Lue keskustelun säännöt.
En tiedä haluaako mies kanssani naimisiin
09.06.2020 |
Oon miettinyt jo pari vuotta tätä asiaa, enkä tiedä miten voisin udella tätä poikaystävältä ilman että vaikutan painostavalta.
Eli, ollaan seurusteltu jo kuusi vuotta, ja meillä menee parisuhteessa hyvin. Mies sanoo joka päivä rakastavansa, ja on joskus jopa sanonut ettei oo aikasemmin tuntenu ketään kohtaan näin (pari aikaisempaa suhdetta takana) Mä oon jo pari vuotta sitten alkanu jo miettiä, että oisin pikkuhiljaa halukas menee kihloihin, ja oon pariin kertaan jo melkein luullu että nyt se varmaan aikoo pikkuhiljaa kosia. Näin ei oo kuitenkaan käynyt, ja oon ollu aika pettynyt kun oon tajunnut, että ei vieläkään. Oon myös aatellut, että jos hän oikeasti tätä, hän olis jo menny sormuskaupoille aikoja sitten.
Joskus mies on kuitenkin heittänyt, että parin vuoden päästä mentäis naimisiin, mut sit toisena kertaa kun joku kyselee että millon meidän vuoro on, niin hän heittää sen vitsiks ja sanoo vaan nauraen, että eipä oo tyttöystävä edelleen kosinu (hän kuitenkin on joskus sanonu että kosinta ei oo tyttöystävän tehtävä, vaan miehen). Myös hänen suustaan on kuulunut kaveriporukassa, että ei välitä häistä, että ei pidä koskaan mennä naimisiin - kaikki vähän vitsillä, mutta en tiedä piileekö noissa vitseissä totuus. Oon ottanut asian puheeksi parikin kertaa, että oon epävarma hänen aikomuksistaan meidän suhteen, ja että en halua tuhlata aikaani suhteessa, jossa toinen ei ole tarpeeksi tosissaan mun kanssa halutaakseen naimisiin. Vastaus näihin oli, että noi mun luulot on järjettömiä, että kyllä haluaa mun kanssa tulevaisuudessa naimisiin mutta haluaa että valmistun ensin (oon siis muuttanu tänne opiskelujen takia, ja hän ei halua että mulla jäis täällä opiskelut kesken kun lähtisin takaisin kotiseudulle hänen luotaan, jos en haluais hänen kanssaan naimisiin🤷🏼♀️ ja hän ei haluais että syyttäisin häntä myöhemmin siitä, et oon vaihtanut hänen takiaan paikkakuntaa ja muuttanut kauas ja lopulta en kävis täällä kouluani loppuun)
Tarvitsen siis teidän apua siinä, että pitäiskö mun taas ottaa asia puheeksi, vaikka en haluais painostaa miestä (en todellakaan halua itse kosia, enkä halua miehen kosivan koska painostan häntä tekemään niin) vai pitäisikö mun odottaa kärsivällisesti ainakin siihen valmistumiseen asti kun hän on siitä maininnut monet kerrat? Haaveilen yllätyskosinnasta jota mies oikeasti haluaa ihan omasta tahdosta, ja musta tuntuu että jos puhun aiheesta, pilaan itse ainekset mahdolliseen yllätykseen tulevaisuudessa. Jos mies siis haluaa oikeasti joskus mua kosia🤷🏼♀️ saan niin epäselviä signaaleja. Mitä teen?
Kommentit (61)
Milloin valmistut? Vuoden päästä vaiko viiden vuoden? Aika merkityksellinen tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta haaveilut ja turhat sukupuoliroolit. Käyttäydy niin kuin aikuinen ihminen ja puhu asiasta asiallisesti. Se on sun pitkäaikainen kumppani ja mahdollisesti tuleva puoliso, miksi sä haluat pelata tuollaista peliä? Kerro sille omat ajatuksesi, ja kysy mitä hän rehellisesti on mieltä avioliitosta ja perheen perustamisesta. Ei loppuelämän päätökset ole mitään leikkiä, että odotellaan jotain prinsessapolvistumisia ja sormuksia kakkupalaseen piilotettuna, ja sitten leikitään häitä, ja ooh aah pikku prinssiä vuoden päästä.
Kyllä, sinun pitää ottaa todellista vastuuta tilanteesta ja puhua asia miehen kanssa läpi ja unohtaa ne vinttihuoneen prinsessa unelmat.
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis 25-vuotias ja mies 35. Tosiaan tiedän itsekin että oon muodostanu päähäni kuvan miten tämän "pitäisi" mennä ja haaveilen varmaan liikoja, mutta silti en haluaisi tinkiä kihloihin ja myöhemmin naimisiin menosta. Ja viimeistään ensi vuoden alussa olisi tarkoitus valmistua.
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Eihän se ole mitenkään kummallista haluta mennä naimisiin kun on vakavassa suhteessa. Avioliitto on sopimus joka tekee puolisosta lähiomaisen myös lain silmissä. Jos siis järkisyitä ajattelee, toki romanttiset syyt vielä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävästi vaan ne kavereille vitsailut ovat pitäneet yleensä paikkaansa. Ja sit ja sit ja sit ja sit...
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Meillä tosiaan menee hyvin, mutta en voi sille mitään että tämä naimisiinmeno on mulle todella tärkeää. Kai se on mulle se kirsikka kakun päälle, että hän on oikeasti tosissaan, jos haluaa naimisiin, tai edes kihloihin.
En maininnut tästä aloituksessa, mutta mulla on aikaisempaa kokemusta suhteesta, jossa mulla oli tunne että toinen oli mun kanssa ns. tottumuksesta, ennen kuin löysi toisen joka ilmeisesti oli hälle parempi. Mulle on jäänyt takaraivoon pelko että mulle käy näin taas, että en olis miehelle se oikea, mutta ollaan nyt yhdessä kun meillä menee ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Eihän se ole mitenkään kummallista haluta mennä naimisiin kun on vakavassa suhteessa. Avioliitto on sopimus joka tekee puolisosta lähiomaisen myös lain silmissä. Jos siis järkisyitä ajattelee, toki romanttiset syyt vielä lisäksi.
Kyllä se kuullostaa kummalliselta nyt kun avioliitto ei ole enää mikään ihanne ja normi. Ja enää kun sukupuolet ei tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja on yksilön etu säilyttää se irrallisuus toisesta kun se ero on todennäköisempää kuin se, että suhde kestäisi hautaan asti.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Meillä tosiaan menee hyvin, mutta en voi sille mitään että tämä naimisiinmeno on mulle todella tärkeää. Kai se on mulle se kirsikka kakun päälle, että hän on oikeasti tosissaan, jos haluaa naimisiin, tai edes kihloihin.
En maininnut tästä aloituksessa, mutta mulla on aikaisempaa kokemusta suhteesta, jossa mulla oli tunne että toinen oli mun kanssa ns. tottumuksesta, ennen kuin löysi toisen joka ilmeisesti oli hälle parempi. Mulle on jäänyt takaraivoon pelko että mulle käy näin taas, että en olis miehelle se oikea, mutta ollaan nyt yhdessä kun meillä menee ihan hyvin.
Sä olet niin nuori vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Meillä tosiaan menee hyvin, mutta en voi sille mitään että tämä naimisiinmeno on mulle todella tärkeää. Kai se on mulle se kirsikka kakun päälle, että hän on oikeasti tosissaan, jos haluaa naimisiin, tai edes kihloihin.
En maininnut tästä aloituksessa, mutta mulla on aikaisempaa kokemusta suhteesta, jossa mulla oli tunne että toinen oli mun kanssa ns. tottumuksesta, ennen kuin löysi toisen joka ilmeisesti oli hälle parempi. Mulle on jäänyt takaraivoon pelko että mulle käy näin taas, että en olis miehelle se oikea, mutta ollaan nyt yhdessä kun meillä menee ihan hyvin.
Suloista.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Meillä tosiaan menee hyvin, mutta en voi sille mitään että tämä naimisiinmeno on mulle todella tärkeää. Kai se on mulle se kirsikka kakun päälle, että hän on oikeasti tosissaan, jos haluaa naimisiin, tai edes kihloihin.
En maininnut tästä aloituksessa, mutta mulla on aikaisempaa kokemusta suhteesta, jossa mulla oli tunne että toinen oli mun kanssa ns. tottumuksesta, ennen kuin löysi toisen joka ilmeisesti oli hälle parempi. Mulle on jäänyt takaraivoon pelko että mulle käy näin taas, että en olis miehelle se oikea, mutta ollaan nyt yhdessä kun meillä menee ihan hyvin.
Voi se mies mennä sinun kanssa ihan tottumuksesta naimisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on motiivisi olla parisuhteessa, että pääset naimisiin? Sillä ei ole mitään väliä miten hyvä tyyppi miehesi on kunhan pääset hänen kanssaan naimisiin? Kaikki viettämänne aika on ollut turhaa, jos et ole pääsemässä naimisiin?
Meillä tosiaan menee hyvin, mutta en voi sille mitään että tämä naimisiinmeno on mulle todella tärkeää. Kai se on mulle se kirsikka kakun päälle, että hän on oikeasti tosissaan, jos haluaa naimisiin, tai edes kihloihin.
En maininnut tästä aloituksessa, mutta mulla on aikaisempaa kokemusta suhteesta, jossa mulla oli tunne että toinen oli mun kanssa ns. tottumuksesta, ennen kuin löysi toisen joka ilmeisesti oli hälle parempi. Mulle on jäänyt takaraivoon pelko että mulle käy näin taas, että en olis miehelle se oikea, mutta ollaan nyt yhdessä kun meillä menee ihan hyvin.
Pitäisikö sinun mennä vähän vielä kotiin kasvamaan?
Aloittaja kirjoitti:
Olen siis 25-vuotias ja mies 35. Tosiaan tiedän itsekin että oon muodostanu päähäni kuvan miten tämän "pitäisi" mennä ja haaveilen varmaan liikoja, mutta silti en haluaisi tinkiä kihloihin ja myöhemmin naimisiin menosta. Ja viimeistään ensi vuoden alussa olisi tarkoitus valmistua.
Ei sun tarvitse niistä tinkiä, jos se on sitä mitä oikeasti elämältä haluat. Mutta sun pitää lopettaa tuollainen haihattelu hömppäleffojen tyylistä, ja ottaa haaveilun sijaan asia reilusti puheeksi. Eikä mitään kainoja vihjailuja, vaan asiallinen keskustelu. Ja jos ei mies siihen pysty, harkitsisin hyvin tarkkaan haluanko tuollaista puolisoa. Elämässä tulee eteen paljon vaikeampiakin asioita mistä pitää voida puhua ja päättää yhdessä, kannattaa aloittaa se puhuminen heti, eikä itkeä viiden vuoden päästä että mies ei keskustele.
Tuo miehen perustelu sille, että odottaa valmistumistasi ennen kuin kosii, jottet muuta hänen luotaan sitten pois on kyllä vähän outo. Miksi muuttaisit pois toivotun kosinnan jälkeen?
Jos valmistut vuodenvaihteessa niin voithan halutessasi antaa miehelle mielessäsi aikaa vaikka maaliskuulle asti. Koeta unohtaa asia siihen asti. Jos mies ei siihen mennessä ole kosinut tai muuten osoittanut mielenkiintoa sitoutua niin sitten vakava keskustelu.
Veikkaan että siinä kohden mies sanoo että odotetaan nyt että löydät vakipaikan. Sen jälkeen mies sanoo että kyllä kannattaa hankkia muutama vuosi työkokemusta. Sitten mies huomaa että pitää säästää lapsia varten. Jne ja sitten mies sanoo että ollaan jo niin vanhoja ettei kait me enää. Nythän kaikki on hyvin. Ei kannata hankkia lapsia kun kaikki on hyvin. Ja joskus sitten lipsahtaa ettei ole koskaan halunnut lapsia /naimisiinmenoa.
Mutta tämä pessimistinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen perustelu sille, että odottaa valmistumistasi ennen kuin kosii, jottet muuta hänen luotaan sitten pois on kyllä vähän outo. Miksi muuttaisit pois toivotun kosinnan jälkeen?
Tuo kuulostaa kyllä selkeältä tekosyyltä miksei voisi nyt kosia!
Minlä iläisiä olettd?
6 v seurustrlua kuulostaapitkältä ajalta, mutta kirjoitat kuin olisit aika nuori ja epävarma vielä.
Ylipäänsä asioista piyää voida keskustella suoraan. Ei ole hyvä, jos et uskalla puhua tuollaisesta suoraan hänelle ja sanoa, että haluat mennä naimisiin.