TYKKÄÄKÖ joku siitä, kun tuntematon kommentoi ulkonäköä positiivisesti?

Mä olen huomannut useampana vuotena että jotkut kassamyyjät ja joskus tuntemattomat busseissa jne (aina naisia) kehaisevat kenkiäni, laukkuani, kynsiäni, huulipunaani, hiuksiani tai vaatevalintojani. Pidän siitä! Työpaikalla myös kollegat usein kehuvat jotain vaatteen väriä tms ja kysyvät mistä olen ostanut. Mulla on ihan oma tyylini ja käytän kauniita väriyhdistelmiä. Jos suomalaiset eivät olisi niin ujoja, niin voi olla että kehuja tulisi vielä enemmänkin. Asuin Englannissa vuoden taannoin ja sain siellä yhtälailla kehuja tuntemattomilta, mutta paljon enemmän mitä Suomessa. Miehet ei kehu selvinpäin, joskus kesällä yksi humalassa oleva nuorimies pyysi numeroani kaupan jonossa keskellä päivää.

Kunpa joku nainen joskus kehuisi ulkonäköäni :(

Kiitos vastauksista ketjuun. Oma herrasmies tuli kotiin niin meen viettämään aikaa sen kanssa. Katotaan saadaanko sovittua että se hoitaa jatkossa kauppareissut tai ainakintulee mukaan.

-AP

PS. hyvää juhannusta, pysykää henmgissä

Ei se pahalta tunnu, mutta hämmentää.

Pari vuotta sitten olin kauppajonossa ja edessä oli muutama nuori kolli (ehkä 15-kesäisiä?). Yksi vilkaisi taakseen ja näki minut, katse valahti heti rintoihin. Kuiskutti kavereilleen, ja kohta jokaisen katse oli rinnoissani. Minua alkoi naurattaa, katsoin suoraan heihin. Kundit jäivät pakkauspäähän tuijottelemaan ja supisemaan, maksoin ihan rauhassa ostokseni. Kun aloin pakata, yksi pojista tuli luokseni ja leveästi hymyillen sanoi "sulla on tosi kauniit rinnat" ja lähti posket punaisina kavereidensa kanssa pois. Katsoin perään ja hymyilin, sieltä tuli paljon leveitä hymyjä takaisin. Se piristi päivää. Oli mahtavaa yli nelikymppisenä olla sellaisen ihailun kohde. Erityisen mukavaa oli, kun sanoja hieman harkittiin, ja kehuttiin kauniiksi rinnoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa joku nainen joskus kehuisi ulkonäköäni :(

Olet kaunis!<3

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten olin kauppajonossa ja edessä oli muutama nuori kolli (ehkä 15-kesäisiä?). Yksi vilkaisi taakseen ja näki minut, katse valahti heti rintoihin. Kuiskutti kavereilleen, ja kohta jokaisen katse oli rinnoissani. Minua alkoi naurattaa, katsoin suoraan heihin. Kundit jäivät pakkauspäähän tuijottelemaan ja supisemaan, maksoin ihan rauhassa ostokseni. Kun aloin pakata, yksi pojista tuli luokseni ja leveästi hymyillen sanoi "sulla on tosi kauniit rinnat" ja lähti posket punaisina kavereidensa kanssa pois. Katsoin perään ja hymyilin, sieltä tuli paljon leveitä hymyjä takaisin. Se piristi päivää. Oli mahtavaa yli nelikymppisenä olla sellaisen ihailun kohde. Erityisen mukavaa oli, kun sanoja hieman harkittiin, ja kehuttiin kauniiksi rinnoiksi.

Olipa kypsästi suhtauduttu! Itse olisin varmasti rääkäissyt että mitä siinä mulkkaatte tms... En ole koskaan osannut handlata kehuja tai katseita, ihailen naisia jotka pysyvät kylmänviileinä tai jopa huumorintajuisina. Jatka samaan malliin!

Tykkään aina saada kehuja.

Seksuaalisesta ahdistelusta en taas tykkää.

Aivan selvä provo, kukaan idiootti ei tule sanomaan tuollaista päin kasvoja. Jollain taitaa olla tylsää, kun pitää tällaista kirjoitella tänne.

Kyllä olisi kiva kuulla kehuja joskus.

Mua ei haittaa jos joku nainen kommentoi että hei sulla on kivan värinen tukka tai että onpa sulla ihana mekko tai jotain. Miesten mielipiteitä en arvosta enkä kaipaa, pitäkööt ne itsellään.

Huomaa kyllä kulttuurisidonnaisuuden. Slaavilaisessa maassa ollessani olen usein saanut kuulla hieman hämmästelyä naisihmisiltä joita olen tavannut, että kuinka en ole kertaakaan tapaamisen aikana kehunut että ovat kauniita! Suomalaiseen asenteeseen tottuneena koittanut sitten huomauttaa miten monta kertaa olin  kehunut hänen muita ominaisuuksia, ja yleensä vastaukset ovat tyyliin: "ei se oo sama asia, naista pitää kehua kauniiksi!"

Vierailija kirjoitti:

Aivan selvä provo, kukaan idiootti ei tule sanomaan tuollaista päin kasvoja. Jollain taitaa olla tylsää, kun pitää tällaista kirjoitella tänne.

Provo tai ei, mutta kyllä vaan joidenkin miesten mielestä on ihan ok kommentoida tuntemattomien naisten ulkonäköä päin naamaa vaikka kuinka suorasukaisesti. Osalla on todennäköisesti joku mielenterveyden häiriö tai asennevamma. Tai on otettu alkoholia tai muuta estoja poistavaa ainetta. 

Ihmettelen, mikä tarve on ylipäätään kommentoida tuntemattoman ihmisen ulkonäköä millään lailla. Tuttujen keskenkin raja kulkee mielestäni jossain vaatteen, kampauksen tms. materiaalisen seikan kehumisessa.  

Ihan oma kummajaisten lajinsa ovat ne, jotka aina ilmestyvät näihin ketjuihin huokailemaan, että voi kun heitä joku kehuisi/puristelisi/yrittäisi iskeä joskus. 

Jostain kuulin kerran hyvän lausahduksen miehille, se kuului näin: Älä koskaan sano naiselle mitään, mitä et itse haluaisi kuulla toiselta mieheltä vankilassa.

Tämän voisi jokainen mies ottaa mielestäni ohjenuoraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nähdä kuvan ap:sta. Kuvaus peittävästä ei riitä sillä ihmisillä on hyvin erilainen mielikuva mikä on peittävää (onko peittävää jos paita on kaulaan asti mutta täysin ihon myötäinen ja rintojen muoto ja vaikka nännitkin näkyy).

Miesten XXL kokoinen  kulahtanut printti T-paita ja XL kokoiset miesten verkkarit ja olen itse naisten kokoa S-M. Kun sanon että pukeudun peittävästi se myös tarkoittaa sitä.

-AP

Siis sulla on kookkaan miehesi todella yli-iso roikkuva t-paita ja kiristysnarun avulla äärimmilleen kiristetyt lököverkkarit ja silti joku katsoo asiakseen kommentoida rintojasi. Ihan tosissasiko pukeudut kauppaan noin?

En nyt jotenkin jaksa uskoa.....

Kyllä minäkin pukeudun kauppaan mitä hirveimpiin vetimiin. Ei kai se nyt mikään muotinäytös ole hei.

-ohis

Pitääpä oikein kiinnittää erityishuomiota ens kerralla, kun kauppaan menen. Mun havainnon mukaan ihmiset lähes poikkeuksetta pukeutuu omiin vaatteisiinsa tai ainakin sellaisiin, jotka ovat omaa kokoa. Olenpa nähnyt shortseissa ja hellevetimissä ihmisiä kauppaostoksilla. Kyllä nää vaatteisiinsa hukuttautujat kiinnittää huomion, jos sellaisia joukossa on. Ei sinne nyt parhaimpiinsa pukeudu kuin ne, jotka on matkalla juhliin tai juhlista kotiin, mutta useimmat kyllä pukeutuu omiin vaatteisiin, eikä jonkun toisen yli-isoihin vetimiin.

Sori, mutta en pääse ajatuksesta, että ap on juhannuksen tylsyyttä pakeneva provo.....

Mä lainaan usein miehen paitoja ja verkkareita kauppareissuille :D Vähän samaa vikaa ku ap:lla, en tykkää kun tuijotetaan tai kommentoidaan. Jos haluan huomiota, laitan omat vaatteet (jotka ei nekään ole mitenkään tyrkkyjä mutta toki istuvampia).

Onko ap tai oletko esim. sinä, jota lainasin, niin uskomattoman näyttäviä, kurvikkaita a-luokan kaunottaria, ettei kertakaikkiaan saa ruokakaupasta perunoita ostaa ilman tuijottelua ja kommentointia? Joskus hyvin harvoin näen niin kauniin tai komean ihmisen, etten saa silmiäni irti. En kuitenkaan kommentoi. En myöskään ole koskaan todistanut tällaista kommentointia. Olenko jotenkin sokea?

Vierailija kirjoitti:

Jostain kuulin kerran hyvän lausahduksen miehille, se kuului näin: Älä koskaan sano naiselle mitään, mitä et itse haluaisi kuulla toiselta mieheltä vankilassa.

Tämän voisi jokainen mies ottaa mielestäni ohjenuoraksi.

Iskurepliikiksi voisi sitten soveltua esim. "Paljonko nostat penkistä?" "Heitätkö röökin?" "Kauanko lusit?" tai "Mistä istut?"

En ole koskaan tykännyt siitä, se oli vaivaannuttavaa. Asiakaspalvelussa etenkin sitä sai nuorena kuulla jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hain lapseni ratsastustunnilta. Samassa ryhmässä oli taluttajana teinityttö, joka oli todella kaunis. Ihan semmoinen luonnonkaunis, nähdäkseni ei ollut ollenkaan meikkiä. Olisin halunnut sanoa hänelle, että hän on tosi kaunis ja olemukseltaan viehättävä (ei siis mikään pissis), mutta eihän sellaista voi mennä sanomaan tuntemattomalle tytölle. Olisi saanut ikuiset traumat, kun joku namutäti tulee lirkuttamaan.

Sille nuorelle tekisi helvetisti parempaa kuulla kehuja jostain henkisestä tai taitoihin liittyvästä ominaisuudesta kuin ulkonäöstä.

-AP

Niin, minä en tuntenut sitä tyttöä. Hän oli taluttajana alkeisryhmässä, joten en tiedä mitään hänen ratsastustaidoistaan, saati henkisistä kyvyistä. Näin hänet ensimmäistä kertaa, ja hän oli hätkähdyttävän kaunis. Luonnollisestikaan en sanonut hänelle mitään, koska lapsille/teineille ei voi puhua ulkonäöstä (paitsi omalle lapselle) ja koska vieraille ihmisille nyt ylipäänsä ei voi mennä möläyttämään mitä sattuu, varsinkaan jos on samaa sukupuolta ja toinen vielä alaikäinen.

Minua on kehuttu yhden ainoan kerran. Se tapahtui minun ollessani 35-vuotias, ja sanojana oli anopin sisko. Hän ihasteli minun varpaitani (oli kuuma kesä ja minulla sandaalit jalassa). Olivat kuulemma niin suorat ja kauniit verrattuna hänen kierteisiin pottuihinsa. Tiedän kyllä, että en ole mikään ruusu, mutta olisihan se kiva, jos edes jompikumpi aviomiehistäni, ex tai nykyinen, olisi edes joskus kehunut ulkonäköäni. Siis jotain muuta kuin karvaisia varpaitani. Edes valkoisena valheena.

Minusta elämä menee tosi tylsäksi ja ankeaksi, jos ei saa enää kehua ihmisten ulkonäköä. Ei sillä, että se olisi tärkein asia maailmassa tai koko elämä, mutta kyllä se vaan piristää joskus kuulla - mieheltä tai naiselta - että näyttää hyvältä. Tai on kivat rillit tai kiva paita tai ihan mitä vaan - pervouksia tietysti lukuun ottamatta.

Kyllä sen rasvaisen ja törkeän sävyn tunnistaa jokainen ja se ei ole kivaa eikä suotavaa, mutta minä kannatan sitä, että piristetään toistemme päiviä ja jaetaan hyvää fiilistä antamalla asiallista ja kohteliasta positiivista palautetta myös ulkoisista avuista silloin, kun aihetta on.

Sillä niin kuin jo joku totesi, vieraista ihmisistä näet vain ulkokuoren. Et voi tietää - etkä myöskään kehua - heidän henkisiä kykyjään ja ominaisuuksiaan. Ulkonäkö on myös osa itsetuntoa ja itseluottamusta. Turha sitä on kiistää.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten olin kauppajonossa ja edessä oli muutama nuori kolli (ehkä 15-kesäisiä?). Yksi vilkaisi taakseen ja näki minut, katse valahti heti rintoihin. Kuiskutti kavereilleen, ja kohta jokaisen katse oli rinnoissani. Minua alkoi naurattaa, katsoin suoraan heihin. Kundit jäivät pakkauspäähän tuijottelemaan ja supisemaan, maksoin ihan rauhassa ostokseni. Kun aloin pakata, yksi pojista tuli luokseni ja leveästi hymyillen sanoi "sulla on tosi kauniit rinnat" ja lähti posket punaisina kavereidensa kanssa pois. Katsoin perään ja hymyilin, sieltä tuli paljon leveitä hymyjä takaisin. Se piristi päivää. Oli mahtavaa yli nelikymppisenä olla sellaisen ihailun kohde. Erityisen mukavaa oli, kun sanoja hieman harkittiin, ja kehuttiin kauniiksi rinnoiksi.

Nytkähtikö pimpsassa kun alaikäiset pojat kehui?