Mikä näistä on sulle tärkein: muisti, äly vai mielenterveys?

Eiköhän se terveys ole päivänselvä asia.

Riippuu kunkin kohdan vaikeusasteesta tietty.

Vakavat mielenterveysongelmat ja niihin käytettävät lääkket huonontavat muistia ja laskevat älykkyyttä. Minulla siis kaikki nuo häiriöt, ehkä eniten harmittaa terävän älyn menetys. Nykyään lyö tyhjää usein, ennen sairastumista olin ihan normaali älykäs nainen.

Kolmonen mulla on jo, ja mahdollisesti ykkönenkin.

Minulta on mennyt kaikki nuo, joten valitsen mielenterveys. Kun se lähtee, menee myös muisti ja äly. Joko sairaudesta tai lääkityksestä johtuen.

Minulle muisti ja älykkyys kulkevat niin käsi kädessä, että mahdoton sanoa... Vanhenemisessa (sekä omassa että sukulaisten) pelkään eniten Alzheimeria, mikä lievimmillään on asioiden unohtelua, ja pahimmillaan kaiken kommunikaatiokyvyn menetys.

Näistäkin AP:n antamista määreistä pitäisi siis tietää, *kuinka* heikko muisti, *kuinka* alhainen älykkyysosamäärä.

Minulla ei oikein ole noista mitään. Muistisairaus olisi ehkä pelottavin noista, jos nyt ajatellaan että saan pitää omat mt-ongelmani eikä niitä vaihdeta toisenlaisiin, elelen kuitenkin ilman lääkitystä jne.

Niin kuin on jo mainittu niin mielenterveys vie usein muistin ja älykkyyden. Omalla kohdallani eniten on surettanut muistin heikkeneminen. Se vaikuttaa paljon enemmän kommunikointiin kuin älykkyys.

up

up

Vaikean pistit.

Nuo kaikki vaikuttavat toisiinsa, mutta ehkä pahinta olisi muistin huononeminen, sillä sitä harvoin saa hoidettua pois, ainostaan hidastettua.

Ja muutenkin jos en muistaisi tärkeitä hoitoon liittyviä asioita, saattaisin joutua johonkin hoitokotiin tai vastaavaan ja olisin näin riippuvainen muista.

Mielenterveysongelmista voi selvitä.

Jos älykkyysosamäärä olisi alhainen, tuskin liiemmin osaisin murehtia sitä.

1. muisti

2. äly

3. mielenterveys

Muistin voimakkaan heikkenemisen olen kokenut. Ja tajunnut sen, ettei aivot pysty tuottamaan tarvittavaa tietoa ilman että todella tekee työtä sen asian muistamisen eteen. Oli helvatan pelottavaa.

Siis ihan arkiset asiat, jota ihmiset tekevät päivittäin, ilman että edes ajattelevat, miten se tehdään. Esim. sinulle tulee pissahätä ja menet vessaan. Mutta siinä pöntön edessä joudutkin miettimään, että mites tämä toimitus nyt tapahtuikaan. Avaa pöntön kansi. Avaa farkkujen nappi ja vetoketju. Laske housut alas. Laske alushousut alas. Istu pöntölle. Pissaa. Pyyhi. Jne.

Äly siinä menee samalla, en varmaan pääsisi enää edes ekaa luokkaa peruskoulussa läpi. Muistan että olen ammattiinkin opiskellut, ja harrastanut asiaa, missä pitää muistaa paljon, mutta kummastakaan ei ole muuta muistoa kuin että olen ollut paikalla, mutta mitä olin oppinut, unohdin tuon sairastumiseni ja muistin häipymisen myötä.

Hyvää mielenterveyttä minulla ei ole koskaan ollutkaan, enkä edes tiedä, miltä tuntuisi olla "terve".

Vastaisin kokemusteni perusteella muistin olevan tärkein itselleni. Eipähän tarvitse keksiä pyörää joka päivä uudestaan, kun muistaa että sen käyttö on opetettu jo pienenä.

Mietin ensin, että ei ainakaan älyn alhaisuus, koska tyhmyyttään ei itse välttämättä älyäisi murehtia. Mutta sitten aloin ajatella, että se on noista ainoa, johon ei varmaankaan olisi mitään apua tarjolla. Muisti- ja mielenterveyshäiriöihin nyt ainakin jotain keinoa löytyy. Eli ikävin olisi alhainen äly.