Lue keskustelun säännöt.
Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä
21.06.2020 |
Olin tänään alle vuoden vanhan lapsemme kanssa käymässä SeaLifessa, ja näin vierestä, kuinka pienen lapsen äiti raivostui aivan silmittömästi lapselleen ja riuhtoi tätä käsivarresta. Lapsen isä ei juuri reagoinut tilanteeseen. Jäin järkyttyneenä tuijottamaan naista, mutten saanut sanaa suustani! Minulla on niin paha mieli, etten puuttunut tilanteeseen, mutta nainen oli niin raivoissaan, että ihan aidosti pelkäsin häntä oman lapseni turvallisuuden takia. Ihan järkyttävän huono omatunto, kun niin jäädyin tilanteessa :/
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ja ihan pikkusena taaperona auttoi, kun kiinnitti huomion johonkin toiseen asiaan tai veti huumorilla läpi.
Sitä itkevää ja kiukuttelevaakin on aina katsottu rakastavasti ja pusuteltu. Miehen kans on harrastettu myös "vahdinvaihtoa". Jos toisella on jakaminen loppunu, niin toinen on ottanut ohjat käsiin. Jos toinen on ollut vihainen, niin toinen on ollut kiva ja toisin päin. Helpompi näin, että aina jompikumpi vanhemmista on se joka on lapsen puolella. Esim. äidillä menee hermot, niin isä on asettunut sen lapsen asemaan ja pitänyt lapsen puolia ja toisin päin. Lapsen ei ole tarvinnut jäädä yksin itsensä kanssa selviämään.
Hirvittävän raastavaa on seurata sitä, jos lapsi jätetään kiukkunsa kanssa yksin. Se on sille lapsellekin järkyttävää ja lapset haluaa aina, että vanhemmat rakastaa niitä. Ne järkyttyy itsekkin siitä jos pahoittavat vanhemman mielen. Vanhemmat on sen elämässä selviämisen kannalta niin tärkeitä, että ei lapsi tahallaan halua pahoittaa niiden mieltä, jotka tarjoavat ruuan ja suojan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sinulle, jos tuo oli sinusta järkyttävä kokemus. Melkoisen pumpulissa olet saanut kasvaa.
Eikös tuo kauheaa ole jos vieras aikuinenkin järkyttyy. Miettikää sitä pientä lasta jolla ei ole mitään mahdollisuutta suojautua, jo kokonsakin vuoksi. Kukaan ei auta ja pelottaa. Tuollainen aiheuttaa traumoja!
Miten voit ola noin kylma, vammainen, epäempaattinen. Oletko juuri tällainen "äiti/isä". Karjuuko pomo sulle töissä ja repii kädestä. Olisit ensimmäisenä apinan tasoisena vetämassa turpan tai soittamassa poliisille.
Miksi, oletpa molko pumpulissa kasvanut I D I O O T T I.
Jaksuhaleja sulle vaan. Hyi vit...
laita käteen vaikka punainen huivi niin me muut tiedetään vetää sua aina naamaan tai revitään sua kun kävellään tuolla jos tämä on ok.
Helpottiko, kun sait purkaa aggressiosi tuntemattomaan ihmiseen?
Et kulje ihan täysillä. Tällaset repimisen puolustajat saa kyllä veren kiehumaa. Idiootti.
Onko sinusta tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva haukkuminen ja väkivallan toivominen täysillä käyvän ihmisen merkki? Minähän en puolustellut repimistä sanallakaan. Kysyin vain helpottiko sinua, kun sait purkaa pahan olosi vieraaseen ihmiseen anonyymilla palstalla.
Hyvää ei ole vähätellä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.
Sinunkaltaiset ihmiset eivät valitettavasti usko muuta kuin tekoja. Tuo lapsen väkivallan vähättely kielii juuri siitä tuon jaksuhaleja toivottavan kohdalla, muttä myös sinun kohdalla, jonka mielestä ikävästi jaksuhaleja toivottavalle sanominen on pahempaa kuin lapsiväkivalta.
Nielase pääse sinäkin, joku näin jo sanoikin.
Nielaistu. Hyvin meni suklaa kurkusta alas. Muuta en viitsi kommentoida, kun et yhtään ymmärrä, mitä sinulle sanotaan etkä edes osaa vastata kysymykseen.
Mitä väkivaltainen siellä yrittää inistä
Nytkö suklaan syöminenkin on jo väkivaltaa? Jotain rajaa nyt fantasioihinne.
Olet ihminen joka ei ymmärrä nielaista omaa päätään ja nielasee suklaan ja se on susta sama asia.
Jättäisin ketjut välin jos en tuon vertaa erota päätä ja suklaata.
Ei se sen hullumpaa ole kuin mesoaminen väkivallasta ilman, että on edes nähnyt mitä oikeasti tapahtui. Idoottimaisiin kommentteihin vastaan aina samalla tasolla.
Niin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta kun ei saa puhua kun SINÄ et tiedä onko varmasti TÄSSÄ tapauksessa niin tapahtunut. HUH
Ensin pitää linkittää AV:lle todisteet tuomiosta ja sitten vasta keskustelemme aiheesta kädet ristissä ja peukaloita pyöritellen. En voi mitenkään puhua väkivallasta vaan vänkäämpä todisteista tai paremminkin niiden puutteista nyt tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sinulle, jos tuo oli sinusta järkyttävä kokemus. Melkoisen pumpulissa olet saanut kasvaa.
Eikös tuo kauheaa ole jos vieras aikuinenkin järkyttyy. Miettikää sitä pientä lasta jolla ei ole mitään mahdollisuutta suojautua, jo kokonsakin vuoksi. Kukaan ei auta ja pelottaa. Tuollainen aiheuttaa traumoja!
Miten voit ola noin kylma, vammainen, epäempaattinen. Oletko juuri tällainen "äiti/isä". Karjuuko pomo sulle töissä ja repii kädestä. Olisit ensimmäisenä apinan tasoisena vetämassa turpan tai soittamassa poliisille.
Miksi, oletpa molko pumpulissa kasvanut I D I O O T T I.
Jaksuhaleja sulle vaan. Hyi vit...
laita käteen vaikka punainen huivi niin me muut tiedetään vetää sua aina naamaan tai revitään sua kun kävellään tuolla jos tämä on ok.
Helpottiko, kun sait purkaa aggressiosi tuntemattomaan ihmiseen?
Aikuinen tuossa purkaa pieneen kyvyttömään lapseen omia vihojaan.
Joten vedä alahuuli naaman yli niskaan ja nielaise, kiitos.
Näytä todiste siitä, että niin oikeasti kävi. Sen jälkeen teen kuten toivot, jos voi aukottomasti osoittaa väitteesi oikeaksi.
Pysytäänkö aiheessa. Siihen et kykene niin vänkäät muuta.
Eikös tämän ketjun aihe ole lapseen kohdistunut "riuhtominen" Sealifessa. Minusta ihan oikeutettua pyytää siitä näyttöä ennen kuin tekee tulkintoja siitä, mitä "riuhtominen" käytännössä oli. Ei kuulu tapoihin meuhkata väkivallasta ilman perusteita.
Tässä on sulle näyttöä paperilla kun meet paskalle ja pyyhit jarruviivat siihen paperiin
Missä? En näe sitä paperia, josta puhut. Enkä varsinkaan näe sitä kohtaa, jossa lasta riuhdotaan.
Nyt 10v jo nukkumaan. Äiti suuttuu pian ja tulee riuhtomaan ja karjumaan!
Luulisin, että hellittelisi, jos niin tekisi.
Ihgua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos lapsi on ollut vaikka kateissa ja äiti on ollut tosi pelästynyt? Kerran oli tilanne kun lapsi tuli potkupyörällä alamäkeä ja tietty suoraan autotielle. Isä juoksi perässä. Onneksi oli hyvä näkyvyys niin ehdin auton pysäyttää hyvissä ajoin. Lapsi kaatui sitten autotielle ja isä ei mitenkään kauhean hellästi lasta nostanut pois. Olisin varmaan itse reagoinut samalla tavalla.
Kyllä. Kuulostaa tutulta! Minun vanhin poikani teki kamalan tempun aikoinaan 3-4-vuotiaana. Oltiin Tukholmassa Junibackenissa ja hän juoksenteli Pepin talossa. Yhtäkkiä ei ollut lasta missään. Se talo on tosi ahdas aikuiselle, kiersin läpi huusin paniikissa ja vielä isompi paniikki. Lopulta löytyi, varmaan puoli tuntia oli jo etsitty. Oli mennyt kahvilaan ja ottanut luvatta tikkarin, jota oli mennyt pimeään nurkkaan syömään. Kyseessä poika, joka ei ollut koskaan ottanut mitään ilman lupaa. Kyllä huusin ja vedin kädestä kohti kahvilan kassaa, kun löytyi. Mentiin maksamaan, koska alkoi tulla hätä jo siitäkin, mitäs jos on vartijat ehditty kutsua ja joudutaan jäämään selvittelemään tikkarivarkautta ja myöhästytään laivalta. Saattaa olla, että huusin hänelle vielä ulkonakin. Ikinä en ole lyönyt. Ei sen koommin ole katoamistemppuja tai tikkarivarkauksia yrittänyt.
Pitikö sinne Junibakeniin lähteä noin pienten lasten kanssa? Tuskin itse edes muistaa koko paikasta mitään. Ja miksi suhtauduitte noin dramaattisesti johonkin 3v. varasti tikkarin? Tuskin teitä olisi mihinkään vankilaan viety. Se kassantätikin varmaan ihan järkyttyneenä seurasi teidän raivoamista ja ei ollut varmana haastamassa teitä mihinkään monta tuntia kestävään oikeudenkäyntiin yhden tikkarin takia. Voi hyvä luoja!!
Suomessa kaikki muu on rajoitettua tai luvanvaraista, mutta lisääntyminen on aivan vapaata kaikille. Ei ehkä pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos lapsi on ollut vaikka kateissa ja äiti on ollut tosi pelästynyt? Kerran oli tilanne kun lapsi tuli potkupyörällä alamäkeä ja tietty suoraan autotielle. Isä juoksi perässä. Onneksi oli hyvä näkyvyys niin ehdin auton pysäyttää hyvissä ajoin. Lapsi kaatui sitten autotielle ja isä ei mitenkään kauhean hellästi lasta nostanut pois. Olisin varmaan itse reagoinut samalla tavalla.
Kyllä. Kuulostaa tutulta! Minun vanhin poikani teki kamalan tempun aikoinaan 3-4-vuotiaana. Oltiin Tukholmassa Junibackenissa ja hän juoksenteli Pepin talossa. Yhtäkkiä ei ollut lasta missään. Se talo on tosi ahdas aikuiselle, kiersin läpi huusin paniikissa ja vielä isompi paniikki. Lopulta löytyi, varmaan puoli tuntia oli jo etsitty. Oli mennyt kahvilaan ja ottanut luvatta tikkarin, jota oli mennyt pimeään nurkkaan syömään. Kyseessä poika, joka ei ollut koskaan ottanut mitään ilman lupaa. Kyllä huusin ja vedin kädestä kohti kahvilan kassaa, kun löytyi. Mentiin maksamaan, koska alkoi tulla hätä jo siitäkin, mitäs jos on vartijat ehditty kutsua ja joudutaan jäämään selvittelemään tikkarivarkautta ja myöhästytään laivalta. Saattaa olla, että huusin hänelle vielä ulkonakin. Ikinä en ole lyönyt. Ei sen koommin ole katoamistemppuja tai tikkarivarkauksia yrittänyt.
Pitikö sinne Junibakeniin lähteä noin pienten lasten kanssa? Tuskin itse edes muistaa koko paikasta mitään. Ja miksi suhtauduitte noin dramaattisesti johonkin 3v. varasti tikkarin? Tuskin teitä olisi mihinkään vankilaan viety. Se kassantätikin varmaan ihan järkyttyneenä seurasi teidän raivoamista ja ei ollut varmana haastamassa teitä mihinkään monta tuntia kestävään oikeudenkäyntiin yhden tikkarin takia. Voi hyvä luoja!!
Oikein kamalan tempun teki :D Voi jeesus mitä vanhempia! Aatelkaa 3v. ja meni tikkarin varastamaan. Maksakaa vaan se saatanan tikkari ja pyytäkään nätisti anteeksi. Se riittää. T. kaupan kassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ja ihan pikkusena taaperona auttoi, kun kiinnitti huomion johonkin toiseen asiaan tai veti huumorilla läpi.
Meillä lapsen raivo vain yltyy, jos rupean hassuttelemaan. Parhaiten rauhoittuu, kun istuu napakassa (ei väkivaltaisessa) otteessa sylissäni ja huutaa huutonsa ilman, että minä sanon sanaakaan. Kun on rauhoittunut, käymme tilanteen lapsentasoisesti läpi, pusuttelemme ja halaamme ja unohdamme koko raivotilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikki muu on rajoitettua tai luvanvaraista, mutta lisääntyminen on aivan vapaata kaikille. Ei ehkä pitäisi olla.
Minä olen tästä niin samaa mieltä. Ihmiset ovat niin typeriä ja idiootteja, että arvioivat oman kykynsä toimia vanhempina täysin virheellisesti ja naiivisti.
Ovat jäävejä arvioimaan itseään ja kypsyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Meillä nimenomaan ymmärretään raivokohtaukset ja kiukuttelut eikä niistä lähetä vääntämään mitään elämää suurempaa draamaa. Ne on ihan osa normaalia kasvamista ja niihin pitää suhtautua rakentavasti. Aikuisen ihmisen tehtävänä on ohjata lasta kestämään omat kiukkunsa ja pettymykset. Aikuisen ei tarvi alentua itse lapsen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Kerro ihmeessä, millaista meillä on, kun noin hyvin näyt tietävän. Montako lasta on ja silleen? Odotan "innolla".
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, kuin arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.
Onneksi lapsella isä! Minä olin yksinhuoltajan raivoväkivallan kohteena eikä ollut edes isoveljeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Kieltämättä tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että osa ei kykene myöntämään negatiivisten tunteiden olemassaoloa. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että ne ovat yhtä ok kuin positiivisetkin tunteet. Ehkäpä siksi minulla ei ole tarvetta todistella, että (muka) eläisimme jotain satukirjaelämää, vaan voi ihan reilusti myöntää, että lapseni kiukuttelevat, ovat välillä tottelemattomia ja karkasivatkin pari kertaa ihan pienenä (onneksi sain kiinni ajoissa). Samalla voin myös myöntää, että nuo samaiset lapset osaavat olla myös kilttejä, ihania, suloisia, hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia. Onko tätä kovinkin vaikea uskoa?
Muutoin terveessä vuorovaikutussuhteessa kasvava lapsi kestää myös yksittäisiä kertoja, jolloin vanhemman omat ongelmat (esim. valtava stressi ja ahdistus, pelkotilat tai heikentynyt impulssikontrolli) purkautuvat huutona tai kiinnipitämisenä KUNHAN aikuinen kykenee rauhoittumaan terveillä keinoilla (ei siis jättämällä lasta yksin tai vaikkapa alkoholilla), käsittää rauhoituttuaan toimintansa haitallisuuden ja tilanne käsitellään yhdessä jälkikäteen.
Tärkeää on tunnistaa ongelma ja hakea siihen apua joko psyk. tai sos. puolelta. Paljon vakavampaa lapsen kasvulle ja kehitykselle on vanhempi, joka ei saa apua ongelmiinsa, tai joka ei kykene näkemään toiminnassaan mitään kyseenalaista. Tällöin riski kaltoinkohtelun toistumiseen on suuri. Suurin osa omaa lastaan satuttavista vanhemmista häpeää omaa toimintaansa, ja kokee lohduttomuuden ja epätoivon tunteita ettei pärjää vanhemmuudessa ilman väkivaltaa.
Siitä, ettei koskaan ole kohdellut lastaan huonosti, saa toki olla ylpeä. Mutta paheksumalla ja pelottelemalla jo valmiiksi ongelmaisia vanhempia poliisilla tai lastensuojelulla harvoin autetaan lastakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, _kuin_ arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.
Ennen ”kuin” -sanaa ei tässä tapauksessa tule pilkkua.
Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Mikä minua tarkalleen ottaen pelottaa ja hävettää?
Mammat ovat ihan peloissaan ja kauhuissaan, kun joku oli MELKEIN puuttunut pienen lapsen pahoinpitelyyn.
Rauhoittukaa. AP EI PUUTTUNUT!
Voitte edelleen jatkaa lapsienne riuhtomista, repimistä ja heille psykoottisena rääkymistä rumalla ja lasta tuhoavalla tavalla.
Ette ole vaarassa. Ap. ei puuttunut. Älkää panikoiko.
Osalla nähtävästi meni p*skat housuun jo pelkästä ajatuksesta, että voisi olla teoreettinen mahdollisuus, että joku ulkopuolinen saattaisi puuttua pahaan käytökseenne.
Toivon että osaisitte hävetä reaktioitanne ja tuota ap:ta vastaan hyökkäämistänne. Paljasti nimittäin että olette hyvin heikkoja ihmisiä.
Varmaan seuraavaksi poistatatte ketjun, koska olette HEIKKOJA RAUKKOJA!