Kohtu ei supistunut synnytksen jälkeen ( ei herkille)
Odotan nyt viidettä lastani. Kun synnytin neljännen vuosi sitten kohtu ei supistunut synnytyksen jälkeen ja alkoi hillitön verenvuoto. Menin vuotoshokkiin ja lääkäreitä kutsuttiin paikalle. Tilanne saatiin hallintaan 3-4 tunnissa, lääkityksen ja kohdun tyhjentämisen avulla. Menetin 1,6 litraa verta ja sain 2 yksikköä verta hemoglobiinin ollessa 77. Vuodon alkaessa verenapineeni oli 30/60 ja kätilö ei meinannut löytää suonta mihin pistää, pisti 5 kertaa ennekuin onnistui. Olin jo itse tajuntani rajamailla ja tunsin kuinka leijailin itseni yläpuolella. Ajattelin kuolevani, mutten yhtään pelännyt, en silloin.
Kätilö sanoi silloin että tätä voi sattua, varsinkin monisynnyttäjille, mutta vaiva voi pahentua seuraavassa synnytyksessä.
Nyt haluaisinkin kuulla samalaisista kokemuksista, vaikka se ei olisi ihan samanlainen kuin itselläni. varsinkin jos olet kokenut massiivisen verenvuodon ja synnyttänyt sen jälkeen uudestaan!
Lohdutusta ja tsemppiä tarvitaan, en pelkää synnytystä ollenkaan, vaan kuolemaa... Saan mennä pelkopolille ja menenkin, mutta arvostan jopa enemmän saada lukea sinun kokemuksistasi, joka itse olet kokenut samaa =)
Tiedän olevani hyvissä käsissä sairaalassa ja että kaikki voitava tehdään, silti pelko hiipii välillä mieleeni. Viimeinen synnytys oli traumaattinen ja toivon ettei niin enää kävisi ja jos käy, että kaikki menee lopulta hyvin.
Turhaa stressiä raskauteen, mutten osaa olla miettimättä. Jos olet kokenut samaa, lohduttaisi niin jos jaksaisit kertoa siitä!
nenn/ rv 15
Kommentit (28)
tässäpä minun kokemukseni.
Eka synnytys normaali.
Tokassa synnytyssalissa tuli hyytymäklönttejä, muuten normaali.
Kolmannessa synnytyksessä 2 litran vuoto kerta laakista, jollekka ei virallista selitystä löytynyt. En ollut tiputuksessa joten kovalla tohinallahan sitä sitten tippoja laitettiin. Eli jos vielä synnyttäisin niin ehdottomasti tippatie valmiiksi. Ja itse tietenkin olin pökertymisen rajamailla. hb oli 73 kuusi tuntia synnytyksestä. Kirkkaita nesteitä tiputeltiin 5l ja ihme kyllä verta ei tarvinnut tiputtaa. Olo oli hutera joitakin päiviä. Mutta ihmeen pian rautalääkityksellä veriarvot lähtivät palautumaan.
Suosittelen lämpimästi keskustelemaan hoitohenkilökunnan kanssa traumaattisesta synnytyskokemuksesta ja jos on mahdollisuutta pelkopolillakäyntiin.Tsemppia kaikkien odotukseen!
Oli tosi mielenkiintoista lukea toisten kokemuksista!
.. ja sain muutenkin järkyn synnytyksen jälkeen kauheat traumat jotka paransi vasta toinen, suht koht hyvin mennyt synnytys. Nyt odottelen kolmatta ja kyllä tämä välillä mietityttää. Toiseen synnytykseen luvattiin että väkisin ei yritetä supistuksia saada aikaan jos rupeaa taas näyttämään siltä että mitään ei tapahdu.
Kun väkisin käynnistetään, kohtu kuulemma lakkaa supistelemasta heti kun voi. Menetin 2 l verta, verenpaine 40/20, hB 69. Pysyin juuri ja juuri tajuissani vaikka teki mieli " antautua" , kaikki puhe tuli jostain tosi kaukaa ja päässä tasainen jyskytys. Sydänkäyrää ja muuta josta ei oikein ole mitään aavistusta..
nenn:
" Siksi päädyn sektioon vain pakosta. Lisäksi pelkään etten koskaan herää enää"
Missä tapauksessa sektiossa nukutetaan? Itse sain epiduraalin (suunniteltu sektio, luonnollinen synnytyksen alkaminen).
vespertilio:
nenn:
" Siksi päädyn sektioon vain pakosta. Lisäksi pelkään etten koskaan herää enää"Missä tapauksessa sektiossa nukutetaan? Itse sain epiduraalin (suunniteltu sektio, luonnollinen synnytyksen alkaminen).
Tottakai sektion voi ilman nukutusta, epiduraalipuudutuksessa, mutta itse pelkään epiduraalia enemmän kuin mitään muuta. Lapsen multa otettiin selkäydinpunktio ja sen jälkeen ei kukaan työnnä neulaa mun selkärankaan ellei ole kyse elämästä tai kuolemasta. Neljä lasta olen synnyttänyt ilman pienintäkään kiusausta ottaa epiduraali, ja jos sektioon mennään, pyydän hartaasti nukutusta. Mutta tuo sektio on mun kohdalla viimeinen vaihtoehto, näin sanoo ainakin lääkäri. Pakkotilanteessahan on eri asia.
Minulla kiireellinen sektio, kuten ekakin synnytys, joka meni kuitenkin kaikin puolin hyvin.
Tokassa ei kohtu alkanut supistua ja menetin 5 l verta. Gyneni on raskauden aikaisiin leikkauksiin erikoistunut lääkäri (en asu Suomessa, vaikka eihän se varsinaisesti tähän liity).
Anyway, gyne sanoi jälkeenpäin että onneksi oli sektio, sillä hän pystyi toimimaan nopeammin kuin olisi alatiesynnytyksessä pystynyt.
Meillä lapsiluku jää tähän. Ei yksin karmeasta synnytyskokemuksesta johtuen, mutta ikääkin on jo sen verran että olen iloinen näistä kahdesta lapsesta. Kokemus oli traumaattinen myös isälle ja esikoiselle. Olin kaksi vuorokautta teholla ja kaksi viikkoa sairaalassa. Kotiinpäästessä hb oli 85 ja pystyssäpysyminen heikkoa. Onneksi oli isovanhemmat kotiapuna ja erittäin tyytyväinen ja helppohoitoinen vauva.
Hei!
Todettiinko teillä muilla kohdun supistumishäiriö kaiken syyksi?Itselläni tälläinen tarina.Lapsivedet meni 37+6, mutta ei supistuksia, joten illalla käynnistettiin koholla olevan tulehdusarvon vuoksi.Aamulla alkoi supistukset(lisänä oksitosiini tippa koko synnytyksen ajan).Alatiesynnytys ja ponnistusvaihe 1h45min (imukupilla autettiin).Kaikki hyvin lapsi rinnan päälläPotra poika 4020g.!10min jälkeiset syntyi ja verenvuoto 4l alkoi.äkkiä leikkaussaliin ja verensiirto 7 yksikköä ja jääplasmaa.Itsellä kanssa veltto olo ja oksensin pari kertaa saliin mennessä sen verran kovaa vauhtia mentiin.Hemoglobiini 35 ja tulehdus arvo 137.Lopulta taju meni ja muistan vaan kauhean tärinän leikkauspöudällä ja kun neuloja pisteltiin.Heräämössä sitten olin koko yön yksin ja mies pääsi käymään luonani. Aamulla takaisin synnytyssaliin tarkkailuun ja illalla vasta osastolle.Syynä oli ettei verisuonet menny kiinni vaan jäivät auki ja vuotivat minkä kerkesivät.Tehtiin myös kaavinta.
Vauvalle oli kuulemma annettu kanssa happea ja myöhemmin oli sitten valohoidossa 2 päivää ja kesti normaalia kauemmin, että sai syntymäpainonsa kiinni.
Onko kenelläkään vastaavaa ei siis kohdun repeytymä vaan kohdun supistumishäiriö!
Täällä ootellaan toista(rv 14) ja pääsen sitten joskus rv 36- synnytystapa-arvioon, mutta alkaa tuntua kaukaiselta et varmaan nää asiat kummittelee mielessä siihen saakka.
Synnytyksen jälkeen sanottiin vaan, että kannattaa sitten jos tulee uudelleen raskaaksi niin tulla samaan sairaalaan.Mahdollisesti käy samalla lailla ei tiedä?
Tavallaan ei niinku pelota, mutta askarruttaa mielessä eli jonkun verran varmaan kumminkin pelottaa.Täytyy ottaa neuvolassa puheeks, et jos sais tavata synnytyksessä mukana olleen lääkärin ja käydä asiat läpi ja kertois mielipiteensä(siis jos sama lääkäri vielä töissä samassa sairaalassa).
Kertokaa vielä kokemuksia jos vielä jaksatte ja oisitte kokenut saman!
mun oli pakko vielä kirjoittaa jos vaikka satut tätä lukemaan..
mun synnytyksissä ei ole tapahtunut mitään noin vaarallista mutta ovat olleet omalla tavalla ongelmallisia..
eli minulla on siis kuusi lasta joista viisi ensimmäistä on syntynyt normaalisti pitkien käynnistyksien tuloksena ja nyt -06 syntynyt tyttö otettiin suunnitellusti keisanleikkauksella..
minä olen kanssa sellainen että pelkään kaikkea etukäteen ja mietin että miten kaikki menee mutta nyt jälkeen päin on pakko myöntää että kaikki meni paremmin kuin hyvin:)
mieti kummiskin sitä sektio vaihtoehtoa se on myös hyvä synnytys vaihtoehto..
ja hyvin meni meillä kotona vaikka pelkäsin sitäkin että miten on kun ei voi nostella..
mieheni ei ollut kuin muutaman päivän kotona silloin mutta kaikki meni tosi mukavasti:))
tässä vielä mun s.posti osoite jos haluat kirjoitella
tiina.widerholm@pp.inet.fi
Raskaus olisi kuulemma riski siksi, että repeämäni oli niin suuri ja sellaisiin kohtiin ulottuva, että vauva laskeutuminen olisi riski. Ja vauvahan voi laskeutua jo niin ajoissa, että suunniteltua sektiota ei vielä tehdä.
Olimme alun perinkin haaveilleet kahdesta lapsesta ja tämä kuopus oli tarkoitus periaatteessa olla se viimeinen, joten sen puoleen ei asia mieltäni vaivaa. En ollut siis suurperheestä haaveillutkaan. Ja nyt ainakin tuntuu, että vaikka sektio olisi turvallinen vaihtoehto, en enää ikinä uskaltaisi raskaaksi tulla.