Onko kukaan onnistunut jäämään 40 vuotiaana pois työelämästä miljonäärinä?

Osakkeiden sijaan kiinteistöjä ja olisin voinut jäädä, mutta tylsistyin ja jatkoin hommissa vielä 10 vuotta

Nyt vähän yli viisikymppisenä olen lopettanut palkkahommat, saa nähdä miten onnistuu tällä kertaa..

Vierailija kirjoitti:

Osakkeiden sijaan kiinteistöjä ja olisin voinut jäädä, mutta tylsistyin ja jatkoin hommissa vielä 10 vuotta

Nyt vähän yli viisikymppisenä olen lopettanut palkkahommat, saa nähdä miten onnistuu tällä kertaa..

Tienasitko itse rahat ensimmäisiin kiinteistöihin vai peritkö ne  tai rahat niihin?

Eihän siihen mitään miljoonia tarvitse, jos on siihen astikin tottunut säästämään osakkeisiin joka palkasta. Oma suunnitelma on toteutunut hyvin ja nyt voi elää askeettisesti halutessaan ilman tukia ja työtuloja. Toistaiseksi kuitenkin on vain tullut maksimoitua palkattomat vapaat, koska työ on leppoistamisen jälkeen tällä hetkellä mukavaa. Töiden jatkumisen stressi on kuitenkin poissa.

Eiköhän moni olisi mutta yleensä joka tienaa millin ei siihen jää vaan jatkaa. Meilläkin konsernin omistaja on jo harmaahapsinen vaari ja rahaa olisi ties kuinka paljon, silti kuitenkin tulee edelleen klo 7 töihin ja on täyden päivän ja usein ylikin. Henkilö ei perinyt tai voittanut mitään, vaan loi koko useita satoja ihmisiä työllistävän ketjun omin pikku kätösin.

Pointti siis oli, että jos onnistuu perustamaan menestyvän yrityksen niin ei silloin yleensä työtä jätä heti ensimmäiseen milliin. Näin on ollut kaikilla yrittäjillä joita olen tavannut. Liekö siinä se ero että yrityksen hoitaminen vaatii omistautumista ja ahkeruutta jolloin henkilön persoonaan ei edes kuulu sellainen oleilun kaipuu kuin normi-ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siihen mitään miljoonia tarvitse, jos on siihen astikin tottunut säästämään osakkeisiin joka palkasta. Oma suunnitelma on toteutunut hyvin ja nyt voi elää askeettisesti halutessaan ilman tukia ja työtuloja. Toistaiseksi kuitenkin on vain tullut maksimoitua palkattomat vapaat, koska työ on leppoistamisen jälkeen tällä hetkellä mukavaa. Töiden jatkumisen stressi on kuitenkin poissa.

Paljonko tarvitsee että tulee toimeen? Yli 600k kuitenkin?

Usein nuo miljonäärit on työnarkomaaneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siihen mitään miljoonia tarvitse, jos on siihen astikin tottunut säästämään osakkeisiin joka palkasta. Oma suunnitelma on toteutunut hyvin ja nyt voi elää askeettisesti halutessaan ilman tukia ja työtuloja. Toistaiseksi kuitenkin on vain tullut maksimoitua palkattomat vapaat, koska työ on leppoistamisen jälkeen tällä hetkellä mukavaa. Töiden jatkumisen stressi on kuitenkin poissa.

Paljonko tarvitsee että tulee toimeen? Yli 600k kuitenkin?

Sehän riippuu ihan menoista. Jossain korvessa lähes omavaraisella elämäntavalla voi alle 200 000 euroakin riittää. Noin neljä prosenttia kun lasket nettovuosituloiksi osakkeista, niin saat laskettua itsellesi sopivan määrän suuruusluokan. Lisäksi jos ei ole perillisiä, voit myös syödä pääoman nollille jollain aikavälillä.

Tunnen kaksi, toinen jäi työelämästä n. 40v ja toinen n.45v. Kumpikaan ei ole rikastunut työllä tai osakkeilla vaan bittirahalla.

Sukulaismies yritti jäädä juuri siinä nelikymppisenä pois. Sai myytyä yrityksensä useiden miljoonien summalla eteenpäin, joten huolta huomisesta ei enää ollut.

Puolisen vuotta hän piti totaalivapaata, sitten veri veti takaisin yrittäjäksi. Kai se on elämäntapa, josta ei niin vaan pääse irti. Ilmeisen tyytyväinen hän on kuitenkin vallitsevaan tilanteeseen. Pelkkä löhöily ilman aikatauluja tai stressiä ei hänelle ole oikeaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni olisi mutta yleensä joka tienaa millin ei siihen jää vaan jatkaa. Meilläkin konsernin omistaja on jo harmaahapsinen vaari ja rahaa olisi ties kuinka paljon, silti kuitenkin tulee edelleen klo 7 töihin ja on täyden päivän ja usein ylikin. Henkilö ei perinyt tai voittanut mitään, vaan loi koko useita satoja ihmisiä työllistävän ketjun omin pikku kätösin.

Pointti siis oli, että jos onnistuu perustamaan menestyvän yrityksen niin ei silloin yleensä työtä jätä heti ensimmäiseen milliin. Näin on ollut kaikilla yrittäjillä joita olen tavannut. Liekö siinä se ero että yrityksen hoitaminen vaatii omistautumista ja ahkeruutta jolloin henkilön persoonaan ei edes kuulu sellainen oleilun kaipuu kuin normi-ihmiselle.

On eri asia jos on useita satoja palkollisia ja asiakkaitakin varmaan satoja ellei tuhansia. Jo pelkkä sosiaalinen paine pitää liikkeellä. Perus työtöntä syrjäytynyttä ei kaipaa kukaan. Kukaan tuskin huomaisi edes katoamista.

Tunnen yhden, joka saattaisi vaikka onnistuakin taloudellisessa omavaraisuudessa nelikymppisenä. En tiedä tarkkaan rahatilannettaan, mutta en usko, että miljonääriä on lähelläkään, mutta elämäntavoillaan voisi silti onnistua jäämään pois töistä ilman tuloja 40-50 vuoden välissä.

Lähtenyt kotoa lähes tyhjätaskuna, eli tiennannut kaiken itse, mutta vaatinut sekä työtä että tuuria:

- Suoraan lukiosta opiskelemaan, tutkinto nopeasti, ei töitä tms. hidastavaa opintojen aikana.

- Sai suoraan koulusta päästyään hyväpalkkaisen työn, ei mainittavia katkoja työurassa.

- Paljon töitä

- Erittäin pihi elämäntyyli, opiskeluajan asui halvimmassa solussa, senkin jälkeen asunut aina niin edullisesti kuin on pystynyt, välillä mm. kimppakämpässä.

- Ei autoa, matkustelua, baareja, harrastukset edullisia, huonekalut ja tavarat lähes täysin kirpparilta, hyvin askeettinen elämäntyyli. Nykyään käy sentään joskus ravintolassa syömässä tms.

- Ei lapsia.

En siis kadehdi, mutta hänelle tuo elämäntyyli tuntuu sopivan.

Tämän palstan tuntien joka kolmas pystyy elämään omavaraisesti täällä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni olisi mutta yleensä joka tienaa millin ei siihen jää vaan jatkaa. Meilläkin konsernin omistaja on jo harmaahapsinen vaari ja rahaa olisi ties kuinka paljon, silti kuitenkin tulee edelleen klo 7 töihin ja on täyden päivän ja usein ylikin. Henkilö ei perinyt tai voittanut mitään, vaan loi koko useita satoja ihmisiä työllistävän ketjun omin pikku kätösin.

Pointti siis oli, että jos onnistuu perustamaan menestyvän yrityksen niin ei silloin yleensä työtä jätä heti ensimmäiseen milliin. Näin on ollut kaikilla yrittäjillä joita olen tavannut. Liekö siinä se ero että yrityksen hoitaminen vaatii omistautumista ja ahkeruutta jolloin henkilön persoonaan ei edes kuulu sellainen oleilun kaipuu kuin normi-ihmiselle.

Asia voi olla myös niin, että ihmisen tottumukset muuttuvat rahan tulon myötä. Rikkaat yleensä pyörivät muiden rikkaiden piireissä, eivätkä lähiön tavisten kanssa. Se rahan määrä joka on suurimmalle osalle enemmän kuin riittävä, alkaa tuntua kunnollisen elämän minimiltä. MIljonäärit vertaavat elämäänsä toisiin miljonääreihin, joilla monista onkin sitten paljon enemmän pätäkkää kuin itsellä, eivätkä he haluakaan lopettaa vielä näin "köyhinä".