Lue keskustelun säännöt.
En halua viettää aikaa miesystävän perheen kanssa
19.06.2020 |
Ollaan seurusteltu muutama vuosi. Miestä harmittaa, kun käyn hänen lapsuudenkodissaan vain ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Itse hän käy siellä vähintään kerran kuussa. Ongelma on se, että minä en pidä hänen suvustaan (tiukkapipoisia maalaishelluntailaisia joilla jos jonkinlaisia vuosia kyteneitä ongelmia). Lisäksi sinne on 4 tunnin ajomatka kotoa, mikä ei myöskään nappaa.
Minun lapsuudenkodissani mies taas viihtyy hyvin (paljon rennompi tunnelma) ja tulee mielellään mukaan aina, kun menen itse, siis ehkä 6-10 kertaa vuodessa. Mulle on ihan sama vaikka ei tulisi mutta haluaa aina tulla mukaan, en siis mitenkään pakota.
Ollaan jo noin nelikymppisiä, joten vanhemmat on noin 70-vuotiaita ja tietenkin järkevää nähdä säännöllisesti kun koskaan ei tiedä koska yhteinen aika loppuu.
Mitä te teette tällaisessa tapauksessa? Pakottaudutteko menemään ankeille sukulaisvierailuille vai mitä? Elämässäni on lapsenhoidon, töiden, kotitöiden ja harrastusten takia niin paljon muuta miellyttävää sisältöä etten halua haaskata esim koko vapaata viikonloppua, lomista puhumattakaan, autossa istumiseen ja ankeassa maalaispaikassa kärsimiseen. Tiedän että on itsekästä mutta ei vaan kiinnosta yhtään.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan käy mieheni sukulaisten luona. Ne ovat hänen sukulaisiaan, eivät minun.
Erityisesti keski-ikäsenä tavatessa ei puoliso enää ns siirry toisen suvun osaksi, kuten ehkä aikoinaan maalaisympäristössä, ydinperhettä perustaessa parikymppisenä oli tapana.
N51
Vierailija kirjoitti:
En koskaan käy mieheni sukulaisten luona. Ne ovat hänen sukulaisiaan, eivät minun.
Erityisesti keski-ikäsenä tavatessa ei puoliso enää ns siirry toisen suvun osaksi, kuten ehkä aikoinaan maalaisympäristössä, ydinperhettä perustaessa parikymppisenä oli tapana.
N51
Munkin mielestä pitäisi kyllä luoda oma elämä eikä niin että elämä pyörii toisen sukulaisten (tai heidän ongelmiensa!!) ympärillä. Ei sinne ole pakko mennä, mies ajakoot ja menkööt jos haluaa.
En näe mitään syytä sille että ap'n pitäisi siellä käydä. En minäkään käy mieheni sukulaisilla, koska olemme lapseton pariskunta, joten kyse ei ole edes "mummola-jutusta".
Mies haluaisi että tutustun hänen vanhempiinsa. No, olen käynyt jo monta kertaa ja tutustunut enkä koe, että tarvetta millekään syvemmälle tutustumiselle on. En vaan pidä heistä enkä välitä tutustua enempää. Pakolliseen kohteliaisuuavisiittiin 1-2 vertaa vuodessa venyn kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä oli tuollainen, kiinni äidissä. Eivät tosin olleet maalaisia, minä olen. Aina olisi pitänyt olla juhannukset, joulut ja pääsiäiset äidin ja isän, sisarusten ja näiden puolisojen kanssa. En ymmärtänyt, mutta onneksi tuli ero.
Vierailija kirjoitti:
Exä oli tuollainen, kiinni äidissä. Eivät tosin olleet maalaisia, minä olen. Aina olisi pitänyt olla juhannukset, joulut ja pääsiäiset äidin ja isän, sisarusten ja näiden puolisojen kanssa. En ymmärtänyt, mutta onneksi tuli ero.
Mun lapsuudenperheessä on kyllä aika pitkälti juuri tällaista. Oon itse sukurakas ja tykkään vanhemmistani ja sisaruksistani, joten nähdään melko usein. Muös esim exäni vanhemmat olivat ihania, ja heitä oli mukava ja rento nähdä.
Olisikin ihanaa jos olisi kaksi rentoa sukua joiden luona käydä. Tämän nykyisen miehen suku on vaan niin ongelmasta ja tunnelma on jotenkin ahdistunut, niin ei kiinnosta käydä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaisi että tutustun hänen vanhempiinsa. No, olen käynyt jo monta kertaa ja tutustunut enkä koe, että tarvetta millekään syvemmälle tutustumiselle on. En vaan pidä heistä enkä välitä tutustua enempää. Pakolliseen kohteliaisuuavisiittiin 1-2 vertaa vuodessa venyn kyllä.
Ap
Turhaan podet huonoa omaatuntoa, ettet ole aina mukana miehen käydessä sukulaisillaan. Mies saa kuitenkin pitää yhteyttä omaan lapsuudenperheeseensä, sukuunsa ja juuriinsa. Vaikka he ovat mielestäsi ankeita ihmisiä, ovat he kuitenkin tärkeä osa miehesi elämää. Venyt niihin pariin vierailuun vuodessa, kestät ja käyttäydyt kohteliaasti, tämä riittää ihan hyvin.
Olisipa minun mieheni ollut yhtä viisas kuin sinun miehesi, ja käynyt vanhemmillaan edes joskus yksin tai lasten kanssa - ilman minua siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä oli tuollainen, kiinni äidissä. Eivät tosin olleet maalaisia, minä olen. Aina olisi pitänyt olla juhannukset, joulut ja pääsiäiset äidin ja isän, sisarusten ja näiden puolisojen kanssa. En ymmärtänyt, mutta onneksi tuli ero.
Mun lapsuudenperheessä on kyllä aika pitkälti juuri tällaista. Oon itse sukurakas ja tykkään vanhemmistani ja sisaruksistani, joten nähdään melko usein. Muös esim exäni vanhemmat olivat ihania, ja heitä oli mukava ja rento nähdä.
Olisikin ihanaa jos olisi kaksi rentoa sukua joiden luona käydä. Tämän nykyisen miehen suku on vaan niin ongelmasta ja tunnelma on jotenkin ahdistunut, niin ei kiinnosta käydä.
Ap
Sanoinko, että exän vanhemmat oli rentoja? Kireitä kuin viulunkielet. Äijä joi ja rähjäsi, äitikulta oli kaamea, kireä suorittaja. Exän mielestä olivat rentoja ja nuorekkaita. Juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä oli tuollainen, kiinni äidissä. Eivät tosin olleet maalaisia, minä olen. Aina olisi pitänyt olla juhannukset, joulut ja pääsiäiset äidin ja isän, sisarusten ja näiden puolisojen kanssa. En ymmärtänyt, mutta onneksi tuli ero.
Mun lapsuudenperheessä on kyllä aika pitkälti juuri tällaista. Oon itse sukurakas ja tykkään vanhemmistani ja sisaruksistani, joten nähdään melko usein. Muös esim exäni vanhemmat olivat ihania, ja heitä oli mukava ja rento nähdä.
Olisikin ihanaa jos olisi kaksi rentoa sukua joiden luona käydä. Tämän nykyisen miehen suku on vaan niin ongelmasta ja tunnelma on jotenkin ahdistunut, niin ei kiinnosta käydä.
ApSanoinko, että exän vanhemmat oli rentoja? Kireitä kuin viulunkielet. Äijä joi ja rähjäsi, äitikulta oli kaamea, kireä suorittaja. Exän mielestä olivat rentoja ja nuorekkaita. Juu ei.
Kuulostaa rennolta.. Mulla ihan sama, miehen äiti raataa aamusta iltaan (koska tämä on Jumalan tahto hänen elämälleen) ja miehen isä elää ihan omassa maailmassaan, jotain aika pitkälle edennyttä muistihäiriötä jo siellä mutta omasta mielestä terveys on täydellinen. Toki muistaa pahoinpidellä vaimonsa säännöllisesti. Viimeksi siellä ollessa taputti minua takapuolelle. Se riitti.
Ap
Jos olit paikalla, kun pahoinpitelee vaimonsa, niin kai soitit poliisit? Tee se ensi kerralla. Ihan hirveää, jos lähiyhteisö suojelee tekijää eikä uhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olit paikalla, kun pahoinpitelee vaimonsa, niin kai soitit poliisit? Tee se ensi kerralla. Ihan hirveää, jos lähiyhteisö suojelee tekijää eikä uhria.
En ole ollut todistamassa tätä paikan päällä, luojan kiitos. Kerran on jouduttu soittamaan poliisit, mutta pahoinpitely on jatkunut säännöllisin väliajoin vuosikymmeniä. Kukaan ei tee asialle mitään. Miehen äiti on sitä mieltä että nämä koetukset Herra nyt vaan on antanut hänelle. Ei uskalla lähteä, pelkää että miehensä tappaa.
Ei tee mieli olla lähellä tällaisia ongelmia.
Ap
Eli miehesikin on luultavasti alistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaimo alistuu miehensä pahoinpitelyyn, koska se on "Jumalan tahto", niinkö? Miten miesystäväsi kohtelee sinua? Montako mustelmaa ja ruhjetta olet jo bongannut omasta vartalostasi? Ei omena kauas puusta putoa.
Saisiko noihin vierailuihin jotain kivaa? Meillä hoidettiin vierailut siten, että oltiin aina hotellissa yötä ja käytiin illalla ravintolassa syömässä. Päivän jaksoi hyvin olla appivanhemmilla, kun tiesi, että illalla pääsee viettämään aikaa perheen tai miehen kanssa. Aloitimme hotelliyöymiset, kun perheeseemme tuli ensimmäinen lapsi. Alkuun sitä kummasteltiin, mutta loppujen lopuksi järjestely oli paras kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Ja vaimo alistuu miehensä pahoinpitelyyn, koska se on "Jumalan tahto", niinkö? Miten miesystäväsi kohtelee sinua? Montako mustelmaa ja ruhjetta olet jo bongannut omasta vartalostasi? Ei omena kauas puusta putoa.
Mieheni ei ole väkivaltainen minua kohtaan. Ei väkivaltainen isä tarkoita automaattisesti väkivaltaista poikaa. Hän on etsinyt miehiset roolimallinsa paremmista kohteista. Mutta kyllä tämä on välähtänyt itselläkin pelkona mielessä.
Ap
Eihän sinun ole pakko sinne mennä. Jos välität miehestäsi, niin onhan teillä silloin seuraa toisistanne esim matkoilla miehen vanhempien luokse.
Miksi mies on kiinni perheessään jos tapaa heitä, mutta se on ok, että sinä tapaat omiasi usein? Etkö sinäkin ole silloin kiinni perheessäsi?
Kerroitko miehelle, että hänen isänsä taputti sinua takapuolelle? Muistisairaudet tuottavat myös tuon kaltaista käytöstä.
Minusta on erittäin ymmärrettävää, että varsinkin tuossa tilanteessa, jossa äitinsä saattaa joutua pahoinpitelyn uhriksi, niin hän haluaa varsinkin äitiään nähdä.
Sinä haluat elää kaupungissa, eikö miehellä saa olla halua elää maalla?
Ehdotan sitä mitä joku muukin: tehkää noista reissuista mukavia juurikin esim. hotelliyöpymisillä yms.
Vierailija kirjoitti:
Jos olit paikalla, kun pahoinpitelee vaimonsa, niin kai soitit poliisit? Tee se ensi kerralla. Ihan hirveää, jos lähiyhteisö suojelee tekijää eikä uhria.
Ei kai kukaan vieraiden nähden sentään perheväkivaltaa harrasta? Kyllähän se pappa olis ollu jo pitkään hoidossa jos noin olis.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä: ahdistaa myös se että se on sitten se perhe mistä mies on kotoisin ja tuntuu ettei hän ole pystynyt tekemään pesäeroa lapsuuden perheeseen kun koko ajan pitää ravata "kotosalla" ja kaikki siellä seisoo tumput suorina kun tämä ajaa satojen kilometrien päästä hoitamaan jonkun triviaali ongelman.
Miehen koko suku myös odottaa vaan että koska se "Kimmo" oikein palaa tänne kotosalla asumaan. Mies haluaisikin muuttaa takaisin kotiseudulle, minä en koska olen rakentanut elämäni kaupunkiin. V***ttaa.
Jos mies haluaa palata kotiseudulleen maalle ja sinä asua kaupungissa, niin onhan se aika kestämätön asia tulevaisuutenne kannalta.
Itse asuin vuosia kaupungissa, mutta en ryhtynyt edes seurustelemaan sellaisen kanssa, jolle muutto pois oli mahdottomuus. Tiesin haluavani joskus pois, joten yhteistä tulevaisuutta ei olisi ollut.
Jatkan vielä: ahdistaa myös se että se on sitten se perhe mistä mies on kotoisin ja tuntuu ettei hän ole pystynyt tekemään pesäeroa lapsuuden perheeseen kun koko ajan pitää ravata "kotosalla" ja kaikki siellä seisoo tumput suorina kun tämä ajaa satojen kilometrien päästä hoitamaan jonkun triviaali ongelman.
Miehen koko suku myös odottaa vaan että koska se "Kimmo" oikein palaa tänne kotosalla asumaan. Mies haluaisikin muuttaa takaisin kotiseudulle, minä en koska olen rakentanut elämäni kaupunkiin. V***ttaa.