Mikä on "pariskuntailtojen" pointti?

Hirveää mökillä olisi joku politiikasta paasaaja, joka haluaa korkeintaan keskustella ranskalaisesta elokuvasta. :D

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan AP:n ilmiön. Olen nelikymppinen nainen, vasta viime vuoden puolella löysin "sen oikean", sitä ennen lyhyitä, jo etukäteen tuhoon tuomittuja parisuhteita. Sinkkuaikoina monesti kävi niin, ettei minua kutsuttu yllättäen kaikkiin kaveriporukan tapaamisiin, oli juuri näitä "pariskuntia illanviettoja". Kerran kysyin vähän puolivitsillä ärsyyntyneenä, että mitäs parinvaihtoa te siellä harrastatte kun vaan parillisia kutsutaan.

No viime aikoina useamman kaverin pitkä parisuhde on nyt tullut eroon ja pariskuntien illanvietot vähentyneet. Kovasti on ex rouvilla sinkku ja bilevaihde päällä, minua halutaan nyt keskellä viikkoakin seuraksi terassille viinille jne. Sanon ei kiitos, vietän parisuhdeaikaa oman kullan kanssa.

No mikä tässä on nyt tosiin? Nythän teet itse juuri niin kuin sinulle tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisiä pelottaa että tunnet olosi vaivautuneeksi jos siellä pusutellaan tai mennään aikaisin makkareihin. Pariskunnilla on kuitenkin aina seuraa toisistaan.

Mitä ihmettä? Ei kai ap:kaan kenenkään uppo-outojen juhannuksen viettoon ole menemässä. Miksi ihmeessä kavereiden seurassa tuntisi itsensä vaivautuneeksi?

Näin sinkkuna pitää todeta, että onneksi minua ei kutsuta tällaisiin iltoihin. Saa hyvän käsityksen näiden ihmisten ajatusmaailmasta tämän ketjun perusteella: sinkku on negailija, säälittävä, salaa kateellinen, ei osaa keskustella mistään paitsi ehkä Tinder-säädöistä, outo, viallinen jne. Miksi haluaisin istua iltaa tällä tavoin ajattelevien ihmisten kanssa? Noin vahvat ja värittyneet oletukset sitä paitsi eivät voi olla heijastumatta ulospäin. Siinä sitä olisi sitten kiva olla jossain mökillä motissa ja tuntea itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Apua, mitä mä just luin...?

Mietin just samaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ajattelevien elämän päätavoite on pariutua ja kuulua ihmisryhmänä "pariskunnallisiin". Eli mielessä on ihanne, miten pitäisi elää ja pyritään sitä kohti. Kun ovat "päässeet" parisuhteeseen, haluavat pyyhkiä masentavaksi kokemansa dinkkuuden pois elämästään ja alkavat elää pariskuntaelämää. Yksittäinen tyytyväinen sinkku joukossa olisi särö siihen mielikuvaan, jonka ovat rakentaneet omasta elämänpolustaan, jossa parisuhteessa oleva on ylempi kuin sellainen, joka ei ole parisuhteessa.

Yleisesti tyyppejä, joille ihmiset ovat jotenkin olemassa vain suhteessa muihin; parisuhde, perhe, omistaminen, tietynlainen työ. ”Unelmat” suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Sinkuilla ei ole mitään sanottavaa noihin juttuihin? Kyllähän sinkkuihmisilläkin on mielipiteitä. Ja saattaa antaa uusia näkökulmia sinne sinun pariskuntakuplaasi.

Pariskuntien kanssa on välillä kyllä rasittavaa lähteä mökille, jostain syystä en ole sinkkuna ikinä oikeutettu omaan rauhaan tai edes sänkyyn, vaan sinkun oletetaan automaattisesti yöpyvän jossain sohvannurkassa, vaikka sohva olisikin levitettävää mallia johon mahtuu vallan hyvin pariskuntakin. Viime reissua suunnitellessa pidin narinasta huolimatta kiinni siitä, että kaikille on oma, oikea sänky, taikka vaihtoehtoisesti sohvalla nukkuu joku muu kuin minä.

Toivoisin myös, että ne seurustelevat/naimisissa olevat, jotka täälläkin huutelevat sinkkukavereidensa säälittävyydestä, muistaisivat mielipiteensä myös sitten kun se oma parisuhde syystä tai toisesta päättyy. On omituista ja epäkunnioittavaa, että yhtäkkiä oletetaan sinkun olevan intopinkeänä valmiina viihdyttämään uusiosinkkua terassireissuilla ja bileilloilla. Vaikka sinkku olenkin, en todellakaan elä enää kuin kaksikymppinen ja ravaa baarissa alvariinsa. Vielä vähemmän sinne kiinnostaa lähteä jonkun vastaeronneen kanssa, jolle en ole kelvannut tasavertaiseksi kaveriksi vuosiin.

Olisi kyllä mukava tietää vastaajien taustat, kuten koulutus ja ammatti. Sen verran erilaisia mielipiteitä näkyy olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kutsuu ketä haluaa. Toisekseen ajatellaan että sinkkua ei kiinnosta samat asiat tai että sinkkuna tosiaan pitää metsästää seuraa. Myös voi olla ajatus ettei sinkun kanssa vastavuoroisuus toimi. Järjestätkö sinkkuna pariskunnille illanviettoja?

ööö, en? Mutta järjestän kavereille illanviettoja. Ja kaverit on tervetulleita tuomaan kumppaninsa mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Pariskuntien kanssa on välillä kyllä rasittavaa lähteä mökille, jostain syystä en ole sinkkuna ikinä oikeutettu omaan rauhaan tai edes sänkyyn, vaan sinkun oletetaan automaattisesti yöpyvän jossain sohvannurkassa, vaikka sohva olisikin levitettävää mallia johon mahtuu vallan hyvin pariskuntakin. Viime reissua suunnitellessa pidin narinasta huolimatta kiinni siitä, että kaikille on oma, oikea sänky, taikka vaihtoehtoisesti sohvalla nukkuu joku muu kuin minä.

Toivoisin myös, että ne seurustelevat/naimisissa olevat, jotka täälläkin huutelevat sinkkukavereidensa säälittävyydestä, muistaisivat mielipiteensä myös sitten kun se oma parisuhde syystä tai toisesta päättyy. On omituista ja epäkunnioittavaa, että yhtäkkiä oletetaan sinkun olevan intopinkeänä valmiina viihdyttämään uusiosinkkua terassireissuilla ja bileilloilla. Vaikka sinkku olenkin, en todellakaan elä enää kuin kaksikymppinen ja ravaa baarissa alvariinsa. Vielä vähemmän sinne kiinnostaa lähteä jonkun vastaeronneen kanssa, jolle en ole kelvannut tasavertaiseksi kaveriksi vuosiin.

Maksoitko itse huoneesi vai maksoiko sitä myös nämä pariskunnat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on niin ahdasmielisiä että ihminen ilman puolisoa on jotenkin vajavainen. Saattaa olla myös jotain pelkoa tai uhkaa mikä kivassa kaveriporukassa on tietenkin naurettavaa. Onneksi omissa porukoissani ei ole tuollaista ollut, päinvastoin. On sinkut ja lesket on otettu mukaan etteivät jäisi yksin. On aika käsittämätöntä että ihmiset näkee vain oman napansa eikä ajattele että yksinäinen ihminen saattaa juhlapyhinä olla todella yksin, sekä fyysisesti että henkisesti.

Yksinäisen pitää itse toimia niin ettei ole yksin- mitä se muille kuuluu?

Niin, mitähän se ystäville kuuluu, miten ystävää kohtelee.

Ihme porukkaa tässä ketjussa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Mua kiinnostaisi kanssa, että mitä niiden sinkkujen ajatellaan siellä mökillä tekevän, joka on niin kauhean kummallista ja erilaista, kuin mitä parisuhteessa olevat tekisivät? Ollaanko me jotain outoja eläimiä, joiden kanssa ei voi olla normaalisti ja tehdä ihan samoja asioita?

Monestihan mökeillä yms on rajoitetut tilat ja sinkku vie yksin turhaan tilaa. Onhelmahan tässä tulee esim vuokramökillä, että osallistutaanko kuluihin oer nenä vai per perhe.

Tietysti per nenä, kun kaikki siellä mökillä ovat yhtälailla. 

Joo, mutta sinkku maksaa omasta huoneestaan puolet vähemmän kuin pariskunta samanlaisesta huoneesta. Ruoat tietysti syöjien mukaan vaikka aina harmittaa maksaa osuus jostain suolakurkuista tai paprikasta, joita en syö. Mutta en jaksa enää noista vääntää niin helpommalla pääsee, kun vaan maksaa vaikka kirpasee.

Miten voit verrata, että sinkun pitäisi maksaa sama summa kuin pariskunnan?

Sinkku maksaa 100e ja pariskunta 100e, silloinhan sinkku maksaa kaksinkerroin sinun logiikallasi.

Yhdestä huoneesta maksetaan 100 euroa, majoittui sinne sitten 1 tai 5 ihmistä. Neliöhinnan mukaan siis. Maksu per naama on pariskunnille epäreilu, sillonhan sinkku saa samanlaisen huoneen "puoleen hintaan".

Jotekin vaikea uskoa, että pariskunta haluaisi alennusta, että joutuvat nukkumaan samassa huoneessa ja sinkku saa nukkua yksin. Jos mökki vuokrataan, luulisi olevan ihan sama nukkuuko huoneessa yksi vai kaksi henkilöä, kun se mökki on vuokrattu yhteiseen mukavaan ajanviettoon. Sitten jotkut vain nukkumajärjestelyjen mukaan alkavat laskea koko mökin vuokran jakamista, siis niiden pelkkien makkareiden mukaan. Mökkiin kuuluu niin paljon muutakin, kuten ne yhteiset tilat ja koko pihapiiri. 

Aivan ja mielestäsi sinkun pitäisi saada maksattaa osansa muilla.

No jos kutsutaan hyvä sinkkuystävä mökkiviikonlopulle, niin kyllä kaikki maksetaan tasan eikä aleta miettiä nukummeko pariskuntana makkarissa ja sinkku yksin. Olen siis parisuhteessa eikä tulisi mielenkään pyytää sinkulta suhteessa enemmän vaan kaikki jaetaan henkilömäärän mukaan tasan. 

Ja kuitenkin sinkku saa huoneen käyttöön puolella hintaa ja te maksatte iloisesti toisen puolen hänenkin osuudestaan?

Tietysti, kun sinne mökille ollaan tultu viettämään yhteistä aikaa eikä vain nukkumaan makkarissa. Enkä koe tarvitsevan maksaa suhteessa vähemmän, kun nukun rakkaan puolisoni vieressä. 

Mutta sinä ja rakas puolisosi ilomielin maksatte oman huoneenne lisäksi puolet sinkun huoneesta?

Meidän tapauksessa minä jakaisin huoneen sinkun kanssa ja mies kuorsaisi yksin toisessa huoneessa, kun kotonakin nukutaan eri makuuhuoneissa. Hyvä avioliitto kuitenkin on. Ja juu on menossa tutkimuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä mukava tietää vastaajien taustat, kuten koulutus ja ammatti. Sen verran erilaisia mielipiteitä näkyy olevan. 

Sinkku, DI, 34-v.

Meillä on todella tiivis kaveriporukka, jossa on on ollut vaihtelevia kumppaneita ja nyt viimeisen, sanotaanko, kahdeksan vuoden aikana, on alkanut tulla enemmissä määrin niitä pysyviä parisuhteita, lapsia, taloja (ja niiden rakennusta) yms. Järjestetään yhteisiä tapaamisia useampia vuoteen, eikä parisuhdestatus ole ongelma, koska halutaan viettää aikaa toistemme kanssa. Jutellaan mistä jutellaan, ja ihmiset osallistuu keskusteluun kykyjensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Siis onko tässä kyseessä jonkinlainen perverssi rinnakkaisseksiloman muoto, jossa kokoonnutaan samaan rakennukseen harrastamaan monogamiaa viereisiin huoneisiin? Miksi?

Mulla kävi sama mielessä :D.

Vierailija kirjoitti:

Hirveää mökillä olisi joku politiikasta paasaaja, joka haluaa korkeintaan keskustella ranskalaisesta elokuvasta. :D

Pointti ei varmaan olekaan se, että noista asioista olisi pakko paasata mökillä, vaan pointti lienee se, että ihmisillä on aika paljon sellaisia kiinnostuksenkohteita, jotka eivät liity omaan parisuhdestatukseen tai omaan välittömään elämänpiiriin. Ja toisaalta ainahan ystävien kanssa tapaamisessa on tapana vaihtaa kuulumisia ja olla kiinnostunut toisen asioista, riippumatta siitä ovatko ne samanlaisia kuin omat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariskuntien kanssa on välillä kyllä rasittavaa lähteä mökille, jostain syystä en ole sinkkuna ikinä oikeutettu omaan rauhaan tai edes sänkyyn, vaan sinkun oletetaan automaattisesti yöpyvän jossain sohvannurkassa, vaikka sohva olisikin levitettävää mallia johon mahtuu vallan hyvin pariskuntakin. Viime reissua suunnitellessa pidin narinasta huolimatta kiinni siitä, että kaikille on oma, oikea sänky, taikka vaihtoehtoisesti sohvalla nukkuu joku muu kuin minä.

Toivoisin myös, että ne seurustelevat/naimisissa olevat, jotka täälläkin huutelevat sinkkukavereidensa säälittävyydestä, muistaisivat mielipiteensä myös sitten kun se oma parisuhde syystä tai toisesta päättyy. On omituista ja epäkunnioittavaa, että yhtäkkiä oletetaan sinkun olevan intopinkeänä valmiina viihdyttämään uusiosinkkua terassireissuilla ja bileilloilla. Vaikka sinkku olenkin, en todellakaan elä enää kuin kaksikymppinen ja ravaa baarissa alvariinsa. Vielä vähemmän sinne kiinnostaa lähteä jonkun vastaeronneen kanssa, jolle en ole kelvannut tasavertaiseksi kaveriksi vuosiin.

Maksoitko itse huoneesi vai maksoiko sitä myös nämä pariskunnat?

Ei kyllä kannattaisi lähteä mökkilomalle, jos vain ajattelee nukkuuko yhdessä huoneessa yksi vai kaksi henkeä. Mökkiloman tarkoitus on viettää mukavaa yhteistä aikaa yhdessä sisällä yhteisissä tiloissa sekä ulkona eikä nököttää siellä makkarissa.  

Ihan hyvä kirjoitus ap:llä. Mulle kävi vaan niin, että porukkaan kuului myös nainen (sinkku) päättikin lopulta iskeä mieheni. Yritys oli härski, muniin kiinni käsi pöydän alla. Tämä nyt sattui minulle, jotenkin asia vaivaa vieläkin (yli 10v.) Varmaan siksi, että pidin hänestä tosi paljon. Koskaan, koskaan en olisi odottanut tollaista käyttätymistä kyseiseltä daamilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Mua kiinnostaisi kanssa, että mitä niiden sinkkujen ajatellaan siellä mökillä tekevän, joka on niin kauhean kummallista ja erilaista, kuin mitä parisuhteessa olevat tekisivät? Ollaanko me jotain outoja eläimiä, joiden kanssa ei voi olla normaalisti ja tehdä ihan samoja asioita?

Monestihan mökeillä yms on rajoitetut tilat ja sinkku vie yksin turhaan tilaa. Onhelmahan tässä tulee esim vuokramökillä, että osallistutaanko kuluihin oer nenä vai per perhe.

Meillä on ollut aina selvä, että kulut jaetaan per hlö.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kirjoitus ap:llä. Mulle kävi vaan niin, että porukkaan kuului myös nainen (sinkku) päättikin lopulta iskeä mieheni. Yritys oli härski, muniin kiinni käsi pöydän alla. Tämä nyt sattui minulle, jotenkin asia vaivaa vieläkin (yli 10v.) Varmaan siksi, että pidin hänestä tosi paljon. Koskaan, koskaan en olisi odottanut tollaista käyttätymistä kyseiseltä daamilta.

Oliko syy hänen sinkkuudessaan vai persoonassaan?