Pahinta mitä oma äitisi on sinulle sanonut saatuasi vauvan?

Tapahtui tosin jo ennen vauvan syntymää. Kerroin raskaudesta aika aikaisessa vaiheessa, viikot kuultuaan äiti totesi, että "no, onhan tässä vielä aikaa miettiä". Olin 28 ja naimisissa. Ristiäisissä äiti töksäytti kahvipöydässä, että älkää nyt vaan toista tehkö.

Äitisi on selvästi k usipää.

Minun äiti tokaisi vaan että kyklooppi tuli. Lapseni syntyi yksi silmäisenä. 

Et sinä osaa vauvaa hoitaa. Niin kyllä sanoi sisaruksillenikin. Itse kuvittelee vanhoine tapoineen olevansa vuoden äiti joka päivä ja tuppaa neuvomaan ihan pyytämättä.

Heti, kun kerroin raskaudestani, niin äitini sanoi, että minä en sitä ainakaan hoida. Eikä annettu pyynnöstäkään hänelle hoitoon.

Koko oman lapsuuteni sain kuulla, kun äitini puhui kaikille minusta, että tuota likkaakaan ei olisi tarvinnu hankkia, kun on pilannut terveyteni, mutta mies sen halusi.

Äidillä ei siis ollut mitään sairauksia siihen aikaan ennen ihan vanhuutta ja eivät nekään liittyneet on lasten tekoon. 😣

N

Ei tämä nyt kovin paha ole mutta silti otti päähän traumaattisen käynnistetyn synnytyksen ja sektion jälkeen kuunnella miten äiti kertoi omasta oppikirjasynnytyksestään ja miten synnyttäjällä ei ole synnyttäessään mitään tarvetta äännellä.

Kun kerroin raskaudesta, onnittelujen sijaan eka kommentti oli: olen omat lapseni jo hoitanut. (Muistaakseni mummo hoisi minut...)

Mulla ei tullut maitoa läheskään tarpeeksi, että olisin pystynyt täysimettämään esikoiseni. Tämä oli niissä synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa mielestäni hirvein tragedia koko maapallolla. Äitini kertoi joka kerta tarinaa, miten hän oli myynyt äidinmaitoa sairaalaan kun sitä oli tullut niin hirveästi ja kauhea vaivakin oli siitä hommasta ollut kun minä olin vauva. Ei lohduttanut ja en tajua miksi siitä piti jauhaa.

Miten jotkut äidit ovatkin noin empatiakyvyttömiä??

Oma äitini muisti kyllä raskaudestani kuultuaan mainita, että ei lapsenhoitajaksi rupea. Sitten kun en vienyt lasta hänelle hoitoon, olin kamala ihminen. Toisekseen imetys alkoi sujua kunnolla vasta päästyäni synnytyslaitokselta kotiin. Sekin oli jotain käsittämätöntä. Sitten kun imetin vuoden, olin vielä käsittämättömämpi rintojeni pilaaja.

Kun kerroin raskauksistani, niin heti ensimmäisenä äiti kysyi, oliko kyseessä vahinko. Minullakaan ei imetys onnistunut ja äiti mielellään kertoi, miten se oli hänelle helppoa. Kaikkein pahin mielestäni on se, kun esikoisen synnyttyä erehdyin sanomaan äidille, miten tunnen itseni masentuneeksi. Äiti tiuskaisi, että minun pitää olla hiljaa ja onnellinen, koska sain terveen lapsen. En sitten uskaltanut puhua neuvolassakaan masennuksestani.

Lapselle antamastamme nimestä sanoi, että on "vanhan naisen nimi". Äitini oli itse tuolloin yli 70 vuotias.

Ja tuo oli oikeastaan toteamus ei pilkkaa.

Voi voi kuule" Lapsi leikkaa naiselta siivet." Kuopusta oli yritetty ja kierukka just poistettu. Oikein yritin tulla raskaaksi ja onnnistuimme. Tykkäsi tästä lapsesta kauheasti ja tahtoi aina hoitaa. Poika oli ihana komistus , kiharat hiukset,  kreikkalainen profiili,  mummin suurin rakkaus ja, kaikki on yvin tällä sunnuntailapsella.  On jo aikuinen, ihana miniä ja yhtä kauniit lapsenlapset.   Täällä voi omiaan kehua jos onnistuu poikien kasvatuksessa. Tämä poika on myös toisen mumminsa ja isotätiensa lellimä, kaikki imahdollinen hänelle on ostettu.

Miten sen nyt ottaa, että oliko paha kommentti vai ei. Mutta toista lasta odottaessa meinasi, että jos on nyt poika, niin onpahan lapsiluku täynnä. Nyt kun kolmas tyttö syntyi, niin totesi, että jospa neljäs on poika. Eli ilmeisesti olisi pitänyt jo poika saada, mutta kun ei ole vieläkään kuulunut, niin eipä auta kuin yrittää lisää. Ei hittolainen. Että jo kolme tervettä lasta on jo saatu ja me vanhemmat iloitsemme, mutta voi voi, kun ovat väärää "merkkiä".

Äitini soitti synnytyslaitokselle, ja lähes ensi sanoikseen sanoi : Anna sitten miehesi kylvettää lapsi, sinä hukutat sen"  Tätä en unohda.  Aikaa jo yli 30-vuotta.

Ennen lapsen syntymää kun kerroimme että saamme vauvan niin äitini meni toiseen huoneeseen istumaan kädet puuskassa eikä sanonut sanaakaan eikä puhunut meille muutamaan viikkoon. Muistan tämän aina.

Olimme silloin mieheni kanssa aikuisia ihmisiä, olleet naimisissa ja jonkin aikaa ja meillä oli molemmilla ammatit hankittuna ja vakityöt.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi kuule" Lapsi leikkaa naiselta siivet." Kuopusta oli yritetty ja kierukka just poistettu. Oikein yritin tulla raskaaksi ja onnnistuimme. Tykkäsi tästä lapsesta kauheasti ja tahtoi aina hoitaa. Poika oli ihana komistus , kiharat hiukset,  kreikkalainen profiili,  mummin suurin rakkaus ja, kaikki on yvin tällä sunnuntailapsella.  On jo aikuinen, ihana miniä ja yhtä kauniit lapsenlapset.   Täällä voi omiaan kehua jos onnistuu poikien kasvatuksessa. Tämä poika on myös toisen mumminsa ja isotätiensa lellimä, kaikki imahdollinen hänelle on ostettu.

Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että esikoisestasi ei sitten tykännyt kukaan. Sääli lasta.

Olin raskausviikoilla 12 tai jotain. Äitini ilmoitti, että "minähän en sun äpärääsi hoida".

Tästä on aikaa melkeinpä tasan 12 vuotta, ja emme ole nähneet tuon jälkeen kuin kerran. Silloin odotin meidän toista lasta rv9. Se on viimeinen kerta kun olemme nähneet, ja siitä tulee tänä vuonna aikaa 10 vuotta.

Äiti ei itse ole halunnut nähdä, eikä pitää yhteyttä. Hän on adoptioäitini, ja ilmeisesti vanhat traumat omasta lapsettomuudesta nousi pintaan, eikä hän kestä sitä.

Herrajumala, olen sanaton.

Täytyy mennä kiittämään omaa äitiäni siitä että hän on normaali ihminen, tsiisus..

Mun äiti on aina haukkunut ja nälvinyt ja ollut erittäin vahingoniloinen (jos mulle sattuu jotain ikävää, esim sain yt-potkut, keskenmenon, äiti vattuilee aina että siitäpäs sait, ihan oikein sulle, nytpä saat ansiosi mukaan, siinäpähän opit jne, todella ilkeää).

On monta kertaa sanonut että ”sulle olisi pitänyt abortti tehdä, kiittämätön kersa”.

Lapsista sanonut mm:

- ruman ja vammaisen näköisiä

- hirveä nimi, häpeän silmät päästä

-minä en sun äpäriä hoida ikinä enkä auta

- häpeän silmät päästä lapsiasi

Mulla siis kiltit ja kohteliaat ja kauniit lapset. Kiltti lapsi olin minäkin, kuuliainen kympin tyttö, aikuisena akateeminen ja uralla edennyt - äidille en kelpaa koskaan. Aina olen paha ja huono ja häpeäksi.

Äitini on v*ttumainen itsekäs boomeri paska.