Kokemuksia ihmisistä, joilla on puolison varallisuus noussut päähän?

Tunnen naisen, joka on suoraan myöntänyt olevansa miehensä kanssa elintason ja lapsen vuoksi. Ei omia säännöllisiä tuloja, eikä kunnollista koulutusta. Aluksi oli ilmeisesti helppoa ja kivaa, mutta nykyään hän vaikuttaa onnettomalta ja saattaa katuakin valintojaan. Kova tarve on todistella, miten täydellistä ja tasokasta se heidän elämä onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, joka on suoraan myöntänyt olevansa miehensä kanssa elintason ja lapsen vuoksi. Ei omia säännöllisiä tuloja, eikä kunnollista koulutusta. Aluksi oli ilmeisesti helppoa ja kivaa, mutta nykyään hän vaikuttaa onnettomalta ja saattaa katuakin valintojaan. Kova tarve on todistella, miten täydellistä ja tasokasta se heidän elämä onkaan.

Täytyy olla kyllä vastenmielinen hänen miehensä jos vain varallisuuden vuoksi hänen kanssaan vain on. Millä tavalla nämä ihmiset todistelevat elämänsä tasokkuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, joka on suoraan myöntänyt olevansa miehensä kanssa elintason ja lapsen vuoksi. Ei omia säännöllisiä tuloja, eikä kunnollista koulutusta. Aluksi oli ilmeisesti helppoa ja kivaa, mutta nykyään hän vaikuttaa onnettomalta ja saattaa katuakin valintojaan. Kova tarve on todistella, miten täydellistä ja tasokasta se heidän elämä onkaan.

Täytyy olla kyllä vastenmielinen hänen miehensä jos vain varallisuuden vuoksi hänen kanssaan vain on. Millä tavalla nämä ihmiset todistelevat elämänsä tasokkuutta?

Mies on paljon pois kotoa ja jäi sivusuhteestakin kiinni taannoin. Ilmeisesti lapsille ihan kiva isä kuitenkin. Nainen joskus sanoi pienessä humalassa, että rakkautta ei ole ollut vuosiin, mutta isossa talon ja miehen poissaolojen ansiosta ei tarvitse olla hirveästi yhdessä.

Somessahan sitä todistellaan ja ihmisten kanssa keskustellessa. Just sitä taloilla, mökeillä, autoilla ja ostoksilla leveilyä.

- 21

* ison talon piti kirjoittamani.

- 21

Mä en oikein enää tiedä että mistä ihmisten kanssa puhua, kun jos sanon että ollaan menossa ulkomaille, niin sitten ajatellaan ei kerskailen. Mistä voin puhua ihmisille? Pitäisikö vaan aina valittaa? Tai vaihtoehtoisesti ei puhua yhtään mistään?

Mieheni on hyvätuloinen mutta ei varakas..itse olen keskituloinen ja en varakas. Me kuitenkin käytetään rahaa aika harkiten ja tykätään matkustella 1-2 krt vuodessa, aika normaalia? Toivottavasti musta ei ajatella niinkuin tuosta ap:n kaverista. Mä en juo kaljaa, en polta tupakkaa eikä me juurikaan käydä lintseillä, joten rahaa jää matkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein enää tiedä että mistä ihmisten kanssa puhua, kun jos sanon että ollaan menossa ulkomaille, niin sitten ajatellaan ei kerskailen. Mistä voin puhua ihmisille? Pitäisikö vaan aina valittaa? Tai vaihtoehtoisesti ei puhua yhtään mistään?

Mieheni on hyvätuloinen mutta ei varakas..itse olen keskituloinen ja en varakas. Me kuitenkin käytetään rahaa aika harkiten ja tykätään matkustella 1-2 krt vuodessa, aika normaalia? Toivottavasti musta ei ajatella niinkuin tuosta ap:n kaverista. Mä en juo kaljaa, en polta tupakkaa eikä me juurikaan käydä lintseillä, joten rahaa jää matkoihin.

Tämä! Mun mies on varakas, itse keskituloinen.

Töissä työkaveritkin alkoivat vi ttuilemaan, että kun minulla ei ole samanlaista ongelmaa rahasta kuin heillä. Saattoivat kahvipöydässä vain valittaa, että kun on niin tiukkaa rahasta, että kotiinkaan ei näillä bensoilla taida päästä vaan täytyy sukkamehulla mennä. Mitä minun olisi pitänyt tästä sitten ajatella? Tuntui pahalta ja lopulta kiusalliselta kun en ” voinut” samaistua ja osallistua keskusteluihin.

En missään nimessä edes ajatellut, kerkskailla varallisuudesta mutta en myöskään halunnut alkaa keksiä valheita että ei ole rahaa.

Miniäni on tuollainen. Kehuskelee tuttaville ja sukulaisilleen poikani omaisuudella. Hän on kotirouva ja ennen koronaa kävi esim.vaateostoksilla jatkuvasti. Kaapeissa roikkuu vaatteita joissa hintalaput.

Kun sisko tuli raskaaksi, miniäni osti Bugaboo-vaunuista alkaen kaiken tarvittavan. Maa missä sisko asuu ei jakele vauvapakkauksia.

Myönnän poikani on tossun alla.

Pinnallinen, tyhjä ihminen, huono itsetunto. Tulee koko elämänsä olemaan tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein enää tiedä että mistä ihmisten kanssa puhua, kun jos sanon että ollaan menossa ulkomaille, niin sitten ajatellaan ei kerskailen. Mistä voin puhua ihmisille? Pitäisikö vaan aina valittaa? Tai vaihtoehtoisesti ei puhua yhtään mistään?

Mieheni on hyvätuloinen mutta ei varakas..itse olen keskituloinen ja en varakas. Me kuitenkin käytetään rahaa aika harkiten ja tykätään matkustella 1-2 krt vuodessa, aika normaalia? Toivottavasti musta ei ajatella niinkuin tuosta ap:n kaverista. Mä en juo kaljaa, en polta tupakkaa eikä me juurikaan käydä lintseillä, joten rahaa jää matkoihin.

On normaalia puhua matkoista ja matkustelusta. Ei kai kukaan sitä pahalla katsokaan. Mutta jos puhut niin, että meilläpäs on näin kallis hotelli ja näin kalliit puitteet ja en kyllä ymmärrä, miksette tekin lomaile näin, on selvää, että tuossa puhutaan nimenomaan rahasta. Halutaan tuoda esille omaa (tai tässä tapauksessa miehen) varakkuutta, kehuskella sillä ja kaupan päälle vielä arvostella muiden rahankäyttöä. Jos lukisit aloituksen kunnolla, niin varmaan ymmärtäisit, että tämän kyseisen naisen seura on raskasta nimenomaan kehuskelun ja itsensä muiden yläpuolelle asettamisen takia. T. AP

Vierailija kirjoitti:

Työkavereissa ollut näitä. Rahasta tullut niin itsestäänselvyys heille, etteivät tajua loukkaavansa muita kerskailuillaan. Italianmatkat, Hangon-kakkoskodit, Asuntomessu-talot, miehen johtaja-asemat jne.

Ei noista puhuminen ole kerskailua. Täysin eri asia kuin ap:n kertoma tapaus. Tietenkin elämästään saa kertoa.

Kerskuu omillaan ja ukkonsa tuloilla ja hienoilla ravintolaillallisilla, matkoilla, suvun tiluksilla pyörimisellä isoine, hyväosaisine kaveripiireineen, purjehtimisineen jne. Muija itsekin rutiköyhästä perheestä, aika hyvin on nousukkkaksi kiipinyt.

Halveksivat köyhiä ihan avoimesti "oma/laiskuutensa syy"-tyyliin ja nillittävät jostain euron veloistakin etenkin se muija vaikka tonnit juoksee siis omille tileilleen jatkuvasti, on isot säästöt, sijoituksia ym.molemmilla.

Äskettäin ukkonsa jäikin työttömäksi ,eihän heille nyt tuollaista pitänyt voida käydä,kun ovat voittamattomia menestyjä-ohjuksia? Kaitpa verkostot tai rikas suku ja ystävät jonkun suojahomman sille pian etsii. Kehuskelevat myös miten eivät IKINÄ käytä tarvitse terveyspalveluita, kun ovat nii nerinomaisen hyvinvoiviakin kaikess aerinomaisuudessaan. No, karma toimii edes vähän kai joskus?

Ok, tuntuu vaan että Suomessa ei saisi oikein puhua yhtään mistään ettei saisi kerskailijan leimaa. Edes liian iloinen tai onnellinen ei saa olla jotta ei ajatella sitä ja tätä ja ties mitä.

Suomessa ihmiset tavallaan samaistuu ja tykkää kun vähän valittaa. Tällaisia me kai sitten ollaan me suomalaiset. Jos mä "kehuisin" että meillä on kiva hotellihuone, niin tekisin sen siksi ettå olisin siitä niin iloinen ja innoissani, etten osaisi pitää iloa sisälläni koska ei sellaista usein tapahdu. Harmi jos se vaikuttaa kerskailulta. Onneksi ehkä edes äitini jaksaa kuunnella jos olen onnellinen jostain asiasta. :D itseäni ei yleensä häiritse tuollaiset jutut, toki sitten jos se kyseinen henkilö on muutenkin jotenkin ärsyttävä ja itseään täynnä(tuntuu luulevan olevan muita ylempänä tms), niin en sellaisen "kaveri" kyllä kai haluaisi ollakaan.

tiedän työni kautta varakkaita henkilöitä, jotkut on ihan tavallisia, useat sietämättömiä en henkilökohtaisesti halua olla tekemisissä varakkaiden kanssa vapaa -ajalla. olen tavannut niin narsistisia ihmisiä rikkaissa jopa keskiluokan ihmisiä välttelen,kokemukseni mukaan usein vähävaraiset tavikset paljon mukavampia ihmisiä eli ehkä se vauraus nousee hattuun kaikilla.

Ehkä tekin olette elvistelleet jollain jota hänellä ei ole, vaikkapa korkeakoulutuksella? Tai joillain korkeakulttuurisilla harrastuksilla?

Vierailija kirjoitti:

Miniäni on tuollainen. Kehuskelee tuttaville ja sukulaisilleen poikani omaisuudella. Hän on kotirouva ja ennen koronaa kävi esim.vaateostoksilla jatkuvasti. Kaapeissa roikkuu vaatteita joissa hintalaput.

Kun sisko tuli raskaaksi, miniäni osti Bugaboo-vaunuista alkaen kaiken tarvittavan. Maa missä sisko asuu ei jakele vauvapakkauksia.

Myönnän poikani on tossun alla.

Oletko aivan varma että kehuskelee? Siis ihanko oikeasti sanoo tyyliin, että ” mun miehellä on rahaa millä mällätä” siis miten tämä kehuskelu näkyy tai kuuluu sinulle?

Tuli vain mieleen, että voisit olla anoppini. Olen kyllä kotirouva, mutten kehuskele omaisuudella, mutta se ehkä näkyy minusta päällepäin, koska mieheni hemmottelee minua. Olen saanut kuulla sukulaisiltani kommentteja: ” ei taida olla pelkkää Seppälää päällä”

Pitäisikö siis pukeutua pelkkiin rääsyihin etten loukkaa anoppiani tai muita sukulaisia ” pröystäilevällä” olemuksellani?