Kokemuksia ihmisistä, joilla on puolison varallisuus noussut päähän?

Ei ole kokemusta vastaavanlaisesta.

Meidän porukassa kutsutaan koolle vain fiksuja ihmisiä, eikä kukaan heistä keskustele rahasta eikä toimenntulosta, tapaamisten aikana.

Tämän takia varon visusti puhumasta siitä, mitä ”meillä” on. Todellisuudessa kaikki on miehen ja minä vain hyödyn.

Jos joku kysyy, niin en kuitenkaan valehtele asuvani vaikkapa kerrostaloasunnossa vuokralla kun todellisuudessa asun omakotitalossa, mutta kuten 1 sanoi, niin näistä asioista ei puhuta.

2 eihän hyötymisessä olekaan mitään vikaa, mutta jotkut tuppaa kuvittelemaan, että toisen ansiot onkin omia ansioita. Hölmö saa olla, jos ei ymmärrä miten noloa sellanen on.

Vierailija kirjoitti:

2 eihän hyötymisessä olekaan mitään vikaa, mutta jotkut tuppaa kuvittelemaan, että toisen ansiot onkin omia ansioita. Hölmö saa olla, jos ei ymmärrä miten noloa sellanen on.

Samaa mieltä.

2

Uusrikkaiden ongelma! Älä huoli, kyllä se siihen turtuu kun huomaa että karkottaa typeryydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Lopulta mikään määrä rahaa ei tuo sitä täydellistä onnea, kun ei ole oikeita ihmisiä ympärillä.

Ihmisellä iskee sellainen vauhtisokeus rahan suhteen ja sitä käyttää huolettomasti, eikä välttämättä ymmärrä todellista arvoa ja sitä, että sen eteen tehdään oikeasti niska limassa töitä.

Ajattele jos ystäväsi eroaisi miehestään, niin saattaisi tippua aika rajusti maanpinnalle, voin vaan kuvitella sen järkytyksen määrän mikä siitä seuraisi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta vastaavanlaisesta.

Meidän porukassa kutsutaan koolle vain fiksuja ihmisiä, eikä kukaan heistä keskustele rahasta eikä toimenntulosta, tapaamisten aikana.

Good for you! Mutta entäpä kun sukulaisiasi et voi valita ja ihmisetkin ympärillä ovat vain elämäsi varrella muuttuneet kusipäiksi?

Kyllä minäkin haluaisin kutsua vain fiksuja ihmisiä porukkaani, mutta kenestä näet päällepäin, että ton kanssa muuten klikkaa!

Toisaalta, kyllähän rikkaalle miehelle ottajia on, eli ei se nainen sitä ihan noin vain välttämättä saa. 

Kyllähän ainakin tuolla tasolla mitä nämä julkkis-naiset asiaa tekee niin ihan työstä se melkein käy. Ensin pitää selvittää jostain, että kuka on rikas. Sitten pitää törmätä tähän mieheen jotenkin. Sitten pitää tuoda itsensä miehen tietouteen. Sitten pitää saada mies kokemaan iskeneensä tämän naisen, eli pitää tasapainoilla ettei mies pelästy liian päällekäyvää naista vaan saa itse kokea saalistaneensa. Ja sittenhän se vasta alkaa. 

On kokemusta. Hän on pienituloinen ja matalasti koulutettu. Puolison varallisuus tuodaan esille joka lauseessa ja kaikki vaikuttaa aika ulkokultaiselta. En tiedä, yritetäänkö tuolla kompensoida omaa huonoa itsetuntoa ja lapsuuden traumoja vähemmän varakkaista oloista. Tunnen hyvätuloisia, korkeasti koulutettuja ja rikkaista suvuista/perheistä lähtöisin olevia, joilla ei ole samanlaista tarvetta esittää, miten hyvin heillä menee. He ovat hyvin vaatimattomia ja tavallisen oloisia. 

En ole kateellinen kenenkään miehen rahoista enkä halua arvostella ketään. On vaan kiusallista kuunnella jonkun rahajuttuja koko ajan. Tulee sellainen tunne, että muut eivät ole enää heidän arvolleen sopivaa seuraa. 

Juu kyllä, naapurissa asuu samanlaine eukko, somessa jakaa ihan kaiken mitä ostavat ja kuvia talosta ja autoista. Kaikki on miehen omaisuutta ja naisella ei ole elämänsä aikana ollut muuta kuin velkaa. Pariskuntana muutenkin rasittavia.

Luokkakaveri oli just tämmönen. Ite oli opiskelija ja mies tuomari. Voi luoja sitä lässytystä. Jos puhuttiin paskapaperista niin siihenkin saatiin se miehen ammatti ja varallisuus tungettua

0/5. Ei Suomessa ole tuolla tavalla käyttäytyvi ihmisiä.

Voi olla myös niin ap, että kun et voi itse jakaa samoja kokemuksia ja samaistua niihin, niin ne ärsyttävät, koska toisella on jotain, mitä voit vain kadehtia. Oikeasti, jos teillä kaikilla olisi yhtä paljon rahaa, ne jutut olisivat paljon samaistuttavampia, vaikka olisivatkin ”turhia”. Minua taas ei kauheasti kiinnosta kaikki, mitä köyhät jauhavat, mutta siitä ei ole poliittisesti korrektia ärsyyntyä. Ja P.S. mun varallisuus on perittyä, mutta omaani.

Olen törmännyt joihinkin rikkaiden lapsiin, jotka ovat kulkeneet nokka pystyssä ja jotka ovat kehuskelleet suvun/iskän rahoilla ja omaisuudella. Kyllä näihin törmäsi penskana, kun satuin sellaiseen kouluun alueelle, jossa rikkaita piisasi.

Samaan ilmiöön kuuluu toki se, että moni näistä penskana kerskailleista sitten hiljeni vähän vanhemmaksi päästyään. Moni ei teininä puhunut enää mitään iskän rikkauksista. Jotenkin tulin siihen käsitykseen, että moni oli siihen mennessä tajunnut sen, että kerskailuilla ja/tai ylipäätän asian mainitsemisella sai ympärilleen tietynlaisia tyyppejä - ja että nämä tyypit oli sitten monelle niitä vääränlaisia tyyppejä. Moni näistä nuorista alkoi kyseenalaistaa sitä, että onko se tyyppi mun kanssa minun itseni vai minun perheen/suvun rahojen takia. Ja sitähän se heidän elämä on sitten koko ajan tai sitten he tyytyvät seurustelemaan vain kaltaistensa rikkaiden kanssa. 

Ja edelleen samaan ilmiöön kuuluu myös se, että jotkut tällaisista rikkaiden perheiden jälkeläisistä alkaa sitten vanhana uudelleen sen kerskailun - saadakseen nuoren naisen/miehen. Heh. Silloin ei enää ole niin väliä, että onko se herkkupeppu mun kanssa mun hurmaavasta persoonasta/rahasta/säälistä johtuen, kunhan vain on.

Mulla on päinvaistia kokemuksia, että kaikki toitottaa, että hyvän sinun on olla kun on noin varakas mies. En siis puhu mitään miehen varakkuudesta, mutta kaikki muut puhuvat ja se on tosi kiusallista. 

Työkavereissa ollut näitä. Rahasta tullut niin itsestäänselvyys heille, etteivät tajua loukkaavansa muita kerskailuillaan. Italianmatkat, Hangon-kakkoskodit, Asuntomessu-talot, miehen johtaja-asemat jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt joihinkin rikkaiden lapsiin, jotka ovat kulkeneet nokka pystyssä ja jotka ovat kehuskelleet suvun/iskän rahoilla ja omaisuudella. Kyllä näihin törmäsi penskana, kun satuin sellaiseen kouluun alueelle, jossa rikkaita piisasi.

Samaan ilmiöön kuuluu toki se, että moni näistä penskana kerskailleista sitten hiljeni vähän vanhemmaksi päästyään. Moni ei teininä puhunut enää mitään iskän rikkauksista. Jotenkin tulin siihen käsitykseen, että moni oli siihen mennessä tajunnut sen, että kerskailuilla ja/tai ylipäätän asian mainitsemisella sai ympärilleen tietynlaisia tyyppejä - ja että nämä tyypit oli sitten monelle niitä vääränlaisia tyyppejä. Moni näistä nuorista alkoi kyseenalaistaa sitä, että onko se tyyppi mun kanssa minun itseni vai minun perheen/suvun rahojen takia. Ja sitähän se heidän elämä on sitten koko ajan tai sitten he tyytyvät seurustelemaan vain kaltaistensa rikkaiden kanssa. 

Ja edelleen samaan ilmiöön kuuluu myös se, että jotkut tällaisista rikkaiden perheiden jälkeläisistä alkaa sitten vanhana uudelleen sen kerskailun - saadakseen nuoren naisen/miehen. Heh. Silloin ei enää ole niin väliä, että onko se herkkupeppu mun kanssa mun hurmaavasta persoonasta/rahasta/säälistä johtuen, kunhan vain on.

Heh. Itse tunnen yhden lyhyen vanhan miehen joka yrittää kaikkia naisia luettelemalla omaisuuttaan.

Jotkut kyllä on kateellisia vaikka mistä. Sitä syytä haetaan vaikka et edes sanoisi yhtään mitään. Ulkonäkö, kulta tai timanttikorut ( ne näkyy), kello, auto, vaatteet, osoite, asuinpaikka, sukunimi. Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. Ja tosiaan ei tarvitse edes avata suuta, kun kommenttia alkaa tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös niin ap, että kun et voi itse jakaa samoja kokemuksia ja samaistua niihin, niin ne ärsyttävät, koska toisella on jotain, mitä voit vain kadehtia. Oikeasti, jos teillä kaikilla olisi yhtä paljon rahaa, ne jutut olisivat paljon samaistuttavampia, vaikka olisivatkin ”turhia”. Minua taas ei kauheasti kiinnosta kaikki, mitä köyhät jauhavat, mutta siitä ei ole poliittisesti korrektia ärsyyntyä. Ja P.S. mun varallisuus on perittyä, mutta omaani.

Joo kyllä ihan varmasti niitä kateuden tunteita herää jos itsellä ei ole mitään ja kaveri vaan ”heiluttelee” setelinippuja tyyliin siinä nokan edessä! Mutta onko se relevanttia käyttäytyä vähemmän varakkaan kaverin edessä tuolla tavoin, että katsopas kun raha haisee?!

Taidat juurikin olla sellainen uusrikas pikku bitch, joka huutelee kaikille että ”kikkelis kokkelis mitäs oot kateellinen, ku mul on fyrkkaa ja sul ei!”

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Hän on pienituloinen ja matalasti koulutettu. Puolison varallisuus tuodaan esille joka lauseessa ja kaikki vaikuttaa aika ulkokultaiselta. En tiedä, yritetäänkö tuolla kompensoida omaa huonoa itsetuntoa ja lapsuuden traumoja vähemmän varakkaista oloista. Tunnen hyvätuloisia, korkeasti koulutettuja ja rikkaista suvuista/perheistä lähtöisin olevia, joilla ei ole samanlaista tarvetta esittää, miten hyvin heillä menee. He ovat hyvin vaatimattomia ja tavallisen oloisia. 

En ole kateellinen kenenkään miehen rahoista enkä halua arvostella ketään. On vaan kiusallista kuunnella jonkun rahajuttuja koko ajan. Tulee sellainen tunne, että muut eivät ole enää heidän arvolleen sopivaa seuraa. 

Se tunne sinun pitää käsitellä itsesi kanssa.. kannattaa jättäytyä pois heidän seurastaan jos sinun täytyy edes ajatella ettet ole sopivaa seuraa tai jotkut muut eivät ole. He sitten varmasti itsekin hakeutuvat ” parempansa” seuraan jos ylipäätään enää kerskailultaan löytävät ketään kuka jaksaa kuunnella sitä jatkuvaa omaisuudesta/varallisuudesta lässyttämistä.

Oikeasti varakas pitää turpansa kiinni ja nöyränä ottaa kaikki ihmiset vastaan sellaisina kuin ovat!

Vierailija kirjoitti:

2 eihän hyötymisessä olekaan mitään vikaa, mutta jotkut tuppaa kuvittelemaan, että toisen ansiot onkin omia ansioita. Hölmö saa olla, jos ei ymmärrä miten noloa sellanen on.

Itse en ainakaan kuvittele, mutta vaikken ole korkeasti koulutettu olen mahdollistanut mieheni varallisuuden kerryttämisen tietyillä toimillani ja olen ylpeä siitä. En silti huutele ympäriinsä että mulla on niin paljon rahaa, että voisin perseeni sillä pyyhkiä.

Olen itsekin sivussa sijoittanut ja pärjään omillani jos vaikka ero sattuisi tulemaan, mutta toki elämästä jäisi paljon mukavuuksia pois.

En näe syytä miksi pitäisi kerskailla, koska mikään ei ole minulle itsestäänselvää.