Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui juhannuksena tiskaamisesta, haukkui lyttyyn ja otti kierroksia - vika on nyt minun kun en "anna anteeksi"
24.06.2020 |
ja teeskentele, että kaikki on hyvin eikä mitään tapahtunut.
Jotenkin miniänä rajojen laittaminen on nostanut sellaiset konfliktit, että melkein mietin jo avioeroa jollei kukaan ala tulla pikku hiljaa vastaan ja myönnä, että ainoa raivopää on anoppi, joka ottaa nokkaansa milloin mistäkin, sekoilee krapulapäissään ja soittaa suutaan kännissä. Olen aiemmin ollut melkein ylikiltti ja myötäilevä, että välttäisin kaikki turhat riidat, mutta nyt mennään niin pitkällä, että pakko laittaa vastaan. Juhannuksen kärhämä on kuitenkin pisteenä iin päällä, ja se ns. viimeinen tippa tynnyrissä, jossa ajattelin että tässä kulkee raja. Ensin mies suuttui äidilleen, sen jälkeen mulle ja seuraavaksi kävi räyhäämässä apelle kun en suostunut jäämään enää samaan paikkaan anopin kanssa. Muut suuttuivat ja vetosivat lapsiin, että nyt heille tulee paha mieli kun jää ohjelmisto vajaaksi, ja voi niitä kierroksia kun vastasin että sitä olisi kannattanut anopin ajatella ennen kuin avasi sanaista arkkuaan.
Joka ikinen elämänvalintani, lapsen kasvupyrähdys, häät, kaikki on ollut sitä, että pitäisi kierrättää anoppilan kautta. Vielä enemmän kirpaisee, että kaikki henkilökohtaiset valintani pitäisi myös hyväksyttää anopilla, ja jossei kelpaa, niin niin ei vain tehdä. Pahinta on, etteivät muut näe tilannetta, ja olen se ainoa joka nyt ensin sietää anopin rääkymistä milloin mistäkin ja seuraavaksi sitä, kun muut haukkuvat minut pystyyn kun en ole enää anopin juoksutyttö joka tekee mitä käsketään.
Lapset ovat myös anopin omaisuutta jollain kierolla logiikalla. Melkein jokainen kehitysaskel on nk spoilattu, mitään en ole saanut ajatella rauhassa kun anoppi soittaa ja tinkaa että olenko sitä tai tätä tullut ajatelleeksi. No miten kerkeän, kun itse vasta tutustuin aiheeseen tuoreena äitinä. silloin suutuin, kun olin suunnitellut vaippaiän loputtua viedä ensimmäisen pikkariostoksille, niin anoppi änki väliin tuomalla alkkareita paketillisen. Miksi pitää joka helkutin asiaan sekaantua?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu alkoholiongelman vähättely ja peittely viimeiseen asti. Anopille kaksi vaihtoehtoa pöytään. Joko hakeutuu hoitoon tai ei enää tapaa lapsenlapsiaan. Kaikki hyssyttely sikseen. Piste.
On lähinnä outoa, että Suomessa joutuu selittelemään juomattomuuttaan ei juomistaan.
Jostain syystä känniörvellystä nostetaan jalustalle, ja edelleen juomattomuuden saa anteeksi vain jos on raskaana tai kuskina. Muuten on uskovainen tai muuten takakireä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopit on. Omanikin oli, rasittava kuin mikä.
Muutama vuosi sitten tilanne eskaloitui ja pari vuotta meni niin, että mies ja lapset näki anoppia silloin, kun en ollut paikalla.
Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä, tullaan toimeen oikein hyvin. Esimerkkinä: ostin mekon lapseni rippijuhliin ja laitoin kuvan mekosta ensin anopille ennen kuin äidilleni. Ei olis tullut aikaisemmin pieneen mieleenkään.
Olen miettinyt monta kertaa, että mitäon tapahtunut. Lopputulema on aina, että molemmat ollaan katsottu vähän peiliin. Ja aikakin auttaa, reilu parikymmentä vuotta miehen kanssa ollaan nyt oltu yhdessä, ehkä siinä anoppi ja miniä alkaa pikkuhiljaa löytää molemmat paikkansa :D
Neuvo: Älä asioi anopin kanssa. Käske miehen hoitaa yhdeydenpito. Kaikki mahdollinen. Anna ajan kulua, jospa se siitä. Mutta älä pistä miestä puun ja kuoren väliin, syytön hän äitinsä pöllöilyihin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskaaminen meni siten, että tein sen kuten on hygienisintä enkä siten, miten anoppi sen on tottunut tekemään. En joskus juo ollenkaan kupeista tai laseista, koska tiskaamisen jälki on niin sotkuista ja ällöttävää. Lautasiin jäänyt kiinni ruokaa tai lusikat on likaisia, hyi hele. Tästä anoppi otti nokkiinsa ja se meni sotimiseksi.
Mitä miesten viisauteen yms tulee, niin haluan nähdä ne vanhakantaiset akat jotka alottaisivat ylipäätään miehille samaan sävyyn puhumisen kuin miniöille. ei ole näkynyt.
Mun anoppi alkoi kerran huushollaamaan mun luona. Oli kristallilaseja ja hopeisia aterimia odottamassa tiskipöydällä pesua. Anoppi tehokkaana tunki ne tiskikoneeseen. Onneksi ehdin pelastamaan ne ennen kuin kone napsautettiin päälle. Sain anopillani pilkallisen ylimielisesti kotkottaen esitetyn saarnan, kuinka HÄN ei tarvitse astioita, joita ei voi pestä astianpesukoneessa. No, sen kyllä huomaa.... Mä taas tarvitsen, koska satun olemaan suomenruotsalainen kermaperse ja tykkään kauniista tavaroista. Pidän niistä myös hyvää huolta. Tilanteessa mä olin aika wtf-ilmeellä ja totesin, että nämä on mun.
Väitätkö että suomenruotsalaiset ovat ylempiä kuin suomenkieliset? Melkoista puhetta aikana, jona valloittajien ja sortajien patsaat kaadetaan.
En tietenkään. Kaksikielinen olen itsekin, mutta kyllä tämä rannikolta sisämaahan alle 150 km päähän on ollut ihan järkyttävä kulttuurishokki. Ei ainoastaan kielen takia, vaan tavat ja ihmiset vaan ovat erilaisia täällä.
Kaksikielisyyteni on yksi asia jota anoppini vihaa, eikä ole säästellyt sanojaan, kun on suu vaahdossa selittänyt kuinka väärin mun tavat tehdä asioita ovat, usein syynä kieli. Pitää myös erittäin pahana, että puhun toista äidinkieltäni lapsilleni. Moittii usein, että olen ymmärtänyt asioita väärin, kun puhun niin huonosti suomea. Maisteriksi asti olen opiskellut suomeksi. Toisaalta pitää tuttavansa lapsenlasta tosi fiksuna, kun tämä puhuu kahta kieltä, suomea ja viroa. Ruotsi ei kelpaa :D
Vierailija kirjoitti:
Nyt AP on vaiennut kokonaan siitä tiskistä mitä ihmettä siellä tapahtui. Olen kuitenkin ketjusta ymmärtänyt että he eivät olleet missään mökkiolosuhteissa. Tämä nuorempi ja isovanhempien perheet asuvat maalla siis samalla maatilalla. Kun AP hoitaa maatilan hommia, vie lounasta talon työmiehille anoppi auttaa lapsen hoidossa siellä tuvan puolella. Talo on ymmärtääkseni sitten miehen ja anopin kotitalo. No vanhastaan se on ollutkin noin tuo työjako. Nykyään pitää sopia tarkemmin kuka johtaa huushollissa. Vaikeaata on varmaan sopia jos kumpikin vihaa toisiaan. Jos nuorempi menis vähän vastaan ja ymmärtäis että anopin vanhetessa on töistä ja talouasioista kuitenkin pakko sopia. Minun serkun talossa uusi miniä laittoi köyden keskelle taloa, tämä puoli on meidän puoli. Sisarukset saivat kääntyä pihassa poispäin. Miniä huusi portailla: mitä helvetin mutalaisia taas tänne tunkee. Sai kuitenkin monta sataa hehtaaria ja metsää. siasruksia oli 7.
Mitä hemmettiä selität?
Vierailija kirjoitti:
Anopit on. Omanikin oli, rasittava kuin mikä.
Muutama vuosi sitten tilanne eskaloitui ja pari vuotta meni niin, että mies ja lapset näki anoppia silloin, kun en ollut paikalla.
Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä, tullaan toimeen oikein hyvin. Esimerkkinä: ostin mekon lapseni rippijuhliin ja laitoin kuvan mekosta ensin anopille ennen kuin äidilleni. Ei olis tullut aikaisemmin pieneen mieleenkään.
Olen miettinyt monta kertaa, että mitäon tapahtunut. Lopputulema on aina, että molemmat ollaan katsottu vähän peiliin. Ja aikakin auttaa, reilu parikymmentä vuotta miehen kanssa ollaan nyt oltu yhdessä, ehkä siinä anoppi ja miniä alkaa pikkuhiljaa löytää molemmat paikkansa :D
Neuvo: Älä asioi anopin kanssa. Käske miehen hoitaa yhdeydenpito. Kaikki mahdollinen. Anna ajan kulua, jospa se siitä. Mutta älä pistä miestä puun ja kuoren väliin, syytön hän äitinsä pöllöilyihin on.
Hyvä sulle, että teillä kävi noin. Mun anoppi on omaa huolimattomuuttaan ja mukavuuden haluissaan aiheuttanut lapselleni hengen vaaran, ja tätä en vaan voi ikinä unohtaa.
Jostain syystä anoppi viestittelee minulle, kun on ”suvun asioita”. Esim oli hautajaiset, ja mies ja sisaruksensa sinne jotain kukkajuttuja mietti. Anoppi alkoi sitten multa utelemaan asiasta. En tiennyt asiasta mitään, käskin soittaa jollekin lapsistaan. Vaikka äitinsä on idiootti ja kauhea ihminen, niin mieheni ja hänen muut lapsensa ovat oikein mukavia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niin pahaa on siinä, että anoppi ostaa pikkareita? Kai sitä nyt voi mennä silti sinne pikkariostoksille, vaikka niitä sais lahjaksikin? Mistä anoppi edes tiesi, että aiot suorittaa pikkarinostoriitin? -> älä kerro sille tollaisia asioita. Tai jos se ei tienny, niin sittenhän toi oli ihan sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Anopit on. Omanikin oli, rasittava kuin mikä.
Muutama vuosi sitten tilanne eskaloitui ja pari vuotta meni niin, että mies ja lapset näki anoppia silloin, kun en ollut paikalla.
Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä, tullaan toimeen oikein hyvin. Esimerkkinä: ostin mekon lapseni rippijuhliin ja laitoin kuvan mekosta ensin anopille ennen kuin äidilleni. Ei olis tullut aikaisemmin pieneen mieleenkään.
Olen miettinyt monta kertaa, että mitäon tapahtunut. Lopputulema on aina, että molemmat ollaan katsottu vähän peiliin. Ja aikakin auttaa, reilu parikymmentä vuotta miehen kanssa ollaan nyt oltu yhdessä, ehkä siinä anoppi ja miniä alkaa pikkuhiljaa löytää molemmat paikkansa :D
Neuvo: Älä asioi anopin kanssa. Käske miehen hoitaa yhdeydenpito. Kaikki mahdollinen. Anna ajan kulua, jospa se siitä. Mutta älä pistä miestä puun ja kuoren väliin, syytön hän äitinsä pöllöilyihin on.
Jos mies asettuu äitinsä puolelle näissä raivoamisissa, tulee hänet todellakin laittaa puun ja kuoren väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin pahaa on siinä, että anoppi ostaa pikkareita? Kai sitä nyt voi mennä silti sinne pikkariostoksille, vaikka niitä sais lahjaksikin? Mistä anoppi edes tiesi, että aiot suorittaa pikkarinostoriitin? -> älä kerro sille tollaisia asioita. Tai jos se ei tienny, niin sittenhän toi oli ihan sattumaa.
Tuohan oli vain yksi esimerkki. Ongelma on paljon laajempi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin pahaa on siinä, että anoppi ostaa pikkareita? Kai sitä nyt voi mennä silti sinne pikkariostoksille, vaikka niitä sais lahjaksikin? Mistä anoppi edes tiesi, että aiot suorittaa pikkarinostoriitin? -> älä kerro sille tollaisia asioita. Tai jos se ei tienny, niin sittenhän toi oli ihan sattumaa.
Tuollainen ostelu on yksi tapa kontrolloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
käske anopin painua v******n.
sillä selvä, en tajua ihmisiä jotka kitisee anopeista, ei ne kuulu elämään millään lailla jos ei halua.
Tämä. Mies voi tavata äitiään ja viedä lapset tapaamaan isoäitiä, mutta ei miniällä ole mitään velvollisuutta olla missään tekemisissä anoppinsa kanssa.
Itse asiassa ihmettelen näitä naisia, jotka viestittelevät ja soittelevat anoppinsa kanssa. Asia on tietysti eri, jos anoppi on samalla ystävä, mutta ei minun ainakaan tulisi mieleenikään olla yhteyksissä anoppiin, vaikka se ihan harmiton (mutta pitkästyttävä) hölmö onkin. Hoitakoot mies yhteydenpidon äitiinsä jos tarpeelliseksi näkee. Silloin kun 15 vuotta sitten menin miehen kanssa yksiin, anoppi pari kertaa kuvitteli voivansa soitella minulle rupatellakseen, mutta sanoin miehelle, että hän olkoon äitinsä kanssa niin paljon kuin haluaa, mutta minä en juoruile puhelimessa eikä minun kotiini myöskään tulla kutsumatta.
Anopin toinen miniä on vielä tiukempi, se ei koskaan edes kutsu anoppia kylään eikä ole muutenkaan tekemisissä.
Jännästi muuten kumpikin anopin pojista on myös vähentänyt helpottuneena yhteydenpitoa äitiinsä: ovat ymmärtäneet että aikuinen saa päättää miten aikaansa käyttää eikä kenenkään ole pakko viettää aikaa ihmisen kanssa, jolta ei kykene järjelliseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Anopit on. Omanikin oli, rasittava kuin mikä.
Muutama vuosi sitten tilanne eskaloitui ja pari vuotta meni niin, että mies ja lapset näki anoppia silloin, kun en ollut paikalla.
Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä, tullaan toimeen oikein hyvin. Esimerkkinä: ostin mekon lapseni rippijuhliin ja laitoin kuvan mekosta ensin anopille ennen kuin äidilleni. Ei olis tullut aikaisemmin pieneen mieleenkään.
Olen miettinyt monta kertaa, että mitäon tapahtunut. Lopputulema on aina, että molemmat ollaan katsottu vähän peiliin. Ja aikakin auttaa, reilu parikymmentä vuotta miehen kanssa ollaan nyt oltu yhdessä, ehkä siinä anoppi ja miniä alkaa pikkuhiljaa löytää molemmat paikkansa :D
Neuvo: Älä asioi anopin kanssa. Käske miehen hoitaa yhdeydenpito. Kaikki mahdollinen. Anna ajan kulua, jospa se siitä. Mutta älä pistä miestä puun ja kuoren väliin, syytön hän äitinsä pöllöilyihin on.
Jos mies ei ole katkaissut napanuoraa ajoissa, hän nimenomaan on syyllinen äitinsä ja vaimonsa huonoihin väleihin. Kun ei ole tehnyt äidille selväksi, että miehen elämässä vaimo ja perhe menevät äidin edelle. Sehän on hitto vieköön jo Raamatussa, mies erotkoon vanhemmistaan ja liittyköön vaimoonsa.
Toisekseen, millainen mies antaa jonkun rähjätä vaimolleen, vieläpä oman sukulaisensa, eikä esim. ilmoita, että "me tästä lähdetäänkin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin pahaa on siinä, että anoppi ostaa pikkareita? Kai sitä nyt voi mennä silti sinne pikkariostoksille, vaikka niitä sais lahjaksikin? Mistä anoppi edes tiesi, että aiot suorittaa pikkarinostoriitin? -> älä kerro sille tollaisia asioita. Tai jos se ei tienny, niin sittenhän toi oli ihan sattumaa.
Tuohan oli vain yksi esimerkki. Ongelma on paljon laajempi.
Voin kuvitella, että tämä asia on mennyt vähän niin kuin kumpparit meillä. Eli ekat kumisaappaat lapselle ja selitin kylässä (taas) olevalle mummolle, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa kumisaappaat. Minulle ei tullut mieleenkään, että taaperolle lähdetään summassa ostamaan kenkiä. Mutta niin vain seuraavana päivänä mummo rientää paikalle kumisaappaiden kanssa. Muuten kiva, mutta pari numeroa liian isot, mutta se ei kuulemma haittaa, kun voi laittaa sanomalehteä kärkeen. Tämmöstä settiä kun kuuntelee tarpeeksi, niin alkaa kilttikin ihminen kyllästymään...
Vierailija kirjoitti:
Tiskaaminen meni siten, että tein sen kuten on hygienisintä enkä siten, miten anoppi sen on tottunut tekemään. En joskus juo ollenkaan kupeista tai laseista, koska tiskaamisen jälki on niin sotkuista ja ällöttävää. Lautasiin jäänyt kiinni ruokaa tai lusikat on likaisia, hyi hele. Tästä anoppi otti nokkiinsa ja se meni sotimiseksi.
Mitä miesten viisauteen yms tulee, niin haluan nähdä ne vanhakantaiset akat jotka alottaisivat ylipäätään miehille samaan sävyyn puhumisen kuin miniöille. ei ole näkynyt.
No niin, ainoastaan yhdeksän sivua typerää jankkaamista meni, ennen kuin ap sai kerrottua otsikossa mainitsemastaan asiasta. Miten tuleekin olo, että ap ansaitsee anoppinsa täydelleen. Lapset vaan käy sääliksi. Normaalin, täysjärkisen aikuisen malli taitaa puuttua elämästä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En riedä, mitä teillä on tapahtunut, kun anoppisi oma kertomus ei ole mukana. Miehesi tuskin tekee pesäeroa äitiinsä siksi, että sinä et hänestä pidä. Lapsen lahjapikkareista pitäisi kiittää eikä vihastua anopille. Aloittaja minusta vaikutat tosi herkkähipiäiseltä ja itsekeskeiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Me seurusteltiin miehen kanssa muutama vuosi eri paikkakunnilla asuen, ensin opiskeluiden ja sitten töiden takia. Käytiin säännöllisesti appivanhemmilla kylässä, yritin tutustua anoppiin, mutta en saanut mitään vastakaikua. Hän ei ikinä kysynyt mitään minun perheestä, ei työstä, ei mistään. Minun keskustelunavaukset ingnooraasi, tai jos kysyin jotain, niin suunnilleen vain pyöritteli silmiään vastaukseksi. Harvensin kyläilyjä ja annoin miehen käydä yksin.
Mies sai kotipaikkakunnaltaan töitä, minun työ jäi kohtuu matkan päähän, joten ensin vuokrattiin ja myöhemmin ostettiin yhteinen asunto täältä. Vuokra-asunnossa saatiin vielä olla rauhassa, mutta oman asunnon oston jälkeen anopilla napsahti jotain päässä. Oli ostamassa meille verhoja, sohvaa, ruokapöytää, mattoja, päättämässä pihan istutuksista jne. Kun kieltäydyin kohteliaasti, laittoi anoppi apen pitämään mulle saarnan siitä, kuinka lahjat ovat lahjoja ja niistä ei kieltäydytä. Myöhemmin mies yritti saada minut ymmärtämään äitinsä kantaa, koska hän oli saanut sisustaa tyttärensäkin asunnon, niin halusi muka olla vain tasapuolinen meille. Mieskään ei siis tykännyt että äitinsä päättää meidän kodista, mutta yritti lieventää tilannetta sillä, että annetaan sen nyt jotain ostaa oman halunsa mukaan, kun siskollekin osti. Pidin kuitenkin pääni siinä, että valitsen itse sisustuksen (miehen kanssa) ja mielelläni myös maksan itse. Ehdotin että jos haluavat avustaa, niin tarvitaan esimerkiksi uusi pyykkikone. Ei käynyt se.
Meidän esikoinen syntyi kohta tämän jälkeen ja hel*etti anopin kanssa oli pian valloillaan. Täälläkin joku tai jotkut kirjoitti että omalta äidiltä siedetään kyllä sitä, mitä anopilta ei. Omalla kohdallani kyse oli hyvin pitkälti siitä, että anoppi oli täysin vieras ihmisenä minulle. Omaan äitiin on kuitenkin pitkä suhde takana. Eikä omalta äidiltäkään ihan mitä tahansa siedä, mutta jotkut pienet päsmäröinnit menee läpi sormien että joopa joo. Anoppi on taas kuin kuka tahansa mulle vain etäisesti tuttu ihminen, hän toki on mieheni äiti, mutta mulle vieras. Ja jos ihminen ei ole aiemmin osoittanut minkäänlaista kiinnostusta, niin kyllä siinä kohtaa mennään pahasti metikköön, jos kuvitellaan, että aloittamalla päsmäröinti toisen kotona ja äitiydessä, saadaan tutustuminen ja luottamus alulle.
Yes, toi oli parhaita koskaan tällä palstalla lukemistani kommenteista!
Vierailija kirjoitti:
En riedä, mitä teillä on tapahtunut, kun anoppisi oma kertomus ei ole mukana. Miehesi tuskin tekee pesäeroa äitiinsä siksi, että sinä et hänestä pidä. Lapsen lahjapikkareista pitäisi kiittää eikä vihastua anopille. Aloittaja minusta vaikutat tosi herkkähipiäiseltä ja itsekeskeiseltä.
Entä kun ne pikkarit ostetaan selkeästi näpäytysmielessä? Tai ne pikkarit on jo valmiiksi pienet tai kolmen vuoden kasvuvaralla, kun anoppi tietää paremmin kuin lapsen äiti?
Vierailija kirjoitti:
Tiskaaminen meni siten, että tein sen kuten on hygienisintä enkä siten, miten anoppi sen on tottunut tekemään. En joskus juo ollenkaan kupeista tai laseista, koska tiskaamisen jälki on niin sotkuista ja ällöttävää. Lautasiin jäänyt kiinni ruokaa tai lusikat on likaisia, hyi hele. Tästä anoppi otti nokkiinsa ja se meni sotimiseksi.
Mitä miesten viisauteen yms tulee, niin haluan nähdä ne vanhakantaiset akat jotka alottaisivat ylipäätään miehille samaan sävyyn puhumisen kuin miniöille. ei ole näkynyt.
En usko, että riitaa tuli siitä, että toinen pesee astiat liian puhtaaksi.
Pesitkö ”väärässä” järjestyksessä vai liian kuumalla vedellä?
Nyt on vaikea uskoa tätä tiskihommaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ihmettelen näitä naisia, jotka viestittelevät ja soittelevat anoppinsa kanssa. Asia on tietysti eri, jos anoppi on samalla ystävä, mutta ei minun ainakaan tulisi mieleenikään olla yhteyksissä anoppiin, vaikka se ihan harmiton (mutta pitkästyttävä) hölmö onkin. Hoitakoot mies yhteydenpidon äitiinsä jos tarpeelliseksi näkee.
Minä soittelen anopille, viestittely ei häneltä oikein onnistu. Monet anopit on mukavia, tiesitkös? Minulle anoppi soittaa useammin kuin miehelle, koska miehen puheesta on vaikea saada puhelimessa selvää ja anoppi kokee että on noloa kysyä monesti, mitä mies sanoi. Kun soittaa suoraan minulle, asiat tulevat kerralla selviksi.
Kuvittelen itsekin olevani mukava anoppi. Miniää minulla ei ole, mutta vävy on ja hänen kanssaan viestittelen viikottain. Tai useammin ryhmässä, johon kuuluu sekä tytär että vävy. Kovin usein ei nähdä, vaikka samassa kaupungissa asutaan.
Myös tyttärellä on ollut tuuria appivanhempien kanssa. Sai todella mukavat appivanhemmat, jotka ottivat hänet sydämellisesti vastaan. Kyllä se vaan tekee elämästä helpompaa kun osuu tällainen onni kohdalle, että saa uusia mukavia sukulaisia. Usein niiden puolison vanhempien kanssa tulee kuitenkin oltua tekemisissä, niin onhan se plussaa jos he ovat mukavia ihmisiä ja ottavat uudet tulokkaat hyvin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Me seurusteltiin miehen kanssa muutama vuosi eri paikkakunnilla asuen, ensin opiskeluiden ja sitten töiden takia. Käytiin säännöllisesti appivanhemmilla kylässä, yritin tutustua anoppiin, mutta en saanut mitään vastakaikua. Hän ei ikinä kysynyt mitään minun perheestä, ei työstä, ei mistään. Minun keskustelunavaukset ingnooraasi, tai jos kysyin jotain, niin suunnilleen vain pyöritteli silmiään vastaukseksi. Harvensin kyläilyjä ja annoin miehen käydä yksin.
Mies sai kotipaikkakunnaltaan töitä, minun työ jäi kohtuu matkan päähän, joten ensin vuokrattiin ja myöhemmin ostettiin yhteinen asunto täältä. Vuokra-asunnossa saatiin vielä olla rauhassa, mutta oman asunnon oston jälkeen anopilla napsahti jotain päässä. Oli ostamassa meille verhoja, sohvaa, ruokapöytää, mattoja, päättämässä pihan istutuksista jne. Kun kieltäydyin kohteliaasti, laittoi anoppi apen pitämään mulle saarnan siitä, kuinka lahjat ovat lahjoja ja niistä ei kieltäydytä. Myöhemmin mies yritti saada minut ymmärtämään äitinsä kantaa, koska hän oli saanut sisustaa tyttärensäkin asunnon, niin halusi muka olla vain tasapuolinen meille. Mieskään ei siis tykännyt että äitinsä päättää meidän kodista, mutta yritti lieventää tilannetta sillä, että annetaan sen nyt jotain ostaa oman halunsa mukaan, kun siskollekin osti. Pidin kuitenkin pääni siinä, että valitsen itse sisustuksen (miehen kanssa) ja mielelläni myös maksan itse. Ehdotin että jos haluavat avustaa, niin tarvitaan esimerkiksi uusi pyykkikone. Ei käynyt se.
Meidän esikoinen syntyi kohta tämän jälkeen ja hel*etti anopin kanssa oli pian valloillaan. Täälläkin joku tai jotkut kirjoitti että omalta äidiltä siedetään kyllä sitä, mitä anopilta ei. Omalla kohdallani kyse oli hyvin pitkälti siitä, että anoppi oli täysin vieras ihmisenä minulle. Omaan äitiin on kuitenkin pitkä suhde takana. Eikä omalta äidiltäkään ihan mitä tahansa siedä, mutta jotkut pienet päsmäröinnit menee läpi sormien että joopa joo. Anoppi on taas kuin kuka tahansa mulle vain etäisesti tuttu ihminen, hän toki on mieheni äiti, mutta mulle vieras. Ja jos ihminen ei ole aiemmin osoittanut minkäänlaista kiinnostusta, niin kyllä siinä kohtaa mennään pahasti metikköön, jos kuvitellaan, että aloittamalla päsmäröinti toisen kotona ja äitiydessä, saadaan tutustuminen ja luottamus alulle.
Voi kamalaa, miten samantapaista käytöstä kuin minunkin anopiltani! Koko stoori kuulostaa tutulta, ainoastaan meidän tarinaan tuon talon tilalle voisi laittaa vauva. Emme ole enää kissään tekemisissä olleet vuosiin ja hyvä näin. Mieheltä välillä kysyn, että pitäisköhän sun soittaa? Sanoo jyrkästi, että ei halua sitä ihmistä enää aiheuttamaan mitään stressiä. Olen ihan hyvilläni tuosta, sillä en minäkään kaipaa, sellaisen sotkun sai tehtyä. Ja tuo matriarkka, joka alkaa nyyhkiä, (jos hänelle nätisti sanoo, että kiitos mutta ei kiitos) on myöskin hyvin tuttua. Ja silloin kun nyyhkiminen ja väräjävä ääni alkaa narista, niin suvun miehet pyörivät herhiläisensä ympärillä hysteerisinä. Kuningattaren mieli ei saa pahoittua! Sille on tehtävä jotakin..äkkiä! Ei lainkaan mietitä tai kyseenalaisteta itse asiaa tai kenenkään oikeuksia. Tuo on todella syvällä ollut koko miehen lapsuuden. Ties sitten kuinka kaukaa suvusta tuo tulee.
Ah, mikä rauha onkaan. Suosittelen lämpimästi kuulostelemaan itseään ja omia oikeuksiaan ja toimimaan. Sun tunteet on tärkeämmät sulle sun elämässäsi kuin jonkun anopin.
Alue: Aihe vapaa
Väitätkö että suomenruotsalaiset ovat ylempiä kuin suomenkieliset? Melkoista puhetta aikana, jona valloittajien ja sortajien patsaat kaadetaan.