksia. Pelottaa kun lapsi menossa sinne kohta leikkaukseen! 

Ehkä omituisimpiin lukeutuu, kun lapsettomuustutkimusten yhteydessä huomattiin rakennepoikkeama; täysin kaksiosainen kohtu, kaksi erillistä kohdunsuuta ja melkein alas asti väliseinämällä jakautunut emätin.

Sen huomasi eka yksityinen gyne, ja sain lähetteen julkiselle puolelle. No siellä sitten ensin ultrasi yksi gyne, ihmetteli ja ei eka meinannut kohtuni toista puolta edes löytää ultralla, kun oli hankalasti havaittavissa. Sitten kokeneempi gyne vielä varmisti tilanteen, ja lopuksi kysyttiin saako joku harjoitteleva(? tai erikoistuva?? en muista termiä) gyne vielä tulla katsomaan ultralla. Kellosta katsoin että makasin ultrattavana lähes puoli tuntia. Yleensähän sitä ei gynella montaa minuttia tarvitse maata tutkittavana, saatika kymmeniä. Mutta oli tuo kyllä vaikea havaitakin, olin ennen näitä käyntejä jo elämässäni pari kertaa gynellä käynyt - ultrassakin - eikä silloin oltu havaittu mitään poikkeavaa. Mutta ne olikin olleet niitä parin minuutin perus tsekkauksia.

Karmein on ollut laparoskopian eli alavatsan tähystysleikkauksen jälkeen heräämössä, ensin olo oli ok, mutta hyvin nopeasti iski pahin koskaan kokemani kipu, eikä heräämössä pistetyistä kipulääkkeistäkään ollut apua. Lopulta kiikuttivat heräämöstä takaisin leikkaussaliin ja nukuttivat hetkeksi uudelleen ja hoitivat kivut pois. Tälle oli kyllä hieman naurettava syykin, virtsarakossa liikaa virtsaa, rakko oli ihan äärimmilleen laajentunut. Myöhemmin kuulin lääkäriltä etteivät olleet enää lopussa katetroineet, kun ajattelivat että virtsaa ei ehdi niin paljoa tulla. Niin pienestä jutustä niin äärimmäistä kipua että huhhuh. 

1. Menin selkäkivun takia aamulla terveyskeskukseen. En pystynyt juurikaan istumaan, joten odotin seisaallaan seinää vasten. Lääkärin mielestä tämä oli epäilyttävää, joten piti antaa huumetestejä virtsaamalla ja köllöttää kuusi tuntia tutkimuspöydällä ennen siirtoa yliopistolliseen sairaalaan. Kun lopulta kuulin tuosta liikkeestä, oli se liikuttava hetki monessa mielessä. Harmi vain, että minut vietiin neurologiselle osastolle, koska lääkäriä ei kiinnostanut se oikea vaiva eikä huumetestin negatiiviset tulokset. Odotin siellä monta päivää, kunnes pystyin taas kävelemään aika normaalisti. Leuhkan näköinen erikoistuva neurologi kävi valkopesemässä aiemmat toimet ja lopulta lähete kirurgiselle puolelle alkoi mennä eteenpäin ja sitä kautta pääsy kuvaukseen.

2. Erikoislääkäri (mies) laittoi minulle lähetteen plastiikkakirurgiaan gynekomastian takia. Plastiikassa oli vastassa nainen, joka suositteli minulle psykiatriaa tarpeellisen ja nopean leikkauksen sijaan. Huoneessa oli myös möllöttämässä joku harjoittelijatyttö. Eipä tiennyt lääkäri, että asiantuntevampien lääkärien mielestä koko vaiva johtui psykiatriasta ja lääkkeistä ja se ei ainakaan paranisi sillä aivan kuten ei mikään mukaan kosmeettinen vaiva. 

Kun vuosia myöhemmin pääsin isommassa kaupungissa leikkaukseen, tämä sama naislääkäri oli teleportannut sinne ja tympeän näköisen akkaköörin kanssa oli vuoteen vieressä tenttaamassa minulta mielenterveydestä ja sepittämässä minulle elämäntarinaa siitä miten en olisi ollut valmis leikkaukseen silloin kauan sitten. Yritin vastata mahdollisimman kohteliaasti, mutta tuli kyllä sanottua mitä ajattelen aiemmasta pelleilystä.

Nämä eivät edes ole pahimpia kokemuksiani, mutta tässäpä muutama. Muistakaa aina tehdä valitus hirveästä kohtelusta. Minä en sitä aikanaan tehnyt.

No onhan noita pervolääkäreitä kyllä. Meillä oli aikoinaan työterveydessä mieslääkäri, jonka naiset tunsivat nimellä Paitapois Puhakka. Ihan sama, mikä oli lääkärikäynnin syy, heti ekaksi hän käski ottaa paidan pois.