Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset yrittää tunkea turhia tavaroitaan muille
06.06.2020 |
Varsinkin anopillani on tapana kantaa kasseittain jotain vanhaa sisustuskrääsää ja kippoja mukanaan aina kun tulee vierailemaan. Ei kysy koskaan etukäteen tarvitaanko vai ei ja sitten tulee vaivaantunut olo kun pitää kieltäytyä ja se joutuu raahaamaan ne romut takaisin. Omat sukulaiset taas tyrkyttää aina vanhoja vaatteitaan saatesanoilla "jos et käytä niin vie vaikka kirpparille" :D voi luoja.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huonoa omatuntoa pois heittämisestä, kun se on ulkoistettu jollekin muulle. Omilleen muuttava nuori + suvun hylkytavarat on ehkä karmivin tilanne.
Uutenako kaikki pitää nuorelle ostaa?
Uutena tai käytettynä, mutta ostaa sellaista mistä nuori tykkää. Yksiöön muuttava nuori kun ei yleensä tarvitse hehtaarin kokoista naarmuista nahkasohvaa, lastulevyistä tv-alttaria tai palanutta teflonpannua. Niistä ei nimittäin pääse sitten itse eroon. Kas kun kukaan ei ole tarjoamassa täyspuisia laatuhuonekaluja vaan juuri sitä bulkkia.
Just tää! Kun muutin kotoa pois, mulle tuotiin hyvää hyvyyttä kaikkea kulahtanutta lastulevypaskaa ja kissojen repimä (kenties kusemakin) seitsemän istuttava kulmasohva. Kuin myös 12 hengen ruokailuryhmääkin oltiin jo tuomassa mun yksiööni, muttei onneksi enää mahtunut. Ja tottakai kaikki nöhtäiset kodinkoneet kaappien periltä, kuten johtovikainen vohvelirauta, leipäkone, kananmunankeitin, popcorn kone... ynnä muuta tuikitarpeellista ja kaikki eripariastiat mitkä ei mökillekään enää mahtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syistä, joiden takia viimeisin parisuhteeni päättyi, oli miesystäväni hamstraustaipumus. Asuimme yhdessä pienehkössä kerrostaloasunnossa, jonka olisin halunnut pitää siistinä ja järjestyksessä, mutta mies taas on sitä tyyppiä, joka koluaa kirppareita ja rompetoreja ja ottaa vastaan kavereiden vanhat vaatteet ja harrastusvälineet. Se, että laatikot ja kaapit täyttyivät täyttymistään vuosien aikana, ahdisti minua suunnattomasti.
Muuttaessaan pois mies yritti vielä "lahjoittaa" tavaroitaan minulle eli toisin sanoen säästää itseltään romujen poiskuljetuksesta aiheutuvan vaivan, mutta pidin asiassa pääni. Pakatessaan hän tuskaili kovasti ja ihmetteli itsekin täysin tarpeettoman tavaran määrää. Kun kaikki oli saatu pakattua ja kuljetettua pois, ihaili hän sitä, miten viihtyisältä asunto nyt näyttää.
Olen köyhästä perheestä, mutta minussa niukka lapsuus ei ole laukaissut tarvetta ympäröidä itseäni tavaralla vaan synnyttänyt kyvyn tyytyä vähään. Ympäristöarvot ovat myös aina olleet minulle tärkeitä, joten olen siksikin tarkka hankinnoistani.
Taas punkku minimalisti esittää olevansa muita parempi.
Ole hiljaa.