Kasvit ovat jännittäviä
Olen hurahtanut kukkiin tässä alkukesästä ja tajunnut että niilläkin on oma outo elämänsä ja tahtokin näköjään.
Esim. köynnöstävän kasvin yhden varren laitoin niin että lähtisi kasvamaan haluamaani suunraan.
Laitoin sen kevyen varren kulman taakse niin että se oikeasti jää siihen niin että pysyy hyvin kiekuroidensa ansiosta.
Muutaman sekunnin päästä se vääntää itsensä pois siitä, sillain nykimällä. Kokeilin monta kertaa ja aina sama juttu. En sitten raaskinut enää kiusata, kasvakoon mihin haluaa 😅
Kommentit (6)
Omat kasvini on sijoitettu erikseen ympäri huonetta. Kesän kunniaksi vein ne eilen viileään aikaan pikku päiväretkelle parvekkeelle raittiiseen ilmaan tuulettumaan ja nauttimaan kesästä. Tuntuivat viihtyvän ja tykkäävän kovasti suihkuttelusta ja yhdessäolosta! :)
Yleltä löytyy dokumentti Japanin taiteessa. Ensimmäisessä jaksossa esiteltiin Bonzai-puut. Vanhimmat pienistä männyistä olivat 500 vuotta. Puita varten oli rakennettu kasvulle otollinen tila museoon. Kiehtovaa, kuinka pitkäikäisten puiden kasvattaminen vaatii monen sukupolven ketjun.
Kasvit itse asiassa kaikki liikkuu ja viestitteleekin keskenään, vois jopa sanoa että tuntevat. Mielenkiintoinen maailma. Oon ihan pikkutytöstä saakka ollut kiinnostunut niistä ja opiskelin alaakin muutaman vuoden. Tosin nyt ikää jo sen verran että en ihan ymmärrä tuota nykynuorten kasvivillitystä jossa perusmulta ei riitä kasvualustaksi ja ötököitä kuhisee jatkuvasti, tai että pistokkaista maksetaan kymmeniä euroja ja sadan euron kasveja tilataan ulkomailta. Mennyt turhan hifistelyksi, mutta tämä vain minun mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Kiehtovaa. Minä taas ihailen luonnon monimuotoisuutta ja kasvien eri muotoja ja värejä. Jos tietäisin enemmän kasvien sielunelämästä ja elintavoista, voisin uppoutua siihen koko elämäni.
Ihan sama juttu, nyt hurahduksen jälkeen tuntuu että voisin viettää kaiken ajan kasvien parissa. Puutkin näyttävät ihan erityisen kauniilta kun on "silmät avautuneet".
-ap
Vierailija kirjoitti:
Omat kasvini on sijoitettu erikseen ympäri huonetta. Kesän kunniaksi vein ne eilen viileään aikaan pikku päiväretkelle parvekkeelle raittiiseen ilmaan tuulettumaan ja nauttimaan kesästä. Tuntuivat viihtyvän ja tykkäävän kovasti suihkuttelusta ja yhdessäolosta! :)
Minullakin on banaanikasvi jota olen yrittänyt elvyttää, pelastin sen kaupasta kitumasta. Nyt olen yrittänyt totuttaa sitä aurinkoon ja ulkoilutan yön yli. Pahimman helleajan pidän sisällä ettei pala. Kyllä kasvit varmasti kaipaa tuulta, vaihtelevia sääoloja, kosteutta ja kaltaistensa seuraa. Sen huomaa kyllä, näyttävät tosiaan nauttivan olostaan.
Kiehtovaa. Minä taas ihailen luonnon monimuotoisuutta ja kasvien eri muotoja ja värejä. Jos tietäisin enemmän kasvien sielunelämästä ja elintavoista, voisin uppoutua siihen koko elämäni.