Miksei voida myöntää, että kaikki äidit eivät vaan osaa olla äitejä? Enkä nyt puhu mistään
juopoista tai narkkareista, vaan ihan keskiluokkaisista tavismammoista, joilla on tukiverkot ja kaikki pitäis olla hyvin, lapset haluttuja, on puoliso, on rahaa. Silti niiden lasten kanssa ei "osata" olla, uuvutaan, halutaan töihin "lepäämään", lapsille hakemalla haetaan ties mitä erityislapsen diagnooseja kun perimmäinen syy on se, että äiti ei ole koskaan oppinut vastaamaan vauvansa tarpeisiin. Tätähän ei saisi ääneen sanoa, mutta kyllä tämä ilmiö on tunnistettu jo pitkään. Eri asia toki joku ohimenevä koliikki lapsella, mutta tässä puhun pidemmän aikavälin kiintymyssuhdehankaluudesta, jolloin lapsi lykätään mieluummin hoitoon vieraalle milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten. Kun perussyy on se, että vanhemmat eivät jaksa omia lapsia/halua olla niiden kanssa. JA TÄMÄ VÄLITTYY LAPSILLE AINA.
T. Ylemmän kehitystason psykoterapeutti, töissä lasten (ja vanhempien) parissa liki 20v.
Kommentit (29)
0/5
Lopun "titteli" pilasi hyvän provoalun
Sitten isät saisivat paremman aseman vanhemmuudessa? Tai joidenkin näkökulmasta joutuisivat ottamaan vastuuta.
Se on liian arka aihe. Helpompi keksiä joku diagnoosi. Siskoni on tällainen, väkisin väännetään jo kolmannesta "erityislasta". Lasten pitäis olla nätti some-kulissi, niiden vaativuutta ei kestä. Vauvasta asti olleet muilla hoidossa.
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Jos äiti ei siihen kykene tai sitä halua toisella vanhemmalla on yhtä suuri vastuu asiasta ja hänen on syytä jäädä lapsen kanssa kotiin jos näkee sen tarpeelliseksi.
Hyvä ja aiheellinen aloitus. Äitiys ei ole kaikkia naisia varten, sen pitäisi olla tänä päivänä itsestään selvää mutta ikävä kyllä se ei sitä edelleenkään ole. Nainen voi olla muuten luonteeltaan sopuisa, empaattinen ja rakentava mutta kaivata omaa tilaa niin paljon, että äitiys ei sen vuoksi vain sovi hänelle. Tai sitten hän on perinteisesti "miesmäisenä" pidetty urakeskeinen suoraanpuhuja mutta ihmiset hänen ympärillään ajattelevat, että kyllä se siitä pehmenee, kun saa lapsia.
Ja kyllä, käytin tarkoituksella nainen-sanaa tuossa ja kirjoitin äitiydestä, koska naisiin niitä paineita kohdistetaan edelleen miehiä enemmän ja oletetaan, että kaikki naiset osaavat ja haluavat olla äitejä. Yleensä äitiyteen vastentahtoisesti taipuneet ovat myös kovimpia pitämään yllä some- ja muita kulisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Ja mies on yleisemmin se, joka ei jää ylipäänsä, vaan jättää lapsen äidin huolehdittavaksi ja maksaa elarit jos jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Jos äiti ei siihen kykene tai sitä halua toisella vanhemmalla on yhtä suuri vastuu asiasta ja hänen on syytä jäädä lapsen kanssa kotiin jos näkee sen tarpeelliseksi.
Toki. Ehkä tässä sitten olisi pitänyt puhua äidin sijaan ensisijaisen huoltajan kyvyttömyydestä. Mutta koska se hyvin suurimmassa osassa tapauksia on äiti, en nähnyt otsikossa ongelmaa. Etenkin kun äiti sen lapsen kantaa ja synnyttää, ja jo sen biologian kautta potentiaalinen side on olemassa valmiiksi, toisin kuin isillä. Olen töissäni nöhnyt jopa narkkareita, joilla tuo bondaus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen tapahtuu luonnostaan, ts. on herkkä vauvan viesteille (toki silloin kun on selvänä), eli huonommissakin lähtökohdissa se voi tapahtua. Väkisin pistää miettimään, onko nykyvanhemmat jotenkin...Sekä ulkoisesti että omissa mielikuvissaan ns. passattu pilalle; kaiken täytyisi olla heti täydellistä ja vaivatonta, epämukavuusalueelle ei edes haluta mennä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Jos äiti ei siihen kykene tai sitä halua toisella vanhemmalla on yhtä suuri vastuu asiasta ja hänen on syytä jäädä lapsen kanssa kotiin jos näkee sen tarpeelliseksi.
Toki. Ehkä tässä sitten olisi pitänyt puhua äidin sijaan ensisijaisen huoltajan kyvyttömyydestä. Mutta koska se hyvin suurimmassa osassa tapauksia on äiti, en nähnyt otsikossa ongelmaa. Etenkin kun äiti sen lapsen kantaa ja synnyttää, ja jo sen biologian kautta potentiaalinen side on olemassa valmiiksi, toisin kuin isillä. Olen töissäni nöhnyt jopa narkkareita, joilla tuo bondaus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen tapahtuu luonnostaan, ts. on herkkä vauvan viesteille (toki silloin kun on selvänä), eli huonommissakin lähtökohdissa se voi tapahtua. Väkisin pistää miettimään, onko nykyvanhemmat jotenkin...Sekä ulkoisesti että omissa mielikuvissaan ns. passattu pilalle; kaiken täytyisi olla heti täydellistä ja vaivatonta, epämukavuusalueelle ei edes haluta mennä. ap
Ensisijaisesta tai toissijaisesta huoltajasta ei ainakaan ammattilaisen pitäisi puhua nykyaikana ollenkaan. Mutta toki voidaan puhua siitä että kaikki ammattissa olevat psykoterapeuti eivät ole riittävän ammattitaitoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Jos äiti ei siihen kykene tai sitä halua toisella vanhemmalla on yhtä suuri vastuu asiasta ja hänen on syytä jäädä lapsen kanssa kotiin jos näkee sen tarpeelliseksi.
Toki. Ehkä tässä sitten olisi pitänyt puhua äidin sijaan ensisijaisen huoltajan kyvyttömyydestä. Mutta koska se hyvin suurimmassa osassa tapauksia on äiti, en nähnyt otsikossa ongelmaa. Etenkin kun äiti sen lapsen kantaa ja synnyttää, ja jo sen biologian kautta potentiaalinen side on olemassa valmiiksi, toisin kuin isillä. Olen töissäni nöhnyt jopa narkkareita, joilla tuo bondaus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen tapahtuu luonnostaan, ts. on herkkä vauvan viesteille (toki silloin kun on selvänä), eli huonommissakin lähtökohdissa se voi tapahtua. Väkisin pistää miettimään, onko nykyvanhemmat jotenkin...Sekä ulkoisesti että omissa mielikuvissaan ns. passattu pilalle; kaiken täytyisi olla heti täydellistä ja vaivatonta, epämukavuusalueelle ei edes haluta mennä. ap
Ensisijaisesta tai toissijaisesta huoltajasta ei ainakaan ammattilaisen pitäisi puhua nykyaikana ollenkaan. Mutta toki voidaan puhua siitä että kaikki ammattissa olevat psykoterapeuti eivät ole riittävän ammattitaitoisia.
Osui ja uppos? :D
Kiinnostava näkökulma mutta ontuu...Jos erityislasten ongelmat johtuvat turvattomasta kiintymyssuhteesta, miksei erityislapsia ollut ennen enemmän kuin oli? Esim itse olen syntynyt aikana, jolloin äitiysloma oli noin kolme kk ja vauvoja imetettiin kellon mukaan ja jätettiin huutamaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Äidillä puoliso (usein lapsen isä), silti äiti ei sitä, tätä ja tota. Minne unhohtui isän syyllistäminen?
Jos jaksoit lukea koko aloituksen, huomannet että puhun myös vanhemmista yleisesti. Äiti nyt kuitenkin on se, joka yleisimmin jää vauvan kanssa alkuun kotiin. AP
Jos äiti ei siihen kykene tai sitä halua toisella vanhemmalla on yhtä suuri vastuu asiasta ja hänen on syytä jäädä lapsen kanssa kotiin jos näkee sen tarpeelliseksi.
Toki. Ehkä tässä sitten olisi pitänyt puhua äidin sijaan ensisijaisen huoltajan kyvyttömyydestä. Mutta koska se hyvin suurimmassa osassa tapauksia on äiti, en nähnyt otsikossa ongelmaa. Etenkin kun äiti sen lapsen kantaa ja synnyttää, ja jo sen biologian kautta potentiaalinen side on olemassa valmiiksi, toisin kuin isillä. Olen töissäni nöhnyt jopa narkkareita, joilla tuo bondaus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen tapahtuu luonnostaan, ts. on herkkä vauvan viesteille (toki silloin kun on selvänä), eli huonommissakin lähtökohdissa se voi tapahtua. Väkisin pistää miettimään, onko nykyvanhemmat jotenkin...Sekä ulkoisesti että omissa mielikuvissaan ns. passattu pilalle; kaiken täytyisi olla heti täydellistä ja vaivatonta, epämukavuusalueelle ei edes haluta mennä. ap
Ensisijaisesta tai toissijaisesta huoltajasta ei ainakaan ammattilaisen pitäisi puhua nykyaikana ollenkaan. Mutta toki voidaan puhua siitä että kaikki ammattissa olevat psykoterapeuti eivät ole riittävän ammattitaitoisia.
Osui ja uppos? :D
Aina kannattaa alleviivata osaamattomuuttaan myös silloin kun kyse on provoilusta.
Minulla oli ylempi akateeminen loppututkinto luonnontieteelliseltä alalta ja olin tehokas työntekijä. Vauvan syntyminen suisti minut raiteiltani. Alle vuodessamtulo ero miehestä ja jätin lapsen hänelle.
Olen myös erityisherkkä.
Uskon, että häpeä estää asian myöntämisen. Moni äiti ei osaa olla riittävän hyvä äiti. Lapsi tarvitsee virikkeitä, läsnäoloa, ehjiä ja puhtaita vaatteita, rakkautta ja rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava näkökulma mutta ontuu...Jos erityislasten ongelmat johtuvat turvattomasta kiintymyssuhteesta, miksei erityislapsia ollut ennen enemmän kuin oli? Esim itse olen syntynyt aikana, jolloin äitiysloma oli noin kolme kk ja vauvoja imetettiin kellon mukaan ja jätettiin huutamaan yksin.
Mistä hitosta sitä tietää mitä erikoispiireitä näistä ennen oli paremmin lapsista nyt löytyisi?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava näkökulma mutta ontuu...Jos erityislasten ongelmat johtuvat turvattomasta kiintymyssuhteesta, miksei erityislapsia ollut ennen enemmän kuin oli? Esim itse olen syntynyt aikana, jolloin äitiysloma oli noin kolme kk ja vauvoja imetettiin kellon mukaan ja jätettiin huutamaan yksin.
Ymmärsit väärin. Käsittääkseni tässä puhutaan siitä ilmiöstä, että aivan normaaleille lapsille halutaan väen väkisin hankkia erityislapsen diagnoosi, koska vanhempi ei kestä normaalin lapsen tarpeita/ haluaa erityistukea
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava näkökulma mutta ontuu...Jos erityislasten ongelmat johtuvat turvattomasta kiintymyssuhteesta, miksei erityislapsia ollut ennen enemmän kuin oli? Esim itse olen syntynyt aikana, jolloin äitiysloma oli noin kolme kk ja vauvoja imetettiin kellon mukaan ja jätettiin huutamaan yksin.
Mielenkiintoista olisi tietää millainen olisi ollut tuon ajan aihe vapaa...
Kerrankin joku puhuu asiaa!