Lue keskustelun säännöt.
Onko kohtuutonta "potkia" 18v omilleen?
25.06.2020 |
Poikani täyttää muutaman kuukauden kuluttua 18v. Meillä on pitkään jo ollut hankalahko suhde, hän elää meistä muista juurikaan piittaamatta ja oleminen on varsin raskasta saman katon alla. Sen kummemmin nyt asiaa erittelemättä.
Poika on lukiossa. Koulun hoitaa tyydyttävästi, osa aineista menee hyvin, osaa rimaa hipoen, mutta hoitaa kuitenkin. Käy nyt kesätöissä. Eli sikäli kuitenkin perusjutut ovat kunnossa.
Mietin, olisiko kohtuutonta ehdottaa pois muuttamista. Voisimme isänsä kanssa auttaa vuokra-asunnon hankkimisessa, ja tukea taloudellisesti lukion loppuun vuokrassa niin, että voisi käyttää opintotukensa ihan elämiseen. Kirjat jne toki hankittaisiin edelleen ja muut lukion kulut. Eli varsinaisesti emme olisi yksin häntä jättämässä, mutta tosiaan nyt vaan tuntuu siltä, että koska kaveria ei tunnu yhtään kiinnostavan perheen tekemiset, tavat ja jopa peruskohteliaisuus on välillä varsin tiukassa, ehkä olisi aika hänen vaan kokeilla sitten sitä omannäköistä elämistä.
Kuulostaako tällainen teistä kauhean kylmältä?
Kommentit (63)
Jospa lukio loppuun. Saattaa koulu kärsiä kun menee omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, itse olin vähän tuollainen myöhäisteininä, kerta kaikkiaan vanhemmat ja pikkusisarukset vaan v*tuttivat. Muutinkin omaan kämppään aika pian täytettyäni 18, mikä helpotti kyllä paljon perhesuhteita (vanhemmat antoivat rahaa elämiseen kunnes sain ensimmäisen työpaikan).
En silti lähtisi kovin tiukasti tätä ehdottamaan nuorelle, mutta kenties kierrellen kaarrellen voisit jutella tällaisestakin mahdollisuudesta. Aika moni nuori kyllä tarttuu tuollaiseen, se kaipuu nuorena aikuisena omilleen on kova - kunhan perheen tuki on taustalla. Tottakai siinä on sitten riskejäkin, että lähtee homma lapasesta, jos on vaikkapa alkoholiin ja vastaaviin taipumusta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kylmältä. Teini-ikä on välillä hankalaa, jostain syystä et vanhempana kestä sitä. Anna lapsen nyt suorittaa se lukio loppuun rauhassa.
Itsetunnolle ei tee kauhean hyvää, jos omat vanhemmat haluavat eroon.
Tämä ei ole ihan normaalia teinikapinaa, vaan meillä on aina ollut vaikea suhde erilaisten käytöshäiriöiden vuoksi. Enkä minä ole ainoa joka kärsii, pojalla on myös kaksi pikkusiskoa, jotka saavat osuutensa ja se vaikuttaa kielteisesti heihinkin.
Se on kyllä ihan totta, että on riski, että itsetunnon kannalta tämä lähestymistapa ei ole paras mahdollinen. Joskaan en tiedä, onko tämä nykyinen eläminen myöskään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jospa lukio loppuun. Saattaa koulu kärsiä kun menee omilleen.
Jep, tämä on yksi ihan hyvä näkökulma.
ap
Mun äitini heitti pois heti kun täytin 18v,samana päivänä. Olin silloin työtön. Kyllä mä pärjäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisit käydä edes lukion loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, itse olin vähän tuollainen myöhäisteininä, kerta kaikkiaan vanhemmat ja pikkusisarukset vaan v*tuttivat. Muutinkin omaan kämppään aika pian täytettyäni 18, mikä helpotti kyllä paljon perhesuhteita (vanhemmat antoivat rahaa elämiseen kunnes sain ensimmäisen työpaikan).
En silti lähtisi kovin tiukasti tätä ehdottamaan nuorelle, mutta kenties kierrellen kaarrellen voisit jutella tällaisestakin mahdollisuudesta. Aika moni nuori kyllä tarttuu tuollaiseen, se kaipuu nuorena aikuisena omilleen on kova - kunhan perheen tuki on taustalla. Tottakai siinä on sitten riskejäkin, että lähtee homma lapasesta, jos on vaikkapa alkoholiin ja vastaaviin taipumusta.
Kiitos omasta kokemuksestasi.
Alkoholia jne hän ei käytä ainakaan isoissa määrissä. Varmasti jotain kokeiluja toki, mutta en usko että juhliminen varsinaisesti olisi ongelma hänellä.
Ehkä asiaa voisi myös lähestyä yleisemmän tulevaisuuden suunnitelmien kyselemisen kautta, ja erilaisten mahdollisuuksien pohtimisen.
ap
En potkisi pois, mutta puhuisin kyllä vakavasti, että niin kauan kun saman katon alla asutaan, täytyy ottaa muut ihmiset huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kylmältä. Teini-ikä on välillä hankalaa, jostain syystä et vanhempana kestä sitä. Anna lapsen nyt suorittaa se lukio loppuun rauhassa.
Itsetunnolle ei tee kauhean hyvää, jos omat vanhemmat haluavat eroon.Tämä ei ole ihan normaalia teinikapinaa, vaan meillä on aina ollut vaikea suhde erilaisten käytöshäiriöiden vuoksi. Enkä minä ole ainoa joka kärsii, pojalla on myös kaksi pikkusiskoa, jotka saavat osuutensa ja se vaikuttaa kielteisesti heihinkin.
Se on kyllä ihan totta, että on riski, että itsetunnon kannalta tämä lähestymistapa ei ole paras mahdollinen. Joskaan en tiedä, onko tämä nykyinen eläminen myöskään.
ap
Tai käytöshäiriöitä on ollut sinun suhtautumisesi takia.
Luultavasti vaatimuksesi ovat kohtuuttomia. Et ymmärrä normaalia teinikapinaa.
Yleensä se tarve lähteä kotoa on nuoressa itsessään kun aika on kypsä. Vaikka käytös onkin huonoa, hän saattaa sisimmässään tarvita vielä perheen tukea. Katsoisin tuon viimeisen lukiovuoden vielä kotona ja sitten tulee armeija tai jatko-opiskelut ja kotoa lähtö tapahtuu luontevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini heitti pois heti kun täytin 18v,samana päivänä. Olin silloin työtön. Kyllä mä pärjäsin.
Taloudellisesti luonnollisesti auttaisimme nuorta niin, että pärjää. Pois heittämisestäkään en ehkä tässä puhuisi, uskon ainakin, että poika jo kaipaa itsenäisempään elämään ja hänelle voisi olla helpotuskin, että tarjotaan mahdollisuutta (saatan olla väärässäkin, tällainen yleisfiilis vaan on).
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kylmältä. Teini-ikä on välillä hankalaa, jostain syystä et vanhempana kestä sitä. Anna lapsen nyt suorittaa se lukio loppuun rauhassa.
Itsetunnolle ei tee kauhean hyvää, jos omat vanhemmat haluavat eroon.Tämä ei ole ihan normaalia teinikapinaa, vaan meillä on aina ollut vaikea suhde erilaisten käytöshäiriöiden vuoksi. Enkä minä ole ainoa joka kärsii, pojalla on myös kaksi pikkusiskoa, jotka saavat osuutensa ja se vaikuttaa kielteisesti heihinkin.
Se on kyllä ihan totta, että on riski, että itsetunnon kannalta tämä lähestymistapa ei ole paras mahdollinen. Joskaan en tiedä, onko tämä nykyinen eläminen myöskään.
ap
Tai käytöshäiriöitä on ollut sinun suhtautumisesi takia.
Luultavasti vaatimuksesi ovat kohtuuttomia. Et ymmärrä normaalia teinikapinaa.
Ei nyt lähdetä tälle linjalle ollenkaan. Et tiedä meidän taustojamme tai tunne minua, joten pätemisen voit lopettaa saman tien.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini heitti pois heti kun täytin 18v,samana päivänä. Olin silloin työtön. Kyllä mä pärjäsin.
Taloudellisesti luonnollisesti auttaisimme nuorta niin, että pärjää. Pois heittämisestäkään en ehkä tässä puhuisi, uskon ainakin, että poika jo kaipaa itsenäisempään elämään ja hänelle voisi olla helpotuskin, että tarjotaan mahdollisuutta (saatan olla väärässäkin, tällainen yleisfiilis vaan on).
ap
Toiset auttaa ja toiset ei. Minä en olisi ikinä ollut valmis lähtemään kotoa mutta onneksi sossu auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se tarve lähteä kotoa on nuoressa itsessään kun aika on kypsä. Vaikka käytös onkin huonoa, hän saattaa sisimmässään tarvita vielä perheen tukea. Katsoisin tuon viimeisen lukiovuoden vielä kotona ja sitten tulee armeija tai jatko-opiskelut ja kotoa lähtö tapahtuu luontevasti.
Niin, peilaan tässä myös itseeni tuossa iässä, ja kovasti mietin omaan kotiin muuttamista jo 16-vuotiaana (meinasin hakea amikseen ihan toiselle paikkakunnalle vain tämän takia). Omat vanhempani eivät koskaan tehneet elettäkään tukeakseen itsenäistymistä, sillä mietin olisiko se nuoren näkökulmasta positiivinen asia, jos vanhemmat tarjoavat mahdollisuutta ja tukea tässä kohdassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se tarve lähteä kotoa on nuoressa itsessään kun aika on kypsä. Vaikka käytös onkin huonoa, hän saattaa sisimmässään tarvita vielä perheen tukea. Katsoisin tuon viimeisen lukiovuoden vielä kotona ja sitten tulee armeija tai jatko-opiskelut ja kotoa lähtö tapahtuu luontevasti.
Niin, peilaan tässä myös itseeni tuossa iässä, ja kovasti mietin omaan kotiin muuttamista jo 16-vuotiaana (meinasin hakea amikseen ihan toiselle paikkakunnalle vain tämän takia). Omat vanhempani eivät koskaan tehneet elettäkään tukeakseen itsenäistymistä, sillä mietin olisiko se nuoren näkökulmasta positiivinen asia, jos vanhemmat tarjoavat mahdollisuutta ja tukea tässä kohdassa.
Tämä ap
Vierailija kirjoitti:
En potkisi pois, mutta puhuisin kyllä vakavasti, että niin kauan kun saman katon alla asutaan, täytyy ottaa muut ihmiset huomioon.
Tätä luonnollisesti teemme jatkuvasti, mutta tuntuu vain ärsyttävän hänestä entistä raskaampaa käytöstä.
ap
18-vuotiaat pojat ovat käytännössä lapsia. Onko mahdotonta yrittää vaikuttaa pojan käytökseen esimerkiksi keskustelemalla siitä, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin?
Mikä on pojan oma kanta omilleen muuttamiseen? Asiaa pitäisi ainakin ensin viritellä, koska voi olla, ettei hänelle ole tullut mieleen, että äiti haluaa hänestä eroon. Jos nuorelle vain ilmoitetaan, että nyt tuli lähtö, se on hylkäämiskokemus. Siskolleni kävi näin 19-vuotiaana ja hän muistelee vielä keski-ikäisenä, miten ahdistunut oli siitä.
Omillaan asumisessa on paljon riskejä. Kaikki voi toki mennä hyvin. Toisaalta pojan kodista voi tulla bilekämppä, jossa on ikuinen käty. Vuorokausirytmi voi kadota, koulu kärsiä jne.
Itse odottaisin siihen asti, että lukio on käyty. Sitten vaikka heti inttiin ja sen jälkeen oma kämppä.
Minä "potkaisin" 18v tyttären pois pesästä. Olis varmaan ymmärtänyt itsekin lähteä, mutta tarvitsi rohkaisua. Meillä oli myös hankala erotilanne miehen kanssa jossa muutimme erillemme. Tyttö olisi ollut tervetullut asumaan yksiööni mikäli olisi halunnut, mutta päätti mennä punkkaamaan toisen sukulaisen luokse siksi aikaa että sai oman asunnon. Nyt on onnellisesti omassa kivassa asunnossaan ja meillä välit hyvät ja lämpimät. Riippuu nuoresta kuinka valmis henkisesti on levittämään siipensä ja vanhempana sen tiedät.
Kuulostaa kylmältä. Teini-ikä on välillä hankalaa, jostain syystä et vanhempana kestä sitä. Anna lapsen nyt suorittaa se lukio loppuun rauhassa.
Itsetunnolle ei tee kauhean hyvää, jos omat vanhemmat haluavat eroon.