Älyttömin juoru mikä teistä on liikkunut?

Kuulemma mulla on skitsofrenia ainakin. Tämän laittoi liikkeelle eräs puolituttu sairastuttuani masennukseen työpaikkakiusaamisen vuoksi. Tämä juoru on ottanut jopa yllättävän hyvin tuulta alleen, eikö ihmiset yhtään käytä järkeään? Toimin alalla jolla skitsofreenikko ei kyllä pystyisi edes työskentelemään.

Maailmasta katoaisi saman tien paljon pahuutta jos ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan aina kun jostain ihmisestä esitetään jotain väitteitä.

Mä käyn kuulemma trollailemassa vauvalehden sivuilla.

Musta liikkui nuorempana juoru että panen kaikkien kanssa. Olin silloin vielä neitsyt.

Mitään en oo juoru ! Selevinpäin oon ollu.

Zinc

Katselen lapsia sillä silmällä. Eikö tuo jo niin vakava syytös että poliisille ilmoitus

Olen yksinäinen reppana. Arvaatkaa miten ihmiset sen jälkeen suhtautui.

Joskus ala-asteella liikkui juttua että olen värjännyt hiukset mustaksi ja parin kuukauden päästä olinkin jo kalju. Olin vaihranut koulua ja vanhan koulun oppilaat näitö tarinoita viljeli. Ihan oli oman väriset hiukset päässä 18-vuotiaaksi asti.

Olin jonkun aikaa poissa kotipaikkakunnaltani ja minusta oli alkanut kiertää huhu että olen kuollut. Jotkut uskoivat siihen huhuun edelleen kun palasin ja oli vähän yllättyneen näköisiä ilmeitä joillain. Suurin osa kuitenkin oli kuitannut tuon huhun aika äkkiä paskapuheeksi.

Minusta liikkui teininä huhu, että olin tappanut itseni. Tämä lähti siitä, kun en avannut facebookia pariin kuukauteen. Halusin vain olla rauhassa, koska olin kiusattu. Kun eräs kiusaaja näki minut kaupassa, hän piti kauhean metelin siitä että hainkin vain huomiota ja oli ilmeisen pettynyt siihen ettei juoru ollutkaan totta. En tosiaan halunnut huomiota, halusin viettää kesälomani rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Fiksut ei usko kaikkea mitä kuulee!

Eikä varsinkaan kerro asioita eteen päin, koska osaa harkita ja ajatella hiukan pidemmälle kuin muut. Myös käyttäen eri näkökulmia asioiden pohtimiseen.

Tälle peukku! Asia on just näin. Valitettavasti aika moni sortuu siihen, että uskoo ihan mitä vaan. Se on kyllä aika käsittämätöntä, että jotkut ei yhtään mieti mikä on totta ja mikä ei ja  mikä on kertojan motiivi.

Vierailija kirjoitti:

Kappas, myös minä olen saanut kuulla olevani lesbo, joka vie kaikkien miehet. Saman tietotoimiston mukaan olen lisäksi estoinen ja mahdollisesti neitsyt. Olen vähän miettinyt, että miten pystyn yhtäaikaisesti olemaan estynyt miestennielijälesbo mutta on elämä ihmeellinen ;-)

Meikämandoliinista samat setit...

Vierailija kirjoitti:

Maailmasta katoaisi saman tien paljon pahuutta jos ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan aina kun jostain ihmisestä esitetään jotain väitteitä.

Hyvin sanottu

Jotain niin kamalaa, ettei sensuuri suostu julkaisemaan sitä.

Kolmesti yritin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma mulla on skitsofrenia ainakin. Tämän laittoi liikkeelle eräs puolituttu sairastuttuani masennukseen työpaikkakiusaamisen vuoksi. Tämä juoru on ottanut jopa yllättävän hyvin tuulta alleen, eikö ihmiset yhtään käytä järkeään? Toimin alalla jolla skitsofreenikko ei kyllä pystyisi edes työskentelemään.

Kaikki suljetulla osastolla olleethan leimataan heti ihan sekoiksi, vaikka ovat ihan tavallisia ihmisiä hekin. Se on se stigma. Suljetulla masennuksen takia ollut voi toimia ihan missä tahansa ammatissa.

Kyläjuorut ovat usein järkeä vailla. Minusta liikkui vuosi sitten mökkipaikkakunnalla juoru, että olen raskaana. Ikää vaan oli tuolloin 52 v., enkä ollut lihonut tms.

Näiden alkuperä on aina tosi hämärä ja huhut liikkuu, vaikka olen tosi vähän tekemisissä kenenkään kanssa.

Pienen maalaiskylän iloja. Että olin kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välisenä kesänä saanut vauvan ja joutuisin jättämään

koulun kesken. Kasin keväällä sairastin kyllä paljon, ja lastenvaunuja työntelin aika usein kylillä kesän aikana, mutta lenkin jälkeen palautin kyllä vauvan naapuriin vanhemmilleen ja kuittasin siitä piikomisesta palkan.

Vierailija kirjoitti:

Olin yläasteikäisenä kuulemma ollut raskaana ja synnyttänyt kehitysvammaisen lapsen, jonka annoin pois. Lapsen isä oli kuulemma ollut 28. Lukiossa olin, kun tätä juoruttiin, ja voitte varmaan kuvitella, miten hurjia katseita sain. Ja siis vielä silloinkin neitsyt, en koskaan koskenut yhteenkään mieheen kättelyä ja sukulaisten halaamista lukuunottamatta. Enkä todellakaan ollut tuntenut ketään 28-vuotiasta miestä yläasteikäisenä. En vieläkään tiedä, kuka laittoi tuollaisen juorun liikkeelle ja miksi.

Minulla vähän samanlaista. Se alkoi niin, että olisin muka harrastanut seksiä kaikkien kanssa ja sen takia siis h'ora. Pidin kuulemma eniten peppuseksistä.Todellisuudessa olin ja olen edelleen neitsyt. En myöskään oikeastaan vastannut sitä ihmistä mistä muut puhuivat koska olin hyvin ujo ja oikeastaan aina kotona ja en käynyt missään. Myöhemmin kaikki muuttui niin, että jotkut alkoivat puhumaan, että olin raskaana. Olin silloin ehkä vähän pyöreä ja muutenkin vatsa ei aina niin timmi, mutta muuten koko juttu oli ihan valetta. Joku kertoi jopa nähneensä, että asuntooni kannettiin lasten sänkyä ja tämä todisti kaiken olevan totta. Sänky tuli tosin silloin eri tarkoitukseen kuin siihen, että olisin itse lapsia saanut. Myöhemmin, kun huomasivat ettei sitä lasta alkanut kuulumaan niin olinkin sitten tehnyt abortin ja muutin sen takia muualle kun peittelin tätä kaikkea. Joskus mietin, että elämä on ollut jo tähän mennessä kuin jostain elokuvasta ja vaikeaa jotenkin miettiä, että tämä kaikki on mennyt näin. Itse en todellakaan halua syyttää ketään ja jokainen saa olla sellainen kuin on. Itse en vaan vastaa yhtään sitä kuvaa minkä muut ovat luoneet. Se välillä ahdistaakin kuinka ihmiset lähtevät kaikkeen mukaan ja uskovat sen. 

En tiedä, onko älyttömin, mutta nuorena tyttönä menin uuteen paikkaa lähetiksi. Iso talo, jossa monta kerrosta ja useampi talo. Pomoja oli kaksi, joista toinen kävi sitten parina päivänä istuskelemassa siellä paikalla, johon minutkin oli laitettu.  Kysyin muilta, että käykö "nimi" usein täällä teidän luona? Yksi näistä pidempään olleista vakkareista oli mennyt kertomaan tuolle pomolle, että olin kysynyt käykö hän useinkin kyttäämässä. Juorusivat minun selän takana, että olin sanonut noin ja sain kuulla vain sitä kautta, että systerini, joka oli myös samassa paikassa töissä, tuli sanomaan minulle, että mitä sä noin sanot. Inhottavinta siinä oli se, että minulta ei koskaan kysytty, mitä oikeasti olin sanonut. En tosiaan ollut sanonut tai tarkoittanut mitään kyttäystä. En ikinä ole 30 vuoden aika unohtanut tuota ja aina varon, etten vaan sano mitään, minkä joku toinen saattaa käyttää hyväkseen.

Lol