Kenenkään poika lähdössä armeijaan nyt heinäkuussa

Mun poika lähtee huomenna Vekaralle ja monet pojan kaverit myös. Kasarmi on onneksi tuossa melko lähellä (vajaat 40km). En tiedä onko kiinni heti sen 4 viikkoa, mutta siihen on nyt kai varauduttava. Onhan tämä iso juttu sekä pojalle että itsellekin. Haikeaa, mutta samalla olen todella ylpeä että poika menee armeijaan. Mun pieni vauva!!!!!!!!! Mä en ole valmis tähän, vastahan se syntyi!!! =DD

Vierailija kirjoitti:

tyttö

Ja tämä sai erikoispeukut !♥ Aww....

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma tuo yksityisyys kun lapsena kesät oltiin poikien leireillä viikot ja nykyään aikamiehelle jo muka kova paikka?

Niin no en tiedä, onko kova paikka. Poika kuitenkin vähän introvertti luonteeltaan. T.ap

Niin ja hän ei ole käynyt muuta kuin tietysti rippileirin.

Introvertti pärjää armeijassa loistavasti. Siellä saa sulautua massaan.

Introvertti ei nimenomaan pysty sulautumaan massaan. Introvertille paras rooli armeijassa on nimenomaan tarkka-ampuja tai sabotaari. Voi toimia yksin tai taisteluparin kanssa. Taisteluparin tehokkuutta tehostaa se jos heille syntyy henkisen siteen lisäksi fyysinen side. Bi seksuaalisuus on plussaa siis. Voi kiehnätä yhdessä samalla kun snaippaa vihollisia. Itse kyllä toivoisin naispuolista paria, mutta tuskin olen niin jännä että kukaan nainen haluaisi olla mun taistelupari..

Suurin osa introverteista onkin tarkka-ampujia tai sissejä!

Olen suorittanut Kaartin jääkärirykmentissä (Santahamina) naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Armeijassa pärjää jos psyyke kestää. Siellä moni purkaa pahaa oloaan epäkypsästi härnäten ja levittäen tornareita. Jos juorun totuutta ei kuule asianosaiselta itseltään on kyseessä usein väritetty totuus/täysi valhe. Keskeyttäneistä suurimman osan syynä oli se etteivät henkisesti kestäneet, fyysinen syy keskeytykseen vain muutamalla.

Varuskunnassa elämään saa rytmin, oppii uusia taitoja, kunto kenties kohenee ja voi saada elinikäisiä ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Mun poika lähtee huomenna Vekaralle ja monet pojan kaverit myös. Kasarmi on onneksi tuossa melko lähellä (vajaat 40km). En tiedä onko kiinni heti sen 4 viikkoa, mutta siihen on nyt kai varauduttava. Onhan tämä iso juttu sekä pojalle että itsellekin. Haikeaa, mutta samalla olen todella ylpeä että poika menee armeijaan. Mun pieni vauva!!!!!!!!! Mä en ole valmis tähän, vastahan se syntyi!!! =DD

Ihan samoilla fiiliksillä. Hakeaa mutta samalla ylpeä että poika menee armeijaan. Meillä varuskunta on niin kaukana että iltalomilla ei pääse kotona käymään jos sellasia jossain vaiheessa tulee. Nyt ollaan henkisesti varauduttu heti 4 vk kiinni oloon. Mäkään en ole valmis tähän! Poika on ainoa lapsi, niinpä meillä talo hiljenee.

Lähdössä on! Ainoa lähipiirin armeijan valinnut. No, syy oli se, ettei halunnut vuoden kestävään pakkotyöhön sivariksi. Olisin ollut ylpeämpi, jos olisi valinnut totaalikieltäytymisen. Uskon hänen kuitenkin pärjäävän siellä sekä fyysisesti ja henkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Taas 20000 onnetonta suorittamaan hukka(puoli)vuottaan.

Koska tämä perseily loppuu ja tilalle ammattiarmeija NATOn kera?

Suomen varusmiespalvelus on kieltämättä muinaisjäänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas 20000 onnetonta suorittamaan hukka(puoli)vuottaan.

Koska tämä perseily loppuu ja tilalle ammattiarmeija NATOn kera?

Suomen varusmiespalvelus on kieltämättä muinaisjäänne.

13 000

12 000. Koittakaa jaksaa’

Huh, ottaapa koville! Meidän poika Vekaralle myös ja patin sadan km päästä. Isä lähti heittämään, kavereita ei tuu samaan paikkaan tässä erässä. Aika kotihiiri ollut kaikki nää vuodet, et totuttelemista tulee sekä pojalle että meille muille perheenjäsenille. Ollaan aika tiivis perhe ja paljon yhdessä. Kyyneleitä joudun tätäkin kirjoittaessa pyyhkimään. Herkkis oon 😪

Miten tukea parhaiten intissä olevaa lasta?

Kuukausi ja tulee ryhdikäs poika lomille kotiin :).

T-äippä

Vierailija kirjoitti:

Miten tukea parhaiten intissä olevaa lasta?

Et oikein mitenkään.

Kannustamalla, tsemppaamalla, hyväksymällä sen mihin ratkaisuihin intissä päätyy (6, 9, tai 12 kk tai vaikka keskeyttää esim homeen tai jonkin vamman takia).

Siellä on omillaan. Ja niillä pärjää tai on pärjäämättä.

Hyvin se useimmilla menee alkuun päästyä.

ap kannattaa jo alkaa pakkaamaan pojalle varuste laukkuja. ruokia, villa vaatteita ja aku ankkoja menethän luonnollisesti myös vuoteen petaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tukea parhaiten intissä olevaa lasta?

Et oikein mitenkään.

Kannustamalla, tsemppaamalla, hyväksymällä sen mihin ratkaisuihin intissä päätyy (6, 9, tai 12 kk tai vaikka keskeyttää esim homeen tai jonkin vamman takia).

Siellä on omillaan. Ja niillä pärjää tai on pärjäämättä.

Hyvin se useimmilla menee alkuun päästyä.

Jälkeenpäin ajateltuna intti on miehen elämän parasta aikaa. Kaikki oli vielä huoletonta ja elämä edessä. Valtiokin maksoi kämpän vuokran ja säkölaskun joten ei huolia. T. Alik 1/14

Ensimmäisen kahden viikon jälkeen iltavapaat vapaamuotoisempia kun tulee komppanioille enemmän vapaa-aikaa ja oikeus käydä sotilaskodissa munkkikahveilla. Silloin omaisillakin tapaamismahdollisuus arkisin ja enempi aikaa jutella kuulumisia esim. soittelemalla

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kahden viikon jälkeen iltavapaat vapaamuotoisempia kun tulee komppanioille enemmän vapaa-aikaa ja oikeus käydä sotilaskodissa munkkikahveilla. Silloin omaisillakin tapaamismahdollisuus arkisin ja enempi aikaa jutella kuulumisia esim. soittelemalla

Paitsi, ettei tälle erälle. Koronarajoitukset. Ei läheisiä edes valaan. Sotkuun ei voi mennä istumaan vaan sieltä vaan haetaan. Kaikki ruoat ulkona pakkiruokailuna jne. Et kyl tää erä joutuu kestämään vähän enempi.

Vierailija kirjoitti:

Huh, ottaapa koville! Meidän poika Vekaralle myös ja patin sadan km päästä. Isä lähti heittämään, kavereita ei tuu samaan paikkaan tässä erässä. Aika kotihiiri ollut kaikki nää vuodet, et totuttelemista tulee sekä pojalle että meille muille perheenjäsenille. Ollaan aika tiivis perhe ja paljon yhdessä. Kyyneleitä joudun tätäkin kirjoittaessa pyyhkimään. Herkkis oon 😪

Sama juttu täällä, itku tuli kun poika lähti tossa muutama tunti sitten kohti Vekaraa 😭 Kyllä sun poika varmasti saa sieltä kavereita, älä ole siitä huolissasi. Vaikka oman pojan kavereita lähti sinne myös, ei ne välttämättä samaan ryhmään mene. Mun poika on myös ollut aina kotihiiri, mutta luotan siihen että pärjää kyllä armeijassa, alku on varmaan se rankin. Tuntuu että mulle tää on kovempi pala, vieläkin itkettää 😢

143

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, ottaapa koville! Meidän poika Vekaralle myös ja patin sadan km päästä. Isä lähti heittämään, kavereita ei tuu samaan paikkaan tässä erässä. Aika kotihiiri ollut kaikki nää vuodet, et totuttelemista tulee sekä pojalle että meille muille perheenjäsenille. Ollaan aika tiivis perhe ja paljon yhdessä. Kyyneleitä joudun tätäkin kirjoittaessa pyyhkimään. Herkkis oon 😪

Sama juttu täällä, itku tuli kun poika lähti tossa muutama tunti sitten kohti Vekaraa 😭 Kyllä sun poika varmasti saa sieltä kavereita, älä ole siitä huolissasi. Vaikka oman pojan kavereita lähti sinne myös, ei ne välttämättä samaan ryhmään mene. Mun poika on myös ollut aina kotihiiri, mutta luotan siihen että pärjää kyllä armeijassa, alku on varmaan se rankin. Tuntuu että mulle tää on kovempi pala, vieläkin itkettää 😢

143

Ja nyt mä itken täällä, kun luin sun viestisi 😭 Joo, mä oon antanut itselleni luvan vollottaa tänään oikein urakalla, ehkä se äidin ikävä sit vähän helpottaa. Tsemppiä hurjasti myös sinulle! Vähän oloa helpotti se tieto, et joku toinenkin on tällainen itkupilli 😉 Olen ystäväpiiristäni eka äiti, jolla lähtee lapsi inttiin. Kukaan ei oikein vielä osaa samaistua tähän fiilikseen...

Hälyttävän sukupuolinormittinut keskustelu taas. Miksi juuri poika ? Miksi ei tytär, tai moni- tai uussukupuolinen perillinen ?