En saanut opiskelupaikkaa. Miten päästä pettymyksestä yli?

Mikä yliopisto ja ala?

Et varmaankaan ole päässyt jokaiseen työpaikkaan mitä olet hakenut. Eli samalla tavalla pääsee yli myös opiskelupaikka-pettymyksestä. Uusi yritys ensi keväänä, paremmalla onnella. Aika moni muukin jäi rannalle, koska paikkoja on niin vähän hakijamääriin verrattuna.

Opit kokemuksestasi ja tiedät, että kilpailu on kovaa. Yrität ensi vuonna kovemmin tai siirryt elämässäsi seuraavaan haaveeseen. Annat surun tunteiden olla ihan rauhassa ja työstät asiaa itsesi kanssa.

Aloita keskittyminen Black Lives Matter ideologian tukemiseen.

Pakko vaan ajatella, että tällä kertaa x määrä ihmisiä oli sinua parempia. Toki aikuisena pääseminen on nykyään tehty todella vaikeaksi, todistusvalinnat ja ensikertalaiskiintiöt palvelevat vain lukiosta päässeitä. Siitä saa ehkä ripauksen lohtua. Mutta ei se auta kuin pistää uutta matoa koukkuun sitten seuraavalla kerralla.

Suosittelen avoimen yliopiston opintoja pitämään opiskeluintoa yllä! Tulee hyödyksi sitten kun pääset sisään.

Keskityt työntekoon ja yrität ensi vuonna uudemman kerran. Sinulla on töitä eli tekemistä ja tienestejä, moni yhteishaussa pettymään joutunut ei vielä tiedä mitä tekisi välivuoden aikana. Töitä ei ole helppoa saada.

Missä vaiheessa sitä laitetaan pillit pussiin ja todetaan että en ole tarpeeksi hyvä pääsemään jonnekin? Neljä hakukertaa? Viisi?

Eri

Olet iloinen, etä sinulla on työpaikka, joen sulla on "paikka", johon voit kääntää hekeksi ajatuksesi, eikä päiväsi mene ai ei ainakaan pitäsi kulua vain pääsykokeen ulsota surressa. Kun aikasi olet harmitellut, joka kuuluu asiaan, niin sitten vain suunnittelmaan ensi-vuotta / seuraavaa hakukertaa varten, että silloin saataisit onnistua paremmin.

Varmasi harmitaa mutta niinkuin itse kirjoiit niin hakemaasi paikkaan, -mikä sitten lieneekin- otettiin vain muutama prosenti hakijoista sisään.

Etkä lisäpisteitä tainnut saada aiemmin tekemästään työstä, Tarkoitin vain sanoa, että on ymmärretävä, että haku ja pyrkiminen käy jo itsessään työstä, eikä se ole ollenkaan helppoa muun työnohessa; jolloin oikeasti saattaa joutua hakemaan useampaan kertaan, vaikka hyvin avallista se on heilläkin, joka voivat keskittyä päätomisesti hkemiseen.

Hakemista ei tee yhtään helpommaksi ns. ensikertalaiskiintiöt.

Tiedä sitten onko helpotus vai vaikeus se, että hakuaikakin on ymmärtääkseni nykyisin paljon lyhyempi kuin aiemmin.

Itse hikoilin parinakin juhannuksena päsykoekirjojen kanssa. Kannatti lopulta muta tuntui kyllä jokusen kerran, että pää hajoaa. - Kolmannella ja viimeisellä hakukerrallani pääsykoe oli Juhannusta edellisellä viikolla.        

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa sitä laitetaan pillit pussiin ja todetaan että en ole tarpeeksi hyvä pääsemään jonnekin? Neljä hakukertaa? Viisi?

Eri

Itse sanoisin, että 3-4 hakukertaa näyttää varmasti onko "rahkeita", jos panostaa jokaisella kerralla niin hyvin kuin pystyy. Sen jälkeen tutkailisin jotain toista alaa, joka liippaa samaa kiinnostuksenkohdetta. Esim. jos haaveilisi lääkärin työstä muttei millään pääsisi sisään, voisi katsella terveydenhoitajan, farmaseutin, hammaslääkärin tms. koulutuksia.

Olen itse hakenut moniin oppilaitoksiin (sekä yliopisto että amk) ja päässyt ekalla hakukerralla niille "oikeille" aloille sisään. Muut hakukohteet ovat olleet sitten joitakin muita kuin minua varten. Kaikissa tapauksissa olen panostanut kyllä pääsykokeisiin ja pettynyt hylkäyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko vaan ajatella, että tällä kertaa x määrä ihmisiä oli sinua parempia. Toki aikuisena pääseminen on nykyään tehty todella vaikeaksi, todistusvalinnat ja ensikertalaiskiintiöt palvelevat vain lukiosta päässeitä. Siitä saa ehkä ripauksen lohtua. Mutta ei se auta kuin pistää uutta matoa koukkuun sitten seuraavalla kerralla.

Suosittelen avoimen yliopiston opintoja pitämään opiskeluintoa yllä! Tulee hyödyksi sitten kun pääset sisään.

Ap on ensikertalainen, jos ei ole tutkintoa tai vuoden 2014 jälkeen vastaanotettua opiskelupaikkaa yliopistosta tai amk:sta. Todistusvalinta toki suosii uusia ylioppilaita, jotka ovat tienneet, että ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on väliä ja sillä, mitä on kirjoittanut. Esimerkiksi vanhasta reaalistahan ei saa lainkaan pisteitä, ainoastaan ainereaalista, vaikka arvosana olisikin L.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa sitä laitetaan pillit pussiin ja todetaan että en ole tarpeeksi hyvä pääsemään jonnekin? Neljä hakukertaa? Viisi?

Eri

Kai tuo on jokaisen päätettävä itse  Olin valmennuskurssiopetajana kohdannut hakijan, joka kertoi hakevansa kahdeksatta kertaa. - Opiskelupaikan hän sai seuraavana vuonna eli vielä sinä vuonna kuin mitä oli minun ja työparini (/ainejärjestömme) veämällä ja järjesämällä kurssilla. - Joku tiesi kertoa tuolloin, että ei ole ainoa laatuaan.

Ihalin hänen sinnkikkyyttä. Ja varmastikaan joka kerta ei  hän ole panostanut hakuun 110%.  Mistään ns. tyhmästä kaverista ei ole kyse.

Ihmettelin kyllä, lähinnä itsekseni että mitenkä sitä itse onnistuin saamaan opiskelupaikkani, oikeastaan aika helposti , näin jälkeenpäin katsottuna; sain paikkani tosiella hakukerrallani.

Hetken ennätin ajaella ja jopa pelätä, että jos sanon ihmettelyni ääneen, niin aloitavat tutkinnan ja toteavat, etä joo virhe on sattui ja kehoittaisivat minua sanomaan hyvästit opiskelupaikalleni, jotta voisivat antaa paikkani, sille, joka sen oikeasti olisi saanut ilman heidän virhettään...      - Tiedän, että tällaisen ajatelu ei kenties anna minusta kovin fiksua kuvaa, mutta tuolloin se oli hetken todellisuutani.

Tsemppiä, kyllä se siitä. Aika parantaa haavat ja vie pois pettymyksen fiilikset. Tottakai kirpaisee jos olisi tosissaan halunnut päästä johonkin tiettyyn koulutusohjelmaan.

Ensi vuonna on todennäköisesti taas normaalit, paikan päällä tehtävät valintakokeet tämän etäkoeruljanssin sijaan. Ekan hakukerran jännitys on sinulta ohi, joten voit keskittyä täysillä itse asiaan eli materiaalien kertaamiseen.

Mä karsiuduin AMK-valintakokeessa. En voi kuin lohduttautua sillä, että etiikan osio mittasi sitä, arvaksiko mitä kokeen laatija oli ajatellut, ei mitään oikeaa ymmärrystä etiikasta ja vielä vähemmän korkeakoulukelpoisuutta.

Jos on antanut kaikkensa, niin tutki tekemiäsi virheitä ja yritä oppia niistä. Ja jossain vaiheessa alat suuntautua seuraavaan vuoteen. Tai jos et hae enää, niin jotkin muut asiat ovat sinua varten.

Mutta ymmärrän tuskasi.

Vierailija kirjoitti:

Mä karsiuduin AMK-valintakokeessa. En voi kuin lohduttautua sillä, että etiikan osio mittasi sitä, arvaksiko mitä kokeen laatija oli ajatellut, ei mitään oikeaa ymmärrystä etiikasta ja vielä vähemmän korkeakoulukelpoisuutta.

Jos on antanut kaikkensa, niin tutki tekemiäsi virheitä ja yritä oppia niistä. Ja jossain vaiheessa alat suuntautua seuraavaan vuoteen. Tai jos et hae enää, niin jotkin muut asiat ovat sinua varten.

Mutta ymmärrän tuskasi.

Tämä AMK-kokeen etiikkaosio oli ihan kummallinen ja järjeton. Englanninkin osio oli melko vaikea, vaikka kirjoitin englannista E:n ja luen säännöllisesti englanniksi.