Mistä syystä sinä erosit kumppanistasi?

Vierailija kirjoitti:

Ei osannut pitää hyvänä, ei halannut, ei pussannut. V- sana oli joka toinen sana ja aggressioita kaikkia ja kaikkea kohtaan. Kokeili liian pitkään rajojaan raaistaen vain käytöstään ja kielenkäyttöään, ei kunnioittanut eikä arvostanut. Suhde oli näiltä osin täysin yksipuolinen ja väsyin pitämään sitä vääristynyttä korttitaloa pystyssä.

Aiemmat suhteet päättyivät kuningas alkoholin tai sairaalloisen mustasukkaisuuden takia. Ei ole vielä tervettä miestä sattunut kohdalle.

Olisko mitään jos yrittäisit katsoa vähän erilaista miestä ensi kerralla? Menetkö aina ulkonäkö edellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin ja seksi oli surkeaa. Yritin opastaa ja näyttää kädestä pitäen mitä tehdä mutta kun toinen osaa haparoiden kolme asentoa ja kestää max 5min niin ei kiitos.

Viimeinen niitti oli kun rakastuin uuteen työkaveriin. Nyt tämän miehen kanssa yhdessä 5v ja elämäni paras päätös dumpata tuo lapatossu-ex.

Hänen uudet suhteet kestäneet pari kuukautta eli ilmeisesti ei muutkaan naiset oo jaksaneet opettaa.

Oliko osaamattomuus seksissä ainoa vika?

Ei mutta kun kolmekymppinen mies ei uskalla kokeilla mitään uutta ja alapäähän koskeminenkin oli hurjan pelottavaa nii juu ei. Muutenkin ei mitään omia mielipiteitä, jos kysyin että mennäänkö kattoon leffa a vai b niin "päätä sä ". Mutta seksi oli kyllä varmaan se isoin ongelma. En enää tässä iässä rupea opettamaan perusjuttuja.

Ja nykyisen miehen kanssa tuntui kuin olisi omakin seksuaallisuus löytynyt uudestaan kun luoja paratkoon saatto pitää valot päällä ja harrastaa seksiä muuallakin kun makuuhuoneessa pilkkopimeässä.

1- avomies: mies joi, ei omannut tunneälyä ja petti. En pettänyt.

2- aviomies 20 vuotta: ei omannut tunneälyä, lapsellinen (meillä ei lapsia) ja katselin vuorotyötä yli 10 vuotta kilttiä vaimoa leikkien. Hengitys haisi ja kaikki miehessä ällötti viimeiset vuodet. Petti ja minä petin.

3- miesystävä 1: vuosisadan rakkaustarina vaativan persoonallisuuden kanssa. Oli tunneälyä ja empaattinen. Petti. En pettänyt.

4- miesystävä 2:  epävarma miellyttäjä. Ei tunneälyä vaikka minua nuorempi. Pihi mutta roikkui hyvän seksin takia, minä petin.

Fisherin jälleenrakentamisen lukemisen jälkeen totesin että parasta vain hakeutua hyöty-suhteeseen eli sugardad-suhde iäkkääseen herraan. Työttömänä viisikymppisenä alkaa työnsaanti olemaan 0 joten kun herätän vielä kiinnostusta miehissä niin käytetään ulkonäköä ja seksitaitoja turvallisuuden saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

On ne tyhmiä kirjoitti:

Huomaan että miesten syyt jättää nainen on useimmiten seksin pihtaaminen , tai jotain muuta seksiin liittyvää ja naisilla taas ihan järkeviä syitä miksi suhde on loppunut.

Tyhmät miehet ymmärtäkää , että siihen pihtaamiseen on syy!

Olet muuttunut naisen silmissä epäviehättäväksi joko ulkoisesti tai sitten syy on käytöksestä.

Olisi kiva tietää ihan suoraan jos siitä pihtailu johtuu. Kannattaisi keskustella asiasta miehen kanssa että miksi näin on. Ei miehet edelleenkään ajatuksia lue.

Itse aikoinani pihtasin koska en vaan halunnut olla enää mieheni lähellä. Meillä oli monenlaisia ongelmia suhteessa ja tajusin ettei hän minua ole koskaan rakastanut. Lähinnä hän vaan tykkäsi ulkonäöstäni. Tunsin olevani hänelle pelkkä halpa kämppä ja panoreikä. Meillä ei ollut hyvää keskusteluyhteyttä, koska olimme jotenkin ihan eri taajuuksilla. Jos yritinkin puhua hänelle syvällisesti, hän ei tajunnut mitään, tuijotti vaan suu auki.

Joten olin luovuttanut puhumisenkin suhteen. Sitten kun asiat jää sillä tavalla leijumaan, ne ei ratkea ollenkaan ja itse sulkeutuu. Kirjaimellisestikin.

Hassua kuinka täysin erilaiset ihmiset edes ajautuvat yhteen. Meilläkään ei koskaan ollut edes mitään kemiaa, lähinnä itsekin vain ajattelin että tuossa on mukava tyyppi ja haluaa minut, joten miks ei? Olin ehkä hieman epätoivoinenkin jo koska olin 22v ja täyskokematon miesten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheita kumppaneita teillä!

Olkaa valikoivampia. Arvostavaa itseänne.

Esim toi 10-tyttö ja erittäin tyhmä ja yksinkertainen, laiska mies. En käsitä, että ylipäätään huolittiin täysin erilainen tyyppi kumppaniksi kuin itse?

Olen eri, mutta itse ajattelin silloin nuorena, että en halua tuomita ketään. Ajattelin, että jokaisessa on jotain hyvää ja kyllä se muuttuu kun mä rakastan sitä ym. paskaa!

Noh, enää en ole niin hölmö kuin nuorena. Rima on noussut todella korkealle ja voin mainiosti olla ihan yksinkin, mieluummin kuin huonon miehen kanssa.

Nuorena on vielä niin sinisilmäinen. Sitä ei vaan usko vielä silloin, että on olemassa täysin läpimätiä ihmisiä, jotka vastaa hyvään pahalla. Sitten kun sellaisiin törmää, on pakko uskoa. Aika paljon näissä asioissa on tuuristakin kiinni. Jotkut onnistuvat löytämään hyvän tyypin heti. Mun lapsuudenkaveri jonka eka poikaystävä 18-vuotiaana oli heti kunnon tyyppi, ovat edelleen nelikymppisinä kimpassa. Meillä tiet erkanivat, mutta löysin hänet äskettäin facebookista. Hän valitti mulle tylsyyttä pitkässä suhteessa, mutta kun kerroin hänelle minkälaisiin miehiin minä oon törmännyt ja miksi en edes jaksa enää yrittää tapailla miehiä, hän tajusi miten hyvä tuuri hänellä kävi. Mies jolle hän menetti neitsyytensä on edelleen hänen kanssaan, kohtelee kunnioittavasti ja on lapsille hyvä isä. Noin minäkin olisin halunnut asioiden menevän, mutta mulla oli huonompi tuuri kuin hänellä. Olisin oikein mieluusti itsekin ollut tylsästi mutta turvallisesti pitkässä parisuhteessa ja saanut lapsia, mutta mulle annettiin toisenlainen stoori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yksipuolisia nämä vastaukset.

Toinen on syyllinen ja eron syy, omassa toiminnassa ei nähdä mitään virheitä.

Aika lapsellisesti ajateltu kun tänne kumminkin kirjoittaa vaan se toinen osapuoli, ei näitä kommentteja täällä yhdessä kirjoitella.

Sivusta, juurikin niin.

Jos toinen haluaa usein ja kinkyä seksiä ja toinen kerran kuussa pimeässä lähetyssaarnaajaa, niin kummassa on vika? Ei kummassakaan ole vikaa. Ollaan vain epäyhteensopivia. Kysyttäessä kumpikin kertoo eri puolen samasta tarinasta. Toinen sanoo toista epäseksuaaliseksi lahnaksi ja toinen taas toista kyltymättömäksi pervoksi. Silti ei kumpikaan ole mitenkään virheellinen. Suhde vaan ei erojen vuoksi toimi.

Toisaalta sitten taas on sellaisia vikoja/virheitä, joissa ”syyllisyys” on yksiselitteisesti toisen. Jos on mielenterveys- tai päihdeongelmaa, väkivaltaa tms, niin näissä syypää on aina tasan tarkkaan määriteltävissä. Uhrin syyllistäminen on sairasta; kaasuvalottamista ja vastaavaa manipulointia.

Miten virhe voi olla siinä joka ei juo ja hakkaa? Ihan oikeasti nyt hei :D

Ensimmäinen poikaystäväni (oltiin molemmat 18-vuotiaita) oli hyvin dramaattinen jatkuvasti. Hän toivoi että elämä olisi kuten elokuvissa tai rakkauslauluissa. "Jätti"/oli jättämässä aina silloin tällöin koska toivoi että anelisin takaisin. Hän myös käänsi minun ihan normaalit lauseet tai teot eroaikomuksiksi ja dramaattisesti esteli minua esim. kauppaan lähdössä, koska hän ajatteli kyseessä olevan "Haen purkin maitoa, mutten palaakkaan koskaan" -tapaus. Kerran hän sitten taas dramaattisesti oli muka eroamassa ja kun sanoin että selvä, se on sitten tässä, koska en enää jaksanut katsella tuollaista käytöstä. Pojalla muuttui heti ääni kellossa kun huomasi että olen tosissani, mutta tällä kertaa en enää jäänyt.

Ex-kihlattu seksiviestitteli muille naisille. Jäi kiinni, oli minulle vihainen koska urkin hänen asioitaan. Käytiin pariterapiassakin. Pyysin, ettei mies enää pitäisi yhteyttä erääseen tuttuunsa, jonka kanssa oli viestitellyt tosi härskejä juttuja. Jatkoi kuitenkin tätä yhteydenpitoa, valehteli ettei enää tee sitä, jäi kiinni, ja silloin sain tarpeekseni ja lähdin. Yksi elämäni parhaita päätöksiä.

Ex oli sairaalloisen pihi. Meillä oli hyvät tulot, asunto maksettu, kaikki taloudellisesti hyvin. Silti ihan järjettömistä asioista olisi pitänyt säästää. Mm. katsoa pörssisähkön hintaa, että milloin voi pestä pyykkiä ja kuivata sitä kuivausrummussa.

Emme käyneet oikeastaan missään koskaan kahdestaan, paitsi ruokakaupassa. Yhteinen tekeminen ja sellainen yhteinen mielenkiinto asioihin sammui.  Kaikki mitä koin kiinnostavaksi oli toisen mielestä tyhmää ja tarpeetonta tuhlaamista. Ymmärtäisin jos käyttäisin toisen rahoja harrastuksiini, mutta ihan omalla rahalla maksamani asiat oli sellaisia että niille hymähdeltiin. 

Elämästä tuli tosi tylsää ja ilotonta. Töissäkäyntiä, ruoanlaittoa, lastenhoitoa. Alle neljäkymppisenä olin kuin vanhus ja jotenkin ihan alistunut kohtalooni. Kuin kotipiika, mutta sen lisäksi kävin töissä. En jälkikäteen ymmärrä miten oikein tuohon suostuin ja miten niihin käytäntöihin ajauduttiin, mutta olisi vaan pitänyt erota aiemmin.

Ei se elämä nytkään aina ole pelkkää juhlaa, mutta nyt olen taas itse oman elämäni ohjaimissa, ja se tuntuu todella hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ne tyhmiä kirjoitti:

Huomaan että miesten syyt jättää nainen on useimmiten seksin pihtaaminen , tai jotain muuta seksiin liittyvää ja naisilla taas ihan järkeviä syitä miksi suhde on loppunut.

Tyhmät miehet ymmärtäkää , että siihen pihtaamiseen on syy!

Olet muuttunut naisen silmissä epäviehättäväksi joko ulkoisesti tai sitten syy on käytöksestä.

Olisi kiva tietää ihan suoraan jos siitä pihtailu johtuu. Kannattaisi keskustella asiasta miehen kanssa että miksi näin on. Ei miehet edelleenkään ajatuksia lue.

Itse aikoinani pihtasin koska en vaan halunnut olla enää mieheni lähellä. Meillä oli monenlaisia ongelmia suhteessa ja tajusin ettei hän minua ole koskaan rakastanut. Lähinnä hän vaan tykkäsi ulkonäöstäni. Tunsin olevani hänelle pelkkä halpa kämppä ja panoreikä. Meillä ei ollut hyvää keskusteluyhteyttä, koska olimme jotenkin ihan eri taajuuksilla. Jos yritinkin puhua hänelle syvällisesti, hän ei tajunnut mitään, tuijotti vaan suu auki.

Joten olin luovuttanut puhumisenkin suhteen. Sitten kun asiat jää sillä tavalla leijumaan, ne ei ratkea ollenkaan ja itse sulkeutuu. Kirjaimellisestikin.

Hassua kuinka täysin erilaiset ihmiset edes ajautuvat yhteen. Meilläkään ei koskaan ollut edes mitään kemiaa, lähinnä itsekin vain ajattelin että tuossa on mukava tyyppi ja haluaa minut, joten miks ei? Olin ehkä hieman epätoivoinenkin jo koska olin 22v ja täyskokematon miesten suhteen.

Tää on kyllä totta että jos on ratkaisemattomia ristiriitoja, ei seksi ole ihan kaikille niin helppoa. Miten antautua läheisyyteen toisen kanssa, jos on asioita joita ei puhuta ja joita ei ratkota? Jotkut asiat roikkuneet jopa vuosia.  Niistä kertyy emotionaalista kuormaa, joka ainakin mulla aiheuttaa tunteen että toinen ei lainkaan välitä.

Ja tän jälkeen sitten pitäisi seksissä huomioida sitä toista, joka ei mitenkään huomioi takaisin? 

Ei vaan enää tuntunut siltä. Nyt seitsemän vuotta yksin ja masentuneena. Ihan hyvä elämä meillä oli ja ennen kaikkea mies oli kunnollinen. Eron jälkeen tavannut vain pleijereitä ja päihdeongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan enää tuntunut siltä. Nyt seitsemän vuotta yksin ja masentuneena. Ihan hyvä elämä meillä oli ja ennen kaikkea mies oli kunnollinen. Eron jälkeen tavannut vain pleijereitä ja päihdeongelmaisia.

Riittääkö kunnollisuus, jos rakkautta ei ole? Jos toiselle on tärkeää ainoastaan että osallistut laskuihin ja hoidat kodin ja lapset?  Kaikki päällisin puolin hyvin mutta ei ikinä mitään hellyydenosoituksia tai huomioimista. Ei kukaan odota että niitä olisi koko ajan mutta jos ei koskaan?

Ei parisuhteeksi riitä pelkkä yhteinen asuntolaina. Täytyy olla vähän kuitenkin mielenkiintoa haluta tehdä toisen kanssa jotakin, enkä tarkoita tällä pelkästään seksiä.

Oli liian läheinen friends with benefits ystäviensä kanssa (piti heihin koko ajan yhteyttä ja piti heitä korvaamattomina ystävinään)ei ymmärtänyt miksi en hyväksy että viettelee heidän kanssa aikaa/on yötä heidän kanssa reissuillaan. Pyysi vain luottamaan häneen. Oli muitakin juttuja, tuo vain yksi.

Minun virheeni oli, että ensimmäinen mieheni oli oikeinkin hyvä kaikin puolin. En tajunnut, että useimmat eivät ole, vaan kuvittelin saavani paremman.

En saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan enää tuntunut siltä. Nyt seitsemän vuotta yksin ja masentuneena. Ihan hyvä elämä meillä oli ja ennen kaikkea mies oli kunnollinen. Eron jälkeen tavannut vain pleijereitä ja päihdeongelmaisia.

Riittääkö kunnollisuus, jos rakkautta ei ole? Jos toiselle on tärkeää ainoastaan että osallistut laskuihin ja hoidat kodin ja lapset?  Kaikki päällisin puolin hyvin mutta ei ikinä mitään hellyydenosoituksia tai huomioimista. Ei kukaan odota että niitä olisi koko ajan mutta jos ei koskaan?

Ei parisuhteeksi riitä pelkkä yhteinen asuntolaina. Täytyy olla vähän kuitenkin mielenkiintoa haluta tehdä toisen kanssa jotakin, enkä tarkoita tällä pelkästään seksiä.

Nuo ovat täysin omia kuvitelmiasi suhteestamme. Mies oli kaikin puolin hyvä ihminen ja kemiakin oli aiemmin kova. Ihan omaa hölmöyttäni hänestä erosin jossain ihmeen suvantovaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mies paljastui juopoksi pukiksi jolle kelpasi reikä kun reikä. Epäili jatkuvasti että minulla on muita miehiä, itse vonkasi työkavereita, kavereiden exiä jne. Valehteli kaikesta mahdollisesta, ihan pienistäkin asioista. Minua syytti hulluksi ja mustasukkaiseksi kun jäi kiinni valheista. Eniten ällötti se, että mies altisti minut taudeille kun kävi pamputtamassa ties ketä.

Ja ennenkuin joku nyt tulee ilkkumaan että mitäs annoit j ännämiehelle, niin mistään ei olis voinut päätellä kyseisen tyypin todellista luonnetta silloin kun hänet tapasin.

Uskon. Kuulostaa ihan minunkin exälle. Ei miehestä näe päällepäin mikä se on. Kulissit on toisilla niin korkeat ja se kaveripiiri joka tukee sitä sikailua on tiivis.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten naisten ihmistuntemus on luokkaa nolla.

Miehenä tästä ketjusta on saanut hyvät naurut.

Annatko itsestäsi tuntomerkit niin osataan lisätä sinut sinne empatiakyvyttömän ihmisroskan osastolle mitä vältellä.

Olimme molemmat liian periksiantamattomia. Olen katunut eroa tajuttuani olleeni itse aika veemäinen.

Myöhäistä nyt hänen suhteensa, mutta tulevissa suhteissa tiedostan toivottavasti omankin osuuteni.

Vierailija kirjoitti:

On ne tyhmiä kirjoitti:

Huomaan että miesten syyt jättää nainen on useimmiten seksin pihtaaminen , tai jotain muuta seksiin liittyvää ja naisilla taas ihan järkeviä syitä miksi suhde on loppunut.

Tyhmät miehet ymmärtäkää , että siihen pihtaamiseen on syy!

Olet muuttunut naisen silmissä epäviehättäväksi joko ulkoisesti tai sitten syy on käytöksestä.

Olisi kiva tietää ihan suoraan jos siitä pihtailu johtuu. Kannattaisi keskustella asiasta miehen kanssa että miksi näin on. Ei miehet edelleenkään ajatuksia lue.

Minun ex ei ole tänä päivänäkään yhdistänyt pihtailuani siihen, että hän petti minua lukuisten naisten kanssa ja raiskasi muutaman kerran lasten ollessa viereisessä huoneessa. Ei mies voi päätellä tietenkään, että naiselta menee halut tällaisesta käytöksestä. Joku muu syy sen on oltava kun naiselta menee halut.

Mies 1. Tämä oli tasapainoisin ja paras suhteeni. Mutta kävi klassiset ja kyllästyin tylsyyteen. Ei riidelty muttei ollut intohimoakaan. Ei juuri tehty mitään yhdessä. 2 lasta.

Mies 2. Narsistinen sarjapettäjä. Rakastuin niin, että jalat meni alta koska sain mieheltä kaiken mitä puuttui ed suhteessa. Ihanaa ihailua ja rakkaudentunnustuksia. Parasta seksiä ikinä. Sitten draamaa, pettämistä ja törkeää kohtelua. On-off, josta lopulta pääsin irti.

Mies 3. Ihana empaattinen. Pehmeä ja herkkä. Luotettava. Hänen tunteensa kuolivat nopeasti alkuhuuman jälkeen. Sen jälkeen vain välinpitämättömyyttä. Ensimmäinen suhde, jossa olen kokenut puutetta seksistä. Iso pettymys.