Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui juhannuksena tiskaamisesta, haukkui lyttyyn ja otti kierroksia - vika on nyt minun kun en "anna anteeksi"
24.06.2020 |
ja teeskentele, että kaikki on hyvin eikä mitään tapahtunut.
Jotenkin miniänä rajojen laittaminen on nostanut sellaiset konfliktit, että melkein mietin jo avioeroa jollei kukaan ala tulla pikku hiljaa vastaan ja myönnä, että ainoa raivopää on anoppi, joka ottaa nokkaansa milloin mistäkin, sekoilee krapulapäissään ja soittaa suutaan kännissä. Olen aiemmin ollut melkein ylikiltti ja myötäilevä, että välttäisin kaikki turhat riidat, mutta nyt mennään niin pitkällä, että pakko laittaa vastaan. Juhannuksen kärhämä on kuitenkin pisteenä iin päällä, ja se ns. viimeinen tippa tynnyrissä, jossa ajattelin että tässä kulkee raja. Ensin mies suuttui äidilleen, sen jälkeen mulle ja seuraavaksi kävi räyhäämässä apelle kun en suostunut jäämään enää samaan paikkaan anopin kanssa. Muut suuttuivat ja vetosivat lapsiin, että nyt heille tulee paha mieli kun jää ohjelmisto vajaaksi, ja voi niitä kierroksia kun vastasin että sitä olisi kannattanut anopin ajatella ennen kuin avasi sanaista arkkuaan.
Joka ikinen elämänvalintani, lapsen kasvupyrähdys, häät, kaikki on ollut sitä, että pitäisi kierrättää anoppilan kautta. Vielä enemmän kirpaisee, että kaikki henkilökohtaiset valintani pitäisi myös hyväksyttää anopilla, ja jossei kelpaa, niin niin ei vain tehdä. Pahinta on, etteivät muut näe tilannetta, ja olen se ainoa joka nyt ensin sietää anopin rääkymistä milloin mistäkin ja seuraavaksi sitä, kun muut haukkuvat minut pystyyn kun en ole enää anopin juoksutyttö joka tekee mitä käsketään.
Lapset ovat myös anopin omaisuutta jollain kierolla logiikalla. Melkein jokainen kehitysaskel on nk spoilattu, mitään en ole saanut ajatella rauhassa kun anoppi soittaa ja tinkaa että olenko sitä tai tätä tullut ajatelleeksi. No miten kerkeän, kun itse vasta tutustuin aiheeseen tuoreena äitinä. silloin suutuin, kun olin suunnitellut vaippaiän loputtua viedä ensimmäisen pikkariostoksille, niin anoppi änki väliin tuomalla alkkareita paketillisen. Miksi pitää joka helkutin asiaan sekaantua?
Kommentit (230)
Ap lue tätä ketjua "Raskas/rajaton äiti"
Kuulostaa tutulta. Oma rajaton äitini haukkui mut aina päissään ja sitten seuraavana päivänä oltiin niin iloisia kuin ei mitään olis ollutkaan. Minä olin kauhea vanhojen asioiden kaivelija jos halusin joskus puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tilanteeni ei ole mikään kamalin, anoppi on oikein mukava ihminen, mutta ylittää, ehkä tajuamattaan, henkilökohtaisia rajojani.
En tiedä, ovatko nämä ihan normaaleja juttuja, mutta meillä anoppi tivaa jatkuvasti tietoja työvuoroistani (ilmeisesti olettaa, että niitä on liian vähän ja olen laiska. Kerran piti miehelleni saarnan rahan tärkeydestä, kun mieheni kysytäessä kertoi, että pääsen yhteen tilaisuuteen-> en siis ole sinä päivänä töissä), kyselee työnhakuni perään (oli virhe kertoa, että etsin muita töitä), haluaa tietää millä summilla sijoitamme, yrittää (juorujen toivossa?) kalastella tietoja minun vanhempieni menemisistä ja tekemisistä. Appi on myös joskus vitsaillut minun perheenjäsenistäni. Piha on varmasti huonossa kunnossa, ei saisi viedä lasta päiväkotiin, koti on sekainen. Mitä näitä nyt on. Ehkä tämä tosiaan on normaalia? Omassa lapsuudenperheessäni ei ollut, joten kulttuurishokki on tuntuva.
Ei tämä varmaan ole mitään erityisen kauheaa, mutta olen herkkä ihminen ja tällaiset tivaamiset ja ajatukset niiden takana saavat minut kiusaantumaan, on vaikea kohdata ihmisiä, joilla on tarve tivata minusta tietoja, jotta voisi tehdä (lisää) omia päätelmiään. Pitäisi antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se on vaikeaa. Toivoisin vain normaalia ja positiivista kanssakäymistä puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että palstaan voi luottaa aina, eli ei voi. Sitä paitsi jokseenkin kulunut lausahdus toi katso peiliin, hei keksikää sitten jo jotain uutta jos haluatte syyllistää, mutta tuo ei enää toimi.
Anoppi on sen sortin raivotar, että hän vain ottaa tulta alleensa jostain aivan yhdentekeästä asiasta, pitää monologin ja ottaa lisää kierroksia. Jos keksitte mikä on viisaampi tapa kuin nostella kulmakarvojaan ja lähteä pois niin kertokaa, koska täysriitaa en ala haastamaan niin typeristä asioista, koska energiaa voi käyttää muuhunkin enkä ole vastuussa toisen ihmisen mielialoista. Olen ollut ravintolassa ja vanhainkodin keittiössä tiskarina, joten antaisiko se lisäpontta uskottavuuteen kun sanon, että hän meni neuvoineen ja päällepäsmäröinteineen vähän liian pitkälle.
Pikkarit olivat esimerkki siitä, että anoppi oikein pitää kiirettä että ehtii ennen minua. Mitä sitten jos onkin ensimmäinen lapseni, miksi en saisi kokea sitä kaikkea rauhassa ja yksin fiilistellä, että tätäkö tämä onkin, tätäkö pitää huomioida. Se on ensinnäkin hirveän tärkeää kiintymyssuhteen kannalta ja toisekseen asia, mitä muiden pitäisi vaalia eikä päinvastoin, että äiti vaalii muiden suhdetta lapseen.
Ennen kuin lapsi oli edes syntynyt, anoppi oli ostanut kaapit täyteen vauvanvaatteita. Kun ostin omat versioni, niitähän ei olisi saanut käyttää ja anoppi pakkasi ne ensimmäisenä pois kaapeistamme koska muuten hänen ostamansa jäävät pieneksi ja käyttämättä. Kun menin pesemään oman kirpparilöytöni, niin anoppi kysyi et jospa pestäisiin kaikki vain kerralla. Tällaista ihme säätöä koko ajan. Mitään en ehdi edes hengähtää, kun jatkuvasti tulee ohjeita, päällepäsmäröintiä ja vinkkejä, mitä teen väärin, mitä voisi vielä ajatella. Siinä vaiheessa kun lapsen koko elinikä ollut pelkästään sitä, että appivanhemmat ovat päävastuussa ja itse vain sen piian roolissa joka on sattunut lapsen hoitajaksi, niin joku pikkaripaketti tuntuu v..lulta eikä hyväntahtoiselta eleeltä.
Näitä raivonaiheita on ollut useita. Minua pisti mökillä ampiainen, ja meinasin tukehtua. Anoppi suuttui, kun häiritsin heidän ryyppäämistään ja en olisi saanut soittaa apua kun hengitystiet meni tukkoon. Sain töitä eräästä ravintolasta, niin anoppi soitti puhelun missä haukkui minut pystyyn, kun menin sitten töihin sellaiseen paikkaan mistä on tunnin matka kotiin. Miten nämä kiukunaiheet liittyvät anoppiin tai pitäisi kaivella heitä millään tavalla?
Kuinka paljon anoppi viettää teillä aikaa?
Meillä ei mummot ole kertaakaan käyneet kaapeilla saati pakanneet jotakin pois tai kommentoineet jotakin pyykinpesua tms. Koko kuvio kuulostaa absurdilta.
Isovanhemmat ovat normaaleja, ja välit on hyvät. Ovat silti meillä vain kylässä, ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Eiköhän sinun olisi aika ottaa etäisyyttä kunnolla. Anoppia ei tarvitse päästää kotiinne päsmäröimään, sinun ei myöskään tarvitse viettää aikaa anopin kanssa. Miehelle myös rajat selväksi, ja jos asia ei mene jakeluun, niin sitten äijä pihalle, parantaisi kummasti elämänlaatua. Ja mitä ihmettä mies raivoaa kenellekään? Ei taida olla hänelläkään kummoiset käytöstavat.
Ja humalaisten ja kännäävien isovanhempien seurassa ei meidän lapset todellakaan viettäisi aikaa. Tapaamiset ainoastaan selvinpäin.
Meillä anoppi kävi viikolla kun mies oli töissä 1 - 3 kertaa päivässä. Jos kävi vaikka vessassa niin joku kaappi kolahti välittömästi. Selkeästi kävi vessareissullaan läpi kylppärin kaapit. Huvittava tilanne oli, kun kuulin selkeästi hänen kaataneen kynsilakat lavuaariin, ja kysyin häneltä oliko jotain hukassa? Jos kävin vaihtamassa vaipan vauvalle, niin tuli siihen pyörimään jaloissa neuvomaan, ja väkisin olisi pitänyt pampersien sisään saada laittaa perunajauhoja, kun hän silloin 1974 laittoi harsovaippojen kanssa... ja ihan kaikkea tiskaamiseen ja pyykinpesuun ja muuhun huushollaamiseen liittyen en osannut tehnyt oikein. Mulla on jopa vääränlaiset pyykkipojat 🤣 Silloin ei naurattanut, kun sai päivästä toiseen kuulla kuinka huono olen. Mä olin asunut yli 10 vuotta itsekseni ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen, joten mitäpä mä tietäisin mistään. Nykyään en jää sekunniksikaan kahden kesken, enkä päästä anoppia meille kotiin, kun mieheni ei ole kotona.
Välttelen. Suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi, jos anoppi on rajaton.
Meillä myös anopin kanssa. Alkaen siitä että perunat oli heillä tapana pestä eri tavalla, astianpesukonetta en osannut täyttää (olin siis kolmikymppinen ja juuri tavannut mieheni)... jatkui lapseen, joka on väärin hoidettu, puettu, imetetty, nimi on huono, meillä on vääränlainen koti – pitäisi ostaa uusi...
Melko varhain tajusin, että en voisi kuvitellakaan että omat vanhempani puhuisivat miehelleni noin, se auttoi siinä, että kuvio on sairas ja ei enää olla tekemisissä kuin muodollisesti. Lapsia saisi anoppi tavata, mutta ei kiinnosta. Ilmeisesti oli kivempaa kiusata ja komennella meitä "lapsia".
Nämä kommentit että 'no miten se pääsi kaapille, tai mikset sano tai puhu, tai miks et sitä ja tätä' on luultavasti ihmisiltä joilla ei ole omaa kokemusta rajattomista ihmisistä.
Sitä onkin vaikea selittää miten ne onnistuu niissä jutuissaan, ja miten psykologista se koko ajan on.
Noi jutut tulee monesti niin puskista ja on niin absurdeja että siinä hämmentyy eikä toimi niin jämäkästi kuin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit että 'no miten se pääsi kaapille, tai mikset sano tai puhu, tai miks et sitä ja tätä' on luultavasti ihmisiltä joilla ei ole omaa kokemusta rajattomista ihmisistä.
Sitä onkin vaikea selittää miten ne onnistuu niissä jutuissaan, ja miten psykologista se koko ajan on.
Noi jutut tulee monesti niin puskista ja on niin absurdeja että siinä hämmentyy eikä toimi niin jämäkästi kuin pitäisi.
Ei ole ei ja todellakin en pysty ymmärtämään , en sitä joka paikkaan ja asiaan tunkevaa anoppi tai äitiä eikä sitä kohdetta , joka alistuu.
Kuten sanoit helppo huudella kun en ole tavannut .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisu tähän kaikkeen jälkeenjääneisyyteen on järkeily, lyökää kilpaa toisianne turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika omintuinen on kyllä aapeekin. Hermostua nyt jostain alushousupaketista. Mikset kiittämyt ja ostanut itse lisää, jos se joku juttu sulle on. Saahan sillä lapsella kalsareita olla.
Niin, tai laittanut kalsarit jonnekin kaapin perälle pois ärsyttämästä. Sain aikoinaan hyvän neuvon: miehen äidin kanssa ei miniän kannata alkaa tapella, siinä jää aina toiseksi. Kohteliaat välit, rajat mitä ei ylitetä, puolin eikä toisin, se piti meidät anopin kanssa väleissä. Sydänystäviä ei koskaan oltu, mutta tultiin hyvin toimeen 😊.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika omintuinen on kyllä aapeekin. Hermostua nyt jostain alushousupaketista. Mikset kiittämyt ja ostanut itse lisää, jos se joku juttu sulle on. Saahan sillä lapsella kalsareita olla.
Niin, tai laittanut kalsarit jonnekin kaapin perälle pois ärsyttämästä. Sain aikoinaan hyvän neuvon: miehen äidin kanssa ei miniän kannata alkaa tapella, siinä jää aina toiseksi. Kohteliaat välit, rajat mitä ei ylitetä, puolin eikä toisin, se piti meidät anopin kanssa väleissä. Sydänystäviä ei koskaan oltu, mutta tultiin hyvin toimeen 😊.
Alistuminen ja alistaminen ei ole kohteliaisuutta nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka ihmeessä anoppi on päässyt teidän kaapille poistamaan sieltä sinun ostamiasi vaatteita? Kuka hänet sinne päästi? Jos meni kaapille itse, miksi siinä kohtaa ei ole käsketty kaapilta pois?
Kuinka ihmeessä vietät juhannusta lasten kanssa ryyppäävän anopin seurassa?
Tätä mä aina ihmettelen näissä anoppijutuissa. Asutteko te kolhoosissa ?
Ja miten se anoppi pääsee arvostelemaan, neuvomaan, haukkumaan mitä nyt tekekään, onko teillä anopin puhelintunti tai vastaanotto kerran päivässä, jos on niin ihan oma syy.En mä ainakaan viitsi kauaa kuunnella jotain p*skanjauhamista ja mitä tulee arvosteluun tai sellaiseksi koettuun niin " minä teen näin , on sun mielipiteesi mikä tahansa".
Jos anoppi kiljuu niin aja pois , jos ei usko niin jätä kiljuu kankaalle yksinään.
Jos miehesi "raportoi" lapsen edistysaskelista äidilleen niin en näe siinä mörköjä , jos hän ilmoittaa seuraavista kuukautisistasi niin kyllä.
T.anoppi
Semmosta se on kun pieni käsityskyky. Ja paha tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka ihmeessä anoppi on päässyt teidän kaapille poistamaan sieltä sinun ostamiasi vaatteita? Kuka hänet sinne päästi? Jos meni kaapille itse, miksi siinä kohtaa ei ole käsketty kaapilta pois?
Kuinka ihmeessä vietät juhannusta lasten kanssa ryyppäävän anopin seurassa?
Tätä mä aina ihmettelen näissä anoppijutuissa. Asutteko te kolhoosissa ?
Ja miten se anoppi pääsee arvostelemaan, neuvomaan, haukkumaan mitä nyt tekekään, onko teillä anopin puhelintunti tai vastaanotto kerran päivässä, jos on niin ihan oma syy.En mä ainakaan viitsi kauaa kuunnella jotain p*skanjauhamista ja mitä tulee arvosteluun tai sellaiseksi koettuun niin " minä teen näin , on sun mielipiteesi mikä tahansa".
Jos anoppi kiljuu niin aja pois , jos ei usko niin jätä kiljuu kankaalle yksinään.
Jos miehesi "raportoi" lapsen edistysaskelista äidilleen niin en näe siinä mörköjä , jos hän ilmoittaa seuraavista kuukautisistasi niin kyllä.
T.anoppi
Kun se rajaton meuhkaa ja sekaantuu vaikka hänellä olisi lähestymiskielto.
Minun häirikköni esim stalkkasi netistä lukiotiedot ja soitteli koko miehen suvun läpi ja meuhkasi miten me pakotamme lahjattoman uupuneen lapsen väärään lukioon.
Ja hän siis ei edes tavannut ko lasta vuosiin eikä hänelle ole kerrottu mitään.
Hän urkkii ja stalkkaa ja keksii päästään.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on ap:n anopin kaltainen: puuttuu joka asiaan, antaa neuvoja ja ohjeita. Lisäksi voi aloittaa huutamisen nollasta sataan ihan yhtäkkiä.
Ulkoa päin antaa ihan asiallisiakin neuvoja joskus, eikä ulkopuolinen ymmärrä, että se neuvominen on kuin hyökyaalto, joka ilmaisee sisäänsä.
Äitini on monia menetyksiä kokenut, ja hän kun ei parempaan pysty, niin käsittelee noita menetyksiään neuvomalla, ohjeistamalla, käskyttämällä ja tarkistamalla, että asiat on tehty "oikein". Jos hän ei sitä tee, niin tarkistushan jää tekemättä, ja sitten taas joku kuolee tai sairastuu hyvin vakavasti. Voisin siis kuvitella, että ap:n anopillakin on jokin sellainen trauma: jos hän ei niitä pikkuhousuja osta tarpeeksi ajoissa, niin jää ehkä tekemättä, ja sitten se pieni kulkee ilman housuja, ja kun ei ole päällyshousujakaan, niin mehiläinen, ampiainen, kyykäärme, dinosaurus puree pientä peppua, ja sitten on lapsi tuhon oma...
Äitiäni en voi hylätä, vaikka ahdistaa kovin. Ap, sinä taas et ole samalla tavalla miniänä velvollinen olemaan anoppisi kanssa: välttele, välttele, välttele anopin seuraa. Anoppia et voi muuttaa, omaa käytöstäsi voit.
Jos mies uhkailee erolla, niin varatkaa/varaa aika pariterapiaan vaikka ev. lut. kirkon perheneuvojalle (Tuo on ilmaista.). Sinne voi myös mennä yksin.
Lopuksi: jos haluat, niin kerro, että miten tiskasit väärin. Kiinnostaa tietää, että miten ammattimainen tiskari onnistuu tekemään sen väärin.
Ei kaikilla päsmäreillä ole traumoja takanaan vaan jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia että haluavat puuttua joka asiaan ja luulevat tietävänsä kaikesta parhaiten ja että kaiken pitäisi mennä niin kuin he sanovat. Itselläni on sellainen ex-anoppi ja hänen sukulaisensa joilla on hyvin voimakkaat mielipiteet miten asioiden pitäisi mennä ja aina kysymättäkin neuvoja asioihin, usein hyvin epäkäytännöllisiä. Esimerkiksi minulla oli eräs sairaus joka vaati leikkauksen mutta ei ekalla leikkauksella parantunut. No anopin mielestä minun olisi siihen pitänyt käyttää tiettyä luontaistuotetta. Joka kerta kyseli että olenko jo käyttänyt tuota ainetta. Sitten hän kovalla ja painokkaalla äänellä muille selvitti, ihan minulle tuntemattomillekin ihmisille että kuinka hän sanoi että miniän pitäisi käyttää sitä ainetta ja nyt se ei ole vieläkään parantunut kun ei ole tehnyt kuinka hän neuvoo.
No tilanne meni niin että ekassa leikkauksessa ei oltu tehty tarpeeksi joten asia vaati toisen leikkauksen jonka jälkeen homma parani. Uskon että kyseinen luontaistuote olisi ollut vaaraksi.
Hän soittelee vieläkin ja suuri osa hänen puheistaan koskee mitä muut minulle tuntemattomat ihmiset ovat tehneet ja heidän ihmettelyään ja miten asioiden pitäisi mennä ja mitä minun tehdä. Useimmat lauseet alkavat "oletko koskaan kokeillut" tai "oletko koskaan ajatellut" ja "minähän sanoin että sen ja sen ihmisen pitäisi tehdä niin ja näin "ja jos minun pitää joku asia vaikka hoitaa niin hän luettelee tarkasti ja pitkään mitä ja miten minun pitää sanoa kun hoidan asiaa. Hänen sukulaisensa on samanlainen. Se on rasittavaa siinä mielessä että ihan niin kuin olisin idiootti joka ei osaa itse hoitaa asioitaan tai vaikka googlettaa neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne asiat ole aina anopin vika. Anopin lapsi on vaan saanut tosi huonon puolison.
Anopilla on vähän enempi kokemusta, kuin tällä uudella sukuun tulleella.
Turha valittaa, anoppi ei saata tykätä tällaisesta kokemattomasta lapsensa puolisosta, joka ei osaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit että 'no miten se pääsi kaapille, tai mikset sano tai puhu, tai miks et sitä ja tätä' on luultavasti ihmisiltä joilla ei ole omaa kokemusta rajattomista ihmisistä.
Sitä onkin vaikea selittää miten ne onnistuu niissä jutuissaan, ja miten psykologista se koko ajan on.
Noi jutut tulee monesti niin puskista ja on niin absurdeja että siinä hämmentyy eikä toimi niin jämäkästi kuin pitäisi.Ei ole ei ja todellakin en pysty ymmärtämään , en sitä joka paikkaan ja asiaan tunkevaa anoppi tai äitiä eikä sitä kohdetta , joka alistuu.
Kuten sanoit helppo huudella kun en ole tavannut .
On myös ihmisiä jotka pelkää aivan liikaa että heille suututaan eivätkä kestä yhtään sitä että joku ei tykkää heistä. Monesti täälläkin valitetaan kuinka taas "täytyy" ja on "pakko" tehdä sitä ja tätä koska muuten mies/anoppi/sisko/kaveri tai suunnilleen kuka hyvänsä suuttuu. Sellaista asennetta on tosi vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika omintuinen on kyllä aapeekin. Hermostua nyt jostain alushousupaketista. Mikset kiittämyt ja ostanut itse lisää, jos se joku juttu sulle on. Saahan sillä lapsella kalsareita olla.
Niin, tai laittanut kalsarit jonnekin kaapin perälle pois ärsyttämästä. Sain aikoinaan hyvän neuvon: miehen äidin kanssa ei miniän kannata alkaa tapella, siinä jää aina toiseksi. Kohteliaat välit, rajat mitä ei ylitetä, puolin eikä toisin, se piti meidät anopin kanssa väleissä. Sydänystäviä ei koskaan oltu, mutta tultiin hyvin toimeen 😊.
Entä jos se toinen toistuvasti ja tahallaan (=hyvää hyvyyttään) ylittää ne rajat? Miten ja miksi olla kohteliaissa väleissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit että 'no miten se pääsi kaapille, tai mikset sano tai puhu, tai miks et sitä ja tätä' on luultavasti ihmisiltä joilla ei ole omaa kokemusta rajattomista ihmisistä.
Sitä onkin vaikea selittää miten ne onnistuu niissä jutuissaan, ja miten psykologista se koko ajan on.
Noi jutut tulee monesti niin puskista ja on niin absurdeja että siinä hämmentyy eikä toimi niin jämäkästi kuin pitäisi.Ei ole ei ja todellakin en pysty ymmärtämään , en sitä joka paikkaan ja asiaan tunkevaa anoppi tai äitiä eikä sitä kohdetta , joka alistuu.
Kuten sanoit helppo huudella kun en ole tavannut .On myös ihmisiä jotka pelkää aivan liikaa että heille suututaan eivätkä kestä yhtään sitä että joku ei tykkää heistä. Monesti täälläkin valitetaan kuinka taas "täytyy" ja on "pakko" tehdä sitä ja tätä koska muuten mies/anoppi/sisko/kaveri tai suunnilleen kuka hyvänsä suuttuu. Sellaista asennetta on tosi vaikea käsittää.
Mut on kotona opetettu kynnysmatoksi. Ei saa aiheuttaa toisille pahaa mieltä, vaikka toinen vie silmät päästä. Tärkeintä on olla hyvissä väleissä. Olin rajattomalle ja narsistisella anopille kovin helppo uhri. Mutta kyllä mä lopulta opin pitämään puoleni. Melkein kolme pitkää vuotta siihen meni, mutta kannatti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka ihmeessä anoppi on päässyt teidän kaapille poistamaan sieltä sinun ostamiasi vaatteita? Kuka hänet sinne päästi? Jos meni kaapille itse, miksi siinä kohtaa ei ole käsketty kaapilta pois?
Kuinka ihmeessä vietät juhannusta lasten kanssa ryyppäävän anopin seurassa?
Tätä mä aina ihmettelen näissä anoppijutuissa. Asutteko te kolhoosissa ?
Ja miten se anoppi pääsee arvostelemaan, neuvomaan, haukkumaan mitä nyt tekekään, onko teillä anopin puhelintunti tai vastaanotto kerran päivässä, jos on niin ihan oma syy.En mä ainakaan viitsi kauaa kuunnella jotain p*skanjauhamista ja mitä tulee arvosteluun tai sellaiseksi koettuun niin " minä teen näin , on sun mielipiteesi mikä tahansa".
Jos anoppi kiljuu niin aja pois , jos ei usko niin jätä kiljuu kankaalle yksinään.
Jos miehesi "raportoi" lapsen edistysaskelista äidilleen niin en näe siinä mörköjä , jos hän ilmoittaa seuraavista kuukautisistasi niin kyllä.
T.anoppi
Joissain perheissä on jostain syystä tyylinä se, että naiset hoitavat sopimiset perheen kyläilystä, lahjojen ostosta kummi/sukulaislapsille jne. Meillä minä hoidan sopimiset omaan lapsuudenperheeseen päin ja mies omaansa. En ole vielä koskaan soittanut anopille eikä anoppi minulle. Välit on ihan hyvät 🙄 yhdessä miehen kanssa jo yli 30 vuotta.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka ihmeessä anoppi on päässyt teidän kaapille poistamaan sieltä sinun ostamiasi vaatteita? Kuka hänet sinne päästi? Jos meni kaapille itse, miksi siinä kohtaa ei ole käsketty kaapilta pois?
Kuinka ihmeessä vietät juhannusta lasten kanssa ryyppäävän anopin seurassa?
Tätä mä aina ihmettelen näissä anoppijutuissa. Asutteko te kolhoosissa ?
Ja miten se anoppi pääsee arvostelemaan, neuvomaan, haukkumaan mitä nyt tekekään, onko teillä anopin puhelintunti tai vastaanotto kerran päivässä, jos on niin ihan oma syy.En mä ainakaan viitsi kauaa kuunnella jotain p*skanjauhamista ja mitä tulee arvosteluun tai sellaiseksi koettuun niin " minä teen näin , on sun mielipiteesi mikä tahansa".
Jos anoppi kiljuu niin aja pois , jos ei usko niin jätä kiljuu kankaalle yksinään.
Jos miehesi "raportoi" lapsen edistysaskelista äidilleen niin en näe siinä mörköjä , jos hän ilmoittaa seuraavista kuukautisistasi niin kyllä.
T.anoppiKun se rajaton meuhkaa ja sekaantuu vaikka hänellä olisi lähestymiskielto.
Minun häirikköni esim stalkkasi netistä lukiotiedot ja soitteli koko miehen suvun läpi ja meuhkasi miten me pakotamme lahjattoman uupuneen lapsen väärään lukioon.
Ja hän siis ei edes tavannut ko lasta vuosiin eikä hänelle ole kerrottu mitään.
Hän urkkii ja stalkkaa ja keksii päästään.
Meillä ei sentään ole lähestymiskieltoa, mutta tuo stalkkaus ja asioiden keksiminen on tuttua. Pidetään anoppi kaukana, mun, mieheni ja meidän lasten hyvinvoinnin vuoksi. Anoppi on joskus kitissyt kun hänelle ei kerrota asioita. On tässä kylällä tunnettu tietotoimisto, juoruaa myös lapsistaan. Hänelle ei voi kertoa mitään, mitä ei halua koko maailman tietoon. Miksi siis emme kerro hänelle mitään? Tositarinoiden puuttuessa keksii päästään absurdeja juttuja,
Vierailija kirjoitti:
Multa meni nyt ohi, että millaista riitaa siitä tiskaamisesta tuli?
Onko sillä muka jotain merkitystä? Ei sitä aleta toisille huutamaan ja räyhäämään, jos tiskaaminen ei mene täsmälleen omien toiveiden mukaan. Harvoin on edes tarpeen huomauttaa ystävällisesti, ainoastaan jos meinaa jäädä astiat likaisiksi tai mennä pilalle (esim. pastinpannun raapiminen).
Näistä anopeista tulee mieleen isäni vanhemmat, jotka simputtivat miniöitään, minkä kerkesivät. Erona tosin se, että eivät olleet juoppoja ja siis vain miniät saivat heiltä huutia, eli omat lapset ja vävyt saivat olla rauhassa.
Ja miten tämä liittyy minuun, no, tajusin jo leikki-iässä, että mummon ja papan seurassa oli varottava, mitä äidistä puhuu, sillä yksikin poikkipuolinen vihjaus jostain negatiivisesta äitiini liittyvästä saattoi ajaa isovanhemmat haukkumaan häntä koko loppupäivän.
Tietenkään lapsi ei osaa kaikkea suodattaa, joten lähes joka kyläilykerralla minä, joku sisaruksistani, tai serkustani möläytti jotain kiellettyä ja äiti, tai joku setieni vaimoista sai kyytiä. Tuntui aina hirveän pahalta, kun itse tuli aiheutettua tuollainen tilanne omalle äidille.
Isäni vanhemmat ei varmaan tajunneet, mutta tuollainen sairas valtapeli asetti myös meidät mummon ja papan kullat todella ahdistavaan asemaan, ei se ole hyvää isovanhempi-lapsenlapsi-suhdetta nähnytkään, jos lapsen on käveltävä munankuorilla, ettei tahtomattaan joudu välikädeksi sodassa äitiään vastaan
Alue: Aihe vapaa
Tätä mä aina ihmettelen näissä anoppijutuissa. Asutteko te kolhoosissa ?
Ja miten se anoppi pääsee arvostelemaan, neuvomaan, haukkumaan mitä nyt tekekään, onko teillä anopin puhelintunti tai vastaanotto kerran päivässä, jos on niin ihan oma syy.En mä ainakaan viitsi kauaa kuunnella jotain p*skanjauhamista ja mitä tulee arvosteluun tai sellaiseksi koettuun niin " minä teen näin , on sun mielipiteesi mikä tahansa".
Jos anoppi kiljuu niin aja pois , jos ei usko niin jätä kiljuu kankaalle yksinään.
Jos miehesi "raportoi" lapsen edistysaskelista äidilleen niin en näe siinä mörköjä , jos hän ilmoittaa seuraavista kuukautisistasi niin kyllä.
T.anoppi