Masennus söi parhaat nuoruusvuodet. Nyt 28v harmittaa, että moni unelma jäi saavuttamatta masennuksen takia.

Kuka käskee asettumaan aloilleen? Minä lähdin kolmekymppisenä ulkomaille opiskelemaan, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löydin vaimon. Nyt olen jo viisikymppinen, eikä ikä estä minua tekemästä mitään sellaista, mitä tein nuorena.

Eihän noi vuodet välttämättä ole niitä parhaita, itse just olin epävarmoin tuolloin ja nyt vasta 29v ja alkanut löytää itseäni ja tapahtunut kivoja asioita elämässä vaikka itsellä ollut myös masennusta. 

Et ole ainut. Nuoria masentuneita on koko ajan enemmän. Miksiköhän????

Mäkin hankin ammatin 33 v ja aloin elää. Tee sinäkin niin.

Kaikkea ei voi elämässä saada. Leukaa rintaan vaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kerron sulle mindblowing-faktan:

Oot edelleen nuori

Olet nuori. Kun olet 65v alat olla jo vähän vanhus :3

Miksei masennus ollut enne vanhaan niin yleistä? Masennuslääkkeet ovat laillistettua huumekauppaa, joten pysy jatkossa niistä erossa. Sinä selviät ja onnistut!

Ei elämä vielä ole ohi! Ei vielä tarvitse asettua mihinkään jollei tahdo. Vielä voit nähdä ja kokea, mennä ja tulla niin kuin tahdot! Mitä muka on jäänyt saavuttamatta mitä et enää voi saavuttaa? Vielä voit lähteä opiskelemaan sitä unelmien ammattia, voit matkustaa, käydä bilettämässä ja festareilla. Voit aivan hyvin tehdä nyt samoja asioita mitä moni muu teki 10 vuotta sitten.

Plus kolmeakymppiä lähestyvät monet ajattelevat että meni nuoruus hukkaan baareissa jne, olisi voinut tehdä jotain paljon järkevämpääkin. Tee nyt ihan mitä lystäät ilman paineita perheen perustamisesta jne.

Olet vielä nuori! Mä heräsin tuohon ajatukseen nyt ja olen 42 vuotias :(

Hei, sinähän olet vielä nuori. Voit tehdä ihan mitä haluat, aikaa on. Voit opiskella haluamallesi alalle. Voit lähteä reissuun. Voit etsiä kumppanin ja perustaa perheen.

Mieti nyt, mitä haluat ja ala elää sen mukaan. Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole, sinulla on tämä hetki. Tulevaisuuttasi ei määritä se, mitä on ollut vaan se, mitä teet tänään. Yksi askel kerrallaan.

Vuosia sitten luin artikkelin naisesta, joka halusi 50v täytettyään elämäänsä jotain ihan muuta. Hän alkoi sotavalokuvaajaksi. Ja menestyi uralla hyvin. Koskaan ei ole myöhäistä alkaa elää omaa unelmaansa.

Älä lannistu. Alat olla vasta nainen. Lupaan, että elämä vielä hymyilee. Aikuisen naisen elämä on ihanaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Olet vielä nuori! Mä heräsin tuohon ajatukseen nyt ja olen 42 vuotias :(

ja sullakin on kaikki vielä mahdollista.

Hops ja hommiin - millaista elämää haluat elää? Makaamalla se ei tule

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Nuoria masentuneita on koko ajan enemmän. Miksiköhän????

Koska mikään ei riitä noille lumihiutaleille.

Ennen 0,33 litran jaffa oli kova juttu, nyt se pitäisi olla itse kasvatuista appelsiineista jotta sillä olis mitään some-arvoa.

Eikö ole upeaa että paranit noin nuorena masennuksesta ja ehdit vielä elää nuoruuttakin? Jotkut ei parane koskaan, jotkut riistävät hengen ennenaikaisesti itseltään masennuksen vuoksi.. Mielestäni tilanteesi kuulostaa hyvältä ja mahdollisuuksientäyteiseltä

Tiedän tunteen :'(

M39

Harmittaa, vai masentaa?

anna sen mustan tunteen vyöryä takaisin!

Sulle on melkein koko maailma auki. Ainut este on sun oma mieles.

Vierailija kirjoitti:

Älä lannistu. Alat olla vasta nainen. Lupaan, että elämä vielä hymyilee. Aikuisen naisen elämä on ihanaa. :)

Entä jos ei hymyile