Lue keskustelun säännöt.
Oletko jättänyt lupaavan suhteen toisen lasten vuoksi?
15.06.2020 |
Hankala tilanne. Olen rakastunut mieheen, jonka kanssa ollut yhdessä vuoden päivät. Emme asu yhdessä, mutta nyt koronakevään mies asui luonani. Nyt kun palaillaan normiarkeen, niin miehen lapsi palaa myös kuvioihin. Eli on joka toinen viikko isällään.
Typerää ja lapsellista, enkä varmasti kerää sympatiaa, mutta tuntuu tosi tympeältä. Rakastan miestä hirveästi ja haluisin hänen kanssaan elää, mutta en millään muotoa taivu uusperhe-elämään. Omat lapset jo omillaan.
Toisaalta, tuntuisi karmealta lopettaa suhde vain tämän vuoksi. Lapsi vasta 6v joten menee aikaa ennen kuin tilanne muuttuisi.
Oletko lopettanut lupaavan suhteen noin heppoisin perustein? Kaduttiko myöhemmin?
Kommentit (25)
6-vuotias on jo iso lapsi. Sen ikäisen kanssa voi keskustella, matkustella ja touhuta vaikka mitä. Lapsihan menee kohta kouluunkin. Jos itselläsi jo kerran on aikuisia lapsia, niin ymmärrät varmaan kuinka tärkeitä lapset vanhemmalle ovat. Ei siihen väliin voi tulla kukaan. Eli jos et hyväksy miehesi lasta, ei suhteenne voi toimia.
Eli mielestäni sinun pitää hyväksyä se, että miehesi lapsi on teillä kahden viikon välein. Toinen vaihtoehto on, että asutte eri osoitteissa isäviikkoina tai eroatte kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten pystyisin olemaan aina lapsiviikot itsekseni. Haluan olla tämän miehen kanssa loppuikäni, mutta tässä menisi 10 vuotta ennen kuin yhteenmuuttoa voisi harkita. Hajottaa. Ap
Epäviehättävää olla noin takertuva. Asukaa joka toinen viikko yhdessä.
Lapsi on isällään joka toinen viikko! Joka toinen viikonloppu olisi minulle ok, mutta tässä tapauksessa yhdessä asuminen tarkoittaisi että kärsin tavalla tai toisella 50% ajastani.
Lapsi on kaiken periksi saanut ja itsekäs. Puuttuu käytöstavat, jotka sitkeästi omilleni opetin. En ala kasvattamaan toisten lapsia.
Koronan vuoksi tilanne paheni koska olin miehen kanssa kahdestaan koko kevään melkein ja tunteet syvenivät hirmuisesti. Nyt tuntuu et koko elämä meni tavallaan pilalle.
Mutta joo jälkiviisaana voin todeta ettei olisi pitänyt aloittaa koko suhdetta. ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on isällään joka toinen viikko! Joka toinen viikonloppu olisi minulle ok, mutta tässä tapauksessa yhdessä asuminen tarkoittaisi että kärsin tavalla tai toisella 50% ajastani.
Lapsi on kaiken periksi saanut ja itsekäs. Puuttuu käytöstavat, jotka sitkeästi omilleni opetin. En ala kasvattamaan toisten lapsia.
Koronan vuoksi tilanne paheni koska olin miehen kanssa kahdestaan koko kevään melkein ja tunteet syvenivät hirmuisesti. Nyt tuntuu et koko elämä meni tavallaan pilalle.
Mutta joo jälkiviisaana voin todeta ettei olisi pitänyt aloittaa koko suhdetta. ap
Älä muuta yhteen. Eli pidä oma kotisi ja silloin kuin lapsi on isällään ja et jaksa, niin menet omaan kotiin. Miksi pitää muuttaa yhteen? Minulla on aviomies joka asuu lapsen kanssa kaksi viikkoa ja sitten kaksi viikkoa. Välillä olen sielä yötä kun lapsi on hänellä, ja välillä omassa kodissa. Ei ole mikään ongelma, tykkään lapsesta, mutta nautin myös kun olen omassa kodissa ja saa tehdä kaiken omalla tavalla.
Mikset sä miettinyt tätä asiaa jo tutustumisvaiheessa, kun sait kuulla lapsen olemassaolosta? Tottakai lapsi tulee mukana. Joko otat koko paketin tai et miestä ollenkaan. On mahdotonta olla parisuhteessa perheellisen kanssa, ilman että on tekemisissä hänen lastensa kanssa.
Minäkin seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi. Lapsi asuu hänen (nykyään meidän) luonaan pääsääntöisesti. Tiesin lapsesta jo heti alussa. Aluksi ajatus tuntui oudolta, mutta mies on todella hyvä kumppani ja lapsikin on ihana. Ollaan alusta asti tehty asioita yhdessä ja tullaan lapsen kanssa hyvin toimeen. Lisäksi lapsen kautta olen päässyt näkemään ihania vastuullisia isällisiä rakastavia piirteitä miehessä. Miehistä ei koskaan tiedä, ovatko he valmiita isäksi ja hyviä siinä. Lupaava kumppani voi muuttua lapsen syntyessä täysin toisenlaiseksi. Minä tiedän jo. Ei tarvitse arvuutella. Tässä on aviomiesmateriaalia.