Mistä syystä sinä erosit kumppanistasi?

Mies osoittautui epäluotettavaksi hyväksikäyttäjäksi, jolle alko maistui jatkuvasti. Ei koskaan halunnut ottaa vastuuta omista valinnoistaan ja tekemisistään, vaan kaikki oli aina jonkun toisen vika. Oli mustasukkainen ja omistushaluinen, mutta hänelle itselleen olisi pitänyt sallia vieraat naiset, hän oli sitä mieltä ettei hänen tekemiset minulle kuulu. Omasta mielestään oli aina paras ja ylivertainen kaikessa, koskaan ei voinut myöntää olevansa väärässä. Miestä ärsytti suunnattomasti se, kun en uskonut hänen typeriä valheitaan, mutta tottakai minä olin se hullu ja hankala ihminen kun en suostunut kyykytettäväksi.

Onneksi emme enää ole missään tekemisissä ja asun eri kaupungissa. Yhteiseltä tutulta kuulin, että mies ilmeisesti harrastaa nykyään jotain sugardaddy hommia, hyi hitto.

Naiseni tuhosi systemaattisesti ihmissuhteitani. Jatkuvaa kontrollia. Rahan käyttö karkasi häneltä käsistä. Nettitilauksia joita ei itse edes palauttanut.  Jatkuva vanhempeni nimittely ja arvostelu. Jatkuva kotona hengailu. Ei lähtenyt mihinkään missä olisimme olleet vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Eristäytyi kotiin. Emme käyneet missään eikä meillä käynyt kukaan. Lääkkeiden liika käyttö. Viinin lipitys. jne

Jatkuva mitätöinti ja arvostelu, jatkuva nalkutus pienistä asioista, lähtien siitä, mihin järjestykseen lautaset kuivauskaapissa laitetaan (värijärjestykseen...).

Muutaman kerran jatkuva haukkuminen, nalkutus ja mitätöinti johti sitten siihen, että pinna ei enää kestänyt vaan huusin hänelle, ja sen jälkeen alkoikin joka kerta itku-uhridraama-mökötys-kiukuttelu.

Lopulta kerroin hänelle, että haluan lopettaa suhteen, haluan muuttaa pois enkä halua enää nähdä häntä. Tästä alkoi oikea draamojen draama, johon sisältyi myös mm. klassista astioiden heittelyä. Uusi kierros draamasta alkoi illalla, kun kieltäydyin sovintoseksistä. Silloin oli pakko soittaa kaverille ja mennä hänen olohuoneensa sohvalle.

Sieltä sitten lähdin hakemaan kamat ja vein ne suoraan uuteen kämppään. Pari päivää meni ja huomasin, kuinka helpottunut lopulta olinkaan, kun ei enää tarvitse kusta tuuleen, soutaa vuotavalla veneellä eikä ajaa jarruttomalla pyörällä.

Muijalla viirasi päästä. Yritti elää jotain vuorineuvoksettaren elämää kulutusluotoilla. Oli lopulta nelikymppisenä korviaan myöten veloissa (50 k€ 16% korolla) vaikka omat vanhempansa olivat dumpanneet satoja tuhansia rahaa näiden maksamiseen.

Lopulta tuo yritti salaa ajella kaksilla rattailla eli yritti löytää toista maksajaa elämälleen. Kun paklaa naamaansa päivittän, värjää hiuksiaan vuosikymmenet, röökaa, dokaa ja kasvattaa laiskapizzalla vyötäröään niin ei tuo anna hirvittävän hyviä mahdollisuksia löytää sugardaddyä, etenkin kun markkinoilla on 25-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita.

Sitä se vapaa kasvatus ja sukupuolten välinen tasa-arvo teettää.

1. Seksi kuoli. Puolen vuoden jälkeen oltiin kuin sisko ja veli. Pari vuotta kattelin. Edelleen kavereita, mutta ei parisuhdetta.

2. Mies halusi määräillä mitä musiikkia saa kuunnella, miten saa ajatella, ketä saan tavata. Ikuinen opiskelija,  joka ei osannut päättää mikä hänestä oikein tulee isona. Silloin jo 30 v. Minä painoin täyttä päätä töitä jo 25 v. valmistuneena.

Nykyisen kanssa oltu naimisissa 22 vuotta. Hyvä liitto.

Ei kannata jäädä paskaa kattelemaan, ei se siitä kaunistu.

Miehelle oli tärkeää kaikki muu paitsi meidän suhde. Työ, harrastukset, juominen, you name it, kaikki meni minun tapaamiseni edelle, eikä noista muista asioista voinut joustaa piiruakaan. Minä joustin ja yritin antaa toiselle tilaa hengittää. Mutta jossain vaiheessa mullakin tuli raja vastaan. Ymmärsin etten ollut hänelle kuin kevyttä hauskanpitoa silloin tällöin.

Toisaalta turha surra eroa tai menetystä, jos ei koskaan oikeasti ollut mitäään mitä menettää.

No ei ollut mikään vakituinen asuinkummpani, mutta entinen heila kuitenkin:

Kun hurahti lopullisesti qanoniin ym täysin sekopäisiin TRUMP-antivaxer-RFK-rasismi-juttuihin. Ja tissutteli jatkuvasti, ei enää välittänyt omasta hyvinvoinnista koska pelastakaa lapset. 

Eli miesystävä jäi puoli vuotta sitten.  Kaksi vuotta sitten oli vielä aika normaali. Se ihminen, ihana poikamainen hieman hassu, johon tutustuin 5 vuotta sitten ei ole enää olemassa.

En ole koskaan nähnyt vastaavaa muutosta ihmisessä. Täysin aivopesty. Muutti myös ulkonäköään pahempaan suuntaan, alkoi käyttämään rumia vaatteita ja leikkaamaan tukkaa tavalla joka ei sopinut hänelle, ei koskaan enää sänkeä/partaa. Aina jännittynyt/stressaantunut/pelokas. Rentouti siis vain viinin avulla. 

En voinut enää olla missään tekemisissä, eikä häntä haitannut koska olihan hänellä dokukavereita sekä lapsiperheystäviä jotka tarvitsevat häntä tiedottamaan ja puolustamaan pahasta maailmasta.

Suhteen alussa jo teki selväksi, ettei halua lapsia - itse haluan. Olisi jo tässä vaiheessa kannattanut tajuta, ettei ole mitään järkeä jatkaa seurustelua, mutta rakastuneena ei selvästi tee parhaita mahdollisia päätöksiä :D 

Myöhemmin kuvioon tuli pettäminen ja mielestäni liiallinen alkoholin käyttö. Keskustella näistä kipupisteistä ei voinut, joten otin ja lähdin. 

Miesystäväni alkoi vähitellen kontrolloimaan ystävyyssuhteitani ja menojani. Aluksi viikonloppuja vietettiinkin miehen toiveesta pääsääntöisesti hänen ystäviensä kanssa, mutta pian huomasin, että ainoa ystäväpiirini olikin enää vain miehen kavereista koostuva porukka. Jos lähdin omia ystäviäni tapaamaan niin alkoi hirveä soittojen ja tekstiviestien tykitys, että missä olen, keitä siellä on ja kauanko vielä olen poissa.

En halunnut uskoa, että miesystäväni olisi narsistinen kauhu joista olin lukenut, mutta totuus alkoi vähitellen valjeta kun mies ei enää uskonut, että lähtiessäni töihin todella menin töihin. Työkaverini oli nähnyt jonkun "hiipparin" työpaikkamme nurkilla tarkkailemassa ovia ja ikkunoita. Kun menin katsomaan hiipparia niin kukas muu se olikaan kuin armas miesystäväni.

Sain kuulla olevani kaunis varsinkin jos saisin laihdutettua 5-10kg ja olin siis normaalipainoinen kun tämä kohtelias kehotus minulle esitettiin. Mies ei osallistunut ruoanlaittoon, siivoamiseen tai mihinkään kotityöhön vaikka molemmat kävimme töissä. En enää jaksanut elää tuomitsevan ja kyttäävän miehen kanssa vaan annoin vuoron seuraavalle uhrille.

Vierailija kirjoitti:

Mies 1. Tämä oli tasapainoisin ja paras suhteeni. Mutta kävi klassiset ja kyllästyin tylsyyteen. Ei riidelty muttei ollut intohimoakaan. Ei juuri tehty mitään yhdessä. 2 lasta.

Mies 2. Narsistinen sarjapettäjä. Rakastuin niin, että jalat meni alta koska sain mieheltä kaiken mitä puuttui ed suhteessa. Ihanaa ihailua ja rakkaudentunnustuksia. Parasta seksiä ikinä. Sitten draamaa, pettämistä ja törkeää kohtelua. On-off, josta lopulta pääsin irti.

Mies 3. Ihana empaattinen. Pehmeä ja herkkä. Luotettava. Hänen tunteensa kuolivat nopeasti alkuhuuman jälkeen. Sen jälkeen vain välinpitämättömyyttä. Ensimmäinen suhde, jossa olen kokenut puutetta seksistä. Iso pettymys.

Tässä hyvä esimerkki av-mamman elämänkulusta.

Ensimmäisessä pitkässä suhteessa normaali, kunnollinen peruspena. Nainen kyllästyy, kun sitä intohimoa ja kipinää ei löydy 20 vuoden ja 2 lapsen jälkeen. Nainen pettää toisen miehen kanssa. Mies on sika.

Toisessa suhteessa sitten "ihanan" miehen kanssa, joka paljastuu (tietenkin) narsisti-k*sipää-siaksi. Ei voi päästää irti, mutta ei sitten voi elääkään tämän kanssa. Mies on sika.

Kolmannessa suhteessa sitten elämän pehmittämä, mukava ja empaattinen mies, joka muuttuikin välinpitämättömäksi ja kylmäksi, ja kieltäytyi kerran seksistä. Mies on sika.

Työkaverillani on samanlainen parisuhdekierto taustalla. Eka mies oli tylsä, toinen mies narsisti-k*sipää, kolmas mies pelkkä lapatossu. Kaikki sikoja. 

Ja mikähän on se näitä miehiä yhdistävä tekijä?

Painostus seksiin, mies eli pilvilinnoissa kuvitellen että suostun kaikkeen mitä pyytää. Mies syytteli hraksi samalla nauraen että on kanssani vain seksin takia mutta kun ahdistuksemi kasvoi liian suureksi tajusin että ansaitsen parempaa.

Onko täysiikäisen kanssa seukkaamunen kielletty jos mies vanhempi??🤣🐸🥕🤡huomaa ettei ole juurikaan eletty.. Zs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 1. Tämä oli tasapainoisin ja paras suhteeni. Mutta kävi klassiset ja kyllästyin tylsyyteen. Ei riidelty muttei ollut intohimoakaan. Ei juuri tehty mitään yhdessä. 2 lasta.

Mies 2. Narsistinen sarjapettäjä. Rakastuin niin, että jalat meni alta koska sain mieheltä kaiken mitä puuttui ed suhteessa. Ihanaa ihailua ja rakkaudentunnustuksia. Parasta seksiä ikinä. Sitten draamaa, pettämistä ja törkeää kohtelua. On-off, josta lopulta pääsin irti.

Mies 3. Ihana empaattinen. Pehmeä ja herkkä. Luotettava. Hänen tunteensa kuolivat nopeasti alkuhuuman jälkeen. Sen jälkeen vain välinpitämättömyyttä. Ensimmäinen suhde, jossa olen kokenut puutetta seksistä. Iso pettymys.

Tässä hyvä esimerkki av-mamman elämänkulusta.

Ensimmäisessä pitkässä suhteessa normaali, kunnollinen peruspena. Nainen kyllästyy, kun sitä intohimoa ja kipinää ei löydy 20 vuoden ja 2 lapsen jälkeen. Nainen pettää toisen miehen kanssa. Mies on sika.

Toisessa suhteessa sitten "ihanan" miehen kanssa, joka paljastuu (tietenkin) narsisti-k*sipää-siaksi. Ei voi päästää irti, mutta ei sitten voi elääkään tämän kanssa. Mies on sika.

Kolmannessa suhteessa sitten elämän pehmittämä, mukava ja empaattinen mies, joka muuttuikin välinpitämättömäksi ja kylmäksi, ja kieltäytyi kerran seksistä. Mies on sika.

Työkaverillani on samanlainen parisuhdekierto taustalla. Eka mies oli tylsä, toinen mies narsisti-k*sipää, kolmas mies pelkkä lapatossu. Kaikki sikoja. 

Ja mikähän on se näitä miehiä yhdistävä tekijä?

Heh! Olisko tämän alkuperäisen kokemuksen jakaja kenties sellainen rusinat pullasta noukkiva feministi? Ollaan niin tasa-arvon kannattajaa kuin mahdollista siihen asti kunnes lasku tuodaan pöytään. Tätä se tietää kun miehen ja naisen roolit ja klassinen käytösmalli sekoitetaan. Kaikki hyötyivät siitä että miehet olivat miehiä, kantoivat vastuunsa ja olivat perheen pää. Naiset olivat naisellisia, huolehtivat perheessä eri asioista ja eivät jakaneet siideripäissään panojuttujaan kaikille.

Arvostuksen puute. 

Pornoaddikti

Mies oli patologinen valehtelija. Alkuun ihan pienet ja merkityksettömät jutut, sitten todella isoissakin jutuissa valehtelua. Ei muistanut enää valheitaan ja jäi toistuvasti kiinni. Kun jäi kiinni, käänsi asian niin päin, että minä olen omalla käytökselläni pakottanut hänet valehtelemaan. Lopussa selvisi, että monet asiat elämäänsä liittyen olivat täysin sepitettyjä. En oikein vieläkään tiedä varmaksi, mikä oli totta ja mikä ei.

Hän käyttäytyi muutenkin kuin 30-vuotias teini, odotti että muut palvelevat häntä, hyväksikäytti kaikkia ympärillään ja koki olevansa jotenkin tärkeämpi kuin muut. Jopa sanoi sen ääneen ja halveksui muita ihmisiä avoimesti. Huijasi myös työnantajaansa mitä ihmeellisemmissä asioissa ja yritti saada minut peittelemään jälkiään. Hän myös yritti tehdä yhden melko vakavan petoksen seurustelumme aikaan, mutta se ei onneksi onnistunut (väärentää erään asiakirjan). Onneksi jäi kiinni jo heti alkuvaiheessa ja olisin kyllä ilmiantanut hänet. Tämä oikeastaan olikin minulle se "viimeinen niitti", jolloin tajusin seurustelevani jonkin sortin psykopaatin kanssa ja laitoin välit poikki. Kaikissa tekemisissä paistoi muutenkin se, ettei hänellä ollut mitään normaalia moraalia tai omatuntoa. Nämä piirteet tulivat esille hiljakseen seurustelun myötä. Nykyään hävettää että katselin vuoden tätä sekoilua, koska toimi törkeästi myös muita kohtaan ja tietääkseni lähes kaikki tutut ovat laittaneet välit poikki kun todellinen luonne on tullut esille. Hän ilmeisesti vieläkään ei ole löytänyt vikaa itsestään, vaan on avoimesti tuonut esiin katkeruutta hänet "hylänneitä" ihmisiä kohtaan...

Mä laitan tähän molempien näkökulmat. 

Ensin miehen:

-Nainen ei osannut pukeutua, verkkareissa näytti juopon perseeltä.

-Nainen ei osannut istua, istui lysyssä ja näytti läskeineen ihan michelinukolta.

-Nainen ei osannut olla spontaani seksijutuissa, ei esim. poseerannut stringeissä ja jossain vaiheessa kieltäytyi jopa ottamasta paitaa pois.

-Naisella oli ällöttävä maha, josta hänelle huomauttelin, erityisesti seksissä. 

-Nainen oli mielenvikainen ja tyhmä.

-Nainen mietti pettämistä joka välissä, edes töihin ei voinut enää turvallisin mielin laskea. 

-Nainen syytti minua kaikesta, vaikken tehnyt yhtäkään virhettä. 

Ja sitten mun näkökulma:

-Menetin arvostukseni totaalisesti. Alun rakkaus muuttui halveksunnaksi. 

-Kyllästyin passiivisuuteen, en halunnut istua loppuikääni miehen vieressä sohvalla.

-Yritti saada muita naisia, siinä ilmeisesti kuitenkaan koskaan onnistumatta (?) 

-Pornoaddiktio ja sitä myötä vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys. 

-Keskenkasvuisuus. 

Miten niin erosin?

Mies oli tottunut siihen, että hänen vanhempansa kustantavat hänen elämänsä. Äitiysloman jälkeen halusin palata töihin, mistä mies suuttui. En halunnut elämää, jossa vain köllötellään kotona. Mies makaa varmasti edelleen sillä samalla sohvalla, johon hänet jätin, kun lähdin. Äitinsä varmasti maksaa laskut ja täyttää jääkaapin. Lastaan saisi nähdä, muttei energia riitä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli patologinen valehtelija. Alkuun ihan pienet ja merkityksettömät jutut, sitten todella isoissakin jutuissa valehtelua. Ei muistanut enää valheitaan ja jäi toistuvasti kiinni. Kun jäi kiinni, käänsi asian niin päin, että minä olen omalla käytökselläni pakottanut hänet valehtelemaan. Lopussa selvisi, että monet asiat elämäänsä liittyen olivat täysin sepitettyjä. En oikein vieläkään tiedä varmaksi, mikä oli totta ja mikä ei.

Hän käyttäytyi muutenkin kuin 30-vuotias teini, odotti että muut palvelevat häntä, hyväksikäytti kaikkia ympärillään ja koki olevansa jotenkin tärkeämpi kuin muut. Jopa sanoi sen ääneen ja halveksui muita ihmisiä avoimesti. Huijasi myös työnantajaansa mitä ihmeellisemmissä asioissa ja yritti saada minut peittelemään jälkiään. Hän myös yritti tehdä yhden melko vakavan petoksen seurustelumme aikaan, mutta se ei onneksi onnistunut (väärentää erään asiakirjan). Onneksi jäi kiinni jo heti alkuvaiheessa ja olisin kyllä ilmiantanut hänet. Tämä oikeastaan olikin minulle se "viimeinen niitti", jolloin tajusin seurustelevani jonkin sortin psykopaatin kanssa ja laitoin välit poikki. Kaikissa tekemisissä paistoi muutenkin se, ettei hänellä ollut mitään normaalia moraalia tai omatuntoa. Nämä piirteet tulivat esille hiljakseen seurustelun myötä. Nykyään hävettää että katselin vuoden tätä sekoilua, koska toimi törkeästi myös muita kohtaan ja tietääkseni lähes kaikki tutut ovat laittaneet välit poikki kun todellinen luonne on tullut esille. Hän ilmeisesti vieläkään ei ole löytänyt vikaa itsestään, vaan on avoimesti tuonut esiin katkeruutta hänet "hylänneitä" ihmisiä kohtaan...

Aika samoja piirteitä oli minunkin ex miehellä. Ei minkäänlaista omatuntoa saatikka kykyä ottaa vastuuta yhtään mistää, kaikki oli aina jonkun toisen syytä. Teki mm kännissä töitä ja työ siis sisälsi ajoneuvon kuljettamista. Kollega ilmiantoi miehen, mutta jotenkin mies tottakai onnistui selittämään asian työnantajalle ja mitään seuraamuksia ei tullut. Perseilyllään onnistui suututtamaan ties kuinka monta pitkäaikaista ystävää lopullisesti, jälkeenpäin sain eräältä yhteiseltä tutulta kuulla, että oli mm yrittänyt iskeä kavereiden naisia.