Miksi vanhat ihmiset arvostavat vain pitkiä avioliittoja?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kunniallista pysyä pitkässä liitossa, joka sisältää vaikka perheväkivaltaa? Siinä on monesti kärsijän roolissa myös lapset, jotka eivät voi valita. Myös alkoholismi vaikuttaa suoraan lapsiin ja minusta vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan, vaikka ottamalla avioero juovasta puolisosta. Jos joku kehtaa sellaista paheksua, niin kyseenalaistaisin hänen moraalisen ajattelun.

Kuka käski mennä alkkiksen kanssa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Pitkät avioliitot ovat seurausta ajoista, jolloin toimeentulo ja yhteiskunnallinen tilanne oli epävarmempaa. Kansaeläke tuli vasta 1950-luvulla. 1970-luvulla oli vielä tavallista, että osa naisista jäi kotiäideiksi. Avioliitto oli taloudellista turvallista.

Ylipäätään kotiväkivaltaan,lasten hyväksikäyttöön ja muihin perheen sisäisiin ongelmiin on säädetty lait ja rajoitukset 1990-luvulta lähtien. Perhe ei ole enää pyhä instituutti, johon eivät saa muut puuttua. Nyt uskalletaan pelastaa lapset, vaimot, aviomiehet perhehelvetistä.

1800-luvulla oli myös vahvasti parisuhdetta romantisoiva aikakausi, mikä vaikuttaa meissä yhä. Siihen kuului uskollisuus, kirkkohäät ja pitkään kestävät suhteet ja miten leski näivettyi puolison kuollessa. Kaikki tuki sen tyyppistä parisuhdemallia. Nyt se on onneksi murtumassa.

MInäkin kuulun siihen ikäluokkaan, että kun kaverisi valitset sen kanssa sinnittelet. Erot meidän ikäluokassa ovat vielä hieman arveluttavia ja sosiaalisen statuksen kannalta tilanteita, joissa tuttavaverkostoei tiedä kenen kanssa olisi enää tekemisissä. Olen keski-ikäinen.

On erittäin hyvä, että parisuhdemalli on muuttumassa. Ettei sen tarvitse olla kaksi ihmistä sisäänsä sulkevaa ja miten erota voi, jos ei enää tunnu hyvältä. 

Höpöhöpö. Avioeron on saanut helposti vuodesta 1987 alkaen ilman toisen suostumusta tai syyllisen etsimistä eli yli 30vuotta. Ei ole kenenkään tarvinnut huonossa suhteessa kärvistellä. Jos näin on tehnyt, ihan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kunniallista pysyä pitkässä liitossa, joka sisältää vaikka perheväkivaltaa? Siinä on monesti kärsijän roolissa myös lapset, jotka eivät voi valita. Myös alkoholismi vaikuttaa suoraan lapsiin ja minusta vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan, vaikka ottamalla avioero juovasta puolisosta. Jos joku kehtaa sellaista paheksua, niin kyseenalaistaisin hänen moraalisen ajattelun.

Kuka käski mennä alkkiksen kanssa yhteen?

Kuka käski olla noin tyhmä? Yleensä alkoholismiin sairastutaan vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni pohti kerran nykyajan avioliittoja ja sanoi, että on surullista kun ihmiset ei enää rakasta toisiaan. Käytetään vaan hyväksi ja sitten hylätään kun ei sovi omiin suunnitelmiin. Ei sitouduta aidosti eikä haluta kasvaa ihmisenä sen kumppanin kanssa vaan kasvetaan eri suuntiin ja lopulta erilleen. Parisuhteissa kilpaillaan ja nujerretaan toinen. Puuttuu kokonaan välittäminen.

Jep, kyllä ennen oltiin parempia ihmisiä kun avioiduttiin rahan/taloudellisen pakon takia. 

Suomessa ei ole kenenkään ollut pakko avioitua reippaasti yli 100 vuoteen rahan/taloudellisen pakon takia. Naiset ovat pystyneet aina käymään töissä ja elättämään itsensä myös naimattomana.

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Mieheni kertoi joskus lapsuusmuistojaan ja ei ne kummoisia olleet. Isänsä joi paljon, oli kuukausia pois kotoa ilman mitään yhteydenottoa, joten anoppi joutui yksin hoitamaan pientilan ja lapset. Miehen varhaisin lapsuusmuisto on, kun hän meni piiloon sängyn alle ja pelkäsi raivoavaa isäänsä. Appi lopetti juomisen jossain vaiheessa eikä hän enää räyhännyt, mutta oli ikävä kuunnella, kun hän piikitteli jatkuvasti vaimoaan. Anoppi esitteli kerran mustelmia, jotka miehensä oli hänelle tehnyt. Heidän avioliitto kesti lähes 60 vuotta.

Omat vanhemmat ehtivät olla naimisissa 56 vuotta ennen isän kuolemaa. Heistä en sano muuta kuin sen, että heidän ei olisi pitänyt koskaan tavata. Omaa lapsuuttani en muista onnellisena aikana.

Minusta nuo kaksi esimerkkiä kertovat vain sen, että yhdessä piti pysyä koska "mitä ne muut ajattelee". Varsinkin äitini puhui aikoinaan todella rumasti tuntemastaan eronneesta naisesta. Veikkaan, että oikeasti ole kateellinen, kun ei itse uskaltanut erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kunniallista pysyä pitkässä liitossa, joka sisältää vaikka perheväkivaltaa? Siinä on monesti kärsijän roolissa myös lapset, jotka eivät voi valita. Myös alkoholismi vaikuttaa suoraan lapsiin ja minusta vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan, vaikka ottamalla avioero juovasta puolisosta. Jos joku kehtaa sellaista paheksua, niin kyseenalaistaisin hänen moraalisen ajattelun.

Kuka käski mennä alkkiksen kanssa yhteen?

Hyvin harva menee alkoholistin kanssa naimisiin, mutta moni eroaa alkoholistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö avioliitossa pidä olla sen aikaa kun se molemmista tuntuu hyvältä eikä ns kynsin hampain roikkua avioliitossa?

myötä- ja vastoinkäymisissä, niin hyvinä kuin huonoina aikoina, kaikissa elämän vaiheissa

Nykyään valan vannomisella ja sanansa pitämisellä ei tunnu olevan enää mitään merkitystä.

No enpä vannonut saati luvannut, valittiin avoliitto.

Mutta mitäpä me tiedetään, vasta 20 vuotta oltu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä arvostan myös lyhyitä avioliittoja, jos ovat ensimmäisiä. Jos taas monta kertaa pitää mennä naimisiin, niin miksei vaan mee suoraan huoraksi ilotaloon ja oo ylpeä tittelistään.

Ai myös mies?

Mitå tekemistä vapaaehtoisella parisuhteella ja h.uoraamisella on toistensa kanssa? Niinpä ei mitään mutta sinuahan harmittaakin se että naiset voi elää niin kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kunniallista pysyä pitkässä liitossa, joka sisältää vaikka perheväkivaltaa? Siinä on monesti kärsijän roolissa myös lapset, jotka eivät voi valita. Myös alkoholismi vaikuttaa suoraan lapsiin ja minusta vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan, vaikka ottamalla avioero juovasta puolisosta. Jos joku kehtaa sellaista paheksua, niin kyseenalaistaisin hänen moraalisen ajattelun.

Ei kai tässä ketjussa ole ollut kyse väkivaltaisista avioliitoista? Ei niissä pysyminen ole kenenkään mielestä kunniallista. Ei edes vanhojen mielestä. Jos he eivät ole silloin eronneet, on syy ollut muu kuin kunnia.

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Mieheni kertoi joskus lapsuusmuistojaan ja ei ne kummoisia olleet. Isänsä joi paljon, oli kuukausia pois kotoa ilman mitään yhteydenottoa, joten anoppi joutui yksin hoitamaan pientilan ja lapset. Miehen varhaisin lapsuusmuisto on, kun hän meni piiloon sängyn alle ja pelkäsi raivoavaa isäänsä. Appi lopetti juomisen jossain vaiheessa eikä hän enää räyhännyt, mutta oli ikävä kuunnella, kun hän piikitteli jatkuvasti vaimoaan. Anoppi esitteli kerran mustelmia, jotka miehensä oli hänelle tehnyt. Heidän avioliitto kesti lähes 60 vuotta.

Omat vanhemmat ehtivät olla naimisissa 56 vuotta ennen isän kuolemaa. Heistä en sano muuta kuin sen, että heidän ei olisi pitänyt koskaan tavata. Omaa lapsuuttani en muista onnellisena aikana.

Minusta nuo kaksi esimerkkiä kertovat vain sen, että yhdessä piti pysyä koska "mitä ne muut ajattelee". Varsinkin äitini puhui aikoinaan todella rumasti tuntemastaan eronneesta naisesta. Veikkaan, että oikeasti ole kateellinen, kun ei itse uskaltanut erota.

Arvostiko vanhemmat tai puolison vanhemmat pitkiä liittoja tai toisia ihmisiä oli heillä sitten pitkä tai lyhyt liitto? Epäilempä että eivät.

Minä ihmettelen miten huonolla ihmistuntemuksella mennään avioliittoon. Että erotaan vuoden tai kahden päästä. Nykyään kun voi asua yhdessä ja tutustua rauhassa. Lasten kannalta erot/riidat/epäsopu on ikävää.

Avioliitto on tila, jossa tuotetaan yhteiskunnalle uusia työntekijöitä. Lapset hyötyvät ainakin niin pitkästä liitosta, että ehtivät omilleen ennenkuin liitto loppuu. Tasapainoinen lapsuus tuottaa parhaita työntekijöitä, jotka eivät kuluta yhteiskunnan varoja yhtä paljon kuin huonommin hoidetut lapset.

Koska pitkä liitto pakottaa luopumaan itsekkyydestä.

Nykyajan ihmiset ovat hedonistisia minäminä -ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kunniallista pysyä pitkässä liitossa, joka sisältää vaikka perheväkivaltaa? Siinä on monesti kärsijän roolissa myös lapset, jotka eivät voi valita. Myös alkoholismi vaikuttaa suoraan lapsiin ja minusta vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan, vaikka ottamalla avioero juovasta puolisosta. Jos joku kehtaa sellaista paheksua, niin kyseenalaistaisin hänen moraalisen ajattelun.

Kuka käski mennä alkkiksen kanssa yhteen?

Kuka käski olla noin tyhmä? Yleensä alkoholismiin sairastutaan vähitellen.

Pääsääntöisesti se alko ja bilettäminen on maistunut jo seurusteluaikana. Ei se raittiille yht´äkkiä tule, se viinanhimo. Ihan naurettava väite.

Naiset olivat pääosin köyhiä ja kouluttamattomia. Mies oli se hyvätuloinen. Eroaminen olisi tarkoittanut naiselle taloudellista ahdinkoa ja kadulle joutumista. Ylipäänsä naiset enemmän alistuivat siihen kävelevän kodinkoneen rooliin. Nykypäivänä naiset ovat pääosin taloudellisesti itsenäisiä. Leikitään vain sellaisen kanssa, joka tuntuu hyvältä. Korkeakoulututkintoja on enemmän naisilla kuin miehillä, tämäkin kertonee jotain. 

Molemmista tuntuu hyvältä, kunnes molemmista lakkaa tuntumasta hyvältä yhtä aikaa...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kunniallista pysyä pitkässä liitossa, joka sisältää vaikka perheväkivaltaa? Siinä on monesti kärsijän roolissa myös lapset, jotka eivät voi valita. Myös alkoholismi vaikuttaa suoraan lapsiin ja minusta vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan, vaikka ottamalla avioero juovasta puolisosta. Jos joku kehtaa sellaista paheksua, niin kyseenalaistaisin hänen moraalisen ajattelun.

Ei kai tässä ketjussa ole ollut kyse väkivaltaisista avioliitoista? Ei niissä pysyminen ole kenenkään mielestä kunniallista. Ei edes vanhojen mielestä. Jos he eivät ole silloin eronneet, on syy ollut muu kuin kunnia.

Myös vanhuksilla on väkivaltaisia liittoja, tänäkin päivänä. Muut eivät välttämättä tiedä, mitä kodin seinien sisällä tapahtuu. Yhdessä pysymisen motiiveista en tiedä, mutta niinhän se on, että syiden ollessa ulkopuolisille epäselviä eron hakija varmuuden vuoksi aina lytätään.

Vierailija kirjoitti:

Koska pitkä liitto pakottaa luopumaan itsekkyydestä.

Nykyajan ihmiset ovat hedonistisia minäminä -ihmisiä.

Yhtälailla sitä on ennenkin ollut miniminä -ihmisiä, kun ei olla erottu vaikka esim. lasten turvallisuuden kannalta olisi ollut parempi erota. On pidetty itseään parempana ihmisenä kuin eronneita.

Meillä oli kaikki mitä ainaki minä koin riittäväksi. Ajattelin että elän loppuelämäni tässä liitossa. Ei mitään ongelmia minkään suhteen. Yhtäkkiä kumppani halusikin sitten törkeästi raiskata. Omituisinta se että itse pidin seksistä ja oli paljon koko ajan. En tiedä oliko vika minussa, että mistä tämä raiskausidea tuli. Olin onnellinen, mutta olen myös ollut onnellinen yksin ja nykyisessä suhteessa.

Arvostan minäkin vaikka olen nuori.

Avioliitto on juurikin päätös sitoutua ja olla yhdessä myötä- ja vastamäessä.