Te, jotka ette pidä työstänne, millä jaksatte?

Just noin se menee. Toinen vaihtoehto on olla työtön.

Mä katoin joka päivä kalenterista montako päivää on jäljellä. Välillä mä laskin tunteja ja mietin kuinka on taas 1 tunti vähemmän töitä. Kun määräaikainen työ loppui niin olin ikionnellinen kun sain lopputilin.

Miten sitä jaksaa tsempata itsensä läpi työpäivän? Stressaako työ vapaallakin?

Aika moni on töissä rahan takia. Työnteon ei myöskään tarvitse olla aina erityisen hauskaa ja mielenkiintoista. Sinullehan kuitenkin maksetaan rahaa siitä että uhraat aikaasi jonkun muun eduksi.

Uskon myös, että suurella osalla siitä porukasta jolla on ongelmia viihtyä töissä on jotain ongelmaa myös työn ulkopuolisessa elämässä joka sitten ehkä koetaan työstä johtuvaksi.

Sinnikkäästi hain töitä ja jatkoin opintoja ja lopulta sainkin töitä joista pidän. Sillä tiellä edelleen.

No kyllä se panee jaksamaan, kun joka kuukausi saa palkan tilille, jolla maksaa asuntovelan lyhennykset sun muut.

Kummasti sitä vain jaksaa, kun visioi niitä aikoja, jolloin koko palkka on käytettevissä muuhun kuin pakollisiin menoihin.

Painan menemään rutiinilla, en sen kummemmin ajattele työtä, kun on niin selkeää hommaa.

Vapaa-ajan harrastukset korvaa yksitoikkoisen ja ikävän työn surkeuden.

5 vielä, se oli paras tunne ikinä, kun irtisanoutui siitä inhoamastaan työstä, sen jälkeen kun oli allekirjoittanut uuden paikan työsopimuksen. Mikä helpotus. Ja meni siis vuosia yrittäessä, en vaan luovuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä jaksaa tsempata itsensä läpi työpäivän? Stressaako työ vapaallakin?

Ei stressaa vapaalla, koska silloin voi unohtaa koko työpaskan. Mutta muuten on kyllä tekemistä. Hampaat irvessä pakko painaa muutama tunti viikossa, että saa yhtiövastikkeen ja pakolliset laskut maksettua ja vähän apetta nenän alle. Pakollinen työnteko on helvetistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä jaksaa tsempata itsensä läpi työpäivän? Stressaako työ vapaallakin?

Itse jaksan miettimällä, että taas on niin ja niin monta tuntia tätä p'skaa vähemmän kestettävänä. Vapaa-ajalla en todellakaan uhraa ajatustakaan työlle. Miksi pilaisin ainoat hyvät hetket elämässäni?

Teen töitä kuin kone. Tunteet jätän pukukoppiin ja kahdeksan tuntia myöhemmin unohdan työpäivän. Onneksi työt vie vaan 40 tuntia viikossa. Loppuaika on minun.

Mulla oli tuuria kun meillä oli lomautukset! Lomautusta ennen olin sairauslomalla leikkauksen vuoksi ja siihen vähän lomautusta päälle, niin kiva 2,5kk tauko tuli töistä ja kuitenkin sairauspäivärahaa ja ansiosidonnaista, et ei ihan ilman tulojakaan tarvinnu olla. 

Mua ei itse työ hierrä niin paljon kuin se, miten huonosti firma tuntuu olevan johdettu. Välillä tuntuu että ihan amatöörimäistä puuhastelua. Mutta kyllä sitä palkkapäivän voimin jaksaa. Meillä onneks palkka tulee kaksi kertaa kuussa, niin ei tarvitse sitä seuraavaa palkkaa odotella niin pitkään.

Kun oli 2,5kk kotona niin alkoi jo kaikki tuntua samalta harmaalta mössöltä, kaikki päivät samanlaisia. Nyt kun on taas töissä joka ei aina ole niin herkkua, ne vapaapäivät tuntuu taas ihan mahtavilta. Meillä ne vapaatkin on miten sattuu, se yks lakisääteinen viikonloppu kuussa on vapaata mut muuten ne on ripoteltu vähän sinne sun tänne.

Viel yks päivä ja sit alkaa kesäloma! Kyllä ton lomautuksen jälkeen hyvin jaksaa olla tän vajaat kolme viikkoa töissä ennen kesälomaa :-D

Työttömänä on vielä ankeampaa ja saa vielä vähemmän rahaa. Siitäkin on ihan liikaa kokemusta. Kyllä paskatyö aina työttömyyden voittaa!

Pakko, karenssia en halua ja muutakaan työtä en ole tehnyt moneen vuoteen,, ja tää työ on itsenäistä eikä kohteesta riippuen kukaan hengitä niskaan, tai no riippuu kohteesta. Mut saa työskennellä aika pitkälti yksin

Olen siivooja, palkka huono ja fyysisesti raskasta mut kyl tää menettelee

En pidä työstäni ja saan surkeaa palkkaakin, joten huonosti menee. Jaksan ainoastaan opintojeni avulla, koska tiedän että kun valmistun niin saan kunnon työn ja hyvän palkan.

Vierailija kirjoitti:

5 vielä, se oli paras tunne ikinä, kun irtisanoutui siitä inhoamastaan työstä, sen jälkeen kun oli allekirjoittanut uuden paikan työsopimuksen. Mikä helpotus. Ja meni siis vuosia yrittäessä, en vaan luovuttanut.

Tämä! Kolme vuotta kärsin, mutta alle kuukauden päästä koittaa vapaus! Allekirjoitin uuden työsopimuksen maanantaina ja samana päivänä irtisanouduin nykypeestä. 

Luin otsikon väärin "te jotka pidätte työstänne". Siihen mulla olisi ollut sanottavaa. 

Kyllähän ajatuksissa on haaveita ja ajattelen ne joskus toteuttavan (työn vaihtoon liittyvän)

Ehkä nyt tai ehkä vuoden päästä...

Enää muutama kuukaisi eläkkeelle.

Onhan se just tuota vapaasta vapaaseen elämistä. Vähän huono tapa, mutta palkitsen itseäni materialla. Nyt on 150 € kirjatilaus sisässä ja tulee varmaan sopivasti perille loman alkuun. Tällä hetkellä jaksan, kun mietin lomaa ja noita uusia kirjoja. Kevään jaksoin kun haaveilin uusista kasveista puutarhaan ja pitkään haaveilemiani törkyisen kalliita rottinkituoleja. Jne jne.

Tiedän ihmisiä, jotka karistavat tämän maan tomut jaloistaan muutaman kerran vuodessa ja se on keino selviytyä eteenpäin. Itse olen kotihiiri ja hankin jotain kotona viihtymistä lisäävää ja harrastusvälineitä.

Kun olin työssä, josta en tykännyt, ajattelin sitä työkokemusta, jonka sieltä saan, ja miten siitä työkokemuksesta on hyötyä myöhemmin.