Millaisia ne naiset yleensä ovat joihin miehet vaihtavat tutun perhe-elämän ja vaimon?
Kommentit (52)
Olen outo ja hiljainen nainen. Jostain syystä tunnun kiinnostavan vain perheellisiä miehiä.
Iloisia, urheilullisia ja naapurintyttömäisiä. Heistä yleensä kiinnostun.
M37
Minäkin olen sellainen. Silloin 15v sitten kun vaihto tapahtui, olin 30v (eli 10v miehen silloista vaimoa nuorempi), vapaaehtoisesti lapseton ja hyväkroppainen NUORI nainen. Nyt olen siis 45v ja tajusin juuri, että mies ei ole näin vanhan naisen kanssa ennen ollutkaan... :-) Miehelle olisi ollut kynnyskysymys, jos olisin halunnut lapsia. Ja minulle olisi ollut kynnyskysymys, jos miehen lapset olisivat olleet alle 10v. Ei niin, että ne kaksi miehen kanssa samassa paketissa tullutta teiniä olis helppoja olleet, mutta sentään puhuvia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Iloisia, urheilullisia ja naapurintyttömäisiä. Heistä yleensä kiinnostun.
M37
Juurikin iloisia. Pelottaa tietysti ajatella, että olenko itse se syy, joka ilon puolisostani joskus kadotti?
Täällä joku mainitsi imemisen ja aina halukkaan. Sellainen otetaan rakastajattareksi.
Vaimomateriaali on aivan jotain muuta. Usein muistuttaa vanhaa vaimoa jopa ulkonaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen nainen.
Tutustuin mieheen työkuvioissa. Olen koulutettu , tyylikäs ja hyvässä ammatissa. Vain viisi vuotta nuorempi. Mieheeni teki vaikutuksen itsevarmuus ja säkenöivä persoonallisuus.
Hänen vaimonsa oli kotiäiti, joka pelkäsi sosiaalisia tilanteita. Ei halunnut osallistua miehen työhön kuuluviin edustustehtäviin. Ei uskaltanut puhua englantia.
Minä puhun useita kieliä mm. venäjää, joka oli ollut mieheni kotona puhuttu kieli. Vanhemmat emigrantteja.
"säkenöivä persoonallisuus" - avaatko vähän? minkälainen ihminen olet?
Luulen että perhe-elämä ja lasten mukanaan tuomat muutokset tulevat shokkina ja yllätyksenä monelle miehelle sekä naiselle. Äitiys on iso muutos ja jopa identiteettikriisi monelle naiselle raskauden ja synnytyksen mukana tuomineen vaivoineen ja muutoksineen. Ja lapsi on useamman vuoden ajan täysin riippuvainen äidistään ja isästään.
Mies ei tätä aina ymmärrä ja ottaa sitten itseensä. Osa lähtee seikkailemaan ja osa kostamaan naisen "hylkäämistä" ja purkamaan omaa pettymystään ja riittämättömyyttään sivusuhteisiin. Jos sieltä löytyy nainen, joka pönkittää miehen miehistä egoa ja saa tämän taas tuntemaan itsensä haluttavaksi, nuoreksi ja viriiliksi, niin se on menoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen nainen.
Tutustuin mieheen työkuvioissa. Olen koulutettu , tyylikäs ja hyvässä ammatissa. Vain viisi vuotta nuorempi. Mieheeni teki vaikutuksen itsevarmuus ja säkenöivä persoonallisuus.
Hänen vaimonsa oli kotiäiti, joka pelkäsi sosiaalisia tilanteita. Ei halunnut osallistua miehen työhön kuuluviin edustustehtäviin. Ei uskaltanut puhua englantia.
Minä puhun useita kieliä mm. venäjää, joka oli ollut mieheni kotona puhuttu kieli. Vanhemmat emigrantteja.
Todella tyylikäs muuvi nälviä ja dissata miehen ensimmäistä vaimoa ja lasten äitiä vauvapalstalla. Kuvittelisi, että henkilö, jolla on korkeakoulutus, hyvä ammatti, säkenöivä persoonallisuus ja kansainvälinen tausta olisi pikkaisen sivistyneempi, ja sillä olisi ehkä jotain muutakin puuhaa iltapäivisin kuin haukkua miehen ex-kumppania netissä. Entä sitten jos eksä on introvertti tai ujo? Se on kuitenkin pienempi paha kuin olla kodinrikkoja.
Minä olen rauhallinen, hymyilevä, keskustelutaitoinen ja lapseton. Varatut ovat olleet kiinnostuneet seurastani, mutta sille tielle en lähde.
Nykyinen tapailukumppani sanoi heti, että olen ihan mahdottoman mukava.
Vierailija kirjoitti:
Puolisonsa jättäjät, sekä miehet, että naiset, ottavat itse asiassa yleensä hyvin samantapaisen tyypin kuin se jätetty puolisokin oli. Katselkaapa ympärillenne. Ihmiset ovat hämmästyttävän uskollisia "tyypilleen".
Jättäminen perustuu siihen että ihminen ei kykene oikeasti rakastamaan, vain rakastumaan. Ei kyetä sellaiseen rakkauteen, joka vuosien ja vuosikymmenten saatossa vain kasvaa ja kehittyy. Tällaiset ihmiset ovat hyvin surullisia tapauksia.
No tämähän on täyttä paskaa. Jätin ilkeän, väkivaltaiseksi paljastuneen aviomieheni ja lasteni isän ja silloin muinoin vaihdoin kilttiin, empaattiseen, avuliaaseen, lempeään, kuuntelevaan mieheen. Kehitä sinä rauhassa rakkauttasi sinua henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevään ihmiseen, jossa ikävää on se että todellisuus paljastuu vasta sitten kun sinut on saatu sidottua mahdollisimman hyvin suhteeseen. He osaavat näytellä kilttiä tietyn ajan.
Mitä lähipiirissä on vaihdetunut. Niin aina on ollut kakkonen mt-potilas. Mies ei ole uskaltanut lopettaan suhdetta johon kakkonen on painostanut. Ex-vaimosta oli helpompi erota.
Seksi on kuulemma rankkaa.
Sellaisia jotka eivät ole taantuneet pelkiksi mammoiksi. Puolisosta puhutaan sekä lapsen läsnäollessa että ei "isinä" ja itsestään kolmannessa persoonassa "äitinä". Jos jommallakummalla suhteessa on enää mitään seksuaalisuutta jäljellä niin pelkiksi vanhemmiksi muuttuminen on hyvä askel kohti parisuhteen murenemista. Jos on alkujaan haluttu seksuaalinen, kiinnostava ihminen parisuhteeseen, ja siitä onkin muuttunut pelkkä iskä tai äiskä, niin kai sitä nyt houkuttaa etsiä jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Olen outo ja hiljainen nainen. Jostain syystä tunnun kiinnostavan vain perheellisiä miehiä.
Mulla sama juttu. Olen omituinen, arka ja aina ollut yksinäinen oman tieni kulkija. Ja minusta kiinnostuu vain varatut miehet. Ulkonäkö ei ole ratkaisevaa, yleensä näillä miehillä on paljon kauniimmat ja laihemmat naiset kuin minä, joten ihmettelenkin mitä he minussa oikein näkevät? Jotenkin se mun outo ja ujo luonne siis kiehtoo, mutta miksei se kiehdo sinkkumiehiä? Tai sitten sinkkumiehet ovat itsekin ujompia kuin jo naisen saaneet, joten on kohtaanto ongelmasta kyse.
Uutuuden viehätys, vaikka uusikin nainen on perheellinen ja pitkästä suhteesta. Se on kuitenkin itselle uusi ja mielenkiintoinen, toisin kuin kaikkensa jo antanut ja näyttänyt ex-vaimo, joka hänkin tosin voi olla jollekkin se uusi ihastus.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Anne Kukkohovi sanonut, että hänen takiaan olisi jätetty perhe jos hän olisi halunnut?
Anne on yksinkertainen iso lapsi. Jos oma puolisoni vaihtaisi johonkin hänen tyyppiseen, hymyilisin salaa itsekseni. Hyvin epähienoa käytöstä häneltä raportoida pikkutytön tapaan, miten ystävien poikaystävät olisivat mieluummin minun kanssa. Vähän jopa säälittävä keski-ikäinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen outo ja hiljainen nainen. Jostain syystä tunnun kiinnostavan vain perheellisiä miehiä.
Mulla sama juttu. Olen omituinen, arka ja aina ollut yksinäinen oman tieni kulkija. Ja minusta kiinnostuu vain varatut miehet. Ulkonäkö ei ole ratkaisevaa, yleensä näillä miehillä on paljon kauniimmat ja laihemmat naiset kuin minä, joten ihmettelenkin mitä he minussa oikein näkevät? Jotenkin se mun outo ja ujo luonne siis kiehtoo, mutta miksei se kiehdo sinkkumiehiä? Tai sitten sinkkumiehet ovat itsekin ujompia kuin jo naisen saaneet, joten on kohtaanto ongelmasta kyse.
Uskovat ettet lavertele ympäriinsä mahdollisesta syrjähypystä? Miehet myös hakevat ihailua ja saattavat siksi lähestyä vaatimattomana pitämäänsä naista.
Vierailija kirjoitti:
Naiselliset lapsettomat naiset nyt vaan on paljon kiinnostavampia kuin vaimo puklu paidassaan.
Ja kukahan sen vaimon pani paksuksi? Ettei vaan mies itse?
Kumma että mies ei ole koskaan aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisonsa jättäjät, sekä miehet, että naiset, ottavat itse asiassa yleensä hyvin samantapaisen tyypin kuin se jätetty puolisokin oli. Katselkaapa ympärillenne. Ihmiset ovat hämmästyttävän uskollisia "tyypilleen".
Jättäminen perustuu siihen että ihminen ei kykene oikeasti rakastamaan, vain rakastumaan. Ei kyetä sellaiseen rakkauteen, joka vuosien ja vuosikymmenten saatossa vain kasvaa ja kehittyy. Tällaiset ihmiset ovat hyvin surullisia tapauksia.
Minusta pitkän parisuhteen salaisuus on tottuminen ja tyytyminen.
Minusta taas syvä rakkaus ja kunnioitus. Kuka käski ottaa sen ensimmäisen hätäpäissään?
Minusta pitkän parisuhteen salaisuus on tottuminen ja tyytyminen.