Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta
Kommentit (9)
Ap. Kiitos linkistä. Jotenkin oon nyt vasta herännyt asioihin omassa avioliitossa. En eroa halua mutta sanotaanko nyt näin että moneen asiaan muutosta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kiitos linkistä. Jotenkin oon nyt vasta herännyt asioihin omassa avioliitossa. En eroa halua mutta sanotaanko nyt näin että moneen asiaan muutosta....
Sori jos joudun tiputtaa sut pilvilinnoista, mut muutoksen täytyy lähteä väkivallan tekijästä. Et sä saa sitä muuttumaan. Vain ero on ratkaisu.
Se on myössitä, ettei toinen anna oikeutta tuntea, mitä tuntee, tai ajatella, kuten itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kiitos linkistä. Jotenkin oon nyt vasta herännyt asioihin omassa avioliitossa. En eroa halua mutta sanotaanko nyt näin että moneen asiaan muutosta....
Sori jos joudun tiputtaa sut pilvilinnoista, mut muutoksen täytyy lähteä väkivallan tekijästä. Et sä saa sitä muuttumaan. Vain ero on ratkaisu.
Hmmm.... riippuu. Joskus on vain opittu malli sanoa asioita, ja se malli on mahdollista muuttaa. Mutta jos taustalla on asenne, että elämä on joko voittamista tai häviämistä, niin sitä on vaikea muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kiitos linkistä. Jotenkin oon nyt vasta herännyt asioihin omassa avioliitossa. En eroa halua mutta sanotaanko nyt näin että moneen asiaan muutosta....
Pyrin sisukkaasti elämään avioliitossani 25 vuotta.
Kun havahduin puolisoni henkiseen väkivaltaan ymmärsin hakea asiantuntija-apua sekä purkaa tuntojani ystävilleni. Sitä kesti vuosia.
Rakastin puolisoani koko sydämestäni ja luotin siihen, että ongelmat vielä voitetaan. Iso mutta oli kuitenkin se, ettei puolisoni itse sitä suostunut täysin sitä ymmärtämään. Hän oppi sanomaan vaivihtaa anteeksi, joskus, mutta asioista ei ikinä keskusteltu.
Lopulta olin niin uupunut henkisesti, että oli pakko muuttaa erilleen asumaan.
Miehelläni on hyvin traumaattinen, tunnekylmä lapsuus, joten hän kohteli minua niin kuin hän oli lapsesta lähtien tullut kohdelluksi. Kyse on niin syvistä ongelmista, ettei minusta ollut häntä pelastamaan.
Jälkiviisaasti voi sanoa, että miksi olin niin pitkään avioliitossa ja miksi annoin itseni murskaantua. Rakkaus on joskus liian väkevä voima auttamaan meitä silloin, kun apua pitäisi saada. Puolisollani oli paljon myös ihania puolia, mutta ne eivät kannatelleet henkisen väkivallan ylitse enää loppu vuosina.
En neuvo sinua tekemään mitään, mihin et usko. AInoastaan toivon, että arvostat itseäsi ja luotat siihen mitä sitten päätätkin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kiitos linkistä. Jotenkin oon nyt vasta herännyt asioihin omassa avioliitossa. En eroa halua mutta sanotaanko nyt näin että moneen asiaan muutosta....
Puolisosi voi kuitenkin sanoa, että hän nyt on tällainen eikä aio muuttua. Tai lupaa ja lupaa vuosikymmeniä muuttua, mutta päiväsi ovat edelleen aivan yhtä väkivallalla kyllästettyjä.
Naisethan tässä on melkein aina se tekijä-osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos tosiaan riippuu siitä, että haluaako toinen muuttua. Se, että se toinen jankkaa että joo joo, haluan muuttua ei tarkoita sitä, että tosiasiassa haluaa. Nämä ihmiset käyttävät väkivaltaa, koska he pitävät siitä vähintään jollain tasolla. He saavat sillä mitä he haluavat ja se antaa heille tyydytystä. He eivät ole ihan helpolla luopumasta jostain, josta saavat henkistä palkintoa.
Suosittelen oikeasti miettimään myös ero vaihtoehtona. Se voi tulla eteen vielä.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevak…