Neuvoja "erokriisiin", uskallanko lähteä?
Taustasta sen verran, että olemme seurustelleet reilu kaksi vuotta, olen itse 25 ja mies kolmekymppinen. Meillä on mennyt ihan hyvin, mutta olen jo aika kauan aikaa sitten alkanut kyseenalaistaa koko suhdetta. Meillä on todella suuret luonne-erot, sillä poikaystäväni on erittäin introvertti ja haluaa jatkuvasti paljon omaa aikaa, kun taas itse kaipaan nimenomaan arjen jakamista yhdessä ja oikeaa sitoutumista.
Itselleni on ollut alusta asti selvää, että joskus haluan asua kumppanini kanssa yhdessä. Poikaystäväni taas ei ole koskaan asunut kenenkään kanssa, vaikka hänellä on takana muutama pidempi suhde eikä hän nytkään osaa keskustella tästä asiasta. Ainut kommentti, jonka häneltä tähän olen saanut on se että tuskin kymmenen vuotta menee. Samanlaisia kommunikointiongelmia on kaikissa aika isoissa asioissa, mieheni on todella empiväinen, ei halua keskustella tai vastaa kaikkeen ettei tiedä, jos yritän puhua esim.lapsista tai naimisiin menosta osana tulevaisuutta. Hän ei osaa oikein puhua mistään tunteistaan ja jos olen joskus kysynyt, miksi hän joskus ihastui minuun niin en tiedä on vastaus kaikkeen. Hän ei myöskään voi sanoa rakastavansa minua koska hän ei tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Kun olemme erossa hän ei pidä minuun lainkaan yhteyttä. Jos olen esim.lomalla tai ystävällä toisessa kaupungissa niin eipä häneltä tule ainuttakaan puhelua tai viestiä. Vastaavasti jos näemme pitkästä aikaa niin hän ei välttämättä edes halaa tai kysele miten jokin reissu meni vaan saattaa jopa juosta heti takaisin pelaamaan tms.
Vaikka olemme seurustelleet lopulta melko vähän aikaa niin miehen käytös on muuttunut aivan päinvastaiseen. Kun vasta tapailimme, hän oli aktiviinen, halusi nähdä, puhui avoimesti tunteistaan… Lopulta asiat ovat valuneet tähän pisteeseen enkä ole tunnistaa häntä aina enää samaksi ihmiseksi. Moni varmasti miettii, miksi edes olemme yhdessä, mutta jotenkin toivon, että mies voisi vielä muuttua samanlaiseksi kuin alkuaikoina. Vaikealta kyllä tuntuu. Meillä on myös ihan hyviä ja hauskoja hetkiä osana suhdetta, mutta alan epäillä, riittäkö se. Olen sanonut avoimesti, että minusta tuntuu ettei hän välitä minusta ollenkaan koska ei oikein saa sitä ilmaistua mutta tämän hän kiistää. Mikään ei kuitenkaan varsinaisesti ikinä muutu. Toisaalta ajattelen myös miksi jättäisin ihan ok-suhteen, jossa ei ole esim.alkoholismia, väkivaltaa tai pettämistä; mitä jos muuta ei ole tarjolla ja että tällaista joka suhteen arki lopulta on?
Kommentit (11)
Kannattaa erota. Olette niin nuoria vielä ja löydätte sopivamman kumppanin.
Itsellä avioero oli myös elämäni paras päätös, kun ei enää synkannut. Nykyään uusia naisia ja tosi hyvät välit ex-vaimoon. Lastenhoito sujuu. M40
Ansaitset parempaa. Tuo on pelkkä "varjo" suhteesta.
M28
Kuulostaa niin tutulta! Olen itse ajatellut että pitäisi ehkä matkustaa jonnekin ilman siippaa pariksi viikoksi ja katsoa toisiko se "kadonneen statukseni" takaisin...eroa en kuitenkaan harkitse, ainakaan vielä, ennen kuin on kunnolla yritetty. Tuntuu vain että yritän yksin, siippa vain vapaamatkustaa. On kyllä aina ollut vähän tuontyyppinen, hiukan passiivisaggressiivinen aina välillä ja sitten pitkiä hyviä aikoja, nyt on melkein päinvastoin. Siippa viestittää kyllä että minä olen jotenkin vääränlainen, mutta kun yritän kysyä mitä hän haluaisi minun muuttavan, ei kuitenkaan osaa oikein sanoa mitään. Mistään ongelmista ei saa puhua, empatia ollut aina hänelle tuntematon käsite...mietin että onko tämä miesten keino päättää suhde että rupeavat jälleen teini-ikäisiksi niin nainen kyllästyy ja lähtee lätkimään. Toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan, kohtalotoveri!
Mielestäni tuossa ei ole kyse introverttiudesta. On loukkaus, jos ajattelet, että introvertit käyttäytyvät noin.
Te yksinkertaisesti olette erilaisia ja mahdollisesti erilaisessa kohdissa elämää.
Sinä tiedät, mitä haluat: haluat kumppanin, jonka kanssa asua yhdessä ja jakaa arki. Sinä tiedät, että haluat naimisiin ja haluat lapsia. haluat, että jos olette erossa, niin toinen viestittelee ja pitää muutenkin yhteyttä. haluat, että kumppanisi kertoo välittämisestään sanoin. Olet määritellyt itsellesi rakkauden, ja sen mukaan osaat myös kertoa, että rakastatko toista. Sinusta on helpo puhua tunteista ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Kumppanisi: Tietää, että haluaa nyt omaa aikaa. Ei tiedä mitä haluaa tulevaisuudessa. Yhteenmuutossa tuskin menee 10 vuotta, mutta voihan olla, että menee enemmän. Naimisiinmenoa ja lasten hankkimista puheenaiheena välttelee. Joten et tiedä, että haluaako ylipäätänsä mennä naimisiin ja haluaako lapsia, inhoaako lapsia vai vältteleekö esim. sen vuoksi, että mies ei voi saada lapsia. Lisäksi on mahdollista että välttelee noita, koska ei halua muuttaa yhteen, ei halua naimisiin eikä halua lapsia, mutta haluaa kuitenkin suhteen kanssasi. On myös mahdollista, että haluaa noita kaikkia, mutta ei sinun kanssasi. Odotellessaan pitää sinut siinä sivussa. Toki on myös mahdollista, että mies ei yksinkertaisesti tiedä mitä haluaa. tuosta kertoisi se, että hän ei tiedä mitä on rakkaus, eikä osaa siksi myöskään kertoa rakkaudestaan. Ainakin mies on rehellinen näistä tunteistaan: ei tiedä mitä haluaa, ei tiedä mitä rakkaus on, ja siksi ei tiedä rakastaako.
On ok, tietää mitä haluaa. On ok, olla tietämättä mitä haluaa. Kumpikaan ei saisi painostaa toista. Tällaisessa suhteessa kuitenkin toinen kärsii aina: toinen joutuu luopumaan siitä mitä haluaa tai toinen painostettuna joutuu tekemään ratkaisuja joista ei ole varma. Kumpikaan tuskin on silloin onnellinen.
En voi sanoa sinulle, että mitä sinun tulisi tehdä. Kysyn vain, että alituksessa kysyt, että uskaltaisitko lähteä? Teen vastakysymyksen: Mitä pelkäät lähtemistä ja eroa?
5 jatkaa:
Oletko nähnyt prinsessa Dianan ja kruununprinssi Charles:in kihlahaastattelun? Haastattelija kysyy, että ovatko he rakastuneita. Diana vastaa, että "tottakai" Charles: " mitä hyvänsä rakastunut tarkoittaakaan."
Eihän tästä nyt täysin voi vetää johtopäätöksiä, mutta...
Ei teillä ole tulevaisuutta. Niin monia kompastuskiviä.
jos suostut että elintaso laskee,niin lähde, mutta unohda ne vuittonit sitte
Jps sun kriteerit parisuhteelle ettei siinä ole alkoholismia, väkivaltaa tai pettämistä, niin sitten varmaan voit jatkaa noin. Jos haluat jotain enemmän niin sitä et tule tuosta suhteesta saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran nainen syyttää miestä omasta valinnastaan ja/tai haluaa muuttaa miestä mieleisekseen.
Olet alistajasadistinarsisti.
Olet huono trolli mutta eikä aluksi mies ollut erilainen, siihen ap ihastui. Sitten mies muuttui.
Taas kerran nainen syyttää miestä omasta valinnastaan ja/tai haluaa muuttaa miestä mieleisekseen.
Olet alistajasadistinarsisti.