"Kaikki" ympäriltä menee naimisiin, hankkii vauvoja ja ostelee taloja, miten yli 26v sinkkupaniikista?

Asuntolaina sinulla pitäisi olla, mutta noihin muihin olet vielä nuori.

Samoja ajatuksia.

N25

Sama tilanne itsellä.

M27

Häh ei mulla ole noista mitään ja olen 33v

No kohta ovat yksinhuoltajia asuntoloukussa...

Älä vertaa muihin, vaikka tiedän ettei se ole helppoa. Ei tarvitse mennä tuolla samalla kaavalla. Ei se perhe-elämä velkoineen aina niin hääviä ole :D nauti omasta ajastasi ja toteuta nyt niitä unelmia mitkä voit saavuttaa yksin. Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja. Lapsikin on täysin ok hankkia yksin jos puolisoa ei löydy. Elämän rakkaus voi löytyä vaikka vasta kypsemmälläkin iällä. Olet kyllä niin nuori että aivan turhaan stressaat :)

En pysty samaistumaan. Kuulostaa ahdistavalta tuollainen juna.

N25

Ota tsillisti vaan, meitä on moneen junaan. Hyvin harva merkittävä ihminen on tota larppia larpannu

Vierailija kirjoitti:

Asuntolaina sinulla pitäisi olla, mutta noihin muihin olet vielä nuori.

Milloin se asuntolaina olisi pitänyt ottaa? Opiskelijana asuin yhdessä silloisen poikaystävän kanssa halvassa opiskelijakämpässä. Valmistumisen jälkeen olen saanut vain määräaikaisia sopimuksia, ja nämä ovat olleet eri kaupungeissa. Nytkin käyn töissä tunnin ajomatkan päässä koska en ekan 6kk määräaikaisen pätkän takia uskaltanut muuttaa koko elämääni ihan vieraaseen kaupunkiin josta en tunne ketään.

Asunnon osto on kuitenkin ekana listallani, tämän kevään olen hiljalleen metsästänyt kämppää työpaikkani kaupungissa. Sinkun tuloilla ei vain siellä pötkitä hirveän pitkälle, mutta tuo on jo eri tarina. Toivottavasti pian onnistaa.

-ap

Tuossa iässä kuuluu elää nuoruutta, eikä suorittaa mitään keski-ikäisten "unelma"elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä kuuluu elää nuoruutta, eikä suorittaa mitään keski-ikäisten "unelma"elämää.

Kuuluisi elää nuoruutta, just joo. Omasta kokemuksesta tämän ikäisenä pitäisi saada kaikki peruspalikat kohdilleen koska muuten menee koko loppuelämä vituralleen. Pitäisi saada työkokemusta ja kiivetä uralla (tai ainakin saada töitä satojen hakijoiden joukosta), aloittaa sijoittaminen, ostaa asunto että pääsee kasvattamaan omaisuutta vuokran maksun sijaan, hankkia partneri että ehtii tutustua pari vuotta ennen perheen perustamista, perustaa se h-lvetin perhe että yhteiskunta ei mene saranoiltaan, treenata että näyttää hyvältä kun muuten ei saa kumppania, brändätä itseään somessa ja työsomessa, verkostoitua, vaikuttaa, olla valveutunut jne jne jne. En enää jaksa, miten tuon kaiken voi saada kasaan vain parin vuoden aikana??

Opiskellessa oli helppoa, piti opiskella ja saada tutkintotodistus ja siinä oli se. Valmistumisen jälkeen yhtäkkiä kaikilla elämän osa-alueilla on vain loputtomia vaatimuksia ja uhkakuvia tyyliin et rakenna uraa -> jäät palkkakuoppaan, et osta asuntoa -> kuolet köyhänä, ei ole kumppania -> olet ikuisesti yksin. Ja sitten on uutiset ja some täynnä jotain nuoria menestyjiä tyyliin "ostin 5 sijoitusasuntoa 22-vuotiaana yksinhuoltajana!", "Mira perusti menestyvän yrityksen 19-vuotiaana!" ja tunnet olosi ihan luuseriksi.

Nuoruudesta nauttiminen ja joku festarirymyäminen on kyllä jo menneen talven lumia ainakin itselleni, en tiedä muista :( Tilalle on tullut vain kauhea elämisen stressi, jos et jaksa pingottaa niin heti lävähtää kaikki p-skaksi. Et jaksa suorittaa töissä niin ei tule uutta sopimusta, et jaksa treenata niin tulet läskiksi, et jaksa tinderöidä tai treffailla niin ei tapaa ihmisiä.

Mä sain tossa iässä ekan lapsen ja vaikka en lapsesta toki luopuisikaan, olisi minulle tehnyt hyvää kasvaa vielä vähän. Relaa ap ja nauti vielä. Olet oikeasti nuori.

Kelpaisiko sinulle kilttis?

Sama tilanne itselläni, paitsi että olen jo 34-vuotias. Kaikki muut ympärilläni pariutuvat, mutta itselleni ei vain tunnu löytyvän ketään. Viimeisimmästä parisuhteesta useampi vuosi ja siitäkin tulin jätetyksi.

Kai joidenkin kohtalo on sitten vain olla yksin.

Olen 27 ja ei kyllä harmita pätkääkään, olen enemmänkin tyytyväinen etten ole hommannut itseäni siihen loukkuun. Olen sinkku, nuori ja terve, koko maailma on avoinna ja voin tehdä elämälläni ihan mitä itse haluan!

Oon 28v ja opiskelen, vuokralla, ei oo säätöjä vaan velkaa, ei oo parisuhdetta eikä lasten tuomia ongelmia, vaan ihana elämä :)

Eikä tosiaan mitään ikäkriisiä. Haluaisin jopa päästä kolmenkympin paremmalle puolelle ja olla "aikuisen ikäinen", loppuisi ehkä se iänikuinen lässytys ja tytöttely ja kysely siitä millä luokalla olen ":D"

Voisikin jatkua näin mutta pakkohan siihen oravanpyörään on jossain kohtaa mennä jos pääsee.

Minulla on mies ja omakotitalo ja lapsiakin olisin varmaan voinut tehdä jos olisin halunnut. 

Toisinaan haluaisin vain hypätä pois tästä junasta ja elää sinkkuna vuokralla. 

Ehdit vaikka hankkia työllistävän koulutuksenkin vielä, kun olet ihan tenava.

Vaikka tekoälyn kehittämistä.

Menee ohi odottamalla. Itse yritin 20 vuotta löytää miestä (muutaman luulin löytäneenikin) mutta nyt 41-vuotiaana olen jo onnellisesti sinkku. Käytin aikaa mm. opiskelemalla, työtä tekemällä, liikkumalla  yms. Nyt jälkikäteen oikeastaan eniten harmittaa koko miehen etsimiseen käyttämäni aika ja panostaminen. Kun lopputulos on sama nolla.

Mutta yhteenvetona olen tyytyväinen silti mm. siitä, etten ole yksinhuoltaja ja minulla on vapaus tulla, mennä ja tehdä kysymättä lupaa keneltäkään

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä kuuluu elää nuoruutta, eikä suorittaa mitään keski-ikäisten "unelma"elämää.

Vai Ikuista Wappua suositat ihmiselle joka ei sitä enää jaksais... Minusta 26v on just paras ikä mennä naimisiin. 

Kyllä sä ap löydät varmasti pian ihanan aviomieskandidaatin <3 Mutta myöhäistä ei vielä ole, aika moni ystäväni löysi vasta yli 30v ja hyvin ehtivät saada vielä useampia lapsia. Mitä enempi ikää, sitä vähemmän aikaa menee vatuloimiseen, koska tunnet jo itsesi paremmin = nopeammin kyllä tiedät, voitko elää tyypin kanssa loppuelämäsi vai et, ja haluatko hänet lastesi isäksi.

N41