Muita jotka yrittäneet raskautta kauan ilman että lähimmäiset tietävät?

En jaksa lukea aloitusta, mutta olisi aika kuvottavaa yrittää lasta siten, että muut tietäisivät siitä.

Harvinaisen junttia udella toisten lapsentekoaikeista.

Ymmärrän aloittajaa täysin. Minäkin yritän raskautta aviomieheni kanssa ja emme todellakaan ole kertoneet muille. Ei tulisi mieleenkään kertoa ja jopa ajatus siitä inhottaa. Olemme muutenkin tosi tarkkoja yksityisyydestä. Monet tutut kyselee mahdollisista vauvauutisista, mutta ei vastailla sen kummemmin kun vaan hymyillään jne.

Mieheni veljen vaimo kertoi todella avoimesti kaikille heidän raskauden yrittämisestä ja ongelmistaan ym. ja se oli tosi kiusallista. Hän jakoi todella yksityisiä asioita ja suretti mieheni veljen puolesta, sillä hän tykkäisi myös pitää parisuhteen/perheen asiat yksityisinä ja samaan aikaan hänen puoliso puhua pälpätti jokaisen yrityskerran tyyliin..

Joskus tekisi minunkin mieli karjaista utelijoille, että kuule yritys on kova, muttei lasta vaan kuulu! Että siinä teille vastaus :(

En ole vielä mennyt tutkimuksiin, mutta näyttäisi olevan pian ajankohtaista.

Pahoittelen, että menee nyt osin aiheen vierestä. Itse olen eri tilanteessa, sillä omalla kohdallani nimenomaan pari vuotta sitten päätin, etten halua lapsia. Kuitenkin sympatiat nousivat ap:tä kohtaan, sillä olen nyt pari vuotta kuunnellut miehen puolen suvulta uteluita/vihjailuita, että eikö jo olisi lasten aika, haluamme hoitaa vauvaa jne. Alkuun vaan hymyilin, ohitin olankohautuksella, mutta ärsytti, sillä mielestäni vauvasuunnitelmat kuuluvat vain parille itselleen ja muille vain ja VAIN jos pari itse niistä aktiivisesti haluaa kertoa. Jossain vaiheessa kyllästyin uteluihin ja alettiin sanoa miehen kanssa suoraan, että emme halua lapsia ja sillä siisti, mutta ei sekään oikein tilannetta ole parantanut. Lapsirakkaat sukulaiset eivät vaan tajua, ja luulevat että mitä enemmän jauhavat sitä varmemmin mieleni muuttuisi. Totuus on, että kärvistelen itse jatkuvien fyysisten ja psyykkisten ongelmien kanssa sen verran, ettei voimia ( ei tosin haluakaan) äitinä oloon riittäisi. En aio tätä sukulaisille kertoa, ei kuulu heille.

Monesti olen ajatellut, että entäpä jos syy meidän lapsettomuuteemme olisi se, ettemme halusta huolimatta saisi lasta ja voin vaan kuvitella, että siinä tapauksessa sukulaisten puheet tuntuisivat tuplasti pahemmilta. En nimittäin itsekään kokisi luontevaksi kertoa yritysprosessista. Tsemppiä ap, toivottavasti teitä onnistaa!

En ole koskaan suostunut keskustelemaan lapsisuunnitelmista saati yrityksestä kenenkään kanssa, ei kuulu kenellekään. Enkä halua selitellä jos lasta ei sitten ala kuuluakaan yrityksestä huolimatta. Kavereille olen ympäripyöreästi sanonut, että ”kaipa se asia pitää jossain vaiheessa päättää mitä sen kans tehdään”, ja sukulaisjankkajille lakkasin jossain vaiheessa vastaamasta mitään kun eivät vähemmistä vihjeistä ymmärtäneet antaa asian olla.

Raskaudesta kerrottiin sitten joskus puolivälin jälkeen, pysyi siihen asti hyvin piilossa.

Itse en kysele keneltäkään, elleivät ota aihetta itse esille, koska tiedän miten ärsyttävää ja kiusallista on kun joku utelee vaikka itse ei halua asiasta keskustella syystä tai toisesta.

Olen varmaan häveliäs, mutta puistattaa ajatus että ihmiset tietäisivät että tässä nyt yritetään saada lasta.

Onhan naisia, jotka yrittävät raskaaksi, eivätkä kerro edes miehelleen.

3 vuotta tehtiin, sitten todettiin että ei taida tulla. Pari vuotta sen jälkeen nappasi. Ei käyty hoidoissa, ei ne olleet meitä varten. Kerrottiin odotuksestakin joskus puolivälissä raskautta, tai silloin se alkoi näkyä. Ei nyt muutenkaan tule huudeltua niistä henkilökohtaisimmista asioista, mutta jos joku olisi alkanut udella, niin ilkeästi olisin vastannut ja saanut suut suppuun.

Miehen sisko joskus myöhemmin laski, että olen joulun tienoilla ollut heillä ja raskaana (oisko ollut viikolla6) ja oli vähän nenä nyrpyllä kun ei jo silloin saanut tietää, itsekin vasta sulateltiin asiaa.

Kiitos vastauksista. Ap tässä, vastailen paremmin kunhan ehdin.

Totta että tuntuu oudolta että pitäisi kertoa raskauden yrittämisestä muille. En haluaisi todellakaan että siitä tiedettäisi laajemmin, mutta jotenkin koen nämä ajat aika raskaina (ehkä tämä helpottaakin vielä) että tavallaan esimerkiksi omat vanhemmat tietäisi niin saattaisi keventää omaa taakkaa. Nyt kesäaikaan varsinkin niin paljon kutsuja joka puolelle ja juhliin, joissa aina asiasta kysellään.

Älkää ihmiset kyselkö. Eivät varmaan pahaa tarkoita mutta monet kerrat on tullut paha mieli kun aivan puskista on puolitutut kyselleet että eikö yhtään olisi jo vauvakuumetta ja alkakaapa jo tekin hommiin! Huh. Kyllä on aika nöyrä asenne itsellä nykyään lastensaannin suhteen, niitä todellakin saadaan eikä vain hankita. Ilmeisesti ollut näille tädeille itselleen helppoa aikanaan.

En ole lasta yrittänyt, mutta tiedän että mulla on ovulaation ja kuulautisten väli niin lyhyt, että luonnollinen raskautuminen voi olla tosi vaikeeta ja että se on todella helppo korjata. Musta ei kannata odottaa hirveän kauaa ennen kuin menee edes johonkin konsultaatioon, varsinkin jos biologia/fysiologia ei ole tuttua.

Mullahan kävisi niin, että hedelmöittynyt munasolu ei ehtisi kiinnittyä kunnolla kohdunseinämään erittääkseen hormonia, jotka estää kohdun tyhjentymisen (kuukautiset). Pari päivää lisää hoitaisi ongelman heti.

up