Kokemuksia pariterapiasta? Mies haluaa terapiaan minä en :(

Eli aika monet suosittelee terapiaa.

Minun mielestäni vika ei ole minussa vaan miehessä.

Mies väittää, että olen liian kiinni äidissäni ja sisaressani enkä ole aikuistunut.

Hän ei ymmärrä, että kun on pieni lapsi, kaipaa äidin ja perheen yhteisyyttä. Nyt kun koronan takia ei voitu tavata kuten aikaisemmin, masennuin yksinäisyydestä ja tuli ongelmia lastensuojelun kanssa. Mies mm teki lasun.

Nyt kaikki on taas ok. Saan nähdä äitiä päivittäin ja siskoakin joka päivä kun hän on kesälomalla.

Olen ihan onnellinen ja vauva voi hyvin. Miksi mies kiusaa meitä terapiavaatimuksilla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli aika monet suosittelee terapiaa.

Minun mielestäni vika ei ole minussa vaan miehessä.

Mies väittää, että olen liian kiinni äidissäni ja sisaressani enkä ole aikuistunut.

Hän ei ymmärrä, että kun on pieni lapsi, kaipaa äidin ja perheen yhteisyyttä. Nyt kun koronan takia ei voitu tavata kuten aikaisemmin, masennuin yksinäisyydestä ja tuli ongelmia lastensuojelun kanssa. Mies mm teki lasun.

Nyt kaikki on taas ok. Saan nähdä äitiä päivittäin ja siskoakin joka päivä kun hän on kesälomalla.

Olen ihan onnellinen ja vauva voi hyvin. Miksi mies kiusaa meitä terapiavaatimuksilla?

Ap

Ei ole ihan pikkujuttu masentua niin pahasti että se aiheuttaa jo lastensuojelun toimenpiteitä. Silloin on todellakin tarpeen ainakin "jälkipuida" tilanne ja katsoa miten vastaava estettäisiin jatkossa. Tosin en tiedä että onko pariterapia siinä oikea ainoa muoto vaan tarvitsisit varmaan myös yksilöterapiaa.

Et myöskaan ole selvästikään ymmärtänyt että masennuksesi ja siitä seuranneet tapahtumat ovat olleen miehellesi selvästi raskaita ja hän haluaisi siksi puida niitä jonkun ulkopuolisen avustuksella.

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi pariterapiaan. Omat tarpeeni ovat hyvin yksinkertaiset ja ihmissuhdetaitoni hyvät. Jos minun kanssani ei saa toimivaa suhdetta aikaiseksi, kannattaa lähteä eri teille, koska emme selvästi ole yhteensopivat.

Tätä täällä nyt alapeukutetaan koska ”syyhän on aina molemmissa” mutta samaa mieltä, on tilanteita joissa ongelma on yhtälön jostakin osasta riippumaton.

Itselläni oli narsistinen ja traumatisoitunut alkoholisti mies, jolle ehdotin yksilöterapiaa ja pariterapiaa. Hän oli juuri samaa mieltä kuin ap, että hänestä tehdään siellä syyllinen kuitenkin, ei lähde. Ilmeisesti hänellä oli kivempaa sitten yksin itkeä laitakaupungin yksiössä ja häiriköidä mua pari vuotta eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi pariterapiaan. Omat tarpeeni ovat hyvin yksinkertaiset ja ihmissuhdetaitoni hyvät. Jos minun kanssani ei saa toimivaa suhdetta aikaiseksi, kannattaa lähteä eri teille, koska emme selvästi ole yhteensopivat.

Tätä täällä nyt alapeukutetaan koska ”syyhän on aina molemmissa” mutta samaa mieltä, on tilanteita joissa ongelma on yhtälön jostakin osasta riippumaton.

Syylistäminen harvoin auttaa ongelmien ratkaisussa. Terapiassa ei useinkaan etsitä syyllisiä vaan ratkaisuja oli syyllinen sitten löydettävissä tai ei.

Lähtökohta parisuhteessa on melko ongelmallinen jos etsitään syyllisiä tilanteeseen. Jos niitä halutaan siitä huolimatta etsiä niitä harvoin löydetään terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Eli aika monet suosittelee terapiaa.

Minun mielestäni vika ei ole minussa vaan miehessä.

Mies väittää, että olen liian kiinni äidissäni ja sisaressani enkä ole aikuistunut.

Hän ei ymmärrä, että kun on pieni lapsi, kaipaa äidin ja perheen yhteisyyttä. Nyt kun koronan takia ei voitu tavata kuten aikaisemmin, masennuin yksinäisyydestä ja tuli ongelmia lastensuojelun kanssa. Mies mm teki lasun.

Nyt kaikki on taas ok. Saan nähdä äitiä päivittäin ja siskoakin joka päivä kun hän on kesälomalla.

Olen ihan onnellinen ja vauva voi hyvin. Miksi mies kiusaa meitä terapiavaatimuksilla?

Ap

Ei toi ole pariterapian paikka vaan yksilöterapian.

Korona-aika ei ole kenellekään helppoa, mutta se että aikuisena puolison kanssa eläessä masennut lasu-ilmoitukseen asti siitä että et näe lapsuudenperhettä päivittäin?

Yksilöterapiaan ei tosin pidä lähteä jos ei sinne itse halua, mutta olisi tolla sunmiehelläskin vähän yksilöterapiatason miettiminen paikallaan siinä, miten on päätynyt yksiin kaltaisesi erityisaikuisen kanssa.

Eli tiedät itsekin miehesi olevan oikeassa. Eihän sinun muuten tarvitsisi pelätä, että sinusta leivotaan syyllistä.

Anna miehelle vastaehdotus, että ei pariterapiaa vaan sinulle yksilöterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli aika monet suosittelee terapiaa.

Minun mielestäni vika ei ole minussa vaan miehessä.

Mies väittää, että olen liian kiinni äidissäni ja sisaressani enkä ole aikuistunut.

Hän ei ymmärrä, että kun on pieni lapsi, kaipaa äidin ja perheen yhteisyyttä. Nyt kun koronan takia ei voitu tavata kuten aikaisemmin, masennuin yksinäisyydestä ja tuli ongelmia lastensuojelun kanssa. Mies mm teki lasun.

Nyt kaikki on taas ok. Saan nähdä äitiä päivittäin ja siskoakin joka päivä kun hän on kesälomalla.

Olen ihan onnellinen ja vauva voi hyvin. Miksi mies kiusaa meitä terapiavaatimuksilla?

Ap

Masennus on yleisimpiä syitä terapialle. Et näe mitään ongelmaa siinä, että miehesi teki lasun sinun masennuksen vuoksi? Yleensä pariskunta pystyy hoitamaan lapsensa ilman lastensuojelua, vaikka toinen vanhempi sairastuisi. Sanoisin, että terapia tekisi sinulle todella hyvää, mutta siihen pitää olla oma tahto kuten masennuksesta parantumiseen.

Ette nyt kukaan näytä ymmärtävän, että mun mies tuntee psykologiaa ja sosiaalitoimea käyttää lastensuojelua ja terapiaa mua vastaan, ei mua tukemaan.

Ja syy on et hän vihaa, siis oikeesti vihaa, mun äitiä ja siskoa, koska mulla ei sais olla muita kuin hän. Mies on tyypillinen narsisti.

Mulla on läheiset suhteet mun äitiin ja siskoon, ollaan kuin paita ja peppu, miksen saa olla heidän kanssa, erityisesti nyt kun mulla on oma vauva, jonka kanssa kaipaan tukea.

Kun korona rajoitukset tuli, mun mies alkoi esittää, etten voisi käydä äidin luona tai äiti meillä, koska hänellä on sairauksia. Mut enhän mä nyt omaan äitiini mitään tartuttais! En käy juuri missään paitsi kaupassa ja vaunulenkeillä kun oon kotona vauvan kanssa. Mies on töissä eikä osallistu vauvan hoitoon. Niin sitten hän sanoi etten mä voi käydä äidillä! No salaa kävin tietty, muuten olis pää haljennut ja köytiin lenkillä yhdessä 3 kk. Mutta en nähnyt äitiä tarpeeksi ja siskoa yhtään ja se oi kauheeta: itkin vaan enkä pystynyt mihinkään, tuntui ettei missään oo mitään järkeä enää. Olin niin yksin. Sitten mies vei vauvan tk:een ja teki lasun ja haki mulle jotain hoitomääräystä mikä ei tietty mennyt läpi. Mut lapsi vietiin pois ja mies jäi pois töistä ja lapsi tuli kotiin taas. Niin mikä täs on se ongelma, etten saa tavata äitiäni ja siskoani? Nyt ei oo koronarajoituksia ja haluan et äiti tulee meille joka päivä, mutta mies vastustaa ja se ei onnistu kun mies on koko ajan kotona ja vahtii vauvaa.

Nyt sitten laittoi eron vireille tai ehkä ei en tiedä nutta joka tapauksessa haluaa mut johonkin pariterapiaan. Tai perheterapiaan. En tiedä. Olin jo syksyllä sairaalassa ja mulla ei ole mitään vikaa tai diagnoosia. Mies vain tekee kiusaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mene. Harvoissa tapauksissa terapeutti valitsee puolen, ja jos ottaa, niin ota ero. Esim. narsistit osaavat kietoa sen terapeutin pikkusormensa ympäri, jolloin kaikki vika on siinä toisessa.

Mene nyt jo tunkiolle olmi noiden narskuhöpinöidesi kanssa. Narskuväki on kyllä kuin zinc-nimimerkillä kirjoittavan tyypin ja torakan hybridi kumpikin on pihalla reaalimailmastakuin lumiukko, mutta silti levittää harhaista maailmankuvaansa päntiönään.

Ap vaikutat tosi kujalla olevalta, sulle tekisi hyvää käydä terapiassa. On huolestuttavaa että olet noin kiinni lapsuudenperheessäsi. Mies halusi parisuhteen ja vauvan sinun kanssasi, ei sinun, äitisi ja siskosi kanssa. Musta tuntuu että tiedostat tilanteen oikean laidan mutta et halua käsitellä sitä, muutenhan tuollaiseen vastareaktioon ei olisi tarvetta.

Joskus narsisti saattaa ehdottaa eron välttämiseksi pariterapiaa. Ja koska narsismin voi tunnistaa vain kaltoinkohdeltu puoliso eikä terapeutti, terapia voimaannuttaa juurikin narsistia. Narsistihan on parisuhteessa se tasapainoinen ja järjellä ajatteleva, ja uhri hysteerinen, huonosti itseään ilmaiseva ja miltei hullu.

Vierailija kirjoitti:

Ette nyt kukaan näytä ymmärtävän, että mun mies tuntee psykologiaa ja sosiaalitoimea käyttää lastensuojelua ja terapiaa mua vastaan, ei mua tukemaan.

Ja syy on et hän vihaa, siis oikeesti vihaa, mun äitiä ja siskoa, koska mulla ei sais olla muita kuin hän. Mies on tyypillinen narsisti.

Mulla on läheiset suhteet mun äitiin ja siskoon, ollaan kuin paita ja peppu, miksen saa olla heidän kanssa, erityisesti nyt kun mulla on oma vauva, jonka kanssa kaipaan tukea.

Kun korona rajoitukset tuli, mun mies alkoi esittää, etten voisi käydä äidin luona tai äiti meillä, koska hänellä on sairauksia. Mut enhän mä nyt omaan äitiini mitään tartuttais! En käy juuri missään paitsi kaupassa ja vaunulenkeillä kun oon kotona vauvan kanssa. Mies on töissä eikä osallistu vauvan hoitoon. Niin sitten hän sanoi etten mä voi käydä äidillä! No salaa kävin tietty, muuten olis pää haljennut ja köytiin lenkillä yhdessä 3 kk. Mutta en nähnyt äitiä tarpeeksi ja siskoa yhtään ja se oi kauheeta: itkin vaan enkä pystynyt mihinkään, tuntui ettei missään oo mitään järkeä enää. Olin niin yksin. Sitten mies vei vauvan tk:een ja teki lasun ja haki mulle jotain hoitomääräystä mikä ei tietty mennyt läpi. Mut lapsi vietiin pois ja mies jäi pois töistä ja lapsi tuli kotiin taas. Niin mikä täs on se ongelma, etten saa tavata äitiäni ja siskoani? Nyt ei oo koronarajoituksia ja haluan et äiti tulee meille joka päivä, mutta mies vastustaa ja se ei onnistu kun mies on koko ajan kotona ja vahtii vauvaa.

Nyt sitten laittoi eron vireille tai ehkä ei en tiedä nutta joka tapauksessa haluaa mut johonkin pariterapiaan. Tai perheterapiaan. En tiedä. Olin jo syksyllä sairaalassa ja mulla ei ole mitään vikaa tai diagnoosia. Mies vain tekee kiusaa. Ap

Miksi olet tuollaisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mene vain. MUtta jos terapiassa tunnet että mies pelaa siellä pelejä, niin älä jatka vaan eroa. Terapia on tarkoitettu niille jotka oikeasti haluavat apua parisuhteeseensa, ei lyömäaseeksi toista kohtaan jossain valtataistelussa.

Kyllä terapeutti huomaa, jos pelejä aletaan pelata.

Uskon, että asioista puhutaan aidommin keskenään ilman terapeuttia, jos osataan keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä eikä sinua siellä ole tarkoitus syyllistää. Nimenomaan terapeutin on tarkoitus kuulla molempia.

Ei terapeutin ole tarkoitus kuulla molempia vaan parin toisiaan. Terapeutti ohjailee tilannetta niin että tämä on mahdollista, eikä ota kantaa kummankaan puolesta tai vastaan.

Exän kanssa käytiin, kun oltiin eroamassa. Nykyinen ei puoliso ei suostunut lähtemään, kun aikoinaan oltaisiin oltu vähän sen tarpeessa. Syynä juuri tuo ap:nkin ennakkoluulo että hän sitten istuu siellä syytettyjen penkillä ja minä sekä terapeutti jakelemme tuomiota 🙄

Älä mene jos et halua. Terapiassa teitä koitetaan eheyttää yhteiskuntakelpoisiksi, tunteensa sovivalla hetkellä tunteviksi koneiksi, jotka uhraavat ainoan elämänsä syvästi harkitulle teesketelylle.

Jos voit huonosti ja olet yksinäinen, terapeutti/psykologi/ihmeparantaja haastattelee millainen lapsuus sinulla oli. Hän aliarvioi sinua typeryksenä, joka ei osaa reflektoida ja päästä yli. Hänen mielestään olet yksinäinen ja alakuloinen koska äitisi ja isäsi eivät olleet täydellisiä ja sinun on koluttava mielikuvituksesi värittämiä muistoja loputtomiin - jotta voit vasta tietää mitä tapahtui ja millaista elämää haluat elää ja hakeutua ihmisten ilmoille. Kaikki tämä maksaa tietysti ihan helvetisti ja terapeutti saa toimia ammatissa, josta pitää - puhua paskaa rahasta. Sinä et saa sillä ystäviä, joita oikeasti tarvitset.

Jos terapeuttinen on hetero/binainen, asettuu hän pariterapiassa tiedostamattaan ja typeryyttään miehen puolelle. Terapeutti nyt vaan ei voi tietää teistä kaikkea ja ollenkaan totuutta.

Kaikki se lätinä ja jahkaaminen on kotona ilmaista. Ja hei, ei sitä kukaan jaksa! Mutta terapiassa käyminen on hienoa, korjaavaa ja eheyttävää, joten sinne rahat vaan...

Älä mee.

Kävin pariterapiassa mieheni kuoleman jälkeen. Vaikka hän ei ollut enää puhumassa omasta puolestaan, niin terapeutti avasi paljon sellaisia parisuhteemme solmuja ja joissa olin ajatellut hyvin yksipuolisesti vain omalta kannaltani. Terapeutti ei asetu kummanpaan puolelle. Ajattele häntä sovittelijana, joka avaa teidän keskinäisiä väärinymmärryksiä ja hälventää epääselvyyksiä. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Kävin pariterapiassa mieheni kuoleman jälkeen. Vaikka hän ei ollut enää puhumassa omasta puolestaan, niin terapeutti avasi paljon sellaisia parisuhteemme solmuja ja joissa olin ajatellut hyvin yksipuolisesti vain omalta kannaltani. Terapeutti ei asetu kummanpaan puolelle. Ajattele häntä sovittelijana, joka avaa teidän keskinäisiä väärinymmärryksiä ja hälventää epääselvyyksiä. Suosittelen!

Eli pariterapia toimii kun puoliso ei ole mukana. Silloinhan ap:n on parempi jäädä kotiin.

Kyllä ap on terapian tarpeessa, ja ehkäpä hönen perhekin voisi ottaa pari istuntoa. Ap vaikuttaa kovin keskenkasvuiselta, onko ikää vielä yhtään yli 20? Tai muuten jäänyt itsenäistyminen ja aikuistuminen kesken? Siihen kun tekee pienokaisen niin vaikeuksia tulee väistämättä.

Ap pitäisi kasvattaa itseluottamusta, itsenäisyyttä ja opetella sitä vastuuta ja elämän sietämistä ihsn itse. Ehkä se mieskin siitä vöhön rauhoittuisi jos menette myös yhdessä terapiaan.