Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi minun jäävän kotiin moneksi vuodeksi
19.06.2020 |
Ehkä vähän hölmö aihe, mutta on mielenkiintoista nähdä millaista keskustelua tästä syntyisi.
Eilen selvisi erään keskustelun yhteydessä, että avopuolisoni olettaa minun jäävän tulevaisuudessa mahdollisen lapsen kanssa kotiin pitkäksi aikaa. Olen aina ollut asennoitunut niin, että jos minulla on lapsi, niin haluan palata töihin viimeistään vuoden kuluttua, ja oletan myös miehen olevan kotona lapsen kanssa pidempään kuin muutaman viikon. Tämän lisäksi olisin tietysti valmis erilaisiin työaikajärjestelyihin, jos se vain on suinkin mahdollista.
Eilen selvisi, että mies olettaisi lapsen olevan kotihoidossa ainakin siihen asti kunnes hän on esikoulussa, ja tämän jälkeen mielellään työajat järjestettävä niin, että tehdään osa-aikaista.
Miehen argumentti on se, että päivähoito tekee lapset onnettomiksi, ja että miksi lapsia sitten halutaan, jos heidät laitetaan päiväkotiin. Hän on myös sitä mieltä, että äiti on lapselle tärkeämpi, ja siksi kotiin jäävän on oltava äiti. Hän voisi sitten tehdä mahdollisesti lyhennettyä työaikaa kun lapsi on esikouluikäinen ja sitä vanhempi.
Minä ja sisarukseni oltiin lapsena päiväkodissa, eikä siitä jäänyt kyllä mitään traumoja. Paremminkin päinvastoin: sai kavereita, oli ohjelmaa ja sosiaaliset taidot kehittyivät (asuttiin maalla jossa muita lapsia ei ollut lähistöllä).
Olen korkeasti koulutettu (korkeammin kuin mieheni) ja työ on minulle tärkeä. Vuosikausien kotiäitiys ei ole koskaan ollut asia jota olen edes harkinnut. Mies ei ole koskaan aiemmin antanut ymmärtää, että hän haluaa perheensä olevan tällainen.
Kommentit (40)
Juhannusprovo. Miksi miehesi ei itse jää kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä keskustella asiasta ennen kuin lapsia tekee! Suuri osa miehistä varmaan ajattelee näin, ainakin jos oma äiti on ollut pitkään kotiäitinä. Minunkin ex ajatteli näin ja meni hiljaiseksi kun sanoin että herra on sitten hyvä ja kantaa rahaa kotiin reilusti jos näin haluaa. Eipä sitä työnteko enää kiinnostanut, päinvastoin, halusi että minä elätän työlläni koko perheen ja vielä samaan aikaan pysyn kotona ja hoidan lapsen. Lapsen kyllä mielellään hoidinkin ja vuosikausia tein pätkätöitä, mieslasta en jaksanut enää hoitaa joten laitoin kiertoon. Suurin virhe oli ettei tästä asiasta keskusteltu ennen lapsen syntymää eikä sen jälkeenkään.
Ole onnellinen, että miehesi toivoo sinun hoitavan lapsenne kotona pitkään. Kyllä töissä ehtii olla sitten myöhemmin.
Lapset ovat pieniä vain kerran.
Ei tuohon taida auttaa kuin ero, kun näkemyserot on noin suuret. Ei tuon kokoisissa asioissa voi tehdä toisen mielen mukaan ja vastoin omaa haluaan. Etenkään niin päin, että puoliso painostaa kotiäidiksi vaikkei itse koe sitä roolia omakseen - siitä seuraa vaan onnettomat katkerat vanhemmat, onnettomat lapset ja lopulta rikkinäinen perhe.
Älä ikinä anna periksi tuossa asiassa miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vakituinen työpaikka, niin siitä ei kannata luopua. Eli viimeistään hoitovapaan päättyessä kannattaa mennä töihin. Tämä on mun mielipide enkä usko, että mies saisi sitä mitenkään muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, että miehesi toivoo sinun hoitavan lapsenne kotona pitkään. Kyllä töissä ehtii olla sitten myöhemmin.
Lapset ovat pieniä vain kerran.
Miksi pitäisi olla onnellinen siitä, ettei puoliso välitä toisen tarpeista vaan haluaa tehdä päätökset painostamalla ja jyräämällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhannusprovo. Miksi miehesi ei itse jää kotiin?
Ei sovi pers suomalaiseen arvomaailmaan.
Töissä on 10000000000000000000000000000000000 kertaa kivempaa kuin kotona lapsen kanssa. Kotiäitiys ei ole ihmisen hommaa. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin tuollaisen miehen koska tahansa, ja jäisin ilolla kotiin. Harmi vaan, että tuntuu ettei nykymiehet tuollaista järjestelyä enää halua. Itse en halua mitään ruuhkavuosikaaosta jossa yhdistyy ura ja pienet lapset, joten täytynee sitten jättää lapset tekemättä.
Puoliso? Eli sitouduitte avoliittoon ennen kuin edes kävitte tuon tason keskustelua? Anna kun arvaan: muutitte yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se näkyy ikävästi elääkkeessä ja urakehityksessä jos jää pois työelämästä. Eli asiallista olisi jos miehen tulosta maksetaan sitten erillistä eläkesäästöä sinun nimiin.
Muuten se on oma valinta, elämme vain kerran joten pitää pohtia mitä itse haluaa. Onko työ se mikä antaa sisältöä tai haluaako viettää enemmän aikaa lapsen kanssa kun nämä ovat pieniä. Voi olla että tarhantäti näkee sitten lapsesi ensiaskeleet ja voi olla että antoisat projektit ja etenemismahdollisuudet menee sivu suun.
Lapselle on tutkimusten mukaan hyväksikin viettää aikaa päiväkodissa jo nuoresta, oppivat näin elintärkeitä sosiaalisia taitoja. Se ei ole mikään peruste suuntaan tai toiseen.
Tee laskelmat, miten paljon miehen pitää tienata, että tuo onnistuu ja anna sitten ne miehen tutkittavaksi. Onnistuuko mieheltäsi?
Minä olen kotihoidettu lapsi aina kouluun menoon asti. Minulla ei ollut kavereita, vain yksi minua vanhempi veli. Omalla kohdalla päivähoidosta olisi ollut hyötyä. Minun sosiaaliset taidot eivät kehittyneet ja siitä on ollut kovasti harmia vuosikymmenien ajan niin vapaa-ajalla kuin töissäkin. Joudun skarppaamaan koko ajan ja se on hirveän rasittavaa.
Itse olin lasten kanssa melko pitkään kotona, mutta vein heitä kerhoihin ja harrastuksiin olemaan muiden lasten kanssa. Varsinkin nuorempi lapsistani on hyötynyt valtavan paljon päiväkodissa olemisesta. Hän on perinyt luonteensa minulta ja olen iloinen, ettei hänellä ole niin hankalaa mitä minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei suostu jäämään lapsen kanssa kotiin, vaikka haluaa lapset kotihoidettaviksi eskariin asti, sitten teillä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: ero tai lapsettomuus.
Mitenkä niin äiti on lapselle tärkeämpi? Molemmat vanhemmat ovat tärkeitä, ja lapsi tottuu kyllä kumpaan tahansa vanhempaan, joka häntä päivittäin hoitaa. Se isäkin oppii kyllä juottamaan tuttipullosta, vaihtamaan vaipat, istumaan perhekahvilassa ja hypyttämään lasta muskarissa. Ei äideillä ole mitään lapsenhoitogeeniä, jonka avulla tuollaiset asiat sujuisivat luonnostaan. Ne pitää jokaisen oppimalla oppia, niin miesten kuin naisten.
Perhe taitaa olla ap:n miehelle vähän harrastusluonteinen juttu. Vähän kuin koira. Sitä on kiva rapsuttaa, kun tulee kotiin, mutta joku muu saa lenkittää, ruokkia ja kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä anna periksi tuossa asiassa miehellesi.
Olkoon sitten ilman kersoja !
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tuollaisen miehen koska tahansa, ja jäisin ilolla kotiin. Harmi vaan, että tuntuu ettei nykymiehet tuollaista järjestelyä enää halua. Itse en halua mitään ruuhkavuosikaaosta jossa yhdistyy ura ja pienet lapset, joten täytynee sitten jättää lapset tekemättä.
Tuollaisia on pilvin pimein, jostain syystä ne eivät vaan kiinnostu sinusta. Sääli.
Sulla on viisas mies! Myös sun mieli voi muuttua jonkin verran raskaushormoneiden seurauksena. Voit yhtäkkiä huomatakin, miten se pieni nyytti todella tarvitsee äitiään ja kuinka pieni se 1-vuotias oikeasti onkaan siinä kohtaa, kun pitäisi mennä hoitoon.
Minä taas yritin monta vuotta saada vaimoani hätistettyä kotoa töihin. Kymmenessä vuodessa en onnistunut, joten ero tuli.
Olisin itsekin ollut mielelläni lasten kanssa kotona, mutta sain pitää vain minimit isyysvapaat. Edes valinnaista lyhyttä pätkää omasta vapaastaan ei vaimo minulle suonut.
Kuitenkin yksi iso eron syy oli, että hän tarvitsi enemmän vapaata lapsista. Mutta ei siis työelämän takia. Ei halua pitää lapsia yhtään ylimääräistä päivää vuoroviikkosysteemissämme. En tosin antaisikaan. Olisin mielelläni totaaliyksinhuoltaja, mutta en halua viedä lapsiltani äitiä. Ei hän huono äiti ole. Pohjattoman laiska vain.
Toisaalta harmittaa, että tuli aikanaan valittua tuollainen vaimo, kun taas toisaalta: ilman sitä valintaa ei olisi lapsianikaan, joten en kadu.
Että niin ne vain ovat ihmiset ja ihmiskohtalot erilaisia.
Minä tein noin, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, tosin miehellä parempi palkka. Oli mun oma toive, jota mieheni onneksi tuki. Mutta en olisi mieen painostuksesta ikinä suostunut tuohon, koska eläke jää huonommaksi, urakehitystä ei ole jne. Mulla kiva työ nykyään ja kertaakaan en ole katunut lasten kanssa pitkään kotona olemista, mutta jos mies olisi siihen painostanut niin olisi varmaan ihan eri fiilis.
Joten, vaikka itsekin ajattelen kuten miehesi, että koti parempi kuin päiväkoti jne, en sinuna suostuisi tuohon, jos itse et halua. Ei se lapsi siellä päiväkodissa pilalle mene eikä kotihoito urastaan vastoin tahtoaan luouneen äidin kanssa ole kenellekkään hyvä!