Lapsi pääsi ns. eliittilukioon, kun nähtiin tulevien oppilaiden nimilista, siinä oli silmiinpistävä piirre
Nimet olivat hyvin perinteisiä, jopa konservatiivisia.
Emma, Anna, Sofia, Eero, Topias, Oskari... Puuttuivat yläkouluista tutut J-alkuiset ja "laita k:n tilalle c" -nimet.
Sattumaako?
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Briteissä laskettiin joku vuosi sitten todennäköisyys, että millä todennäköisyydellä minkäkin (etu)niminen oppija pääsi ns. huippukouluun (millä tarkoitetaan oppimispaikkaa, jonne päästäkseen pitää olla todella hyvät arvosanat ja oppimenestys). Tässä huomattiin, että juuri perinteiset ja vähän vanhoilliset nimet loistivat ja ns. alaluokan nimet olivat aliedustettuja. Tähän en nyt nopeasti löydä linkkiä, mutta englanniksi googlailemalla löytynee. Tähän perään linkki vain vanhaan Ylen juttuun aihetta liipaten. Jenkeissä taas on havaittu, että ns. oudoilla ja erikoisilla etunimillä nimetyillä on enemmän mt-ongelmia kuin perinteisen nimen omaavilla. Selitys ilmiöihin on sinällään yksinkertainen - tietynlaiset ihmiset suosivat tiettyjä nimiä. Esim. teiniäidit ja alhaisen koulutuksen omaavat vanhemmat suosivat romaniprinsessan nimiä ja juuri näitä k muunnettu c:ksi poikien nimiä. Ja koulutustason tiedetään periytyvän. Ja toisaalta yliampuva erikoisuuden tavoittelu voi kertoa vanhemman omista ongelmista, mikä helposti sekä sosiaalisesti että geneettisesti periytyy.
Toki pitää muistaa, että yleisyydet kertovat massoista, ei yksittäisestä ihmisestä. Se että Eleanor pääsee Oxfordiin 100x Jadea todennäköisemmin, ei tarkoita etteikö Oxfordissa olisi myös Jadeja. Yksittäinen pääseminen tai pääsemättä jättäminen ei kerro massojen todennäköisyyksistä. Eli ei nyt auta nimetä lasta Eleanoriksi siinä toivossa, että Oxfordin portit aukeaisivat. (PS. Tiedän suomalaisen j-etunimisen pojan, joka pääsi Oxfordiin, mutta valitsi itse toisen opinahjon, mutta tiedän myös, että j-etunimet ja k c:ksi nimimuunnelmat sekä 'nimellä hienoksi' nimet ovat todella hyvin edustettuja psykiatrian puolella lapsissa/nuorissa).
Tässä vuodatuksessa ei ollut ainoatakaan suomalaista tutkimusta aiheesta. Britannia on toisenlainen yhteiskunta kuin Suomi.
Kyllä Suomikin omanlainen luokkayhteiskuntansa on, vaikka ei luokkayhteiskunta sanan alkuperäisessä merkityksessä. Monet ilmiöt ovat jollain lailla kenties yleistettävissä, vaikka ei suoraan. Asiat eivät ole on/off ja ilmiöiden yleistettävyydestä voi aina keskustella. Toki toivon, ettei ainakaan julkisista varoista Suomessa rahoitettaisi näitä tutkimuksia. Kuten mummo sanoi: Ei nimi miestä tee vaan miehen pitää tehdä nimensä. Kyllä Jannica ja Nicokin voivat huippukouluun päästä.
Pohjoismaissa, Suomi yhtenä kärkimaista, on "yhteiskunnallinen liikkuvuus" (social mobility) maailman kärkeä. Eli syntymällä Suomeen on sinun paljon todennäköisempää esim. käyttäjälle käytännössä ilmaisen koulutuksen kautta nousta yhteiskunnan tai liike-elämän huipulle kuin esim. USA:ssa.
Googleta jos et usko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Briteissä laskettiin joku vuosi sitten todennäköisyys, että millä todennäköisyydellä minkäkin (etu)niminen oppija pääsi ns. huippukouluun (millä tarkoitetaan oppimispaikkaa, jonne päästäkseen pitää olla todella hyvät arvosanat ja oppimenestys). Tässä huomattiin, että juuri perinteiset ja vähän vanhoilliset nimet loistivat ja ns. alaluokan nimet olivat aliedustettuja. Tähän en nyt nopeasti löydä linkkiä, mutta englanniksi googlailemalla löytynee. Tähän perään linkki vain vanhaan Ylen juttuun aihetta liipaten. Jenkeissä taas on havaittu, että ns. oudoilla ja erikoisilla etunimillä nimetyillä on enemmän mt-ongelmia kuin perinteisen nimen omaavilla. Selitys ilmiöihin on sinällään yksinkertainen - tietynlaiset ihmiset suosivat tiettyjä nimiä. Esim. teiniäidit ja alhaisen koulutuksen omaavat vanhemmat suosivat romaniprinsessan nimiä ja juuri näitä k muunnettu c:ksi poikien nimiä. Ja koulutustason tiedetään periytyvän. Ja toisaalta yliampuva erikoisuuden tavoittelu voi kertoa vanhemman omista ongelmista, mikä helposti sekä sosiaalisesti että geneettisesti periytyy.
Toki pitää muistaa, että yleisyydet kertovat massoista, ei yksittäisestä ihmisestä. Se että Eleanor pääsee Oxfordiin 100x Jadea todennäköisemmin, ei tarkoita etteikö Oxfordissa olisi myös Jadeja. Yksittäinen pääseminen tai pääsemättä jättäminen ei kerro massojen todennäköisyyksistä. Eli ei nyt auta nimetä lasta Eleanoriksi siinä toivossa, että Oxfordin portit aukeaisivat. (PS. Tiedän suomalaisen j-etunimisen pojan, joka pääsi Oxfordiin, mutta valitsi itse toisen opinahjon, mutta tiedän myös, että j-etunimet ja k c:ksi nimimuunnelmat sekä 'nimellä hienoksi' nimet ovat todella hyvin edustettuja psykiatrian puolella lapsissa/nuorissa).
Tässä vuodatuksessa ei ollut ainoatakaan suomalaista tutkimusta aiheesta. Britannia on toisenlainen yhteiskunta kuin Suomi.
Kyllä Suomikin omanlainen luokkayhteiskuntansa on, vaikka ei luokkayhteiskunta sanan alkuperäisessä merkityksessä. Monet ilmiöt ovat jollain lailla kenties yleistettävissä, vaikka ei suoraan. Asiat eivät ole on/off ja ilmiöiden yleistettävyydestä voi aina keskustella. Toki toivon, ettei ainakaan julkisista varoista Suomessa rahoitettaisi näitä tutkimuksia. Kuten mummo sanoi: Ei nimi miestä tee vaan miehen pitää tehdä nimensä. Kyllä Jannica ja Nicokin voivat huippukouluun päästä.
Pohjoismaissa, Suomi yhtenä kärkimaista, on "yhteiskunnallinen liikkuvuus" (social mobility) maailman kärkeä. Eli syntymällä Suomeen on sinun paljon todennäköisempää esim. käyttäjälle käytännössä ilmaisen koulutuksen kautta nousta yhteiskunnan tai liike-elämän huipulle kuin esim. USA:ssa.
Niin onkin, totta kai. Silti meilläkin on luokat olemassa, minkä huomaa konkreettisesti yliopiston vaikeapääsyisten aineiden opiskelijoiden taustoista. Kyllä siellä keskiluokkaisuus jyrää.
Vierailija kirjoitti:
Kerros vielä missä "eliittilukiossa" rikotaan tietosuojalakia niin että nimilista on opiskelijoiden/vanhempien saatavilla?
Nimilistat ovat näkyvissä, eikä se ole millään tavoin laitonta.
Ne oppilaat, jotka eivät ole antaneet lupaa nimensä julkaisuun, saavat tiedon henkilökohtaisesti; heidän nimiään ei listassa näy.
Näihin kysytään aina lupa, rakas Petteri Persunpoika.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tosiaan on ilmiö. Sosioekonomisen ylälokeron ihmiset antavat lapsilleen konservatiivisen oloisia, perinteisen suomalaisia nimiä. Vähän vähemmän korkeasijoitteisen lokeron vanhemmat suosivat niitä paljon puhuttuja "c-nimiä" ja "eksoottisia", muista nimikulttuureista lainattuja nimiä ilman, että vanhemmilla olisi ko. kulttuuriin mitään yhteyttä. Ja eliittilukioihin totta tosiaan menee sosioekonomista ylälokeroa, vaikka miten koulutusjärjestelmämme olisi muuten tasapainoinen.
Saman tyyppistä on muuten ulkomaillakin. Esim. Saksassahan Kevin on tästä syystä erittäin suosittu pojan nimi, yläluokkapiireillä taas on perinteikkäitä Hans- ja Martin-tyyppisiä nimiä. Sielläkin on tyypillistä, että Kevin-nimen kantasaksalaisella kuullessaan ihmiset tekevät tiettyjä ennakko-olettamia ko. henkilöstä välittömästi.
Itselleni myös Kevin särähtää korvaan saksalaisen nimenä. Ei toki nimi miestä pahenna, mutta Kevin kuulostaa heti jotenkin "alaluokkaiselta", jos henkilön perheellä ei ole joku selvä yhteys englanninkieliseen maahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros vielä missä "eliittilukiossa" rikotaan tietosuojalakia niin että nimilista on opiskelijoiden/vanhempien saatavilla?
Ei missään. Kysytään suostumus nimen julkaisuun.
Pääsääntöisestihän hyviin opinahjoihin pääseminen nähdään saavutuksena, joten harva kieltää nimensä näkymistä listoilla.
Mun poika oli kieltänyt, vaikka pääsi huippulukioon. Minua se tietty harmittaa kun ei näy siellä mutta ei voi mitään.
Ite suoraan kiellän lapsiani hengailemasta näiden Luca-Nicojen ja Yanessa-Yessicoiden kanssa. Ei olla suomenruotsalaisella alueella, joten lapsen nimeäminen tuollaiselle nimellä paljastaa välittömästi kuulumisen alempaan sosiaaliluokkaan.
Lika barn leka bäst.
En tunne Etelä-Tapiolan lukiosta ketään, joka ei olisi päässyt haluamaansa yliopistoon tai korkeakouluun.
Ja kyllä akateemisten perheiden lapsilla on kovat paineet suoriutua ja saada samantasoinen koulutus kuin vanhemmilla.
Tai parempi. Ehkä jopa tuplatohtoriksi.
AMK - tutkinto katsotaan alisuoriutumiseksi. Ainakin erään opettajan mielestä korkeakoulu on se ainoa opinahjo hänen lapsille. DI on se paras.