Lue keskustelun säännöt.
En tiedä haluaako mies kanssani naimisiin
09.06.2020 |
Oon miettinyt jo pari vuotta tätä asiaa, enkä tiedä miten voisin udella tätä poikaystävältä ilman että vaikutan painostavalta.
Eli, ollaan seurusteltu jo kuusi vuotta, ja meillä menee parisuhteessa hyvin. Mies sanoo joka päivä rakastavansa, ja on joskus jopa sanonut ettei oo aikasemmin tuntenu ketään kohtaan näin (pari aikaisempaa suhdetta takana) Mä oon jo pari vuotta sitten alkanu jo miettiä, että oisin pikkuhiljaa halukas menee kihloihin, ja oon pariin kertaan jo melkein luullu että nyt se varmaan aikoo pikkuhiljaa kosia. Näin ei oo kuitenkaan käynyt, ja oon ollu aika pettynyt kun oon tajunnut, että ei vieläkään. Oon myös aatellut, että jos hän oikeasti tätä, hän olis jo menny sormuskaupoille aikoja sitten.
Joskus mies on kuitenkin heittänyt, että parin vuoden päästä mentäis naimisiin, mut sit toisena kertaa kun joku kyselee että millon meidän vuoro on, niin hän heittää sen vitsiks ja sanoo vaan nauraen, että eipä oo tyttöystävä edelleen kosinu (hän kuitenkin on joskus sanonu että kosinta ei oo tyttöystävän tehtävä, vaan miehen). Myös hänen suustaan on kuulunut kaveriporukassa, että ei välitä häistä, että ei pidä koskaan mennä naimisiin - kaikki vähän vitsillä, mutta en tiedä piileekö noissa vitseissä totuus. Oon ottanut asian puheeksi parikin kertaa, että oon epävarma hänen aikomuksistaan meidän suhteen, ja että en halua tuhlata aikaani suhteessa, jossa toinen ei ole tarpeeksi tosissaan mun kanssa halutaakseen naimisiin. Vastaus näihin oli, että noi mun luulot on järjettömiä, että kyllä haluaa mun kanssa tulevaisuudessa naimisiin mutta haluaa että valmistun ensin (oon siis muuttanu tänne opiskelujen takia, ja hän ei halua että mulla jäis täällä opiskelut kesken kun lähtisin takaisin kotiseudulle hänen luotaan, jos en haluais hänen kanssaan naimisiin🤷🏼♀️ ja hän ei haluais että syyttäisin häntä myöhemmin siitä, et oon vaihtanut hänen takiaan paikkakuntaa ja muuttanut kauas ja lopulta en kävis täällä kouluani loppuun)
Tarvitsen siis teidän apua siinä, että pitäiskö mun taas ottaa asia puheeksi, vaikka en haluais painostaa miestä (en todellakaan halua itse kosia, enkä halua miehen kosivan koska painostan häntä tekemään niin) vai pitäisikö mun odottaa kärsivällisesti ainakin siihen valmistumiseen asti kun hän on siitä maininnut monet kerrat? Haaveilen yllätyskosinnasta jota mies oikeasti haluaa ihan omasta tahdosta, ja musta tuntuu että jos puhun aiheesta, pilaan itse ainekset mahdolliseen yllätykseen tulevaisuudessa. Jos mies siis haluaa oikeasti joskus mua kosia🤷🏼♀️ saan niin epäselviä signaaleja. Mitä teen?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen perustelu sille, että odottaa valmistumistasi ennen kuin kosii, jottet muuta hänen luotaan sitten pois on kyllä vähän outo. Miksi muuttaisit pois toivotun kosinnan jälkeen?
Tuo kuulostaa kyllä selkeältä tekosyyltä miksei voisi nyt kosia!
Tätä ajattelin itsekin. Hän siis perusteli tätä sillä, että jos vastaisin kieltävästi ja tää suhde menis "pieleen" sen takia että _minä_ en tätä haluais. Omaan korvaan tuo kuulostaa vaan tekosyyltä. Seuraava lause oli että häihin pitää säästää rahaa, että säästetään ensin ja sitten. Seuraako sen säästämisen jälkeen taas joku uusi syy miksi odotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän molempien pitää erottaa mielessänne toisistaan kaksi asiaa: naimisiinmeno, joka on laillinen sopimus, ja ne romanttiset rituaalit naimisiinmenon ympärillä.
Mitä kumpikin haluaa? Haluatteko naimisiin? Sen voi tehdä suurieleisesti ja kalliisti, tai hiljaisesti ja halvasti. Kumpikin avioliitto on yhtä pätevä.
Vierastaako miehesi noita romanttisia kosimiseleitä ja ajatusta suurista häistä? Ovatko ne sinulle tosi tärkeitä? Vai vierastaako miehesi ajatusta avioliitosta ylipäätään? Onko se sinulle tärkeä, vai viehättäkö sinua erityisesti ajatus romanttisesta kosinnasta ja hienosta hääjuhlasta?
Avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus, ja kunnon sopimusneuvottelut kannattaa ehdottomasti käydä ennen sopimuksen solmimista.
Itse ehdottaisin miehelle tuossa tilanteessa kihloihin menoa. Naimisiin voisi mennä opiskelujen loputtua.
Vierailija kirjoitti:
Teidän molempien pitää erottaa mielessänne toisistaan kaksi asiaa: naimisiinmeno, joka on laillinen sopimus, ja ne romanttiset rituaalit naimisiinmenon ympärillä.
Mitä kumpikin haluaa? Haluatteko naimisiin? Sen voi tehdä suurieleisesti ja kalliisti, tai hiljaisesti ja halvasti. Kumpikin avioliitto on yhtä pätevä.
Vierastaako miehesi noita romanttisia kosimiseleitä ja ajatusta suurista häistä? Ovatko ne sinulle tosi tärkeitä? Vai vierastaako miehesi ajatusta avioliitosta ylipäätään? Onko se sinulle tärkeä, vai viehättäkö sinua erityisesti ajatus romanttisesta kosinnasta ja hienosta hääjuhlasta?
Avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus, ja kunnon sopimusneuvottelut kannattaa ehdottomasti käydä ennen sopimuksen solmimista.
Ap selkeästi haaveilee elokuvatyylisestä kosinnasta ja sormuksesta ja häistä, ei niinkään avioliitosta.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen perustelu sille, että odottaa valmistumistasi ennen kuin kosii, jottet muuta hänen luotaan sitten pois on kyllä vähän outo. Miksi muuttaisit pois toivotun kosinnan jälkeen?
Tuo kuulostaa kyllä selkeältä tekosyyltä miksei voisi nyt kosia!
Tätä ajattelin itsekin. Hän siis perusteli tätä sillä, että jos vastaisin kieltävästi ja tää suhde menis "pieleen" sen takia että _minä_ en tätä haluais. Omaan korvaan tuo kuulostaa vaan tekosyyltä. Seuraava lause oli että häihin pitää säästää rahaa, että säästetään ensin ja sitten. Seuraako sen säästämisen jälkeen taas joku uusi syy miksi odotella?
Nimenomaan tuo omituinen ja epälooginen selitys valmistumisen odottamisesta viittaa siihen, että mies ei ainakaan nyt jostakin syystä halua naimisiin. Voihan olla, että hän tarvitsee hieman aikaa miettiäkseen. Kai tämä viittaa johonkin epävarmuuteen siitä, haluaako todella.
Ap on kyllä siinä ihan oikeassa, että seurustelua alkaa olla sen verran takana, että tässä vaiheessa naimisiinmeno ja lapset (?) alkaisivat olla ajankohtaisia, jos näitä siis haluaa. Siksi kannattaa pitää varansa, ettei käy kuten monille, että nainen kuluttaa hedelmällisimmät vuotensa sellaisen miehen kanssa, joka ei ole tosissaan ja joutuu sitten "kiireessä" etsimään uuden miehen, jotta lapsetkin vielä ehtii tekemään. Jotkut eivät sitten ehdikään löytämään uutta miestä.
Täällä on valiteltu ap:n romanttista ajatusta siitä, että haluaa "yllätyskosinnan". Ymmärrän, että romanttisuutta enemmän siinä on kyse itseasiassa siitä, että ap haluaa varmistua, että mies oikeasti itse haluaa tätä. Jos naimisiinmenon joutuu myymään miehelle, niin onhan siinä aina se vaara, että mies suostuu "pakolla" ja tulee katumapäälle, kun pari lasta on pyöräytetty. En tosin tiedä, mikä yllätyskosinta se enää olisi, jos kerran asiasta on keskustelu niinkin paljon, että mies on joutunut keksimään tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen perustelu sille, että odottaa valmistumistasi ennen kuin kosii, jottet muuta hänen luotaan sitten pois on kyllä vähän outo. Miksi muuttaisit pois toivotun kosinnan jälkeen?
Tuo kuulostaa kyllä selkeältä tekosyyltä miksei voisi nyt kosia!
Tätä ajattelin itsekin. Hän siis perusteli tätä sillä, että jos vastaisin kieltävästi ja tää suhde menis "pieleen" sen takia että _minä_ en tätä haluais. Omaan korvaan tuo kuulostaa vaan tekosyyltä. Seuraava lause oli että häihin pitää säästää rahaa, että säästetään ensin ja sitten. Seuraako sen säästämisen jälkeen taas joku uusi syy miksi odotella?
Nimenomaan tuo omituinen ja epälooginen selitys valmistumisen odottamisesta viittaa siihen, että mies ei ainakaan nyt jostakin syystä halua naimisiin. Voihan olla, että hän tarvitsee hieman aikaa miettiäkseen. Kai tämä viittaa johonkin epävarmuuteen siitä, haluaako todella.
Ap on kyllä siinä ihan oikeassa, että seurustelua alkaa olla sen verran takana, että tässä vaiheessa naimisiinmeno ja lapset (?) alkaisivat olla ajankohtaisia, jos näitä siis haluaa. Siksi kannattaa pitää varansa, ettei käy kuten monille, että nainen kuluttaa hedelmällisimmät vuotensa sellaisen miehen kanssa, joka ei ole tosissaan ja joutuu sitten "kiireessä" etsimään uuden miehen, jotta lapsetkin vielä ehtii tekemään. Jotkut eivät sitten ehdikään löytämään uutta miestä.
Täällä on valiteltu ap:n romanttista ajatusta siitä, että haluaa "yllätyskosinnan". Ymmärrän, että romanttisuutta enemmän siinä on kyse itseasiassa siitä, että ap haluaa varmistua, että mies oikeasti itse haluaa tätä. Jos naimisiinmenon joutuu myymään miehelle, niin onhan siinä aina se vaara, että mies suostuu "pakolla" ja tulee katumapäälle, kun pari lasta on pyöräytetty. En tosin tiedä, mikä yllätyskosinta se enää olisi, jos kerran asiasta on keskustelu niinkin paljon, että mies on joutunut keksimään tekosyitä.
Tämä! Vaikka puhuinkin "yllätyskosinnasta" ja haaveilen häistä, niin se on itseasiassa toisarvoinen asia, ei se ykkönen. Enemmän se kosinta, kihlat ja naimisiinmeno tois mulle "varmuutta" että hän oikeasti haluaa pysyä mun kanssa ja on tosissaan.
Mistä syystä ihmiset nyt yleensä menee naimisiin? - siitä että kumpikin rakastaa toisiaan niin paljon että haluaa virallistaa suhteensa, ja haluaa pysyä loppuelämän yhdessä. Näin itse ainakin näen avioliiton. Eikä niiden häiden tarvitse olla mitkään elokuvatyyliset prinsessahäät, ihan vaikka pienetkin käy - kunhan molemmat sitä oikeasti haluaa. Siksi se ajatus että ei olla menty edes kihloihin, saa miettimään että miksi?
Kumpikin haluaa lapsia, ja juuri senkin takia en halua että nämä vuodet menee hukkaan jonkun kanssa, joka ehkä ei ole varma sitoutumisesta mun kanssa. Haluaisin perheenlisäystä jo ihan parin vuoden sisään, joten siksi tää asia on alkanut mietityttää.
Ollaan asuttu yhdessä jo niin pitkään ja kummatkin käy töissä, en siis edes elä millään opiskelutuilla että se olis tekosyy siihen, että odotellaan että saadaan säästettyä lisää.
Mun mielestä haaveileminen naimisiinmenosta rakastamansa ihmisen kanssa ei ole väärin. Ymmärrän, että epävarmuus on kuluttavaa, ja siksi asiasta kannattaa keskustella rauhallisesti, ei painostamalla. Näin kummankin tavoitteet tulee selväksi ja saat mielenrauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on sanonu mulle että voidaan mennä naimisiin ja se ei muuta mitään. Kuitenkin peru koko jutun ja edelleen sekään ei muuta mitään, siis parisuhteen tilanteessa.
Se ei vaan tajua et pikkasen paska maku jäi suuhun ja ollaan oltu 10v yhdessä.
Eli jos sulle on toi naimisiin meno tärkeää niin keskustele avoimesti miehes kanssa asiat halki.
Me ei päästä ko. Asian suhteen puusta pitkälle mut oon päättänyt et onhan mulla takaovi vähän auki kun ei olla naimisissa..
Eiköhän se ihan kysymällä selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Meillä tosiaan menee hyvin, mutta en voi sille mitään että tämä naimisiinmeno on mulle todella tärkeää. Kai se on mulle se kirsikka kakun päälle, että hän on oikeasti tosissaan, jos haluaa naimisiin, tai edes kihloihin.
En maininnut tästä aloituksessa, mutta mulla on aikaisempaa kokemusta suhteesta, jossa mulla oli tunne että toinen oli mun kanssa ns. tottumuksesta, ennen kuin löysi toisen joka ilmeisesti oli hälle parempi. Mulle on jäänyt takaraivoon pelko että mulle käy näin taas, että en olis miehelle se oikea, mutta ollaan nyt yhdessä kun meillä menee ihan hyvin.
Sä olet niin nuori vielä...
Minkä ikäiseksi Ap:n pitäisi odottaa? 25-vuotias on jo siinä iässä että mahdollinen perheenlisäys on ajankohtaista ja se, että haluaa mennä naimisiin ennen sitä on enemmän kuin ok. Onko huono asia omata perinteiset normit näissä asioissa? Vai pitäisikö odottaa 30 ikävuoteen asti ja sitten kiireellä yrittää lasta jos vielä kerkeää (joillakin naisilla se hedelmällisin vaihe on mennyt jo) Ja vaikka ei haaveiltaisikaan lapsista, niin silti tuon ikäisenä voi ihan hyvin mennä jo naimisiin.
Sä 25 v ja mies 35 v + etä et uskalla keskustella miehen kanssa tärkeistä asioista = kuulostaa siltä, että trollä ei ole tasa-arvoinen parisuhde, mies lienee tietoisesti valinnut nuorrmman ja siten heikomman ja vähemmän elämänkokemusta omaavan tyttöystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on vähän saamatonta sorttia elämänmuutosten suhteen. Olisi varmaan ihan onnellisena seurustellut eläkeikään asti. Itse sitten 5 vuoden seurustelun jälkeen kysyin, että onkos tässä aikomus jossakin välissä naimisiin mennä vai muuten vaan kimpassa pyöriskellä. No joo, sanoi, ja häät pidettiin. Ensi viikolla on 31 v hääpäivä. Mutta ei kyllä olisi ellen olisi tehnyt aloitetta.
Aloittaja kirjoitti:
Olen siis 25-vuotias ja mies 35. Tosiaan tiedän itsekin että oon muodostanu päähäni kuvan miten tämän "pitäisi" mennä ja haaveilen varmaan liikoja, mutta silti en haluaisi tinkiä kihloihin ja myöhemmin naimisiin menosta. Ja viimeistään ensi vuoden alussa olisi tarkoitus valmistua.
Valmistu nyt ensin. Sitten kihlat ja menet naimisiin. Vuoden kuluttua vauva ja sitten omakotitalo ja kultainen noutaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän kaveriporukassa paljon sinkkuja vai pareja, kenties jo naimisissa olevia? Uskon että silläkin on vaikutusta miehen ajatuksiin sitoutumisesta.
Jos kaikki miehen kaverit on sinkkuja tai ei ainakaan naimisissa, ehkä mies ei itsekään kiirehdi asian suhteen. Etenkin jos miehen kaveritkin heittää läppää:" ei kannata mennä ikinä naimisiin!!"
Jos taas kaikki teidän ystävät on jo naimisissa ja perheellisiä, luulisi että mieskin heräilisi miettimään teidän suhteen etenemistä, että jospa tekin.
Vierailija kirjoitti:
Sä 25 v ja mies 35 v + etä et uskalla keskustella miehen kanssa tärkeistä asioista = kuulostaa siltä, että trollä ei ole tasa-arvoinen parisuhde, mies lienee tietoisesti valinnut nuorrmman ja siten heikomman ja vähemmän elämänkokemusta omaavan tyttöystävän.
Ja se toimii. Onnittele ap miestä puolestamme. Hän on saanut juuri sen mitä halusikin.
Saatko sinä mitä haluat, sillä ei ole varmaan niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän kaveriporukassa paljon sinkkuja vai pareja, kenties jo naimisissa olevia? Uskon että silläkin on vaikutusta miehen ajatuksiin sitoutumisesta.
Jos kaikki miehen kaverit on sinkkuja tai ei ainakaan naimisissa, ehkä mies ei itsekään kiirehdi asian suhteen. Etenkin jos miehen kaveritkin heittää läppää:" ei kannata mennä ikinä naimisiin!!"
Jos taas kaikki teidän ystävät on jo naimisissa ja perheellisiä, luulisi että mieskin heräilisi miettimään teidän suhteen etenemistä, että jospa tekin.
Meidän lähimmät ystävät on joko parisuhteessa (jossa mies on jo puhunut kihloista ohimennen), tai jotkut laittaneet jo hääpäivän lukkoon. Loput taitavatkin olla naimisissa ja perheellisiä. Tottakai miehellä on sinkkukavereita mutta eivät ole niin tiiviisti tekemisissä. Ja näissä suhteissa on myös mun kanssa saman ikäisiä naisia, tai vähän päälle 30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Eihän se ole mitenkään kummallista haluta mennä naimisiin kun on vakavassa suhteessa. Avioliitto on sopimus joka tekee puolisosta lähiomaisen myös lain silmissä. Jos siis järkisyitä ajattelee, toki romanttiset syyt vielä lisäksi.
Kyllä se kuullostaa kummalliselta nyt kun avioliitto ei ole enää mikään ihanne ja normi. Ja enää kun sukupuolet ei tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja on yksilön etu säilyttää se irrallisuus toisesta kun se ero on todennäköisempää kuin se, että suhde kestäisi hautaan asti.
En mä ainakaan pidä irrallisuutta etuna, päinvastoin! Haluan naimisiin, koska itselleni se on sitoutumisen merkki. Silloin suhteeseen on panostettu ja molemmat ottavat sen tosissaan. Avoliitosta voisin lähteä huomattavasti kevyemmin, koska en koe sitä samoin. Jos vakiintuneessa suhteessa vastaisin kosintaan kieltävästi, se olisi kyllä ihan varma tae siitä, etten ole ihan tosissani ja saatan hyvinkin lähteä vielä omilleni. Avoliitossa asumiseen on muitakin syitä, kuten esimerkiksi jonkinlainen flegmaattinen tottumus toiseen, ei saa lähdettyä vaikkei niin kiinnostakaan. Etenkin miehillä on taipumus jäädä paikalleen, oli onnellinen tai ei, kunnes jonain päivänä tulee vastaan se tosirakkaus. Avoliitto on kuin vuokra-asunto, helppoa vaihtaa kun kyllästyttää. Avioliitto kuin omistusasunto, joka on huolella valittu pitkäaikaiseksi kodiksi ja johon panostetaan enemmän.
Nyt ap asia puheeksi ja kerrot että haluat mennä kihloihin parin kk sisään ja vuoden päästä siitä naimisiin (päätätte siis lähiviikkoina hääpäivän). Ja kerrot samalla milloin haluat lapsia.
Jos mies kiemurtelee, niin sanot että voi miettiä asiaa viikon ja jos ei halua edetä asioissa kanssasi niin sitten ero.
ÄLÄ tee sitä virhettä että odottelet miehen kosintaa vuosikaudet. Ei sitä taida tulla. Sitten jos eroatte asian takia kun olet 35, niin mies tekee perinteiset: alta vuodessa jonkun uuden naisen kanssa naimisiin ja vauva alulle. Silloin sua ottaa päähän enemmän kuin ikinä.
Näitä oon nähny useita ja kaava on joka kerta sama.
Sanot sille että haluat (jokin aika) mennessä kihloihin ja naimisiin.
Tämä ei ole pelkästään pessimistinen ajatus vaan hyvin tuttua meille joilla on sitä elämän kokomusta.