Lue keskustelun säännöt.
Jos sinut kauan sitten hylännyt läheinen ottaisi yhteyttä
05.06.2020 |
Sisareni käänsi minulle täysin selkänsä kun olin teini. Hän oli jo aikuinen, meillä on iso ikäero. Tämä johtui ilmeisesti omista ongelmistaan. Asia on ollut minulle hirveän iso trauma. Olen koko aikuisikäni käsitellyt sitä, mm terapiassa ja kärsinyt tästä hylkäämisestä. Pitkän aikaa yritin myös korjata tilannetta, ilman vastakaikua. Hän ei minua kaivannut elämäänsä. Vihdoin joitain vuosia sitten opin hyväksymään asian. Olen jo keski-iässä nyt.
Asian hyväksyminen vaati minulta todella paljon ja oli vapauttavaa. Mutta nyt, yllättäen hän olikin minuun yhteydessä ja pahoitteli mikäli on minua loukannut ja haluaisi olla yhteyksissä. Nyt, vuosikymmenten jälkeen.
Olisin ilahtunut tuollaisesta vastaantulosta vielä 10v sitten kovin. Nyt se lähinnä hämmensi minut perusteellisesti. Huomasin, että en tiedä haluanko häntä edes enää elämääni. Hän ei ole 20v välittänyt minulle aiheuttamastaan tuskasta, pitäisikö minun nyt olla vain valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan. En tiedä pystynkö siihen. Mitä sinä tekisit?
Kommentit (24)
Kannattaa muistaa suojella itseä tällaisessa tilanteessa, jottei joudu taas kärsimään. Olen sitä mieltä, että ihmiset harvoin muuttuvat, ainakaan parempaan päin. Minulla on samantapainen tilanne, joka on jatkunut pari vuotta. Sisko päätti ettei halua olla tekemisissä. Olen joutunut sijaiskärsijäksi hänen eronsa ja sen aiheuttaman katkeruuden vuoksi, kun ei ollut muitakaan kenen päälle sitä kaataa. Olen asiasta syvästi loukkaantunut. Ehkä hän joskus näkee virheensä, mutta en voi enää koskaan häneen luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö itse tekisin.
Jos yhteydenpito -tai sen ajatteleminenkin- nostaa kurjia tunteita pintaan ja ovat liian vaikeita taas käsitellä niitä, en olisi yhteyksissä.
Jos olisi jotain pakko vastata tälle henkilölle, sanoisin, että minulla ei ole voimia eikä halua kaiken jälkeen ruveta rakentamaan vuorovaikutusta hänen kanssaan.
Riippuu siitä, kuinka tärkeä se ihminen minulle on. Minut "hylkäsi" yksi parhaista kavereistani muutama vuosi sitten. Joskus mietin, miten suhtautuisin, jos hän ottaisi yhteyttä ja haluaisi taas olla kaveri. En oikeastaan tiedä mitä tekisin, mutta ei sellaista tilannetta varmaan koskaan tulekaan. Toisaalta jos välirikko olisi jonkun lapsuudenystäväni kanssa, olisin varmasti valmis korjaamaan välit. Jos kyseessä olisi sukulainen, luultavasti minulle sopisi että ollaan taas tekemisissä, mutta en tuntisi mitään suurta iloa ja suhtautuisin asiaan välinpitämättömämmin kuin kaverin kohdalla.
Älä ainakaan innostu ennen kuin kuulet, mitä hän on oikeasti vailla.