75-vuotias äitini haluaisi olla nuorempi. Mitä tähän voi sanoa?

Sano vaikka, että okei. 

Ahne äiti. Ensin syö kakun ja sitten haikailee, että miksi se on jo syöty. Hänhän on onnekas, kun ylipäänsä on saanut elää monen ikäisenä.

"Ihminen on niin vanha kuin tuntee olevansa."

Sano että alkaa treenata niin nuortuu

a) sano, etta ymmarrat, etta ikaantyminen ottaa koville

b) jokaisella on taalla oma aikansa olla lapsi, nuori, aikuinen, ikaantynyt

c) yrittaa olla kiitollinen ajastaan ja tekisi edelleen asioita, jotka tuottavat iloa vaikka ei nuori ole

d) sano, etta on edelleen tarkea ja se ainoa oikea aiti vaikka ikaa jo onkin (monesti ikaantyneet tuntevat olonsa tarpeettomaksi)

Sano "niin". Tuon kummempaa tuohon ei tarvitse kommentoida.

Sano, että pitää yrittää nauttia kulloisestakin iästä, ettei tarvitse jälkikäteen harmitella, miten hyvin asiat olivat, vaikkei silloin osannut arvostaa. Vähän kuin vanhoja valokuvia katsellessa...

Miksi mitään pitäisi sanoa? Mitä enemmän ikää, sitä useammin toivoo välillä että olisi nuorempi. Välillä sitä taas on ihan tyytyväinen juuri kyseiseen ikään ei sitä vaihtaisi vaikka voisi. Ihan normaalia, sanoisin.

Kukapa meistä ei. Huolettomin ikä loppuu siinä vaiheessa kun on valmistunut opiskeluista. Sen jälkeen on enemmän vastuuta ylipäänsä kaikesta, perheestä, työstä jne,  ja kovaa kiirettä. Sen jälkeen alkaa tulla kremppoja.

Vierailija kirjoitti:

Ahne äiti. Ensin syö kakun ja sitten haikailee, että miksi se on jo syöty. Hänhän on onnekas, kun ylipäänsä on saanut elää monen ikäisenä.

No harvapa sitä pystyy valitsemaan, missä tahdissa sitä kakkuaan haluaa syödä. Se kakku on pakko syödä silloin kun se sinulle syötetään, ei sitä saa säästettyä. 

Nuorekkaamman ja terveemmän kehon saa ainakin kuntoilemalla. Enkä nyt tarkoita mitään leppoisaa rintauintia kerran viikossa vaan lenkkeilyä ja lihaskuntotreeniä painoilla.

Vierailija kirjoitti:

a) sano, etta ymmarrat, etta ikaantyminen ottaa koville

b) jokaisella on taalla oma aikansa olla lapsi, nuori, aikuinen, ikaantynyt

c) yrittaa olla kiitollinen ajastaan ja tekisi edelleen asioita, jotka tuottavat iloa vaikka ei nuori ole

d) sano, etta on edelleen tarkea ja se ainoa oikea aiti vaikka ikaa jo onkin (monesti ikaantyneet tuntevat olonsa tarpeettomaksi)

Hah hah! Ala sitten vasta viisastella, kun olet itse vanha!

Huutonaura sille, että taitaa lähestyvä kuolo pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukapa meistä ei. Huolettomin ikä loppuu siinä vaiheessa kun on valmistunut opiskeluista. Sen jälkeen on enemmän vastuuta ylipäänsä kaikesta, perheestä, työstä jne,  ja kovaa kiirettä. Sen jälkeen alkaa tulla kremppoja.

Ihan omia valintoja nämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa meistä ei. Huolettomin ikä loppuu siinä vaiheessa kun on valmistunut opiskeluista. Sen jälkeen on enemmän vastuuta ylipäänsä kaikesta, perheestä, työstä jne,  ja kovaa kiirettä. Sen jälkeen alkaa tulla kremppoja.

Ihan omia valintoja nämä. 

Tietysti voi päättää harrastaa vuohijoogaa Bhutanissa tai katiskoida särkiä Koijärvellä  lopun elämää vain koska Kela maksaa. Puhuin kuitenkin normipertin ja -pirkon elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Sano, että pitää yrittää nauttia kulloisestakin iästä, ettei tarvitse jälkikäteen harmitella, miten hyvin asiat olivat, vaikkei silloin osannut arvostaa. Vähän kuin vanhoja valokuvia katsellessa...

Tällaisen sanominen on kylöä hyvin tahditonta, loukkaavaa, syyllistävää, jopa ihan törkeää.

Moni ihminen on joutunut luopumaan nuoruuden haaveistaan velvollisuuksien edessä, elämään muita varten, jne. On ihan tavallista, että kun päivät vähenevät, alkaa miettiä koko elämänkaarta ja päättyviä päiviä. Se on julmaa, jos silloin toiset syyllistävät, että mitäs et aikanasi nauttinut ...huh huh. Kyllä ei ole monella täällä sydämen sivistystä minkään vertaa.

Ei kukaan nauti vanhuudesta, ei kukaan nauti rapistuvasta kehosta jos mieli on vielä nuori. Ainoastaan pitää luopua, pitää alistua. Siitä on nautinto kaukana.

ole se nuori joksi haluat tulla.😌

Zen.

Niin kauan kuin vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että pitää yrittää nauttia kulloisestakin iästä, ettei tarvitse jälkikäteen harmitella, miten hyvin asiat olivat, vaikkei silloin osannut arvostaa. Vähän kuin vanhoja valokuvia katsellessa...

Tällaisen sanominen on kylöä hyvin tahditonta, loukkaavaa, syyllistävää, jopa ihan törkeää.

Moni ihminen on joutunut luopumaan nuoruuden haaveistaan velvollisuuksien edessä, elämään muita varten, jne. On ihan tavallista, että kun päivät vähenevät, alkaa miettiä koko elämänkaarta ja päättyviä päiviä. Se on julmaa, jos silloin toiset syyllistävät, että mitäs et aikanasi nauttinut ...huh huh. Kyllä ei ole monella täällä sydämen sivistystä minkään vertaa.

Ei kukaan nauti vanhuudesta, ei kukaan nauti rapistuvasta kehosta jos mieli on vielä nuori. Ainoastaan pitää luopua, pitää alistua. Siitä on nautinto kaukana.

Luopumisen taitoa kannattaa opetella. Se on kova koulu ja jokaisella edessä (tai takana).

Ettei katkeroidu.

Sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että pitää yrittää nauttia kulloisestakin iästä, ettei tarvitse jälkikäteen harmitella, miten hyvin asiat olivat, vaikkei silloin osannut arvostaa. Vähän kuin vanhoja valokuvia katsellessa...

Tällaisen sanominen on kylöä hyvin tahditonta, loukkaavaa, syyllistävää, jopa ihan törkeää.

Moni ihminen on joutunut luopumaan nuoruuden haaveistaan velvollisuuksien edessä, elämään muita varten, jne. On ihan tavallista, että kun päivät vähenevät, alkaa miettiä koko elämänkaarta ja päättyviä päiviä. Se on julmaa, jos silloin toiset syyllistävät, että mitäs et aikanasi nauttinut ...huh huh. Kyllä ei ole monella täällä sydämen sivistystä minkään vertaa.

Ei kukaan nauti vanhuudesta, ei kukaan nauti rapistuvasta kehosta jos mieli on vielä nuori. Ainoastaan pitää luopua, pitää alistua. Siitä on nautinto kaukana.

Luopumisen taitoa kannattaa opetella. Se on kova koulu ja jokaisella edessä (tai takana).

Ettei katkeroidu.

Sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Kyllä, juuri näin. Nuorempana olemisen toive ei ole kuitenkaan katkeroitumista. Ainoa mikä katkeroitttaa, on pettymys toisiin ihmisiin; heidän tuomitsevuus, myötätunnon ja sydämen sivistyksen puute.