Kadun suhdetta exäni kanssa. Kuinka päästä yli tästä tunteesta?
Olen niin katkera, että koko nuoruuteni meni suhteessa, joka paljastui valheeksi täytettyäni 30 vuotta! Kuinka tästä tunteesta voi päästä yli? Olisipa suhde päättynyt vaikka viisi vuotta sitten, mutta 30 vuotiaana...
Kommentit (38)
Minä kärsin 30 vuotta miehen sadistista käytöstä. Vaikka olen eronnut, elämä tuhoutui silti ja kärsin vieläkin siitä nuoruuden kidutuksesta. Sinä ehdit saada uuden elämän, vaikka muistot piinaisivatkin. Ota opiksi ja nauti vapaudesta.
Elämään kuuluu harhapolut. se on vain elämää! nauti sinkkukesästä :)
Vierailija kirjoitti:
Minä kärsin 30 vuotta miehen sadistista käytöstä. Vaikka olen eronnut, elämä tuhoutui silti ja kärsin vieläkin siitä nuoruuden kidutuksesta. Sinä ehdit saada uuden elämän, vaikka muistot piinaisivatkin. Ota opiksi ja nauti vapaudesta.
En haluaisi syyllistää, mutta miten jäit niin pitkäksi aikaa suhteeseen sadistisen miehen kanssa?
Lakkaat märehtimästä asiaa ja alat elää sitä "hukattua elämää" vai haluatko hukata sille montakin vuotta lisää? Ala tehdä asioita joita halusit tehdä.
Asenteenmuutos. Ajattele, että ei ollut hukattua aikaa vaan että opit siitä
Ainakin tiedät, mitä et suostu tulevaisuudessa sietämään uudelta kumppaniltasi. Olet varmasti myös oppinut tuntemaan sellaiset varoitusmerkit, ettet mene toiste samaan lankaan. Olet varmaankin oppinut käsittelemään tunteitasi ikäiseksesi poikkeuksellisen hyvin, jotta olet pärjännyt tilanteessa. Olet selviytyjä!
Sinulla on vielä aikaa löytää uusi, turvallinen kumppani ja hankkia vaikka lapsia, jos haluat. Nyt on maailma auki! Iloitse.
Vierailija kirjoitti:
No. Toivottavasti eillä ei ole yhteisiä jälkikasvua, joka lienee ainoa syy, joka pakottaisi sinut enää koskaan kohtaamaan hänet. Ole iloinen, että ex on ny ex. - Moni ei eroa, koska ei, esimerkiksi uskalla ai muutoin pysty, vaikka järki sanoisi, että pitäisi. Ja me ulkopuoliset tietäsimme vielä paremmin miksi
Voit olla myös onnellinen, että sinulla on ollut pariuhde. Minulla ei ole koskaan ollut halustani ja toiveistani huolimatta, vaikka olen jo yli 30 vuotias.
- Aika monta kertaa olen saanut mennä peilin eteen ja kysyä, että mikä minussa on vikana? Varmaan jotain onkin, mutta ei mielestäni mitään yksinomaisesti sellaista, joka estäisi parisuhteen muodostumisen.
Olet helvetissä. Turhaan tuommoisia kyselet ..
Zinc
En ihan ymmärrä tätä väitettä, että kaikki vuodet olisivat menneet täysin hukkaan, koska ne olivat valhetta. Kai te olitte ihan oikeita ihmisiä siinä koko ajan, vai paljastuiko mies robotiksi. Kai teillä oli yhteisiä hetkiä, jolloin ihan oikeasti sinulla oli kivaa. Sait häneltä ehkä myös jotain tukea ja turvaa vaikeina aikoina, yhteisen kodin ja lapset. Ei niitä kokemuksia kukaan sinulta vie pois, vaikka miten paljon suututtaisi. Tokihan se jälkeenpäin harmittaa, mutta sait sinä kuitenkin sen elämän etkä nyt olisi sama ihminen ilman sitä.
ei kannata katua, vaan jatkaa elämistä nykyajassa. jos jatkat katumista, kadut sitten 10 vuoden päästä, että haaskasit 10 vuotta elämästäsi katumiseen.
Miten noin huonoon suhteeseen päädyit?
Vaihda ajattelutapaa, kun et voi vaihtaa menneisyyttä.
Ole iloinen, kun sait elämääsi mokoman kusipään, sillä toista kertaa et mene samaan halpaan. Sait upean kokemuksen! Ja elämääkin on jäljellä vielä keskimäärin 60 vuotta.
Kirjoitapa kirje nuoremmalle itsellesi, jossa neuvot olemaan erossa miehestä. Saat ehkä mielessäsi muistutuksia, miksi se silloin tuntui hyvältä. Huomaat myös, miten paljon olet ajatuksissasi mennyt eteenpäin, kypsynyt, valmistunut kohti uutta tulevaisuutta.
Kirje itselle on aina hyvä väliintulo, kun ajatukset alkavat kiertää negatiivista kehää.
Monista sellaisista kirjoituksista on syntynyt runoja, lyriikoita ja romaaneja. Suuria ajatuksia hyvin hauduteltuna, raadollisen kaunista elämää.
Sitä on ihmisyys. Nyt sulla on loppu elämä edessä juuri sellaisena kuin voit toivoa!
Mikä siinä suhteessa oli sitten valhetta? Olisi kiva, jos ap avaisi tätä hieman, niin olisi helpompi ottaa kantaa.
30-vuotias on niin nuori vielä. Parhaat vuodet edessä.
Niin monilla menee tavalla tai toisella se aikuisiän alku pyllylleen. On huonoja suhteita, myttyyn menneitä suunnitelmia, hyllytettäviksi päätyneitä haaveita, velkantumista, työelämässä kompurointia, joillakin vielä traagisempiakin kokemuksia. Harva säästyy haavereilta kokonaan.
Ei ne vuodet hukkaan menneet. Nyt tiedät mitä parisuhteelta haluat ja mitä et ainakaan aio sulattaa. Kipu lievenee ajan kanssa.
Kai siinä meni se 10 vuotta hänenkin nuoruudesta vai oliko exä paljonkin vanhempi?