Puoliso käyttää yhteisiä rahoja kuin omiaan - muilla kokemuksia?
Meillä ei ole ongelmana niinkään erisuuruiset tulot, koska molemmat tienaa kohtalaisesti eikä tuloissa ole isoa eroa. Mutta pitemmän päälle on alkanut vaivata se, että toinen tekee perheen ostopäätökset 90-prosenttisesti, yleensä kysymättä. Hän käyttää yhteisiä rahojamme kuin omiaan, eikä se edes riitä. Monia ostoksia hän tekee rahojen loputtua kulutusluotoilla, mutta on osannut kuitenkin luovia ilman luottotietojen menetystä, koska olemme suht hyvätuloisia.
Perheen kaikki tulot (ja "yhdessä" kerrytetyt lainat) ovat siis yhteisiä, ja koti on täynnä kaikenlaista hänen hankkimaansa tavaraa, joka on ollut "pakko saada". Etelään on "pakko päästä" koko perheen kesken joka vuosi, paitsi tänä vuonna sattuneesta syystä. Rahat ovat usein loppu jo viikko tai kaksi ennen tilipäiviä. Joudun siis piilottelemaan rahaa, jotta sitä riittää. Hän on myöntänyt avoimesti, että on harrastanut ostelua masennukseensa.
Riitoja aiheutuu talousasioista todella paljon. Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja miten olette saaneet tilanteen kuntoon?
Kommentit (73)
Joudut kohta kadulle lapsinesi. Mies porskuttaa menemään ja kertoo kaikille miten kehno akka oli, ei edes rahoja saanut riittämään vaikka niin paljon sille annoin.
Öööh.
Mä oon meidän pariskunnan tuhlari.
Meillä on omat tilit, mutta päädyttiin siihen, että minä laitan miehen tilille tietyn summan mikä menee yhteisiin ostoksiin (mies maksaa tai siirtää mulle ennen kauppaan menoa)
Mulla tuo rahan käyttö lähtee lapasesta (adhd) joten säädellään sitä näin. Ihan itse keksin tämän.
Ja mulla on oma osamaksutili enkä tod. KEHTAA pyytää mieheltä rahaa niihin. Itse maksan omat sotkuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat toimii vain, kun kulutustottumukset ovat samanlaiset. Meillä on näin, ja käytän yhteisiä rahoja kuin omiani. Samoin mies käyttää. Mutta erona ap:n tilanteeseen on se, että kumpikaan ei tuhlaile eikä kumpikaan elä yli varojensa. Siksi homma toimii oikein hyvin, eikä tarvitse siirrellä rahoja tililtä toiselle. Samoin molemmat näkevät koko ajan kuinka paljon perheellä on rahaa käytettävissä.
Teillä homma ei toimi noin. Joten olen samaa mieltä kuin muut, että rahankäyttöä pitää ehdottomasti joenkin rajata. Eli yhteinen taloustili ja omat tilit omille menoille. Tai vaihtoehtoisesti jopa sinulle yksin koko perheen rahojen hallinta. Ja puolisolle oma tili, jonne siirrät kerran kuukaudessa hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä tarkoitetun kuukausibudjetin.
Hyviä ideoita tässä ja muillakin. Tosin siihen hän ei ainakaan suostu, että hallinta olisi kokonaan mulla, koska olen kuulemma liian pihi eikä ikinä voisi ostaa tai tehdä mitään kivaa. Pitää yhdessä pohtia asiaa. Ap
No helpoin tapa vääntää rautalankaa ois varmaan sitten toi malli mihin pistetään palkasta tietty prosenttiosuus välttämättömiin menoihin, tietty prosentti perheen vapaa-ajan menoihin (tai miksi ei muuhunkin yhdessä sovittuun säästämiseen) ja se tietty prosentti omille tileille, joitten käytöstä ei tarvitse neuvotella. Se prosenttijako on kuitenkin aika oikeudenmukainen, enkä oikein keksi millä logiikalla voisi vaatia isompaa osaa omiin kuluihin. Tietty se voi olla vaikeeta jos on todella erilainen näkemys välttämättömyyksistä. Onko välttämätöntä vaikka sisustaa? Jonkun mielestä puolen vuoden välein pitää uudistaa, toisen mielestä montakymmentä vuotta vanhat kamat on yhä aivan käypiä, vaikka ois millaisessa kunnossa. Mä en tykkäis kummastakaan äärilaidasta, joten jos ne menot sisältää tavallaan perheen yhteisiä menoja, mutta vaan toinen harrastaa sisustusta, tai haluaa tenaville uutta vaatetta kerran viikossa, niin siitä pitää vääntää erikseen miten asia hoidetaan. Varmaan pitää sopia erikseen summa jolla ne hoidetaan yhdessä päättäen? En tiedä pitäiskö teidän pohtia myös miten joku ruohonleikkurin uusiminen hoidetaan, kun aika vaikeelta kuulostaa yhteistyö tuhlurin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Öööh.
Mä oon meidän pariskunnan tuhlari.
Meillä on omat tilit, mutta päädyttiin siihen, että minä laitan miehen tilille tietyn summan mikä menee yhteisiin ostoksiin (mies maksaa tai siirtää mulle ennen kauppaan menoa)
Mulla tuo rahan käyttö lähtee lapasesta (adhd) joten säädellään sitä näin. Ihan itse keksin tämän.
Ja mulla on oma osamaksutili enkä tod. KEHTAA pyytää mieheltä rahaa niihin. Itse maksan omat sotkuni.
No tässä tais olla tilanne, jossa niitä luottokortteja ilmaantuu, eikä niiden menoista keskustella, eli ihan tommonen säätely ei ehkä toimi?
Tosiaan sekin kannattaa huomioida, että tuohon käytökseen voi olla joku syy. Kuten nyt mainittu adhd tai tuolla aiemmin ohimennen mainittu maanis-depressiivisyys, jonka oireena voi olla tuhlailu. Varmasti näitä vaihtoehtoja on vielä muitakin.
Jos on muilla kokemuksia siitä, että sun puolisosi käyttää hänen ja näiden muiden yhteisiä rahoja miten sattuu niin ei taida olla raha teidän suhteen ainoa ongelma.
sanotaanko vaan että elä ikinä,ikipäivänä anna naiselle rinnakkaiskorttia.....
Oma puolisoni menetti exänsä takia aikanaan luottotiedot, koska exä oli tehnyt niin paljon velkaa tämän nimissä. Eikä ollut kyse lopulta edes mistään järkyttävästä summasta, mutta monen vuoden piina siitä kehkeytyi. Se exä oli juuri tuollainen nettishoppailija, tilasi vaatteita jatkuvasti. Piilotti postit ja salasi koko jutun muutenkin. Tuli ilmi vasta kun oli liian myöhäistä.
Lopeta yhteinen tili. Ottakaa korkeintaan taloustili yhteiseksi, kuten täällä onkin jo neuvottu. Ja ehkä se puolisosi tarvitsisi apua, saattaa olla oire jostain muusta ongelmasta. Saattaa myös olla kusipää, ajattelematon ja itsekäs, mutta emme me häntä tunne niin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteistä tiliä tuollaisen mieslapsen kanssa. Laskujen maksuun tili jonne menee rahat automaattisesti palkkapäivänä ja sinulle vain oikeus siihen. Perheen menoille oma tili, johon myös käyttöoikeus vain ap:lle ja muuten saa sitten syöstä itsensä vaikka ulosottoon. Omat rahat pitää olla.
Ap ei puhunut miehestä vaan puolisosta. Korjaan vastauksesi.
Ei yhteistä tiliä tuollaisen naislapsen kanssa. Laskujen maksuun tili jonne menee rahat automaattisesti palkkapäivänä ja sinulle vain oikeus siihen. Perheen menoille oma tili, johon myös käyttöoikeus vain ap:lle ja muuten saa sitten syöstä itsensä vaikka ulosottoon. Omat rahat pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä voi antaa hänen ylivelkaantua ja velkojen päätyä ulosottoon. On miehen tehtävä pitää perhe pinnalla. Siksi teen käytännössä kahta työtä (mistä siitäkin saan osakseni arvostelua, koska en auta silloin kotona) ja yritän kehitellä jatkuvasti uusia tapoja säästää ja tienata lisää. Vaikea tilanne. Ap
Mä opin jo parikymppisenä, että ikinä en lähde kenenkään lainoja takaamaan enkä ota yhteistä tiliä ellei mies ole alusta asti hoitanut raha-asioitaan ja säästöt pidän omana tietonani. Oon menettänyt sinisilmäisenä tonneja ja elättänyt miehiä, joiden takia olen itse jäänyt pulaan.
Normaali välittävä ja rakastava ihminen ei sitäpaitsi saata kumppaniaan vaikeuksiin omalla toiminnallaan, sisäistä se. Ja jos se aiheuttaa pulmia, niin ratkoo ja korjaa ne. Mitä sun mies tekee? Välittääkö se susta kun tekee tollasta?Sä käyt kahdessa duunissa, tienaat ja säatät ja sanot samalla että miehen tehtävä pitää pinnalla? Nyt herätys! Sulla menis paljon paremmin ilman miestä.
Te käytte nyt keskustelun, että jos mies velkaantuu niin ongelma jää miehelle, ei sulle. Sanot itses irti kuviosta.
Vai kenen nimissä se niitä lainoja ottaa? Jos itselleen niin et auta enää. Jos sun nimiin niin teet rikosilmoituksen.Eihän tuo muutu jos et muuta asiaa, tuohan on ihannetilanne loiselle.
Sinäkään et ymmärtänyt että ap on mies ja se tuhlari on nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä voi antaa hänen ylivelkaantua ja velkojen päätyä ulosottoon. On miehen tehtävä pitää perhe pinnalla. Siksi teen käytännössä kahta työtä (mistä siitäkin saan osakseni arvostelua, koska en auta silloin kotona) ja yritän kehitellä jatkuvasti uusia tapoja säästää ja tienata lisää. Vaikea tilanne. Ap
Mä opin jo parikymppisenä, että ikinä en lähde kenenkään lainoja takaamaan enkä ota yhteistä tiliä ellei mies ole alusta asti hoitanut raha-asioitaan ja säästöt pidän omana tietonani. Oon menettänyt sinisilmäisenä tonneja ja elättänyt miehiä, joiden takia olen itse jäänyt pulaan.
Normaali välittävä ja rakastava ihminen ei sitäpaitsi saata kumppaniaan vaikeuksiin omalla toiminnallaan, sisäistä se. Ja jos se aiheuttaa pulmia, niin ratkoo ja korjaa ne. Mitä sun mies tekee? Välittääkö se susta kun tekee tollasta?Sä käyt kahdessa duunissa, tienaat ja säatät ja sanot samalla että miehen tehtävä pitää pinnalla? Nyt herätys! Sulla menis paljon paremmin ilman miestä.
Te käytte nyt keskustelun, että jos mies velkaantuu niin ongelma jää miehelle, ei sulle. Sanot itses irti kuviosta.
Vai kenen nimissä se niitä lainoja ottaa? Jos itselleen niin et auta enää. Jos sun nimiin niin teet rikosilmoituksen.Eihän tuo muutu jos et muuta asiaa, tuohan on ihannetilanne loiselle.
Sinäkään et ymmärtänyt että ap on mies ja se tuhlari on nainen?
Tää on ehkä tällä palstalla vähän kompa, kun enemmistö tuntuu olevan naisia. Itekin menin alkuun väärillä oletuksilla. Toisaalta omassa kokemuspiirissä ne lokit on aina olleet miehiä, niin sekin varmaan hämäs. Enpä tosin oo ollut naisen kanssa parisuhteessakaan.
Itse laitoin ylös kaikki pakolliset kulut
Lainanlyhennys
Yhtiövastike
Sähkölasku
Kotivakuutus
Nämä ylös vuositasolla, jaettuna 12 kk + 600 e ruokarahaa / kahdella maksajalla.
Suoraveloitus kummankin tililtä 1 pv ja maksut menee 1-5 pv.
Lopulla rahalla saa tehdä mitä haluaa.
Ex tienasi paremmin, hän maksoi mm kesälomamatkoja.
Kotona ollessa maksettiin lainat normaalisti, olin säästänyt rahaa ja ex maksoi aika paljon extraa.
Rahasta ei ikinä riidelty, ei silloin, ei vieläkään.
Oiskohan tässä tarpeen myös joku lainopillinen neuvoja kertomaan miten pahasti puoliso voi teidän yhteisen talouden sössiä? Mä en itse kyllä kestäis tommosta menoa. Enää. Mulla tosiaan kokemusta vain siitä miespuolisesta puolisosta, mutta en hämmästyis vaikka sunkin puolisosta löytyis aivan ennenäkemättömiä puolia siinä vaiheessa kun oikeesti koetat saada taloutta balanssiin. Aika häijyksi meinaan meni meno, psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa.