Lue keskustelun säännöt.
Olen tosi laiska :(
17.06.2020 |
En saa aikaiseksi mitään. Luin juuri tuota lihomisketjua ja mietin sitä, miten siellä sanottiin, että terveellinen ruoka on vaivalloista joten ihmiset mieluummin hakevat mäkkärisapuskaa kuin kuorivat kaiken maailman kasvikset ja paistavat kalat.
Minä olen juuri tällainen matalimmasta kohdasta menijä! Syön vain eineksiä, en itse laita pastaa ja tonnikalaa kummempaa. Saarioisella ja Kokkikartanolla on kyllä ihan hyviä kotiruokia valikoimissa, mutta olisihan se ihanteellista itse tehdä omat ruokansa... Ei huvita pilkkoa salaatteja. Ruoanlaitosta tulee niin paljon tiskiäkin, jota on nytkin pöydällä viikkojen ajalta. Inhoan kotitöitä. Eniten inhoan kokkaamista.
En saa itseäni harrastamaan liikuntaa, ei huvita, harva laji kiinnostaa.
Onko kukaan muu ollut laiska ja saanut sitten itseään niskasta kiinni? Pahimmassa tapauksessa motivaatio herää vasta sitten kun on liian myöhäistä eli tulee joku sydänkohtaus tai lihon kaksisataakiloiseksi. Vielä olen normaalipainoinen.
Olen 29v nainen. En ole työelämässä masennuksen vuoksi, joten raskas arki ei ole syynä laiskuuteeni. Hävettää mutta tällainen olen. :(
Muita samanlaisia?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
On nälkä. Sitten se menee pois ja tulee ehkä joskus huomenna tai ylihuomenna.
Ostan sämpylän kioskilta ruokatunnilla ja elän aamun lähinnä kahvin varassa. Ei työelämässä nykyään ole aikaa pitää edes taukoja.
Hauskaa että sinulla menee minua paremmin vaikka käyn töissä.
Tulee mieleen että haluanko tälläistä systeemiä missä minun pitää maksaa sinun elämä?
Kun oma elämä on näin karua. Tajuatko yhtään että meikäläiset kannattelee sinun kaltaisia ja saadaan todella alhaista palkkaa että voisit olla kotona ja syödä eineksiä?
Aikaansaamattomuus johtuu varmaan masennuksesta, se on hyvin tavanomainen oire. Kannattaa harkita toimintaterapiaa ja psykoterapiaa (hyväksymis- ja omistautumisterapia tms) niin pääset positiivisemmalle uralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
On nälkä. Sitten se menee pois ja tulee ehkä joskus huomenna tai ylihuomenna.
Ostan sämpylän kioskilta ruokatunnilla ja elän aamun lähinnä kahvin varassa. Ei työelämässä nykyään ole aikaa pitää edes taukoja.
Hauskaa että sinulla menee minua paremmin vaikka käyn töissä.
Tulee mieleen että haluanko tälläistä systeemiä missä minun pitää maksaa sinun elämä?
Kun oma elämä on näin karua. Tajuatko yhtään että meikäläiset kannattelee sinun kaltaisia ja saadaan todella alhaista palkkaa että voisit olla kotona ja syödä eineksiä?
Haluaisitko, että minut pyyhittäisiin maailmasta pois, koska olen sairas, jotta en veisi verorahoja? :)
Toisaalta älä huoli - jos jatkat kuormittavassa työssäsi vielä tarpeeksi pitkään, voit sairastua burn outiin ja saada myös masennuksen ja pääset osalliseksi tästä "vähemmän karusta" elämästäni?
Itse en sitä sinulle toivo, masennus on kamala sairaus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aikaansaamattomuus johtuu varmaan masennuksesta, se on hyvin tavanomainen oire. Kannattaa harkita toimintaterapiaa ja psykoterapiaa (hyväksymis- ja omistautumisterapia tms) niin pääset positiivisemmalle uralle.
Ehkä se on sitä, ehkä se on oire. Kierrekin siitä on tullut, kun ei liiku ja syö kunnolla, ei saa energiaa, jolloin jaksaa entistä vähemmän ponnistella pysyäkseen energisempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
On nälkä. Sitten se menee pois ja tulee ehkä joskus huomenna tai ylihuomenna.
Ostan sämpylän kioskilta ruokatunnilla ja elän aamun lähinnä kahvin varassa. Ei työelämässä nykyään ole aikaa pitää edes taukoja.
Hauskaa että sinulla menee minua paremmin vaikka käyn töissä.
Tulee mieleen että haluanko tälläistä systeemiä missä minun pitää maksaa sinun elämä?
Kun oma elämä on näin karua. Tajuatko yhtään että meikäläiset kannattelee sinun kaltaisia ja saadaan todella alhaista palkkaa että voisit olla kotona ja syödä eineksiä?
Haluaisitko, että minut pyyhittäisiin maailmasta pois, koska olen sairas, jotta en veisi verorahoja? :)
Toisaalta älä huoli - jos jatkat kuormittavassa työssäsi vielä tarpeeksi pitkään, voit sairastua burn outiin ja saada myös masennuksen ja pääset osalliseksi tästä "vähemmän karusta" elämästäni?
Itse en sitä sinulle toivo, masennus on kamala sairaus.
Ap
Voi kuule kärsin masennuksesta 15 vuotta lukioikäisestä asti.
Sitten minä hölmö kokeilin parantua ja hankkia itselle koulutuksen tuettuna. Nyt olen sitten matalasti palkattuna elättämässä itseni kaltaisia. Katkaisin siis hoidon ja kuntoutustuen.
Nyt kärsin pätkätöistä ja osa-aikaisesta työttömyydestä. Työkkäri on perseestä ja kiusaa jatkuvasti. Kyllä sun on hyvä olla kun tehdään kuntoutustuki kerran vuodessa ja rahat tulee kivasti tilille ilman ongelmia.
Kyllä sun kuntoutustuella on hyvä olla jos vertaa tähän työhelvettiin.
Mieti sitä ja mussuta eineksiäsi.
Mieluummin olisin entisen itseni tilassa kuin tässä työelämässä mistä ei kerrottu miten epäreilu se on työtätekevää kohtaan.
Kyllä sulle koittaa kovat ajat vielä, kun ei löydy enää veronmaksajia kohta.
Saat kiristellä vyötä pian.
t. 12 vuotta cipralexillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaansaamattomuus johtuu varmaan masennuksesta, se on hyvin tavanomainen oire. Kannattaa harkita toimintaterapiaa ja psykoterapiaa (hyväksymis- ja omistautumisterapia tms) niin pääset positiivisemmalle uralle.
Ehkä se on sitä, ehkä se on oire. Kierrekin siitä on tullut, kun ei liiku ja syö kunnolla, ei saa energiaa, jolloin jaksaa entistä vähemmän ponnistella pysyäkseen energisempi.
Ap
Niinpä. Liikunta ihan tutkitusti edesauttaa toimintakykyä ja aikaansaamiskykyä. Jos on masentunut, niin pitää vaan aluksi pakottaa itseään tekemään niitä asioita ja luomaan uusia rakentavampia tapoja ja yhteyksiä aivoihin. Kannattaa aloittaa pienin askelin, siis tehdä sen verran kuin on realistista saada tehtyä keskivertopäivänä tai vähän huonompanakin. Ja sitten pikkuhiljaa siitä kehittää eteenpäin, kun resurssit paranevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalauta sua vellipöksy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
On nälkä. Sitten se menee pois ja tulee ehkä joskus huomenna tai ylihuomenna.
Ostan sämpylän kioskilta ruokatunnilla ja elän aamun lähinnä kahvin varassa. Ei työelämässä nykyään ole aikaa pitää edes taukoja.
Hauskaa että sinulla menee minua paremmin vaikka käyn töissä.
Tulee mieleen että haluanko tälläistä systeemiä missä minun pitää maksaa sinun elämä?
Kun oma elämä on näin karua. Tajuatko yhtään että meikäläiset kannattelee sinun kaltaisia ja saadaan todella alhaista palkkaa että voisit olla kotona ja syödä eineksiä?
Haluaisitko, että minut pyyhittäisiin maailmasta pois, koska olen sairas, jotta en veisi verorahoja? :)
Toisaalta älä huoli - jos jatkat kuormittavassa työssäsi vielä tarpeeksi pitkään, voit sairastua burn outiin ja saada myös masennuksen ja pääset osalliseksi tästä "vähemmän karusta" elämästäni?
Itse en sitä sinulle toivo, masennus on kamala sairaus.
Ap
Voi kuule kärsin masennuksesta 15 vuotta lukioikäisestä asti.
Sitten minä hölmö kokeilin parantua ja hankkia itselle koulutuksen tuettuna. Nyt olen sitten matalasti palkattuna elättämässä itseni kaltaisia. Katkaisin siis hoidon ja kuntoutustuen.
Nyt kärsin pätkätöistä ja osa-aikaisesta työttömyydestä. Työkkäri on perseestä ja kiusaa jatkuvasti. Kyllä sun on hyvä olla kun tehdään kuntoutustuki kerran vuodessa ja rahat tulee kivasti tilille ilman ongelmia.
Kyllä sun kuntoutustuella on hyvä olla jos vertaa tähän työhelvettiin.
Mieti sitä ja mussuta eineksiäsi.
Mieluummin olisin entisen itseni tilassa kuin tässä työelämässä mistä ei kerrottu miten epäreilu se on työtätekevää kohtaan.
Kyllä sulle koittaa kovat ajat vielä, kun ei löydy enää veronmaksajia kohta.
Saat kiristellä vyötä pian.
t. 12 vuotta cipralexillä
Ok. Kurjaa kuulla, että olit masentunut niin pitkään ja ettei ponnistelusi terveeksi tuonutkaan sitä hyvää, mitä kaipasit, mutta muuten reaktiosi sävy kertoo enemmän sinusta kuin minusta.
Menee ohi aiheen joka tapauksessa.
Ap
Nojoo paljon tullu syötyy eineksiä. Mut nykyään kokkaan perus ruokiakin. Tyttö kun tulee käymään tehään yhessä ruokaa ja aina tiskaan heti suuremmat sotkut ja astiat. Siivoon ehkä kunnolla 3 viikon välein ja välillä suurimmat roskat imurilla useemmin. Nytkin pitäisi siivota mut en oo viellä jaksanu. Ite sairas eläkkeellä ainakin ens vuoden. Ruuanlaitto on ihan kivaa kun on musaa taustalla. Ja hetiko yhen työn tehny ni siivoo sen. Se alkaa pikku hiljaa sujuu luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaansaamattomuus johtuu varmaan masennuksesta, se on hyvin tavanomainen oire. Kannattaa harkita toimintaterapiaa ja psykoterapiaa (hyväksymis- ja omistautumisterapia tms) niin pääset positiivisemmalle uralle.
Ehkä se on sitä, ehkä se on oire. Kierrekin siitä on tullut, kun ei liiku ja syö kunnolla, ei saa energiaa, jolloin jaksaa entistä vähemmän ponnistella pysyäkseen energisempi.
Ap
Niinpä. Liikunta ihan tutkitusti edesauttaa toimintakykyä ja aikaansaamiskykyä. Jos on masentunut, niin pitää vaan aluksi pakottaa itseään tekemään niitä asioita ja luomaan uusia rakentavampia tapoja ja yhteyksiä aivoihin. Kannattaa aloittaa pienin askelin, siis tehdä sen verran kuin on realistista saada tehtyä keskivertopäivänä tai vähän huonompanakin. Ja sitten pikkuhiljaa siitä kehittää eteenpäin, kun resurssit paranevat.
Olet oikeassa. Kävin yksi päivä pitkästä aikaa pyöräilemässä ja olo oli sen jälkeen ihan erilainen. Siihen pitäisi vain pakottautua silloinkin kun ei tule sitä harvinaista spontaania nytpä menen -oloa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nojoo paljon tullu syötyy eineksiä. Mut nykyään kokkaan perus ruokiakin. Tyttö kun tulee käymään tehään yhessä ruokaa ja aina tiskaan heti suuremmat sotkut ja astiat. Siivoon ehkä kunnolla 3 viikon välein ja välillä suurimmat roskat imurilla useemmin. Nytkin pitäisi siivota mut en oo viellä jaksanu. Ite sairas eläkkeellä ainakin ens vuoden. Ruuanlaitto on ihan kivaa kun on musaa taustalla. Ja hetiko yhen työn tehny ni siivoo sen. Se alkaa pikku hiljaa sujuu luonnostaan.
Aivan. Pitäisi aloittaa itsekin vaikka vain yhdestä säännöllisestä tavasta, joka automatisoituisi niin, että voisi sitten siirtyä seuraavan opetteluun. :)
Toivon sulle toipumista mikä sairaseläkkeesi syy sitten onkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon yöunet, ulkoilu / luonnossa liikkuminen sekä muu liikunta ja terveellinen ravinto vaikuttavat todella paljon mielialaan, vointiin ja toimintakykyyn. Sen mitä niihin panostaa saa kyllä varmasti takaisin korkojen kera, siksi kannattaa sisukkaasti kehittää näitä hyviä tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo paljon tullu syötyy eineksiä. Mut nykyään kokkaan perus ruokiakin. Tyttö kun tulee käymään tehään yhessä ruokaa ja aina tiskaan heti suuremmat sotkut ja astiat. Siivoon ehkä kunnolla 3 viikon välein ja välillä suurimmat roskat imurilla useemmin. Nytkin pitäisi siivota mut en oo viellä jaksanu. Ite sairas eläkkeellä ainakin ens vuoden. Ruuanlaitto on ihan kivaa kun on musaa taustalla. Ja hetiko yhen työn tehny ni siivoo sen. Se alkaa pikku hiljaa sujuu luonnostaan.
Aivan. Pitäisi aloittaa itsekin vaikka vain yhdestä säännöllisestä tavasta, joka automatisoituisi niin, että voisi sitten siirtyä seuraavan opetteluun. :)
Toivon sulle toipumista mikä sairaseläkkeesi syy sitten onkin.
Ap
Pakko myöntää etten tiedä haluanko enään edes eläkkeeltä pois. Nyt sujuu sillain mallikkaasti eikä tarvii joka kuukausi laittaa lippu lappui ja nytkin saa tienaa eläkkeen päälle sen 800e. Eikä oo stressiä voi tehdä mitä haluaa. Toki sitten kun tyttö käymässä hommaan tulee vastuut. Mut noin muuten ihan lepposta elämää. Kaljaa kyl menee liikaa. Mut pääsin liikuntaryhmään ja siellä on viikko tavotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan että näitä masennuksen ja mt-ongelmaisten mittavia tukia tullaan tulevaisuudessa leikkaamaan ainakin kolmella sadalla eurolla.
Jää einekset vähiin.
Rahat voi vaikka laittaa tukityöllistämiseen tuomaan jotain porkkanaa työntekijöiden tileille.
Meillä ei ole varaa tälläiseen hyysäilyyn.
Jumalauta sua vellipöksy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
On nälkä. Sitten se menee pois ja tulee ehkä joskus huomenna tai ylihuomenna.
Ostan sämpylän kioskilta ruokatunnilla ja elän aamun lähinnä kahvin varassa. Ei työelämässä nykyään ole aikaa pitää edes taukoja.
Hauskaa että sinulla menee minua paremmin vaikka käyn töissä.
Tulee mieleen että haluanko tälläistä systeemiä missä minun pitää maksaa sinun elämä?
Kun oma elämä on näin karua. Tajuatko yhtään että meikäläiset kannattelee sinun kaltaisia ja saadaan todella alhaista palkkaa että voisit olla kotona ja syödä eineksiä?
Haluaisitko, että minut pyyhittäisiin maailmasta pois, koska olen sairas, jotta en veisi verorahoja? :)
Toisaalta älä huoli - jos jatkat kuormittavassa työssäsi vielä tarpeeksi pitkään, voit sairastua burn outiin ja saada myös masennuksen ja pääset osalliseksi tästä "vähemmän karusta" elämästäni?
Itse en sitä sinulle toivo, masennus on kamala sairaus.
Ap
Voi kuule kärsin masennuksesta 15 vuotta lukioikäisestä asti.
Sitten minä hölmö kokeilin parantua ja hankkia itselle koulutuksen tuettuna. Nyt olen sitten matalasti palkattuna elättämässä itseni kaltaisia. Katkaisin siis hoidon ja kuntoutustuen.
Nyt kärsin pätkätöistä ja osa-aikaisesta työttömyydestä. Työkkäri on perseestä ja kiusaa jatkuvasti. Kyllä sun on hyvä olla kun tehdään kuntoutustuki kerran vuodessa ja rahat tulee kivasti tilille ilman ongelmia.
Kyllä sun kuntoutustuella on hyvä olla jos vertaa tähän työhelvettiin.
Mieti sitä ja mussuta eineksiäsi.
Mieluummin olisin entisen itseni tilassa kuin tässä työelämässä mistä ei kerrottu miten epäreilu se on työtätekevää kohtaan.
Kyllä sulle koittaa kovat ajat vielä, kun ei löydy enää veronmaksajia kohta.
Saat kiristellä vyötä pian.
t. 12 vuotta cipralexillä
Eli haluaisitko siis vaihtaa paikkoja ap:n kanssa vai että kaikilla olisi yhtä kurjaa kuin sinulla? Näistä sun viesteistä ei saa selvää miten haluaisit asioita muutettavan. Tosi harmi että purat tuskaasi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että näitä masennuksen ja mt-ongelmaisten mittavia tukia tullaan tulevaisuudessa leikkaamaan ainakin kolmella sadalla eurolla.
Jää einekset vähiin.
Rahat voi vaikka laittaa tukityöllistämiseen tuomaan jotain porkkanaa työntekijöiden tileille.
Meillä ei ole varaa tälläiseen hyysäilyyn.
Sinänsä ristiriitainen on viestisi, että halvimmat einekset tulevat paljon halvemmaksi kuin laadukas kotiruoka kaloineen ja kasviksineen. Nyt mulla ainakin olisi varaa syödä terveellisesti ja siten lisätä todennäköisyyttä toipumiselleni, ja jos toivun, palaan työelämään itse tuottamaan niitä verorahoja joista nyt saan tukia.
Pitkällä aikavälillä on kalliimpaa laittaa masentuneet ja muut mt-ongelmaiset syömään euron mikropitsoja, koska ne heikentävät terveyttä, ja kun terveys menee, kyseinen henkilö on taas yhteiskunnan tukien varassa. Tietenkin terveenä pysymiseen vaikuttaa muutkin asiat, mutta et katso mielestäni nyt asiaa tarpeeksi laajalti.
Kerro minulle: mitä sinä haluat, että teen? Eikä nyt riitä että ota itseäsi niskasta kiinni, vaan ihan oikeasti mitä minun pitäisi sairauteni kanssa tehdä? Miten ajattelet, että tukien leikkaaminen mt-ongelmaisilta kuntouttaa ja parantaa heidät?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta sua vellipöksy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Eikö sulla tule nälkä? Onko väsymys vienyt ruokahalun? Voisinpa mäkin olla viisi päivää syömättä tai edes ajattelematta ruokaa, mutta ei sekään sen terveellisempää olisi kuin nykyinen menoni.
Ap
On nälkä. Sitten se menee pois ja tulee ehkä joskus huomenna tai ylihuomenna.
Ostan sämpylän kioskilta ruokatunnilla ja elän aamun lähinnä kahvin varassa. Ei työelämässä nykyään ole aikaa pitää edes taukoja.
Hauskaa että sinulla menee minua paremmin vaikka käyn töissä.
Tulee mieleen että haluanko tälläistä systeemiä missä minun pitää maksaa sinun elämä?
Kun oma elämä on näin karua. Tajuatko yhtään että meikäläiset kannattelee sinun kaltaisia ja saadaan todella alhaista palkkaa että voisit olla kotona ja syödä eineksiä?
Haluaisitko, että minut pyyhittäisiin maailmasta pois, koska olen sairas, jotta en veisi verorahoja? :)
Toisaalta älä huoli - jos jatkat kuormittavassa työssäsi vielä tarpeeksi pitkään, voit sairastua burn outiin ja saada myös masennuksen ja pääset osalliseksi tästä "vähemmän karusta" elämästäni?
Itse en sitä sinulle toivo, masennus on kamala sairaus.
Ap
Voi kuule kärsin masennuksesta 15 vuotta lukioikäisestä asti.
Sitten minä hölmö kokeilin parantua ja hankkia itselle koulutuksen tuettuna. Nyt olen sitten matalasti palkattuna elättämässä itseni kaltaisia. Katkaisin siis hoidon ja kuntoutustuen.
Nyt kärsin pätkätöistä ja osa-aikaisesta työttömyydestä. Työkkäri on perseestä ja kiusaa jatkuvasti. Kyllä sun on hyvä olla kun tehdään kuntoutustuki kerran vuodessa ja rahat tulee kivasti tilille ilman ongelmia.
Kyllä sun kuntoutustuella on hyvä olla jos vertaa tähän työhelvettiin.
Mieti sitä ja mussuta eineksiäsi.
Mieluummin olisin entisen itseni tilassa kuin tässä työelämässä mistä ei kerrottu miten epäreilu se on työtätekevää kohtaan.
Kyllä sulle koittaa kovat ajat vielä, kun ei löydy enää veronmaksajia kohta.
Saat kiristellä vyötä pian.
t. 12 vuotta cipralexillä
Eli haluaisitko siis vaihtaa paikkoja ap:n kanssa vai että kaikilla olisi yhtä kurjaa kuin sinulla? Näistä sun viesteistä ei saa selvää miten haluaisit asioita muutettavan. Tosi harmi että purat tuskaasi muihin.
Kyllä kuntoutustuen varassa voisi tienata paremmin ja olisi lyhyemmät työpäivät kuussa.
Kyllä tässä maassa hyysätään kaikenlaisia tukiloisia, mutta työtätekevät ei rahaa tililleen saa. Vain kipeän selän saavat.
Tyhmä olin kun parannuin ja lähdin työelämään.
Ap:n elämä on paljon turvallisempaa ja tuetumpaa kuin työtätekevän elämä on.
Vierailija kirjoitti:
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.
Minusta sinä et kuulosta yhtään laiskalta, vaan ylikuormitetulta. Minä teen vain osa-aikatöitä muutaman tunnin päivässä, nyt kotoa käsin koronan takia. En siivoa, en laita ruokaa juuri koskaan, en tee gradua, joka on noin 20 vuotta myöhässä. Siinä sinulle vähän käsitystä siitä, mitä laiskuus tarkoittaa.
(en ole ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että näitä masennuksen ja mt-ongelmaisten mittavia tukia tullaan tulevaisuudessa leikkaamaan ainakin kolmella sadalla eurolla.
Jää einekset vähiin.
Rahat voi vaikka laittaa tukityöllistämiseen tuomaan jotain porkkanaa työntekijöiden tileille.
Meillä ei ole varaa tälläiseen hyysäilyyn.
Sinänsä ristiriitainen on viestisi, että halvimmat einekset tulevat paljon halvemmaksi kuin laadukas kotiruoka kaloineen ja kasviksineen. Nyt mulla ainakin olisi varaa syödä terveellisesti ja siten lisätä todennäköisyyttä toipumiselleni, ja jos toivun, palaan työelämään itse tuottamaan niitä verorahoja joista nyt saan tukia.
Pitkällä aikavälillä on kalliimpaa laittaa masentuneet ja muut mt-ongelmaiset syömään euron mikropitsoja, koska ne heikentävät terveyttä, ja kun terveys menee, kyseinen henkilö on taas yhteiskunnan tukien varassa. Tietenkin terveenä pysymiseen vaikuttaa muutkin asiat, mutta et katso mielestäni nyt asiaa tarpeeksi laajalti.
Kerro minulle: mitä sinä haluat, että teen? Eikä nyt riitä että ota itseäsi niskasta kiinni, vaan ihan oikeasti mitä minun pitäisi sairauteni kanssa tehdä? Miten ajattelet, että tukien leikkaaminen mt-ongelmaisilta kuntouttaa ja parantaa heidät?
Ap
Käy läpi joka vuosi uusi lääkitys koekaniinina kuten minä kävin. Cipralexin sivuun aina uutta lääkettä ja neuroleptejä sekaan myös. Kyllä sinä sitten kuntoudut kun marinoidut kymmenen vuotta lääkityksissä.
Lopulta alat uskoa itsekin että olet kondiksessa.
Et taida syödä lääkäreiden lääkkeitä tunnollisesti ja kokeilla uusia koktaileja?
Tämän takia et kuntoudu ja parannu sairaudestasi.
No itse en jaksa edes käydä kaupassa että. En syö oikeastaan kuin viikonloppuna ja ruokkiksella haen jotain nopeaa kioskilta.
Ei vaan jaksa kun työ on niin raskasta ja päivät pitkiä.
Olen sairaanloisen laiha ja en myös käy yhtään missään muualla kuin töissä ja kotona. Helposti joinain viikkoina olen viisi päivää paastolla ihan sen takia että työ on niin kuormittava ja kaupassa en jaksa käydä.