Unohdanko tällaisen ystävän?

Kyllä löytyisi, jos ystävää kiinnostaisi nähdä.

Ota asia puheeksi hänen kanssaan. Välillä ihmiset eivät edes tajua omaa käytöstään ja asioista kunnolla keskusteleminen avaa syitä ja edistää asioita. Keskustelemisen jälkeen olet varmasti valmis tekemään päätöksen, että lähteäkö vai jäädä.

Itse olin aikoinaan masentuneena hyvin samanlainen. Ystävissäni ei ollut vikaa, mutta omat energiani ilmeisesti olivat niin lopussa, että unohtelin asioita enkä oikein jaksanut tehdä mitään. Omat ystäväni menetin tuona aikana, mutta se on heidän kannaltaan erittäin ymmärrettävää. Itseäni tietenkin harmittaa, mutta olin silloin raskas ihminen.

Itsellä vähän sama kokemus, tosi pitkäaikainen kaveri alkoi tehdä samaa, perui kun oli väsymystä, tai välillä olikin löytänyt muuta seuraa. Laittoi yhden toisen kaverinsa edelleni aika törkeästi. Ymmärrän että hän pitää tätä toista parhaana ystävänään mutta en ymmärrä miksei sovitusta voi pitää kiinni. En ole enää ehdotellut tapaamisia kun tajusin että minähän niitä ylipäätään olen ehdotellut viime vuodet.

Tuli myös olo että eihän tämä ystävä edes arvosta minua tai meidän ystävyyttä. Itse kyllä arvostin, mutta arvostan myös itseäni nykyään enemmän.

Ap, tuo ystäväsi kommentti oli mielestäni tyly. Ikään kuin ilmoitti sillä, että näin teen ja en korjaa tapojani ja se on ok. Voisithan kokeilla ottaa asian puheeksi, kun on pitkäaikainen ystävä. Voi tosin olla, ettei ymmärrystä heru. Itse ehkä katsoisin tuo juttelukortin ja riippuen ystävän asenteesta ja ystävällisyyden tasosta, vetäisin johtopäätökset ja toimisin sen mukaan. Elämä on lyhyt, ei kannata tuhlata hetkeäkään piittaamattomien henkilöiden kanssa.

Yksi kohta kuulosti tutulta. Kaveri kysyi, että nähdäänkö joku päivä ensi viikolla, kun hänellä on pari päivää vapaata. Sanoin, että milloin vaan, ei ole suunnitelmia, ilmoita, kun tiedät mikä päivä käy. Hänen aikatauluistaan oli kuitenkin kyse. Mitään ei kuulunut ja seuraavaksi ihmettelinkin hänelle, että taisi sulle tulla jotakin muuta, kun ei kuulunut mitään. Sainkin sitten kuulla, että hän oli odottanut minun yhteydenottoani koko viikon ja oli suuttunut tästä minulle. Kun en kuulemma ota koskaan yhteyttä.

Ei ollut ainut kerta, kun sovittiin mielestäni jotakin ja sitten syyttää minua, kun en ole tarpeeksi aktiivinen. Itse myös perui tapaamisia muiden kavereiden vuoksi. Minulla oli perhe, mutta olisin voinut nähdä milloin vain, mies olisi voinut hoitaa lapsen sen aikaa. Hänen aikataulunsa eivät taas antaneet paljoakaan periksi, mutta silti oli minun vikani, kun ei ehditä näkemään tarpeeksi usein (koska minulla on perhe). Ei olla tekemisissä enää, johtuen muistakin syistä.

Samanlaisesta  "ystävästä" kokemusta.  Minä unohdin sitten hänet kokonaan.

Katsoin, että pitää minua varalla, tapaa silloin kun muita kavereitaan ei saa kiinni ja on ilman ketään.

Ei ollut vastavuoroista kaveruutta kanssani, joten lopetin yhteydenpidon.

Eipä siitä mitään kaunoja jäänyt häntä kohtaan, ainoastaan helpotus ettei enää kaveerata, kun se alkoi tuntua niin yksinäiseltä jutulta itselleni.

Unohda pois tämä ystäväsi.  Jos ei ota yhteyttä älä sinäkään. Ja jos joskus ottaa ja ehdottaa tapaamista, pahoittele, ettei sinulle sovi. 

Tylyltä kuulostaa, ota puheeksi vaan. Et menetä mitään, jos hän suuttuu, sen verran ikävää käytöstä. Ymmärrän kyllä, että harmittaa pitkän ystävyyden jälkeen, mutta joskus tiet vain erkanevat. Ei tee sinullekaan hyvää saada tuollaiste käytöstä osaksesi.

Mutta voi olla tosiaan kyse vaikka masennuksestakin, joten puhu nätisti asiasta. Ei se ole syy käyttäytyä ilkeästi sinua kohtaan, mutta jos ajatukset on muualla ja on oikeasti rankka vaihe menossa, niin muiden huomioiminen ei ole normaalitasolla. Sillon käytös on hieman ymmärrettävämpää ja voit antaa hänelle tilaa. Jos taas kaikki on normaalisti, niin ehkä välien jäädyttäminen on hyvä idea

Ai niin, ja kun kirjotin: "Sulla näköjään kiinnostus tuota luokkaa", niin tuli vastaus: "Kyllä, unohtelen välillä muidenkin kavereiden kohdalla".

Kuinka usein otat yhteyttä?

Mun kaverilla ei ainakaan ole mitään masennuksia, mutta itsekeskeisyyttä sitäkin enemmän.

Tunnettu lapsesta asti, nuoruus, avioliitot, lapset ja erot menty yhdessä. Muutama vuosi tapasi uuden miehen ja siitähän se alkoi. Perui viimehetkellä tapaamiset eikä enää ehdotellut mitään. Tekstailukaveriksi kyllä olin hyvä, muttei mulle koskaan aikaa löytynyt. Eikä apuja. 

Muutin ja olin sen ilmoittanut kaverille, että joudun melki yksin muuttamaan ja kiireellisellä aikataululla, kai tuut apuun. Mitään ei kuulunut mutta olihan se faceen postannut, että oli lemmenyötä viettämässä miehen kanssa Helsingissä. Jouduin sairaalaan, kertaakaan ei käynyt katsomassa kuukauden aikana. Pyysin silloinkin, että jos kävisi mulle kaupassa kun pääsen sairaalasta kotiin kun en voi kantaa mitään leikkauksen jälkeen, oli kuulemma lhdössä just miehen luo. Asutaan siis lähellä toisiaan. Tämä oli se viimeinen niitti. Tämän jälkeen lopetin yhteydenpidon ja kovasti nyt on ihmetellyt, kun musta ei mitään kuulu. Olen sanonut totuuden, muttei nää itsessään mitään vikaa.

Hauskaa on myös se, että olen tehnyt tälle kaverilleni monta ilmaista työtä, olen siis rakennusinsinööri. Koskaan en niistä saanut penniäkään saati niitä "mennään hei pitsalle, kun oot nähnyt näin paljon vaivaa taas"

Hänhän sanoi jo Aivan suoraan että ei arvosta sinua.

Itsekunnioituksesi vuoksi heitä mäkeen.

Unohda. Maailmassa on kivojakin ihmisiä jotka haluavat nähdä ja olla sun kanssa tekemissä. Miksi hukkaisit aikaasi tyyppiin jonka ainoa päämäärä on päästä loukkaantumaan kuvitellusta vääryydestä. Kuulostaa raskaalta energiasyöpöltä koko tyyppi.

Joskus näistä tulee mieleen että tyyppi ajattelee "minulla on oikeus! Minäpä vastailen näille b-luokan kavereille silloin kun huvittaa, kyllä ne reppanat perässä roikkuu kuitenkin". Ylimielisyyttä siis

Missä yleensä tapaatte? Minulla on eräs kaveri, joka ehdottaa useammin tapaamista, mutta minun tulee olla aina se, joka matkustaa tapaamista varten eri paikkakunnalle. Näkisin kaveriani toki useammin, jos voisin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa matkustaa joka kuukausi eri paikkakunnalle. Olen kutsunut kaverini kylään, mutta minun luonani hän suostuu käymään maksimissaan kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Missä yleensä tapaatte? Minulla on eräs kaveri, joka ehdottaa useammin tapaamista, mutta minun tulee olla aina se, joka matkustaa tapaamista varten eri paikkakunnalle. Näkisin kaveriani toki useammin, jos voisin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa matkustaa joka kuukausi eri paikkakunnalle. Olen kutsunut kaverini kylään, mutta minun luonani hän suostuu käymään maksimissaan kerran vuodessa.

Nyt ei ole välimatkasta kyse

Ap

Laita hänelle viesti, esim.: "Sopiiko, että sinä otat yhteyttä minuun sitten, jos/kun haluat tavata/sinulla on aikaa pitää yhteyksiä?" Voit myös laittaa viestiin jotain muuta, mistä on helppo päätellä, ettet ole hyljännyt häntä, mutta että yhteydenpidon jatkumisen suhteen pallo on nyt hänellä.

Jos ystävyytenne on alusta asti perustunut sinun aktiivisuudellesi yhteydenpidossa, tämä on todennäköisesti ystävyytenne loppu. Hän saattaa myös loukkaantua siitä, että lakkaat olemasta se aktiivinen osapuoli. Tai toinen vaihtoehto, hän on tyytyväinen, kun pääsi sinusta eroon. Kummassakaan tapauksessa et menetä kovinkaan paljon.

Parasta joo laittaa että ota sä sitten yhteyttä kun sulle sopii. Tässä on riskinä välien katkeaminen mutta se ehkä parempi jos toista ei kiinnosta.

Itse olen sortunut kaksoisviestintään, jos en ole ollut varma haluanko enää olla ihmisen kanssa tekemisissä. On ollut jonkun tyypin kanssa vähän ikävä fiilis mutta olen miettinyt että onhan se vanha kaveri kuitenkin, ei niitä välejä kokonaan viitsi katkoa. Tällöin on ollut tuota tavataan/ ei tavatakaan huopaamista. Koska en ole oikeasti halunnutkaan tavata.

Vierailija kirjoitti:

Parasta joo laittaa että ota sä sitten yhteyttä kun sulle sopii. Tässä on riskinä välien katkeaminen mutta se ehkä parempi jos toista ei kiinnosta.

Itse olen sortunut kaksoisviestintään, jos en ole ollut varma haluanko enää olla ihmisen kanssa tekemisissä. On ollut jonkun tyypin kanssa vähän ikävä fiilis mutta olen miettinyt että onhan se vanha kaveri kuitenkin, ei niitä välejä kokonaan viitsi katkoa. Tällöin on ollut tuota tavataan/ ei tavatakaan huopaamista. Koska en ole oikeasti halunnutkaan tavata.

Tuo varmaankin tuntuu sinusta ystävällisemmältä vaihtoehdolta kuin sanoa suoraan, että et halua tavata? Jos kuitenkin mietit asiaa, niin se on aika passis-agressiivinen toimintatapa. Minusta on aina reilumpaa ilmaista suoraan, ystävällisesti, mutta päättäväisesti, jos ei halua jatkaa tai sitten puhua ongelmista. Tunsin kerran yhden tyypin, joka aina sopi ryhmätapaamisia, mutta viime hetkellä keksi jotain muuta ja aina perui. Lopulta myönsi ettei innostunut tapaamisista. Ei ole kiltteyttä pitää toisia odotuttamassa itseään. Suoruutta ja rehellisyyttä peliin siis, kiitos :)