Lue keskustelun säännöt.
Olen ihastunut varattuun naiseen mutta en mitenkään voi tehdä aloitetta. Miten voin osoittaa tunteeni epäsuorasti niin että hän ymmärtää?
15.06.2020 |
En ole niin idiootti, että menen suoraan kertomaan tunteistani. Mutta toki haluan selvittää, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia häneen. Miten tällainen asia tehdään selväksi ilman sanoja?
Kommentit (63)
Harva jättää puolisonsa toisen vuoksi ja vielä harvempi niistä ei tee samaa uudelleen. Sano suoraan jos pitää selväksi tehdä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva jättää puolisonsa toisen vuoksi ja vielä harvempi niistä ei tee samaa uudelleen. Sano suoraan jos pitää selväksi tehdä 👍
Olen myös suoraan sanomisen kannalla. Mutta kauhea tilanne myös sille varatulle muista se. Jos hänelläkin on tunteita niin kovasti asia rupeaa tämän jälkeen vaivaamaan. Haluatko että hänkin joutuu siihen tilanteeseen? Oletko varma että teidän on oltava pari, ettekö voi vain nauttia toistenne seurasta kun sellaisia hetkiä tulee? Jos nyt odotat vuoden.
Älä edes yritä.
Eräs työkaverini yritti viestittää sanattomasti minulle (varattu nainen), että on kiinnostunut. Aloin suorastaan pelkäämään hänen kohtaamisiaan. Työn puolesta ne olivat kuitenkin pakollisia.
Työpaikan pikkujoulussa (jossa en ollut paikalla) hän puhui työkavereille ikään kuin hänellä ja minulla olisi suhde. Sen kuultuani tein päätöksen, etten hae jatkoa määräaikaiselle työsuhteelleni. Se todella mielenkiintoinen työ oli muuttunut henkisesti niin raskaaksi tämän "lähentelijän" vuoksi, etten vaan voinut jatkaa.
Tarvitsen paremmat lähtötiedot, jotta voidaan antaa edes puolihyödylliset pokausvinkit. Kauan olette tunteneet? Missä yhteyksissä ja kuinka usein tapaatte toisianne? Millaiset välit teillä on nyt? Minkä ikäinen kohde on ja kuinka kauan hän on ollut kimpassa nykyisen puolisonsa kanssa? Onko lapsia? Mitkä ovat sinun tarkoitusperäsi? Onko jotain muuta tavanomaisesta poikkeavaa, jota pitäisi huomioida, jotta tämä provo ottaisi ilmaa alleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut täsmälleen samanlaisen aloituksen täältä ennenkin. Mutta kun te kerran olette tekemisissä - ja tokihan te olette, kun kerran tiedät olevasi häneen ihastunut - niin ensimmäinen askel on kysyä häntä seuraksi jonnekin. Tyyliin "X-paikassa menee ensi viikonloppuna x-asia (näyttely, elokuva, whatever) jota ajattelin mennä katsomaan. Oletko nähnyt sen? Et? Kiinnostaisiko sinua lähteä seuraksi."
Jos ette ole sellaisissa väleissä, että voisit käydä hänen kanssaan em. keskustelun, älä munaa itseäsi. Olet ihastunut pelkästään hänen ulkonäköönsä. Mahdollisesti myös vuorovaikutustaidoissasi on isoja puutteita.
Varmasti sinulle löytyy kiinnostava ihminen vapaiden joukosta. Älä tee mitään ja ennen kaikkea älä ruoki ihastusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitä joku soidintanssi. Varmaan tykkää. Tuu sit kertoo miten meni
Tunteista voi kyllä aikuiset ihmiset keskustella, varatutkin. Vaikka se ei todennäköisesti johtaisi mihinkään, niin se voi olla hyvä kokemus teille molemmille. Siihen kannattaa pyrkiä.
Jos hänellä menee suhteessaan hyvin, et saa aikaan mitään vahinkoa. Jos hän ei tunne samoin, pääset itse eteenpäin nopeammin. Jos hän tuntee samoin, voitte päätyä ystäviksi ja saatte iloa esim. katseista, joita toisillenne suotte. Se tosin voi olla sinulle kuluttavaakin. Kuitenkin uskoisin, että sinua helpottaa, kun saat kerrotuksi.
Jos hänen suhteensa on riekaleina, saatat olla se pieni sysäys, millä hän saa elämänsä muutettua, tulipa teistä pari tai ei. Saattaa käydä niinkin, ettet itse sitten haluakaan enempää. Sekin on ok. Älä kuitenkaan liioittele tunteitasi tai toiveitasi hänelle. Älä esitä mitään odotuksia äläkä loukkaannu, jos hän ei tunne samoin.
Tietysti ennen kuin paljastat tunteesi, kannattaa vähän arvioida tai vaivihkaa tunnustella rivien välistä. Jos hän suhtautuu sinuun myönteisesti (eikä ole asiakaspalveluasemassa sinuun), niin mieti jokin aloitus, miten voit kysyä häneltä, voisitteko tai haluaisiko hän jutella kanssasi rauhassa. Tai kirjoita kirje ja anna se hänelle, kun olette kahden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteista voi kyllä aikuiset ihmiset keskustella, varatutkin. Vaikka se ei todennäköisesti johtaisi mihinkään, niin se voi olla hyvä kokemus teille molemmille. Siihen kannattaa pyrkiä.
Jos hänellä menee suhteessaan hyvin, et saa aikaan mitään vahinkoa. Jos hän ei tunne samoin, pääset itse eteenpäin nopeammin. Jos hän tuntee samoin, voitte päätyä ystäviksi ja saatte iloa esim. katseista, joita toisillenne suotte. Se tosin voi olla sinulle kuluttavaakin. Kuitenkin uskoisin, että sinua helpottaa, kun saat kerrotuksi.
Jos hänen suhteensa on riekaleina, saatat olla se pieni sysäys, millä hän saa elämänsä muutettua, tulipa teistä pari tai ei. Saattaa käydä niinkin, ettet itse sitten haluakaan enempää. Sekin on ok. Älä kuitenkaan liioittele tunteitasi tai toiveitasi hänelle. Älä esitä mitään odotuksia äläkä loukkaannu, jos hän ei tunne samoin.
Tietysti ennen kuin paljastat tunteesi, kannattaa vähän arvioida tai vaivihkaa tunnustella rivien välistä. Jos hän suhtautuu sinuun myönteisesti (eikä ole asiakaspalveluasemassa sinuun), niin mieti jokin aloitus, miten voit kysyä häneltä, voisitteko tai haluaisiko hän jutella kanssasi rauhassa. Tai kirjoita kirje ja anna se hänelle, kun olette kahden kesken.
Huh. Tuo olisi kyllä jäätävä tilanne. Jos aikuinen ihminen ei pystyisi ihan luontevasti jutellen kertomaan ihastuksestaan minuun vaan antaisi kirjeen, niin en tiedä nauraisinko vai pelkäisinkö. Pitäisin kyllä omituisena. Ei kirjettä, ei ikinä kirjettä, se on friikkiä!
Vierailija kirjoitti:
Älä edes yritä.
Eräs työkaverini yritti viestittää sanattomasti minulle (varattu nainen), että on kiinnostunut. Aloin suorastaan pelkäämään hänen kohtaamisiaan. Työn puolesta ne olivat kuitenkin pakollisia.
Työpaikan pikkujoulussa (jossa en ollut paikalla) hän puhui työkavereille ikään kuin hänellä ja minulla olisi suhde. Sen kuultuani tein päätöksen, etten hae jatkoa määräaikaiselle työsuhteelleni. Se todella mielenkiintoinen työ oli muuttunut henkisesti niin raskaaksi tämän "lähentelijän" vuoksi, etten vaan voinut jatkaa.
Tämä on juuri riskinä siinä, jos rupeaa vihjailemaan, eikä puhu suoraan. Tässäkin jos tyyppi olisi suoraan ja avoimesti keskustellut aiheesta, kohde olisi voinut sanoa, miten asiat on. Sen jälkeen olisivat voineet sopia olevansa vaikkapa ystäviä ja halata päälle. Tai sitten vain työtovereita, jos jompaakumpaa ei ystävyys kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteista voi kyllä aikuiset ihmiset keskustella, varatutkin. Vaikka se ei todennäköisesti johtaisi mihinkään, niin se voi olla hyvä kokemus teille molemmille. Siihen kannattaa pyrkiä.
Jos hänellä menee suhteessaan hyvin, et saa aikaan mitään vahinkoa. Jos hän ei tunne samoin, pääset itse eteenpäin nopeammin. Jos hän tuntee samoin, voitte päätyä ystäviksi ja saatte iloa esim. katseista, joita toisillenne suotte. Se tosin voi olla sinulle kuluttavaakin. Kuitenkin uskoisin, että sinua helpottaa, kun saat kerrotuksi.
Jos hänen suhteensa on riekaleina, saatat olla se pieni sysäys, millä hän saa elämänsä muutettua, tulipa teistä pari tai ei. Saattaa käydä niinkin, ettet itse sitten haluakaan enempää. Sekin on ok. Älä kuitenkaan liioittele tunteitasi tai toiveitasi hänelle. Älä esitä mitään odotuksia äläkä loukkaannu, jos hän ei tunne samoin.
Tietysti ennen kuin paljastat tunteesi, kannattaa vähän arvioida tai vaivihkaa tunnustella rivien välistä. Jos hän suhtautuu sinuun myönteisesti (eikä ole asiakaspalveluasemassa sinuun), niin mieti jokin aloitus, miten voit kysyä häneltä, voisitteko tai haluaisiko hän jutella kanssasi rauhassa. Tai kirjoita kirje ja anna se hänelle, kun olette kahden kesken.
Huh. Tuo olisi kyllä jäätävä tilanne. Jos aikuinen ihminen ei pystyisi ihan luontevasti jutellen kertomaan ihastuksestaan minuun vaan antaisi kirjeen, niin en tiedä nauraisinko vai pelkäisinkö. Pitäisin kyllä omituisena. Ei kirjettä, ei ikinä kirjettä, se on friikkiä!
Tuo on minusta aika ahdasmielinen asenne. Tavallaan olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei kannata kirjoittaa kirjettä. Eikä lähettää viestiä. Voi nimittäin olla, ettei vastaanottaja vastaa siihen eikä sano mitään, ja sitten tilanne on kiusallinen ja vähän epäselväkin.
Vierailija kirjoitti:
Tunteista voi kyllä aikuiset ihmiset keskustella, varatutkin. Vaikka se ei todennäköisesti johtaisi mihinkään, niin se voi olla hyvä kokemus teille molemmille. Siihen kannattaa pyrkiä.
Jos hänellä menee suhteessaan hyvin, et saa aikaan mitään vahinkoa. Jos hän ei tunne samoin, pääset itse eteenpäin nopeammin. Jos hän tuntee samoin, voitte päätyä ystäviksi ja saatte iloa esim. katseista, joita toisillenne suotte. Se tosin voi olla sinulle kuluttavaakin. Kuitenkin uskoisin, että sinua helpottaa, kun saat kerrotuksi.
Jos hänen suhteensa on riekaleina, saatat olla se pieni sysäys, millä hän saa elämänsä muutettua, tulipa teistä pari tai ei. Saattaa käydä niinkin, ettet itse sitten haluakaan enempää. Sekin on ok. Älä kuitenkaan liioittele tunteitasi tai toiveitasi hänelle. Älä esitä mitään odotuksia äläkä loukkaannu, jos hän ei tunne samoin.
Tietysti ennen kuin paljastat tunteesi, kannattaa vähän arvioida tai vaivihkaa tunnustella rivien välistä. Jos hän suhtautuu sinuun myönteisesti (eikä ole asiakaspalveluasemassa sinuun), niin mieti jokin aloitus, miten voit kysyä häneltä, voisitteko tai haluaisiko hän jutella kanssasi rauhassa. Tai kirjoita kirje ja anna se hänelle, kun olette kahden kesken.
Ap sanoi jo, ettei voi tehdä aloitetta. Varmaan tosi turhauttavaa lukea sellaisia vastauksia, joissa sanotaan, että kerro nyt kuitenkin tunteistasi suoraan tai kirjoita kirje.
Mitäs sitten, jos se nainen näyttää kirjeen jollekin?
Minulle on suoraan kertonut muutama ystävämies ihastumisestaan. Olen kertonut että olen imarreltu, mutta ihanassa ja rakastavassa suhteessa. Ystävyyttemme on joko hiipunut tai voimistunut.
Vihjaile.
Lähetä viestiä ja kysy miten viikonloppu meni. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä edes yritä.
Eräs työkaverini yritti viestittää sanattomasti minulle (varattu nainen), että on kiinnostunut. Aloin suorastaan pelkäämään hänen kohtaamisiaan. Työn puolesta ne olivat kuitenkin pakollisia.
Työpaikan pikkujoulussa (jossa en ollut paikalla) hän puhui työkavereille ikään kuin hänellä ja minulla olisi suhde. Sen kuultuani tein päätöksen, etten hae jatkoa määräaikaiselle työsuhteelleni. Se todella mielenkiintoinen työ oli muuttunut henkisesti niin raskaaksi tämän "lähentelijän" vuoksi, etten vaan voinut jatkaa.
Tämä on juuri riskinä siinä, jos rupeaa vihjailemaan, eikä puhu suoraan. Tässäkin jos tyyppi olisi suoraan ja avoimesti keskustellut aiheesta, kohde olisi voinut sanoa, miten asiat on. Sen jälkeen olisivat voineet sopia olevansa vaikkapa ystäviä ja halata päälle. Tai sitten vain työtovereita, jos jompaakumpaa ei ystävyys kiinnosta.
Suoraan puhumisessa on aivan sama riski, mikäli toinen osapuoli ei haluakaan käydä sitä keskustelua ja sanoa, miten asia on.
Mulla itsellä oli kilpakosija jonka kanssa en siis virallisesti seurustellut, kun mies iski silmänsä muhun.
Se tuijotti kun luuli etten huomaa. Laittoi töiden jälkeen heti viestiä perään, oli kiinnostunut. Lisäs facessa kaveriksi ja poisti sen :D pysytteli lähettyvillä ja keksi tikusta asiaa, koitti selvästi naurattaa. Jos puhui porukassa niin vilkuili koko ajan kuitenkin mua minkälaisen reaktion saa. Ilmestyi kosketusetäisyydelle, esim tupakalla istui ihan viereen. Jos kysyin apua niin tuli melkein iholle kiinni. Hymyili kulmiensa alta. Höpisi ihan mitä sattuu. Sit aina yhtäkkiä tuntui loukkaantuvan jostain mutta kovasti koitti olla näyttämättä sitä. Vähän niinkuin sanotaan että rakkaudesta se hevonenkin potkii, oli juuri sellaista. Mulla ei ollut hajuakaan mitä se yrittää, seurasin vaan ihmeissäni tätä soidintanssia, kunnes.
Itse oon ton tanssin kannalla.
Unohda