Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni vanhemmat eivät halua kuulla/nähdä mitään ikävää
11.06.2020 |
On ollut kamalaa pikkuhiljaa huomata että mieheni puhuu vanhemmilleen niinkuin elämä olisi yhtä auringonpaistetta. Jos mikään ongelma/ikävä asia meinaa tulla puheeksi- puheenaihe vaihdetaan heti. Mieheni on niin tottunut tähän, että hän on kuin eri ihminen vanhempiensa / sisarustensa seurassa. Kaikilla menee aina kaikki helvetin hyvin (vaikka ei mene, sokea reettakin sen näkee). Mutta tähän kuuluu, että muut uskovat täysin että hyvin menee vaikka olisi, alkoholiongelmaa, narsistinen puoliso ongelmaa, lapsilla ei kavereita jne, jne.. Mua on todella ruvennut ottamaan koko happy family päähän!
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat ihmiset kertovat miten ihmisten elämä aina sitten lopulta muuttui ruusuiseksi menstystarinaksi.
Onhan tuo piinallista. Sama meininkin omien vanhempieni kanssa. Olemme hyvin etäisiä vaikka näemmekin jonkun verran. Anna siis olla. Ei niistä miehen vanhemmista tai sisaruksista ole teille tueksi, niin leiki sinäkin mukana tuossa kaikki on hyvin -leikissä.
Vain idiootti avautuu sukulaisilleen muusta kuin säästä.
Ei tullut mieleenkään rasittaa vanhempia omilla ongelmilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mä ymmärsin väärin, mutta mä tykkään käydä anoppilassa kun siellä ei tarvi puhua henkeviä. :D Eilenkin ystävä kävi pitkästä ja aikaa ja mistä me puhuttiin...hänen sairauskierteestä ja siskolla taidettiin viimeksi puhua heidän talousongelmista. Mä en jaksa aina sitä kaikkea negatiivista, uutiset, Mettekään ei ennusta kuin sataita, jne ja siksi anoppila on kivaa vaihtelua.
Simo Frangeén on muuten tällainen tyyppi. Kaiken juttelun pitää olla aina iloista ja ei-vakavaa. Ehkä tuo tulee perhetaustasta, tai joillakin ammatista. Tiedän myös yhden eskariopen, joka nipistää suunsa heti kiinni jos toinen sanoo vähänkin jotain realistista. Hänen täytyy kuulemma olla aina iloinen ja hymyillä töissä, ja siksi ei yksityiselämässäkään halua tietää mistään totuutta. Mikä malli lapsille!
Tällaiset ihmiset jäävät armotta valehtelijoiden armoille, koska valehtelijoille ei ole ongelma puhua aina vain kivoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut näemmä ottavat elämän tosiasiat kovin raskaasti, ja saavat iloa vain heppoisista asioista. Minusta se on outoa. Minä kevennyn ja saan virtaa, kun saan puhua asiat halki jonkun kanssa. Ei jaksa tyhmää pinnallisuutta, siitä vasta raskas olo tulee.
Mun äiti on tuollainen, ei halua kuulla mitään negatiivista. Jos kuitenkin kerron jotain, hän "unohtaa" ja luulee että asia on jotenkin kadonnut vähän ajan päästä. Tosi outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa jatkuvasti lukea ja puhua elämän ikävistä puolista. Siksi meilläkin kun lapset tulevat kotiin on tapana, vaikka ihan väkisin ruveta puhumaan mukavista asioista.
Kyllä me puhutaan ne ikävätkin asiat kuten lomautukset, työttömyydet yms. läpi mutta ei kuitenkaan jäädä jauhamaan niitä pidemmäksi aikaa.
Eli oikeastaan ymmärrän hyvin miehesi perhettä. Ehkä heilläkin on ollut vuosien aikana niin paljon vastoinkäymisiä, että enää en vasiten jaksa.
Mieheni vanhemmat, etenkin äiti, ovat juuri tuollaisia. Ongelmista ei puhuta, vaikka niitä on. Jos tulee joku ikävä asia puheeksi, anoppi nipistää suun kiinni. Korkeintaan voi sanoa jotain "voi kun tylsää". Mieheni siskolla paljonkin ongelmaa, mutta niitä kaunistellaan aina. Minusta se on karhunpalvelus, ei ongelmat poistu sillä, että niistä ei puhuta vaan leikitään, että kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ihmiset valittamassa oloaan vanhoille vanhemmilleen, jotka edelleen valittavat niitä eteenpäin muille sisaruksille.
Olemme mieheni kanssa lapsuusperheittemme esikoisia, ikääkin jo yli 50 v. Sisarukset meitä 2-10 vuotta nuorempia, jotenkin tuntuu että sisarusten aikuistuminen on jäänyt kesken, ihan kaikki kerrotaan vanhemmille.
Sitten vanhemmat huolestuvat ja soittavat perheen vanhimmalle lapselle, että apua mitäs nyt. Kun vanhemmilla on omia ongelmia, nuoremmst sisarukset katoavat ja odottavat taas vanhimman sisaruksen hoitavan homman. Ihan törkeää siipeilyä.
Jokaisessa perheessä on omat ongelmansa ja ne on suotavaa hoitaa ihan itse, apua voi hakea terapeutilta tai perheneuvolasta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni vanhemmat, etenkin äiti, ovat juuri tuollaisia. Ongelmista ei puhuta, vaikka niitä on. Jos tulee joku ikävä asia puheeksi, anoppi nipistää suun kiinni. Korkeintaan voi sanoa jotain "voi kun tylsää". Mieheni siskolla paljonkin ongelmaa, mutta niitä kaunistellaan aina. Minusta se on karhunpalvelus, ei ongelmat poistu sillä, että niistä ei puhuta vaan leikitään, että kaikki on hyvin.
Millä tavoin poistetaan muiden aikuisten ongelmia? Mikä on ongelma-aikuisen vastuu itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näemmä ottavat elämän tosiasiat kovin raskaasti, ja saavat iloa vain heppoisista asioista. Minusta se on outoa. Minä kevennyn ja saan virtaa, kun saan puhua asiat halki jonkun kanssa. Ei jaksa tyhmää pinnallisuutta, siitä vasta raskas olo tulee.
Pidät muita ongelmiesi jätesankona. Sinua helpottaa ja toiselta lähtee loputkin energiat.
Tuntuisi oudolta että itse en kertoisi kenellekään läheiselleni, jos minulla olisi todettu vaikkapa syöpä. Kai se itsestään katoaisi, kun ei vain ajattelisi asiaa?
Uskon, että tuo puhumattomuus vaikeista asioista on erittäin vahingollista ihmiselle. Peittely, salailu, tukahduttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näemmä ottavat elämän tosiasiat kovin raskaasti, ja saavat iloa vain heppoisista asioista. Minusta se on outoa. Minä kevennyn ja saan virtaa, kun saan puhua asiat halki jonkun kanssa. Ei jaksa tyhmää pinnallisuutta, siitä vasta raskas olo tulee.
Pidät muita ongelmiesi jätesankona. Sinua helpottaa ja toiselta lähtee loputkin energiat.
Enpä usko, sillä ihmiset hakeutuvat seuraani enemmän kuin minulla olisi aikaa.
Minä olen se sisarusparven järkevä. Jolle kaadetaan kaikkien muiden ongelmat. Koko ajan. Appivanhemmat kuormittaa jatkuvasti omillaan.
Arvostan suunnattomasti ap:n miestä ja vanhempia jotka ei käytä sukua likasankona.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi oudolta että itse en kertoisi kenellekään läheiselleni, jos minulla olisi todettu vaikkapa syöpä. Kai se itsestään katoaisi, kun ei vain ajattelisi asiaa?
Uskon, että tuo puhumattomuus vaikeista asioista on erittäin vahingollista ihmiselle. Peittely, salailu, tukahduttaminen.
Moni ei kerro koska haluaa suojella sitä läheistä tai ettei kaikki pyöri sen ymprärillä. Ei se siitäkään katoa, että sitä jokaisen kanssa velloo.
Vierailija kirjoitti:
Simo Frangeén on muuten tällainen tyyppi. Kaiken juttelun pitää olla aina iloista ja ei-vakavaa. Ehkä tuo tulee perhetaustasta, tai joillakin ammatista. Tiedän myös yhden eskariopen, joka nipistää suunsa heti kiinni jos toinen sanoo vähänkin jotain realistista. Hänen täytyy kuulemma olla aina iloinen ja hymyillä töissä, ja siksi ei yksityiselämässäkään halua tietää mistään totuutta. Mikä malli lapsille!
Tällaiset ihmiset jäävät armotta valehtelijoiden armoille, koska valehtelijoille ei ole ongelma puhua aina vain kivoja asioita.
Totuus on kovin perspektiivistä kiinni ja usein vaihtelee senkin mukaan, kuinkq hyvin on syönyt ja nukkunut. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja innokkaita, miksi heitä pitäisi aikuisten pettymyksillä vaivata? Usein "realismi" ja kyynisyys saavat alkunsa siitä, että asiat eivät mene kuin on haluttu, ja toimeen tarttumisen sijaan tunnetta pyritään käsittelemään valittamalla. Negatiiviset totuudet eivät ole sen kummempaa ajan tuhlausta kuin draamahakuisuus tai esimerkiksi porno, eivät johda yhtään mihinkään hyödylliseen kenenkään kannalta.
Surullista, että meillä on maa täynnä näitä (usein miespuolisia) ulisijoita, jotka nimittävät masennustaan ja pessimismiään realismiksi, sitä olevinaan oikeutetusti ympärilleen kylväen.
Alue: Aihe vapaa
Meillä sama. Kovasti suu käy mutta mitään oikeaa asiaa ei puheeksi oteta. Mistään vaikeasta tai negatiivisesta ei puhuta. Kylän ihmisten epäonnistumisia kyllä riepotellaan.