Ikävä käänne: yhä useampi jää pois töistä työkyvyttömyyden takia, eikä enää voi syyttää aktiivimallia
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006539411.html
"Työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen näyttää jälleen yleistyvän. Vielä viime vuonna syyksi epäiltiin aktiivimallia, mutta suunta on jatkunut tänäkin vuonna."
"Mistä syistä entistä useammat suomalaiset sitten hakeutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle?
Vanhemmissa ikäryhmissä, joihin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen voimakkaimmin painottuu, syynä ovat useimmiten somaattiset sairaudet, kuten verenpainetauti tai tuki- ja liikuntaelinsairaudet.
Somaattiset sairaudet selittävät kuitenkin vain 21 prosenttia siitä kasvusta, joka vuonna 2018 tapahtui työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrässä. Huomattavasti suurempi merkitys oli mielenterveyden häiriöillä: lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lisääntymisestä vuonna 2018 johtui mielenterveyssyistä.
Eläketurvakeskuksen raportissa todetaankin, että ”mielenterveyspuolella näyttäisi tapahtuneen aito käänne huonompaan suuntaan”. Tästä kielii muun muassa se, että työssäkäyvien suomalaisten lisääntynyt siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle johtui vuosina 2018 ja 2019 yksinomaan mielenterveysongelmista."
Kommentit (11)
Liikaa vaatimuksia ja liian vähän työntekijöitä voisi olla yksi syy, ja siihen kiusaamiset päälle työpaikoilla. Eihän sellaista mielenterveys kestä loputtomiin, jos joutuu äärirajoilla työskentelemään. Monilla myös niin pieni palkka, että ilman tukia sillä ei edes elä.
Töiden tekeminen ei Suomessa kannata.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaatimuksia ja liian vähän työntekijöitä voisi olla yksi syy, ja siihen kiusaamiset päälle työpaikoilla. Eihän sellaista mielenterveys kestä loputtomiin, jos joutuu äärirajoilla työskentelemään. Monilla myös niin pieni palkka, että ilman tukia sillä ei edes elä.
Ennemminkin sanoisin, että tästä yhteiskunnasta puuttuu resilienssiä, eli sitkeyttä, sisua, mukautuvuutta ja olemassa oleviin oloihin tyytymistä.
"Äärirajoilla" työskenteleminen on ollut normi käytännössä koko Suomen historian ajan. Ainoastaan joskus 80-luvun lihavimpina täystyöllisyyden vuosina on saatu nauttia laiskanpulskeasta hidastahtisuudesta töissä.
Sitä ennen täällä on täytynyt raataa kuin heikkopäinen. Kiusaaminen on työpaikoilla ollut avointa, samoin seksuaalinen ahdistelu. Töissä on tehty pidemmät päivät, lauantai oli työpäivä 60-luvun lopulle asti. Kotityöt veivät aivan kaiken ylimääräisen ajan. Ihmiset raatoivat raskaissa töissä niin kauan, kunnes olivat fyysisesti invalideja - huomattava osa eläkeläisistä oli särkenyt selkänsä työssä niin pahasti, että kulkivat kaksin kerroin jne. Myös henkistä kuormitusta on ollut työpaikoilla aina.
Ehkäpä korona-ajan poikkeusolot toisivat suomalaisille takaisin edes rahtusen resilienssiä, kykyä kestää vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaatimuksia ja liian vähän työntekijöitä voisi olla yksi syy, ja siihen kiusaamiset päälle työpaikoilla. Eihän sellaista mielenterveys kestä loputtomiin, jos joutuu äärirajoilla työskentelemään. Monilla myös niin pieni palkka, että ilman tukia sillä ei edes elä.
Ennemminkin sanoisin, että tästä yhteiskunnasta puuttuu resilienssiä, eli sitkeyttä, sisua, mukautuvuutta ja olemassa oleviin oloihin tyytymistä.
"Äärirajoilla" työskenteleminen on ollut normi käytännössä koko Suomen historian ajan. Ainoastaan joskus 80-luvun lihavimpina täystyöllisyyden vuosina on saatu nauttia laiskanpulskeasta hidastahtisuudesta töissä.
Sitä ennen täällä on täytynyt raataa kuin heikkopäinen. Kiusaaminen on työpaikoilla ollut avointa, samoin seksuaalinen ahdistelu. Töissä on tehty pidemmät päivät, lauantai oli työpäivä 60-luvun lopulle asti. Kotityöt veivät aivan kaiken ylimääräisen ajan. Ihmiset raatoivat raskaissa töissä niin kauan, kunnes olivat fyysisesti invalideja - huomattava osa eläkeläisistä oli särkenyt selkänsä työssä niin pahasti, että kulkivat kaksin kerroin jne. Myös henkistä kuormitusta on ollut työpaikoilla aina.
Ehkäpä korona-ajan poikkeusolot toisivat suomalaisille takaisin edes rahtusen resilienssiä, kykyä kestää vaikeuksia.
Oli etuoikeus saada syntyä 1940-1950-1960-luvun idylliin jossa miehet teki maametsätöitä ja olivat terveitä lihaksikkaita miehiä samoin naiset eivät olleet someaddikteja vaan kauniita kotirouvia.
Valitettavasti eräät asiat johtivat siihen että ihmiskunta ja erityisesti sen rahajärjestelmästä päättävät tahot loivat täysin sairaan systeemin jossa bisnes tuottaa krääsää muovia kemikaalijätettä hormonihäiriköitä ympäristömyrkkyjä pölyttäjät hävittäviä peittausaineita ja addiktoivaa teknologiaa joka tekee ihmisistä ja taloudesta eläviä kuolleita.
Ei ole enää arvoja joiden puolesta taistella. Se suuri ikäluokka sai kaiken koska toinen maailmansota antoi sen heille. Oli jotain josta jälleenrakentaa. Ja oli arvoja jota puolustaa. Apteekistakin sai silloin kunnon kamaa ja ihmisillä oli resilenssiä koska oli syytä puolustaa sitä idylliä.
Nyt kaikki palvoo mammonaa ja lähes kaikilta on iso kuva hukassa. Maailma hukkuu saasteisiin ja someaddikteihin. Vaikka mikä pandemia riehuisi niin somessa ollaan lukemassa propagandaa mennään mielenosoituksiin ja ketään ei kiinnosta. Ei nykyajan ihmisillä ole mitään menetettävää eikä mitään arvoja joita puolustaa koska eräiden jumala on raha eli
a n t i k r i s t u s.
Se hieno KansallisValtioiden korkean verotuksen Reilu idylli joka toisen maailmansodan jälkeen Syystäkin 20 vuoden ajaksi luotiin ja jolla Kuuhunkin päästiin ja josta vielä hyvinvoinnin rippeet jäljellä on nyt äärimmäisen katkeran vihan ja hyökkäyksen kohteena.
Teknologian luulisi parantavan elämänlaatua mutta toisin käy jos pelkkä ahneus määrää. Miksei niitä ultra-ahneita hävitetä maan päältä ?
Luulisi että milli riittää, ei, tarvitaankin miljardeja eikä sekään riitä, pitää saada totaalinen maailmanvalta jne...
No en mä ainakaan aktiivimallin vuoksi kuntoutustukea hakenut vaan ihan sen vuoksi että olen työkyvytön (ainakin tällä hetkellä). Eli ei se aktiivimallin vaikuttanut omaan tilanteeseen yhtään mitenkään. Ja ihan fyysisestä syystä olen työkyvytön mutta toki aiemmin aina töitä tehneenä tämä tilanne on aiheuttanut myös masennusoireita.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaatimuksia ja liian vähän työntekijöitä voisi olla yksi syy, ja siihen kiusaamiset päälle työpaikoilla. Eihän sellaista mielenterveys kestä loputtomiin, jos joutuu äärirajoilla työskentelemään. Monilla myös niin pieni palkka, että ilman tukia sillä ei edes elä.
Muissa maissa on huomattavasti heikommat työolosuhteet mitä tulee paineeseen, vaatimuksiin ja työturvaan. Kiusaaminen lienee ihan globaali ongelma myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaatimuksia ja liian vähän työntekijöitä voisi olla yksi syy, ja siihen kiusaamiset päälle työpaikoilla. Eihän sellaista mielenterveys kestä loputtomiin, jos joutuu äärirajoilla työskentelemään. Monilla myös niin pieni palkka, että ilman tukia sillä ei edes elä.
Ennemminkin sanoisin, että tästä yhteiskunnasta puuttuu resilienssiä, eli sitkeyttä, sisua, mukautuvuutta ja olemassa oleviin oloihin tyytymistä.
"Äärirajoilla" työskenteleminen on ollut normi käytännössä koko Suomen historian ajan. Ainoastaan joskus 80-luvun lihavimpina täystyöllisyyden vuosina on saatu nauttia laiskanpulskeasta hidastahtisuudesta töissä.
Sitä ennen täällä on täytynyt raataa kuin heikkopäinen. Kiusaaminen on työpaikoilla ollut avointa, samoin seksuaalinen ahdistelu. Töissä on tehty pidemmät päivät, lauantai oli työpäivä 60-luvun lopulle asti. Kotityöt veivät aivan kaiken ylimääräisen ajan. Ihmiset raatoivat raskaissa töissä niin kauan, kunnes olivat fyysisesti invalideja - huomattava osa eläkeläisistä oli särkenyt selkänsä työssä niin pahasti, että kulkivat kaksin kerroin jne. Myös henkistä kuormitusta on ollut työpaikoilla aina.
Ehkäpä korona-ajan poikkeusolot toisivat suomalaisille takaisin edes rahtusen resilienssiä, kykyä kestää vaikeuksia.
Oli etuoikeus saada syntyä 1940-1950-1960-luvun idylliin jossa miehet teki maametsätöitä ja olivat terveitä lihaksikkaita miehiä samoin naiset eivät olleet someaddikteja vaan kauniita kotirouvia.
Valitettavasti eräät asiat johtivat siihen että ihmiskunta ja erityisesti sen rahajärjestelmästä päättävät tahot loivat täysin sairaan systeemin jossa bisnes tuottaa krääsää muovia kemikaalijätettä hormonihäiriköitä ympäristömyrkkyjä pölyttäjät hävittäviä peittausaineita ja addiktoivaa teknologiaa joka tekee ihmisistä ja taloudesta eläviä kuolleita.
Ei ole enää arvoja joiden puolesta taistella. Se suuri ikäluokka sai kaiken koska toinen maailmansota antoi sen heille. Oli jotain josta jälleenrakentaa. Ja oli arvoja jota puolustaa. Apteekistakin sai silloin kunnon kamaa ja ihmisillä oli resilenssiä koska oli syytä puolustaa sitä idylliä.
Nyt kaikki palvoo mammonaa ja lähes kaikilta on iso kuva hukassa. Maailma hukkuu saasteisiin ja someaddikteihin. Vaikka mikä pandemia riehuisi niin somessa ollaan lukemassa propagandaa mennään mielenosoituksiin ja ketään ei kiinnosta. Ei nykyajan ihmisillä ole mitään menetettävää eikä mitään arvoja joita puolustaa koska eräiden jumala on raha eli
a n t i k r i s t u s.Se hieno KansallisValtioiden korkean verotuksen Reilu idylli joka toisen maailmansodan jälkeen Syystäkin 20 vuoden ajaksi luotiin ja jolla Kuuhunkin päästiin ja josta vielä hyvinvoinnin rippeet jäljellä on nyt äärimmäisen katkeran vihan ja hyökkäyksen kohteena.
Teknologian luulisi parantavan elämänlaatua mutta toisin käy jos pelkkä ahneus määrää. Miksei niitä ultra-ahneita hävitetä maan päältä ?
Luulisi että milli riittää, ei, tarvitaankin miljardeja eikä sekään riitä, pitää saada totaalinen maailmanvalta jne...
Voit muuttaa Venäjälle. Siellä on edelleen tuollainen meno, mutta siellä sitten pitääkin oikeasti tehdä töitä ja olla pitkiäkin päiviä töiden äärellä. Kotona odottava rouva haluaa saada päivittäisen kukkapuskansa. Merkkipäiviä varten joudut pistämään rahaa sivuun pitääksesi vaimon tyytyväisenä nimittäin anopille täytyy kanssa aina viedä joku lahja.
Tämä on muuten ihan katastrofaalinen kriisi Suomessa. Toivottavasti saadaan korjauskäännös tehtyä yhteiskunnan tasolla mahd. pian.
Nuoret ovat löytäneet keinon huijata itselleen työkyvyttömyyseläkkeen mielenterveyssyistä.
Olipa asenteellinen artikkeli. Aktiivisuusmalli kasvatti aiheettomien vailla mitään perusteita olevien eläkehakemusten määrää, mutta ainuttakaan eläkettä ei niiden perusteella myönnetty.
Loogista. Ensin 20 vuotta työttärin asiakkaana töitä pakoillen ja sitten huomataan, että eläke ratkaiseen sen, että yhteiskunta yrittää saada töihin. Pieni masennus ja elämänhallinnanpuute, sillä pääse eläkkeelle, jos ei ole työuraa takana.