Elämäni on mennyt päin helvettiä

Kultarakas, usko mua kun sanon että milloinkaan mulla ei ole ollut pahempi olla kuin 14-vuotiaana. Elämä helpottuu ihan valtavasti ja nopeasti kun tuosta kasvat ja ihmiset ympärilläsi myös kypsyvät ja muuttuvat fiksummiksi. Olen 32 ja kaikki mahtavimmat tyypit joita tunnen ovat olleet kiusattuja ja masentuneita yläasteella.

❤️

Jos tunnet olevasi erilainen kuin muut, mene ensi kesänä protuleirille. Mulle se oli ihan mahtava kokemus, ja 15v myöhemmin mulla on edelleen läheisiä ystäviä joihin tutustuin protussa. :)

Tämä ei varmaan nyt lohduta, mutta elämä muuttuu mukavammaksi ja helpommaksi kun kasvaa ja vanhenee. Monet fiksuuntuvat (eivät toki ihan kaikki). Usko pois, sinäkin saat vielä itseluottamusta ja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan nyt lohduta, mutta elämä muuttuu mukavammaksi ja helpommaksi kun kasvaa ja vanhenee. Monet fiksuuntuvat (eivät toki ihan kaikki). Usko pois, sinäkin saat vielä itseluottamusta ja kavereita.

Elämästä tulee itse asiassa vain vaikeampaa lapsuuden jälkeen. Yläasteen pääsee läpi vaikka silmät sidottuna ja kädet selät takana, lukion ehkä myös, mutta yliopistoon et pääse perseilemällä, gradu ei tee itseään, ja opintojen jälkeinen elämä se vasta perseestä onkin. Kaikki on hirveän kallista, kaiken saa tehdä yksin ja itse, mikään ei ole turvattua ja kaikesta hyvästä (työpaikat, asunnot, miehet, jne jne jne) on hirveä kilpailu.

Tosi hieno väittää että 14-vuotiaalla olisi vaikeata, tosi vaikeata on joo kun on toisen maksama katto pään päällä, ilmaista ruokaa massussa, ei tarvitse käydä töissä, ja tietää että koulua on vielä huomenna, ensi kuussa, ja ensi vuonna. Ihan luksusta verrattuna pätkätyöläisen paska-arkeen jossa aina falskaa jostain päästä. Työsopimusta ei uusita, korona kaataa firman, ei ole rahaa vuokraan, kämppä hukkuu paskaan jos et siivoa, ja kaikki pitää hoitaa yksin aina paskapaperin ostosta sähkösopimuksen sitomiseen, verojen maksuun, kokkaamiseen, pyykkäämiseen saakka. Aikuiselämään verrattuna joku teiniangstinen yhyy ei ole ystäviä on kyllä ihan hyttysen ininää.

ihan ohiksena nyt vaan, otsikko ei oikein vastannut aloitusta

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Matteus 10:28

Kaikki järjestyy vielä. Lapsuus ja nuoruus on vaikeita, kun välitämme liikaa muiden mielipiteistä. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Vain niiden, jotka tahallisesti satuttavat tarvitsee muuttua ja hävetä toimiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan nyt lohduta, mutta elämä muuttuu mukavammaksi ja helpommaksi kun kasvaa ja vanhenee. Monet fiksuuntuvat (eivät toki ihan kaikki). Usko pois, sinäkin saat vielä itseluottamusta ja kavereita.

Elämästä tulee itse asiassa vain vaikeampaa lapsuuden jälkeen. Yläasteen pääsee läpi vaikka silmät sidottuna ja kädet selät takana, lukion ehkä myös, mutta yliopistoon et pääse perseilemällä, gradu ei tee itseään, ja opintojen jälkeinen elämä se vasta perseestä onkin. Kaikki on hirveän kallista, kaiken saa tehdä yksin ja itse, mikään ei ole turvattua ja kaikesta hyvästä (työpaikat, asunnot, miehet, jne jne jne) on hirveä kilpailu.

Tosi hieno väittää että 14-vuotiaalla olisi vaikeata, tosi vaikeata on joo kun on toisen maksama katto pään päällä, ilmaista ruokaa massussa, ei tarvitse käydä töissä, ja tietää että koulua on vielä huomenna, ensi kuussa, ja ensi vuonna. Ihan luksusta verrattuna pätkätyöläisen paska-arkeen jossa aina falskaa jostain päästä. Työsopimusta ei uusita, korona kaataa firman, ei ole rahaa vuokraan, kämppä hukkuu paskaan jos et siivoa, ja kaikki pitää hoitaa yksin aina paskapaperin ostosta sähkösopimuksen sitomiseen, verojen maksuun, kokkaamiseen, pyykkäämiseen saakka. Aikuiselämään verrattuna joku teiniangstinen yhyy ei ole ystäviä on kyllä ihan hyttysen ininää.

ihan ohiksena nyt vaan, otsikko ei oikein vastannut aloitusta

Ap on vasta lapsi

Älä huoli, it's all going to be allright.

Kuulostat älykkäältä, kirjoitat ikäiseksesi hyvin ja pituus on elämässä etu, ei haitta. Sisaruskin löytyy, vaikkakin käyttäytyy vielä lapsellisesti. Hänkin kypsyy ja joskus tulevaisuudessa tulette todennäköisesti paremmin toimeen. Jos ette niin ei silläkään loppujen lopuksi ole merkitystä. Yrittää toki kannattaa.

Kaikilla on synkkiä vaiheita ja monella muullakin tuo ikä on kyllä ihan hanurista. Se menee ohi.

Ymmärrän kyllä että elämä ei tällä hetkellä tunnu elämisen arvoiselta. Murrosikä on vaikeaa aikaa ja ilman ystäviä on vielä vaikeampaa. Jos jaksaisit ajatella elämää eteenpäin ja uskoa että elämä muuttuu paremmaksi. Löytyisikö samanhenkistä seuraa netistä? Ja puhu huolistasi edes jollekulle, vaikka ulkopuoliselle, jos kotona et pysty.

Sinulla on koko elämä edessäsi, tiedän miltä tuntuu olla ikäisesi, olenhan minäkin ollut 14 vuotias. MInullakaan ei ollut tarpeeksi kavereita ja minua on kiusattu ala- ja yläasteella. Olin epävarma ja ujo. MInusta on kuitenkin kasvanut varma aikuinen, olen sanavalmis ja puolustan aina heikompia. Kerroit että olet pitkä, nauti siitä, monet kadehtivat pitkiä ihmisiä, ole ylpeä pituudestasi. Ole ylpeä itsestäsi ja kanna itsesi arvokkuudella. Jos koet vääryyttä, avaa suusi ja sano että tuollainen ei käy. Puolusta aina itseäsi, olisiko sinulla ketään aikuista kenelle voisit jutella. Elämä voi ajoittain tuntua vaikealta, mutta kerron sinulle että elämä tulee aina olemaan ylämäkeä ja alamäkeä, tiedän sen kokemuksesta. Opettele sietämään niitä alamäkiä, silloin sinusta tulee vahva, tämä tapahtuu pikku hiljaa, mutta sitä kannattaa odottaa.

Tuntui kuin olisin lukenut oman tarinani. En ollut pitkä lapsi vaan lihava ja minulle kasvoi varhain valtavat rinnat. Kouluni meni aika huonosti. Sain sen kuitenkin loppuun. Pääsin kauppaoppilaitokseen ja sain sieltä hyvät paperit. Huomasin, että olen hyvä matikassa. Pääsin hyvällä tuurilla töihin kirjanpito-osastolle. Siellä vasta itsetuntoni on kohonnut. Oli kummallista, että sain siellä kiitosta joka päivä. Olen nyt aikuinen. Löysin miehen, vaatimattoman ja laihan. Ajattelin aina, että otan hänet, kun en kuitenkaan saa komeaa ja isoa miestä. Meillä on 2 kaunista lasta. Mies on pulskistunut ja minä olen laihtunut . Sanonpa sinulle ap. Käytä kaikki pienetkin tilaisuudet hyväksesi. Se on tosi surullista, kun sinulla ei ole ystäviä. Selviät kyllä. Kasva aikuiseksi, niin huomaat että elämäsi lähtee sujumaan.

14-vuotiaana elämä oli ehkä paskimmillaan. Onnistumisen kokemuksia ei ollut, karvatkaan ei vielä juuri kasvaneet (toisin kuin luokkakavereilla), ystäviä ei ollut kuin yksi, ja sekin vähän rasittava, mutta kiinni roikuin tiukasti. Koulussa meni ok, mutta hikareita nälvittiin armottomasti, joten liikaa ei sopinut pingottaa. Kamalinta oli, että tajusin pitäväni pojista enemmän kuin tytöistä. Se oli kuolettava salaisuus jota piti varjella kaiken muun uhalla. Ja vei järjettömästi energiaa. Onneksi kaikki on muuttunut aina vain paremmaksi! Luultavasti sinullakin helpottuu kun vain nyt jaksat sinnitellä.

M47

Laihuus ei ratkaise mitään, päinvastoin, voit sairastua syömishäiriöön ja sotkea elimistösi totaalisesti. Älä lähde sille tielle!

Teini-ikä on todella haastava ja nyt vielä haastavampi kuin meillä jo aikuisilla oli. Netti suoltaa painetta menestyksestä, ulkonäöstä ja siitä miten kaikki on mahdollista. Ennen oli Suosikin julkkiset, nykyään kuka tahansa voi olla instatähti ja tienata miljoonia. Paitsi, että ei kaikki voi kuitenkaan olla. Näin vanhempana aika menee nopeasti, mutta teininä se matelee.

Yritä selviytyä nämä vaikeat vuodet, yritä löytää joku oma juttu ja keskittyä siihen. Elämä oikeasti helpottuu kun pääsee läpi yläkoulun ja lukio/amis vaiheen. Toki voi tulla muita murheita, mutta henkinen olo kyllä parantuu. Kenenkään elämä ei ole helppoa, toiset vaan näyttelee paremmin!