Hahmotushäiriö?
Oletteko saaneet jostain apua avaruudellisen hahmottamisen häiriöön? Vai voiko asialle ylipäätään tehdä mitään? Olen päälle parikymppinen nainen, olen muuten ihan fiksu ja opiskelen yliopistossa, mutta hahmottamiseen liittyvät asiat tuottavat vaikeuksia ja epäilen, että minulla olisi hahmottamisen häiriö. Tässä esimerkkejä ongelmistani:
- Eksyn joka paikkaan, suuntavaisto on ihan surkea. Kävellessäkin pitää olla mapsi päällä, jos yhtään vieraammassa paikassa liikkuu.
- En osaa lukea karttaa sitten yhtään
- Autolla ajaminen sujuu muuten ihan ok, mutta parkkiin ajaessa en hahmota ollenkaan miten rattia pitää kääntää ja minkä verran, ja olen kolhinut autoa useamman kerran tolppiin ja kaiteisiin. Kortti ollut jo monia vuosia ja olen ajanut paljon. Toisia autoja en ole kolhinut, koska en uskalla parkkeerata muiden viereen tiukoissa väleissä.
- Matikka on ollut aina vaikeaa, vaikka muuten koulussa olen ollut hyvä. Esim. geometriaa en ymmärrä ollenkaan
- Käsityöt ei myöskään ikinä sujuneet. En meinannut millään oppia neulomaan tai virkkaamaan. Meinasin myös usein ommella kaula-aukon tai hihan kiinni kun en hahmottanut, että mistä pitäisi ommella.
- Tanssiessa tai aerobicissä tein aina väärässä tahdissa tai väärällä puolella liikkeet. En myöskään muistanut liikesarjoja.
Tuo autolla ajaminen ja huono suuntavaisto ovat siis tällä hetkellä pahimmat ongelmat, kun en opiskelussa enää tarvitsee mitään kummempaa matikkaa.
Kommentit (13)
Mulla on todettu hahmotushäiriö, ja eipä sille kauheasti mitään voi. Mutta käytännön ongelmiin on toki paljonkin apuja:
- eksymiset ja kartanlukuongelmat: navigaattori sekä autossa että kännykässä
- parkkeerausongelmat: auto, jossa on peruutuskamera ja hälytykset etu- ja sivutörmäyksestä
- matiikka: kannattaa valita muu ala
- käsityöt ja tanssi: sama, miksi hakata päätä seinään harratamalla jotain, johon omat kyvyt ei sovi, parempi valita muu harrastus
Ei hahmotushäiriöön mitään apua saa. Itselläni diagnosoitiin se lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu hahmotushäiriö, ja eipä sille kauheasti mitään voi. Mutta käytännön ongelmiin on toki paljonkin apuja:
- eksymiset ja kartanlukuongelmat: navigaattori sekä autossa että kännykässä
- parkkeerausongelmat: auto, jossa on peruutuskamera ja hälytykset etu- ja sivutörmäyksestä
- matiikka: kannattaa valita muu ala
- käsityöt ja tanssi: sama, miksi hakata päätä seinään harratamalla jotain, johon omat kyvyt ei sovi, parempi valita muu harrastus
En siis käsitöitä ja tanssia harrasta enää kun ei vain onnistunut. Ja ala ei onneksi ole matemaattinen. Siihen vain kyselin vastausta, että onko asiaan olemassa jotain apua tai pystyykö hahmottamista jotenkin treenaamaan, mutta ilmeisesti ei oikeastaan. Kiitos kuitenkin vastauksesta.
Mulla on kans. Eksyn helposti, en hahmota paikkoja jos tuun eri suunnasta kuin yleensä. Matikka ei suju. En uskaltaisi edes ajatella autolla ajamista, pelkillä vauvan vainuja työntäessä törmäilin kaikkiin.
Miks tästä ongelmasta ei juuri missään puhuta??
Itselläni on muuten hyvä hahmotuskyky, mutta onko jokin suorassa on vaikeaa hahmottaa.
Hahmotushäiriössä on kyse siitä, että aivopuoliskot ei keskustele keskenään. Tähän on terapiaa, en tiedä onko Kelan kustantamaa.
Tutustu esim. SI terapiaan.
Esim. Aivohalvauksen tai iskun päähänsä saaneet kuntoutettavat saavat tällaista terapiaa.
Esim. tämä Fight back kirjan kirjoittaja.
Tuo että et hahmota etäisyyksiä voi liittyä syvyysnäköön.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans. Eksyn helposti, en hahmota paikkoja jos tuun eri suunnasta kuin yleensä. Matikka ei suju. En uskaltaisi edes ajatella autolla ajamista, pelkillä vauvan vainuja työntäessä törmäilin kaikkiin.
Miks tästä ongelmasta ei juuri missään puhuta??
Olen miettinyt samaa. Olen koko ikäni ajatellut olevani vaan ihan hemmetin tyhmä, mutta kun kuulin ekan kerran tuosta hahmotushäiriöstä niin tajusin, että kaikki nuo ongelmani johtuvat siitä, etten hahmota asioita normaalisti eikä siitä, että olisin jotenkin yleisesti tyhmä.
-ap
Hmm, mulla ei oo kai hahmotushäiriötä, mutta mulla on "huono suuntavaisto" mikä johtuu mun mielestä siitä, että hätäännyn, ja sit en pysty enää keskittymään jos paikka on vieras :'DD
tai sitte vastaavasti meen ajattelematta, kunnes tajuan menneeni väärään suuntaan ja alan panikoimaan.
Ja matikassa osaan perusjuttuja, muissa jos keskityn niin opin ainakin jotain.
Tanssissa en oo usein kiinnostunu oppii koreografioita, eli oon hajamielinen, mieluiten tanssin nopeita biisejä ilman hirveen erikoisii koreografioita. Ja lisäks oon käyny ny salilla missä ei oo peilejä, ja oon vasenkätinen, joten automaattisesti teen kaikki liikkeet vastakkain kun kaikki muut. :'D Koska ohjaajakin ohjaa vielä "väärin päin" kaiken-
Käsitöitä en oikeen jaksanu nuorena , mutta kuvis nro ollu aina hyvää ja oon tosi näppärä yms sekä taitava monissa askarteluhommissa yms. ja kädentöissä.
Karttoihin mulla menee hermo, ja en ikinä muista niistä mitään
Auton hallintataidoista sain autokoulussa kehuja, mutta kaikki muu oliki sitten vähän hankalempaa:'DD
Hahmotuskyvystä puheen ollen:
En näe maikkarin pöllöä pöllönä vaan näen sen eräänlaisena ihmis-sikana.
-siipien päät silminä/kulmakarvoina
-pöllön silmät näen sieraimina
Itselleni vasta viimevuonna paljastui se logo, kun minulle kerrottiin sen kuvastavan pöllöä.
Niin ja sitten oon vielä päässy 400 hakijan joukosta 12 parhaaksi testisä missä mitattiin avaruudellista hahmotuskykyä piirtäen. :D
Itselläni väsymys on uskoakseni syy huonoon hahmotuskykyyn. Uskoisin, että hahmotuskykyäkin voi treenata.
Minulla on diagnosoitu hahmostusvaikeuksia, mutta onnekseni äiti tajusi sen minussa jo lapsena. Sain hyvää treeniä. Äitini on selkokielinen ja pitkäpinnainen, niin minun piti vain harjoitella enemmän kuin muut. Opin tekemään käsitöitä ja onnistun, kun teen hitaasti. Tänään piirrän kaavat, huomenna leikkaan kankaan, yllihuomenna harsin, sitä seuraavana päivänä sovitan jne.
Eksyn joka paikkaan, joten käytän navia tai Google Mapsia. Joskus tarkoituksella katson kaiken valmiiksi Google Mapsista, kirjoitan reitin käsin paperille ja koetan poimia luotettavia maamerkkejä joilla osaan ajaa perille. Se on ihan hauskaa. Nopeutta voi aina miettiä, sillä hitaammalla ehtii huomaamaan enemmän. Siis kun en ole moottoritiellä ajamassa.
Otin pari ylimääräistä ajotuntia parkkeeraukseen. Siinä pelaa selvä logiikka, mutta sitä harjoiteltiin tyhjillä parkkialueilla. Kun sen tajuaa pärjää jo enemmän, Minulla on peruutuskamera, joka myös auttaa.
Ja se, miten oppii liikkeitä pitää ottaa huumorilla. PÄäasia, että antaa mennä. Kun tarpeeksi monta kertaa toistuvat samat liikkeet jotakin jää aina mieleen.
Siis ota hitaasti, kärsivällisesti ja toista. Mieluummin henkilökohtainen ohjaus kuin ryhmässä. Kaikki on sinun motivaatiosta kiinn. Eikä kaikkea tarvitse osata täydellisesti.
Minulla muuten sama, mutta matikka on aina sujunut aika hyvin ja käsityötkin sujuvat aikuisena, vaikka lapsena ne olivat vaikeita. Autolla ajamisesta en osaa sanoa, kun en ole tehnyt sitä koskaan.