Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille iskenyt vakava masennus työttömyyden myötä? En tiedä miten jaksan.
12.06.2020 |
Ensin kyllä täytyy myöntää, että taustalla oli jo masennusta sekä uupumusta ylipäätänsä epävarmalta tuntuvaan tilanteeseeni. Parisuhde, työ, muutto omalta paikkakunnalta ja on ollut paljon tekijöitä, jotka ovat saaneet huonoon kuntoon.
Vaikka olen ollut uupunut yleisesti ottaen elämääni jo useita kuukausia, niin työ on ollut se, joka on jotenkin pitänyt kuitenkin minut elämässä mukana ja on ollut toivoa paremmasta.
On voinut haaveilla paremmista ajoista ja tehdä sen eteen hommia sekä ansaita itse elantonsa.
En ole halunnut olla riippuvainen kenestäkään, olen aina tahtonut yksin selvitä työtä tekemällä ja omaa elämääni pohdiskelemalla parempiin vesiin mutta joskus menee aivan mönkään.
Koronan myötä kun menit työt on kilpailu alalla tällä hetkellä käsittämätöntä. Luulin olevani todella hyvä ja minulla on loistava cv ikäisekseni, useita hyviä työtodistuksia, motivaatiota ja tunnollisuutta tehdä työnsä parhaansa mukaan jne.
Haastatteluissa on ollut paljon toivoa, että saan paikan mutta on tullut kuitenkin minua kokeneempi haastatteluun ja on pahoiteltu. Ennen sain töitä helposti ravintola-alalla mutta nyt en vaan olekaan mihinkään kykenevä, tuntuu kuin taitoni olisivat hyödyttömiä vai onko minulla edes minkäänlaista ammattitaitoa.
Ne vuodet kun tein kovasti hommia ansaitakseni paikkani(vastuuhenkilönäkin), järkyttää, ettei minua huolita enää mihinkään.
Tunnen itseni surkeaksi ja mitättömäksi ylipäätänsä.
Itsetunto kärsii aivan jäätävästi nyt.
En aina aivan edes käsitä mikä minua vaivaa, luultavasti kaikki mitä elämässä nyt tapahtuu, joista en jaksa selittää tässä. On nyt liikaa ollut vain.
On ollut paljon oireita kuten:
Paheneva ahdistus, joka on jo oikeastaan joka päiväistä, itken salaa joka ilta ja haaveilen kuolemasta yöt, arvottomuuden tunteet, surkea itsetunto, lähimuistin selkeä huonontuminen, hitaus tekemisessä (en vaan jaksa olla nopea) ja joudun pakottamaan itseni tekemään ruokaa(jos asuisin yksin, en varmaan tekisikään enää einestä ihmeellisempää), painajaiset, turhautuneisuus, hermostun helposti, loukkaannun pienistäkin piikittelyistä (mielenterveyteni ei vain kestä yhtäkään vitsiä surkeudestani) mutta yritän peittää kaikki tuollaiset etten tuottaisi draamaa ympärilläni, tosin kyllä kireyteni aistitaan.
Muutama kuukausi sitten oli niin kamalia painajaisia, että huusin yöllä ja luulin, että joku paholainen kiusaa minua huoneessa, Uskoin siihen siis oikeasti ja pelkäsin nukkua.
Stressiä on vaan ollut niin paljon enkä pysty nauttimaan.
Ennen olin vahva ja puskin eteenpäin mutta en vain jaksa enää, tekisi mieli vain vajota jonnekkin.
Tuntuu, että olen pilannut elämäni!! Jossittelen esimerkiksi vuoden takaista tilannetta kun elin yksi ja sain tuoda luovuuttani esiin töissä, palkka oli hyvä, töitä oli paljon, haaveita riitti ja otin vastuun itsestäni, onnistumissita ja onnellisempaan tähtäävästä asenteesta.
Se olikin ensimmäinen kerta elämässäni kun olin aidosti onnellinen ja tasapainossa, kesti sekin onni hetken sentään.
Tuntuu kuin eläisi vain pahassa unessa, en tahdo aina uskoa nykyistä elämäntilannetta.
Tiedän, ettei täällä ole monilla helppoa nyt. Tahdon vain kirjoittaa koska joskus tuntee olevansa sekoamassa ja ahdistus on repivää.
Toimettomat- minidokkari(docventures korona-ajan vaikutuksista elämään) oli muuten todella hienosti tehty ja pystyin samaistumaan. Upeita päähenkilöitä, toivottavasti heillä kuuluu hyvää.
Kommentit (11)
Työkaverillani tuli sotkuinen ero, jossa ilmeni, että puoliso oli pettänyt häntä jo pitkään. Työkaverilla oli muutenkin ongelmia terveyden kanssa ja oli pitkään pois töistä. Töihin palattuaan totesi, että oli ollut pakko hakeutua terapiaan käymään läpi kriisiä. Terapiasta oli saanut apua ja purettua tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat todella hyvältä työntekijältä! Luota vain siihen että tämä on tilapäinen notkahdus alallasi ja töitä tulee jatkossa löytymään. Oma mieheni sai kanssa koronan takia lähteä työstään ja oli kauhea katsoa hänen vajoamistaan synkkyyteen. Onneksi sai töitä toiselta paikkakunnalta. Itse jäin toistaiseksi lasten kanssa eri paikkakunnalle, mutta näin että miehen kannatti ottaa työ kuitenkin koska työttömyys oli niin raskasta. Pystyisitkö sinä jotenkin laajentamaan työnhakua alueellisesti tai työnkuvallisesti?
Kiitos vastaajille.
Olen juuri soittamassa terveyskeskukseen. Olo tuntuu nykyään jo sietämättömältä.
Pakko päästä puhumaan mielen ongelmista, parisuhteesta ja tästä vallitsevasta tilanteesta.
Olen kaiken lisäksi kokenut vakavaa lähisuhdeväkivaltaa siis tässä kaikessa myllerryksessä, joten olen aika kuitti nyt tähän kaikkeen.
Olen tosiaan myös etsinyt töitä muualtakin kun täältä missä nyt asun.
Olen etsinyt myöskin tehtaisiin, yksinkertaisempiin hommiin, omaa kokemusta vastaaviin hommiin jne. Eikä mitään. Opiskelijat ovat vieneet tietenkin ne tehdashommat, ravintola-alalle otettu lomautetut takaisin ( tein pätkätöitä ennen koronaa elämätilanteesta johtuen, sitä ennen purin vakituisen työsuhteeni), joten en ole oikein missään nyt vahvoilla. Sitten vielä uusi paikkakunta, joka tuntuu olevan työllisyyden puolesta mahdottomuus.
Tuntuu vain siltä, että olen näkymätön ja lisäksi jo niin loppu, että en tiedä miten enää edes töissä pärjäisin vaikka oikeastakin se helpottaisi ja toisi toivoa. Pitäisi van saada itsensä nyt johonkin toivon ja valon puoleen, että pääsen nousemaan ja irtaantumaan muistakin ahdistusta tuottavista asioista.
AP
Tästä nyt ei varmaan kovin paljoa apua ole mutta toivon sinulle pelkkää hyvää ja jaksamista, Ap <3
Itselläni on ollut samanlaista toivottomuutta. Työt lähti alta rytisten huhtikuussa koronan takia. Tiedän että tuo olotila on synkkä paikka olla. Voimia :)
Hei oikeasti, tilanteesi on todennäköisesti väliaikaista eikä vuosia kestävää. Korona menee ohi jossain vaiheessa ja ravintola-alalla on taas kysyntää. Kaiketi olet myös fyysisesti terveen kirjoissa. Tiedän kyllä miltä epätoivo tuntuu, itse en tule varmasti ikinä työllistymään vakavan vammani vuoksi. Lukuisten leikkauksien jälkeen en ole kuntoutunut ja tulevaisuus näyttää hyvin masentavalta. Ennen sain aina helposti töitä ja olin hyvä työssäni, no kaikki se meni sekunnin murto-osassa. Elän nimenomaan kuin pahassa unessa. Sulla on kuitenkin rutkasti toivoa. Jos oikein pahalta tuntuu niin kannattaa ehkä käydä puhumassa esim. terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti, tilanteesi on todennäköisesti väliaikaista eikä vuosia kestävää. Korona menee ohi jossain vaiheessa ja ravintola-alalla on taas kysyntää. Kaiketi olet myös fyysisesti terveen kirjoissa. Tiedän kyllä miltä epätoivo tuntuu, itse en tule varmasti ikinä työllistymään vakavan vammani vuoksi. Lukuisten leikkauksien jälkeen en ole kuntoutunut ja tulevaisuus näyttää hyvin masentavalta. Ennen sain aina helposti töitä ja olin hyvä työssäni, no kaikki se meni sekunnin murto-osassa. Elän nimenomaan kuin pahassa unessa. Sulla on kuitenkin rutkasti toivoa. Jos oikein pahalta tuntuu niin kannattaa ehkä käydä puhumassa esim. terapeutille.
Niin, ymmärrän itsekin, että tämäkin tilanne on suhteellinen ja tämä tästä voi muuttua paremmaksi.
Kuitenkin kun painolastia on järkyttävästi nyt niin tuntuu, että olen aivan tallottu ja näen huonoa onnea itselleni joka asiassa (vaikka niinkään se ei tietystikkään ole).
Ihan kun olisi poljettu maan rakoon monessa asiassa nyt.
Tiedän kuitenkin, että aina on joku jolla menee huonommin ja olen hyvin pahoillani sinunkin tilanteesta. Toivon sinulle pelkkää hyvää ja toivon, että sinä kuitenkin voisit vielä työllistyä tulevaisuudessa vaikka ihmeen kaupalla, jos ei muuten tunnu onnistuvan. Tai saat muuten elämääsi voimaannuttavia asoita ja saat nauttia elämästäsi.
Paljon voimia ja onnea tulevaisuutesi <3
AP
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt ei varmaan kovin paljoa apua ole mutta toivon sinulle pelkkää hyvää ja jaksamista, Ap <3
Itselläni on ollut samanlaista toivottomuutta. Työt lähti alta rytisten huhtikuussa koronan takia. Tiedän että tuo olotila on synkkä paikka olla. Voimia :)
Kiitos!
Voimia ja parempia aikoja sinullekin <3
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama tunne.
Täytyy kuitenkin vain yrittää nauttia kesästä ja aurngosta, liikkua ja pitää itsensä rytmissä.
Kyllä se siitä, tsemppii.
up