Puoliso käyttää yhteisiä rahoja kuin omiaan - muilla kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on yhteiset rahat, jos rahanhallinta on tollasta? Omat rahat + yhteinen taloustili.

Taloustilille palkkapäivänä pakollisiin menoihin riittävä summa (lainat, ruoka, päivittäistavarahankinnat, liittymät, vakuutukset ym.) + vähän puskuria.

Sen jälkeen voi hussata omalle tilille jäävän oman rahan kuinka itse haluaa

Meillä on omat tilit, ja omaltani säännöstelen yhteiselle siirtyviä rahoja. Mutta koska kaikki lopulta aina menee laskuihin, puoliso ilmoittaa rahojen loputtua, että laskuja on maksamatta, hoidatko. Mitä muuta voin tehdä kuin maksaa? Hän on tottunut siihen, että aina ”pelastan”. Ap

Ainoa oikea vastaus: ei, en hoida. Miten ajattelit selvitä tilanteesta?

Sen jälkeen keskustelette ja keskustelun päätteeksi joko eroatte tai ette, mutta puolisosi ei lopeta, koska ei ole tarvetta lopettaa.

Ei lapsiperheessä noin vain erota. Mulle perheen pysyminen koossa ajaa rahasotkujen edelle, mutta onhan tää todella raskasta maksella toisen ostoksia ja velkoja, kun omasta isostakaan palkasta ei jää mitään käteen. Ap

Niin miten se nyt oli? Jäi vähän epäselväksi. Eli sinulla ja puolisolla on molemmilla ISOT TULOT? Siis isot tulot? Tienaatte siis hyvin, paljon rahaa?

Eli teillä on isot, hyvät tulot palkkatuloina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on yhteiset rahat, jos rahanhallinta on tollasta? Omat rahat + yhteinen taloustili.

Taloustilille palkkapäivänä pakollisiin menoihin riittävä summa (lainat, ruoka, päivittäistavarahankinnat, liittymät, vakuutukset ym.) + vähän puskuria.

Sen jälkeen voi hussata omalle tilille jäävän oman rahan kuinka itse haluaa

Meillä on omat tilit, ja omaltani säännöstelen yhteiselle siirtyviä rahoja. Mutta koska kaikki lopulta aina menee laskuihin, puoliso ilmoittaa rahojen loputtua, että laskuja on maksamatta, hoidatko. Mitä muuta voin tehdä kuin maksaa? Hän on tottunut siihen, että aina ”pelastan”. Ap

Ja kun sinä aina pelastat, niin miksi hän edes haluaisi asiaan muutosta?

Yllätysmenoja on loppujen lopuksi hyvin vähän. Pystyt laittamaan exceliin vuokran/lainanlyhennyksen ja vastikkeen, kotivakuutuksen, nettiliittymän, mahdolliset lainanlyhennykset, yhteiset lehtitilaukset ja sen jälkeen tiedät kuukausittain, paljonko niihin menee. Lisäksi arvio ruoka- ja mahdollisista yhteisen auton kustannuksista. Sen jälkeen laitatte molemmat yhteiselle tilille saman summan niin, että se riittää kattamaan sen kuukauden em. menot. Jos sen jälkeen yhtäkkiä ilmenee maksamattomia laskuja, niin mistä ne oikein tulevat?

En oikeastaan edes tiedä. Vaateostoksia on ainakin. Hän ei suostu mielellään avaamaan tilejään ja ostoksiaan, vaan kaikki on aina tosi salamyhkäistä. Postin seassa vain on aina uusia kuoria, joista näkee, että luottotilejä on avattu. Ap

Jos puolisosi pelaisi rahapelejä samaa tahtia mitä nyt ostelee, niin kuinka kauan katsoisit sitä menoa?

Täällä on kanssasisar. Meillä on miehenkanssa yhteinen tili jonne kummankin palkkatulot tulevat ja tiliä perustettaessa on yhdessä on sovittu että rahan käytöstä sovitaan ja neuvotellaan aina yhdessä ennen kuin ostetaan mitään. Kertaakaa mies ei ole silti kysynyt minulta lupaa rahojen käyttöön vaan on käyttänyt yhteisen tilin rahoja omin päin omiin menoihinsa ja siksi ilen tilin haltijana joutunut monta kertaa miettinyt miehen pankkikortin jäädyttämistä. Ja varmaan jokupäivä ehkä päädyn siihen ratkaisuun. Tämä on se verran paha sopimusrikkomus.

Sama ongelma. Mies oli noin vuoden ilman tuloja, mutta sinä aikana tuhlasi 6000 e harrastuksiin, alkoholiin ja matkoihin. Osan maksoi luotolla ja osan meidän säästöistä. Itse olen keskipalkkaisessa työssä, mutta olen säästäväinen. Ei tuossa voi yhtään mitään, jos toinen menee ja ostaa ja tekee velkaa, ei ole holhouksen alainen. Ei noita kauppoja voi perua. Yhteinen omaisuus ja asuntolainat=se maksaa jolla tuloja, sillä vastuu, myös ja etenkin jos eroaa.

Kaiken lisäksi sain monet haukut, huudot ja uhkailut kun yritin hillitä tuhlailua. Sitten sain haukut kun rahat loppui, että miksi en kieltänyt. Mies ei vaan halua ottaa vastuuta raha-asioissa.

Yhteisiin rahoihin en suostuisi ikinä. Ostan omilla rahoillani mitä haluan ja samoin toivon ettei puoliso ole rahojani vailla omiin huvituksiin.

Ei yhteistä tiliä tuollaisen mieslapsen kanssa. Laskujen maksuun tili jonne menee rahat automaattisesti palkkapäivänä ja sinulle vain oikeus siihen. Perheen menoille oma tili, johon myös käyttöoikeus vain ap:lle ja muuten saa sitten syöstä itsensä vaikka ulosottoon. Omat rahat pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on yhteiset rahat, jos rahanhallinta on tollasta? Omat rahat + yhteinen taloustili.

Taloustilille palkkapäivänä pakollisiin menoihin riittävä summa (lainat, ruoka, päivittäistavarahankinnat, liittymät, vakuutukset ym.) + vähän puskuria.

Sen jälkeen voi hussata omalle tilille jäävän oman rahan kuinka itse haluaa

Meillä on omat tilit, ja omaltani säännöstelen yhteiselle siirtyviä rahoja. Mutta koska kaikki lopulta aina menee laskuihin, puoliso ilmoittaa rahojen loputtua, että laskuja on maksamatta, hoidatko. Mitä muuta voin tehdä kuin maksaa? Hän on tottunut siihen, että aina ”pelastan”. Ap

Ja kun sinä aina pelastat, niin miksi hän edes haluaisi asiaan muutosta?

Yllätysmenoja on loppujen lopuksi hyvin vähän. Pystyt laittamaan exceliin vuokran/lainanlyhennyksen ja vastikkeen, kotivakuutuksen, nettiliittymän, mahdolliset lainanlyhennykset, yhteiset lehtitilaukset ja sen jälkeen tiedät kuukausittain, paljonko niihin menee. Lisäksi arvio ruoka- ja mahdollisista yhteisen auton kustannuksista. Sen jälkeen laitatte molemmat yhteiselle tilille saman summan niin, että se riittää kattamaan sen kuukauden em. menot. Jos sen jälkeen yhtäkkiä ilmenee maksamattomia laskuja, niin mistä ne oikein tulevat?

En oikeastaan edes tiedä. Vaateostoksia on ainakin. Hän ei suostu mielellään avaamaan tilejään ja ostoksiaan, vaan kaikki on aina tosi salamyhkäistä. Postin seassa vain on aina uusia kuoria, joista näkee, että luottotilejä on avattu. Ap

Tota noin. Lähipiiristä tiedän tapauksen jossa oli myös salamyhkäinen ukko. Ei ollut pankkikorttia vingutettu, mutta tiliotteet ja liksat oli suuri salaisuus. Aina oli vaimon vuoro maksaa, eikä vaimolla ollut oikeutta ostaa itselleen juur mitään tai käydä lomalla. Ukko kävi, mutta hänestä vaimon ei tarvinnut. Erossa lopulta todettiin että ukko oli salaa säästänyt jollekin tilille rahaa, jota ei erossa ositettu, koska oma tili. Oli aikamoisen pesämunan vuosien saatossa varastanut puolisoltaan tällä tavoin, eikä ollut todellakaan ainoa vääryys minkä teki. Vaimo oli tosiaan vakityössä hänkin, eikä ollut mitenkään elätettävänä, vaan tää porsas oli vaan laittanut vaimon maksamaan miltei kaiken ja säästellyt itselleen juttuja.

Ap lopeta tollanen kynnysmattoilu ja mahdollistaminen. Mitä tapahtuu jos laitatte taloustilille sen summan mitä talouden kuluihin menee kuukaudessa? Hassatkoon omat rahansa. Eiköhän parista kerrasta opi ettet enää pelasta häntä. Pari kertaa voit syyttää puolisoasi tuosta käytöksestä mutta sen jälkeen syyllinen löytyy peilistä kun annat hänen käyttäytyä noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on yhteiset rahat, jos rahanhallinta on tollasta? Omat rahat + yhteinen taloustili.

Taloustilille palkkapäivänä pakollisiin menoihin riittävä summa (lainat, ruoka, päivittäistavarahankinnat, liittymät, vakuutukset ym.) + vähän puskuria.

Sen jälkeen voi hussata omalle tilille jäävän oman rahan kuinka itse haluaa

Meillä on omat tilit, ja omaltani säännöstelen yhteiselle siirtyviä rahoja. Mutta koska kaikki lopulta aina menee laskuihin, puoliso ilmoittaa rahojen loputtua, että laskuja on maksamatta, hoidatko. Mitä muuta voin tehdä kuin maksaa? Hän on tottunut siihen, että aina ”pelastan”. Ap

Ainoa oikea vastaus: ei, en hoida. Miten ajattelit selvitä tilanteesta?

Sen jälkeen keskustelette ja keskustelun päätteeksi joko eroatte tai ette, mutta puolisosi ei lopeta, koska ei ole tarvetta lopettaa.

Ei lapsiperheessä noin vain erota. Mulle perheen pysyminen koossa ajaa rahasotkujen edelle, mutta onhan tää todella raskasta maksella toisen ostoksia ja velkoja, kun omasta isostakaan palkasta ei jää mitään käteen. Ap

Niin miten se nyt oli? Jäi vähän epäselväksi. Eli sinulla ja puolisolla on molemmilla ISOT TULOT? Siis isot tulot? Tienaatte siis hyvin, paljon rahaa?

Eli teillä on isot, hyvät tulot palkkatuloina?

Ihan kohtalaiset nyt ainakin. Molemmilla yli suomalaisen keskitulon. Ap

Hyväksikäyttöä. Tuo ei tule loppumaan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteistä tiliä tuollaisen mieslapsen kanssa. Laskujen maksuun tili jonne menee rahat automaattisesti palkkapäivänä ja sinulle vain oikeus siihen. Perheen menoille oma tili, johon myös käyttöoikeus vain ap:lle ja muuten saa sitten syöstä itsensä vaikka ulosottoon. Omat rahat pitää olla.

Puhuin puolisosta, en miehestä. Ap

Jos yhteisiä rahoja ei voi käyttää kuin omiaan ne ei ole yhteisiä, eikä silloin ainakaan kaikkien rahojen pidä olla yhteisiä.

En mä voi antaa hänen ylivelkaantua ja velkojen päätyä ulosottoon. On miehen tehtävä pitää perhe pinnalla. Siksi teen käytännössä kahta työtä (mistä siitäkin saan osakseni arvostelua, koska en auta silloin kotona) ja yritän kehitellä jatkuvasti uusia tapoja säästää ja tienata lisää. Vaikea tilanne. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on yhteiset rahat, jos rahanhallinta on tollasta? Omat rahat + yhteinen taloustili.

Taloustilille palkkapäivänä pakollisiin menoihin riittävä summa (lainat, ruoka, päivittäistavarahankinnat, liittymät, vakuutukset ym.) + vähän puskuria.

Sen jälkeen voi hussata omalle tilille jäävän oman rahan kuinka itse haluaa

Meillä on omat tilit, ja omaltani säännöstelen yhteiselle siirtyviä rahoja. Mutta koska kaikki lopulta aina menee laskuihin, puoliso ilmoittaa rahojen loputtua, että laskuja on maksamatta, hoidatko. Mitä muuta voin tehdä kuin maksaa? Hän on tottunut siihen, että aina ”pelastan”. Ap

Ainoa oikea vastaus: ei, en hoida. Miten ajattelit selvitä tilanteesta?

Sen jälkeen keskustelette ja keskustelun päätteeksi joko eroatte tai ette, mutta puolisosi ei lopeta, koska ei ole tarvetta lopettaa.

Ei lapsiperheessä noin vain erota. Mulle perheen pysyminen koossa ajaa rahasotkujen edelle, mutta onhan tää todella raskasta maksella toisen ostoksia ja velkoja, kun omasta isostakaan palkasta ei jää mitään käteen. Ap

Niin miten se nyt oli? Jäi vähän epäselväksi. Eli sinulla ja puolisolla on molemmilla ISOT TULOT? Siis isot tulot? Tienaatte siis hyvin, paljon rahaa?

Eli teillä on isot, hyvät tulot palkkatuloina?

Ihan kohtalaiset nyt ainakin. Molemmilla yli suomalaisen keskitulon. Ap

Eli pärjäät taloudellisesti ainakin aivan hyvin vaikka lasten kanssa jäisitkin. Jos mies on isänä muuten kelvollinen, niin joku yhteishuoltajuus toimis varmaan ihan hyvin. Onko tukiverkkoa joka auttaa lasten kanssa, jos joudut niistä yksin vastaamaan?

Ei ole tämän päivän asia, mutta mieti ihan vakavasti millainen elämä ois, jos vois ihan itse päättää asioistaan. Asumisen taso ehkä vähän laskee, mutta onko se niin vakavaa? Kultainen häkki ei oo mistään kotoisin. Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas. Aika paljon kertoo jo se, että sanoit teidän olevan yhdessä lasten takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteistä tiliä tuollaisen mieslapsen kanssa. Laskujen maksuun tili jonne menee rahat automaattisesti palkkapäivänä ja sinulle vain oikeus siihen. Perheen menoille oma tili, johon myös käyttöoikeus vain ap:lle ja muuten saa sitten syöstä itsensä vaikka ulosottoon. Omat rahat pitää olla.

Puhuin puolisosta, en miehestä. Ap

On sitten mies tai nainen, niin ei tommosta tartte sietää. Reilut pelisäännöt ja niistä pitää pitää kiinni. Oma exäni (mies) lopulta vajosi niin alas, että kun kyselin mistä on saanut rahaa, vaikka minusta hänellä ei pitänyt olla, niin kierteli ja kaarteli. Ei suostunut kertomaan, vaan totesi että lainas. Pitkän ajan kuluttua oli aivan hysteerisenä kun oli kavaltanut (!) ne rahat ja olis ollut kiire maksaa ne takas. Syytti että minä olin siinä mukana kun kyllä varmasti arvasin. En mennyt siihen halpaan vaan sanoin että itte on soppansa keitellyt ja itte saa sen lusikoida, enkä pumppaa siitä kuiville.

No jos ap on mies niin lapset jää äidille ja ei niitä enää näe? Eikö siinä ole syy jäädä? Ja varmaan pitkässä suhteessa iso kynnys erota, ei ne tunteet noin vain kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on yhteiset rahat, jos rahanhallinta on tollasta? Omat rahat + yhteinen taloustili.

Taloustilille palkkapäivänä pakollisiin menoihin riittävä summa (lainat, ruoka, päivittäistavarahankinnat, liittymät, vakuutukset ym.) + vähän puskuria.

Sen jälkeen voi hussata omalle tilille jäävän oman rahan kuinka itse haluaa

Meillä on omat tilit, ja omaltani säännöstelen yhteiselle siirtyviä rahoja. Mutta koska kaikki lopulta aina menee laskuihin, puoliso ilmoittaa rahojen loputtua, että laskuja on maksamatta, hoidatko. Mitä muuta voin tehdä kuin maksaa? Hän on tottunut siihen, että aina ”pelastan”. Ap

Ainoa oikea vastaus: ei, en hoida. Miten ajattelit selvitä tilanteesta?

Sen jälkeen keskustelette ja keskustelun päätteeksi joko eroatte tai ette, mutta puolisosi ei lopeta, koska ei ole tarvetta lopettaa.

Ei lapsiperheessä noin vain erota. Mulle perheen pysyminen koossa ajaa rahasotkujen edelle, mutta onhan tää todella raskasta maksella toisen ostoksia ja velkoja, kun omasta isostakaan palkasta ei jää mitään käteen. Ap

Miksi maksat toisen ostoksia? Sinun ei ole pakko. Kaikki "yhteinen" pois: kortit, tilit, velat ym. Kumpikin maksaa sen mitä ostaa. Yhteiset laskut maksat sinä, toinen antaa palkkapäivänä osuutensa sun tilille.

Meillä oli juuri tuollainen ongelma kuin teilläkin, mutta nyt talous (Ainakin mun) tasapainossa. Painostin miestä luopumaan luottokorteista, yksi jätettiin. Jos toinen ei näe käytöksessään ongelmaa, on vaikeampaa. Meillä puoliso tiesi, että jotain oli tehtävä, ja siksi suostui järjestelyihin.

Ei rahan takia todellakaan kannata erota.

Yhteiset rahat toimii vain, kun kulutustottumukset ovat samanlaiset. Meillä on näin, ja käytän yhteisiä rahoja kuin omiani. Samoin mies käyttää. Mutta erona ap:n tilanteeseen on se, että kumpikaan ei tuhlaile eikä kumpikaan elä yli varojensa. Siksi homma toimii oikein hyvin, eikä tarvitse siirrellä rahoja tililtä toiselle. Samoin molemmat näkevät koko ajan kuinka paljon perheellä on rahaa käytettävissä.

Teillä homma ei toimi noin. Joten olen samaa mieltä kuin muut, että rahankäyttöä pitää ehdottomasti joenkin rajata. Eli yhteinen taloustili ja omat tilit omille menoille. Tai vaihtoehtoisesti jopa sinulle yksin koko perheen rahojen hallinta. Ja puolisolle oma tili, jonne siirrät kerran kuukaudessa hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä tarkoitetun kuukausibudjetin.

Vierailija kirjoitti:

En mä voi antaa hänen ylivelkaantua ja velkojen päätyä ulosottoon. On miehen tehtävä pitää perhe pinnalla. Siksi teen käytännössä kahta työtä (mistä siitäkin saan osakseni arvostelua, koska en auta silloin kotona) ja yritän kehitellä jatkuvasti uusia tapoja säästää ja tienata lisää. Vaikea tilanne. Ap

Jos ihan itse rällää, niin ei ole sun tehtävä pitää pinnalla. Ero vireille ja yhteishuoltajuus, kuten jo aiemmin sanoin. Tosin oletin että olit nainen, koska yleensä täällä naiset avautuu (näemmä oon ennakkoluuloinen), mutta samat ohjeet. Yhteishuoltajuus on pop jos kykenee lapsista huolehtimaan. Jos ei, niin sitten haet itse sitä huoltajuutta. Ei talouskaaoskaan iske lapsiin niin pahasti jos on eri osoitteet. 

Vierailija kirjoitti:

No jos ap on mies niin lapset jää äidille ja ei niitä enää näe? Eikö siinä ole syy jäädä? Ja varmaan pitkässä suhteessa iso kynnys erota, ei ne tunteet noin vain kuole.

No ei ne kyllä automaagisesti jää. On tilanteita ja on tilanteita. Mikäli molemmat on kykeneviä huoltajiksi, niin yhteishuoltajuus on ihan ok. Jos ei kykene, niin senkin puolesta on parempi pistää lusikat jakoon. Tätä ap voi kyllä kysellä ennakkoon jostain paikkakunnan käytäntöjä tuntevalta lakimieheltä.